Ruotsin Saint-Barthélemy

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ruotsin Saint-Barthélemy
Svenska Sankt-Barthélemy (ruotsiksi)
Saint-Barthélemy suédois (ranskaksi)
1784–1878
lippu


tunnus

Ruotsalainen 1700-luvun kartta Saint-Barthélemysta.
Ruotsalainen 1700-luvun kartta Saint-Barthélemysta.

Valtiomuoto Ruotsin siirtomaa
Monarkki Ensimmäinen:
Kustaa III (1784–1792)
Viimeinen:
Oskar II (1872–1878)
Kuvernööri Ensimmäinen:
Salomon von Rajalin (1785–1787)
Viimeinen:
Bror Ludvig Ulrich (1868–1878)
Pääkaupunki Gustavia
Pinta-ala
– yhteensä 21,24[1] km² 
Väkiluku (1875) 2 374[1]
Historia
– vaihtokauppa, saari Ranskalta Ruotsille 1. heinäkuuta 1784
– myytiin takaisin Ranskalle 16. maaliskuuta 1878
Kielet ruotsi, ranska
Edeltäjä Ranskan kuningaskunnan lippu Ranskan kuningaskunta
Seuraaja  Guadeloupe

Ruotsin Saint-Barthélemy (ruots. Svenska Sankt-Barthélemy, ransk. Saint-Barthélemy suédois) oli Ruotsin siirtomaa, joka oli olemassa 94 vuoden ajan, vuodesta 1784 vuoteen 1878.

Ruotsin Saint-Barthélemy noin vuonna 1865.

Ruotsin valta Saint-Barthélemyn saarella alkoi, kun vuonna 1784 yksi Ludvig XVI:n ministereistä antoi Ranskan Karibian saaren vaihtokauppana Ruotsille kauppaoikeuksista satamakaupungissa Göteborgissa. Ranska osti saaren takaisin Ruotsilta vuonna 1878.[2] Saaren kautta kuljetettiin muun muassa orjia.[3]

Ruotsin Saint-Barthélemyn ensimmäinen kuvernööri Salomon von Rajalin purjehti paikalle Sprengtporten-fregatilla, jonka kotisatama oli Suomenlinna. Saari oli pääasiassa kalliota, ja siellä elävät asukkaat olivat köyhiä kalastajia ja pienviljelijöitä.[3] Saari ei houkuttanut siirtolaisia, mutta sinne lähti hallintovirkailijoita, sotilaita ja muutama kirkonmies. Myös satama työllisti muutamia.[3] Saint-Barthélemy sijaitsi alueella, joka oli jatkuvasti kansainvälisten konfliktien keskellä. Ruotsi käytti hyväkseen puolueettomuuttaan ja salli satamansa käytön kaikille tasavertaisesti.[3]

Saint-Barthélemysta kehittyi orjien tukkukauppa. Saaren kautta välitettiin orjia muille Karibian saarille ja Yhdysvaltoihin. Gustaviasta kehittyi nopeasti kansainvälinen kaupunki, ja siellä asui lopulta 6 000 asukasta.[3] Orjakaupan lopettaminen vaikutti Saint-Barthélemyn elämän hiipumiseen. Kun Euroopassa alettiin viljellä juurikasta, myös sokerikauppa hiipui. Luonnonkatastrofit ja Gustavian tulipalo huononsivat saarta entisestään.[3] Saint-Berthélemy siirrettiin Ruotsilta Ranskalle vuonna 1878.[3]

Nykyisin Saint-Barthélemy on vauras turistikohde. Gustaviassa elää vielä henkilöitä, jotka muistavat esi-isiensä yhteydet Ruotsiin. Ruotsalaisten saarelle rakentamasta kirkosta on jäljellä enää vain kellotorni.[3]

Kuvernöörit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. a b Linder, Nils; Meijer, Bernhard; Olsson, Bror Ferdinand; Rosén, John; Westrin, Theodor: Nordisk familjebok: konversationslexikon och realencyklopedi, innehållande upplysningar och förklaringar om märkvärdiga namn, föremål och begrepp. Tukholma: Expeditionen af Nordisk familjebok. (ruotsiksi)
  2. St. Barts island history St. Barths Online. Viitattu 12.9.2017. (englanniksi)
  3. a b c d e f g h Puukka, Päivi: Suomalaistehtaat käyttivät orjien kasvattamaa sokeriruokoa – ruotsalais-suomalainen siirtomaaherruus huipentui orjakauppasatamaan Karibialla Yle Uutiset. 20.10.2019. Viitattu 13.12.2019.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Aaltonen, Jouko ja Sivonen, Seppo: Orjia ja isäntiä. Into, 2019.