Sachsenspiegel

Kuninkaan vaali. Ylhäällä: kolme kirkkoruhtinasta valitsevat kuninkaan osoittamalla häntä. Keskellä: Kurpfalzin kreivi luovuttaa kultaisen kulhon toimien palvelijana. Hänen takanaan Saksin herttua marsalkansauvansa kanssa ja Brandenburgin rajakreivi tuo kulhossa lämmintä vettä toimien miespalvelijana. Alhaalla: uusi kuningas keisarikunnan mahtimiesten edessä. (Heidelberger Sachsenspiegel, noin 1300)

Eike von Repgow kuvattuna Oldenburgissa sijaitsevassa Sachsenspiegelissä

Sachsenspiegel (alasaksaksi Sassenspegel, keskialasaksaksi Sassen Speyghel) on tärkein saksalainen keskiajalta peräisin oleva oikeudellinen säädös ja lakikirja. Sachsenspiegel on noin vuonna 1220 kirjoitettu olemassa olevien lakien kokoelma, jota käytettiin osissa Saksaa vuoteen 1900 asti. Teos on merkittävä ei vain sen pitkäaikaisen merkityksen vuoksi Saksan oikeudelle, vaan myös varhaisena esimerkkinä kirjoitetusta saksankielisestä proosasta ollen ensimmäinen iso saksankielinen oikeudellinen dokumentti latinankielisen sijaan. Latinankielisen laitoksen tiedetään olleen olemassa, mutta siitä on säilynyt vain katkelmia.

Historia

Sachsenspiegel on yksi ensimmäisistä alasaksaksi kirjoitettuja proosateoksia. Alkuperäinen otsikko oli Sassen Speyghel kun taas Sachsenspiegel on myöhäisempi saksankielinen käännös. Sen uskotaan koonneen ja kääntäneen latinasta saksilainen hallintomies Eike von Repgow lääninherransa Graf Hoyer von Falkensteinin käskystä vuosina 1220–1235. Epäselvää kuitenkin on se, että missä kokoaminen tapahtui. Kokoamisen ajateltiin tapahtuneen Burg Falkensteinissa, mutta keskiaikaisen kanonisen lain asiantuntija Peter Landau ehdotti hiljan kokoamisen tapahtuneen Altzellen luostarissa.

Sachsenspiegel toimi mallina muille saksankielisille lakikirjoille, kuten Augsburger Sachsenspiegel, Deutschenspiegel ja Schwabenspiegel. Sen vaikutus ulottui myös Itä-Eurooppaan, Alankomaihin ja Baltiaan.

Preussissa Sachsenspiegel oli käytössä aina Preussin yleisen maanlain voimaantuloon asti vuonna 1794. Saksissa se oli voimassa Saksin siviililain käyttöönottamiseen asti vuonna 1865. Anhaltissa ja Thüringenissä Sachenspiegel lakkasi olemasta voimassa vasta Bürgerliches Gesetzbuchin tullessa voimaan vuonna 1900. Sen ennakkotapauksiin viitattiin niinkin myöhään kuin 1932 Saksan korkeimmassa oikeudessa.

Sachsenspiegelin tai ainakin sen vastineiden sääntelyä voidaan yhä löytää nykyaikaisesta Saksan oikeudesta, esimerkiksi jäämistöoikeudesta tai naapureiden kiistoja käsittelevästä lainsäädännöstä.

Lain osat

Sachsenspiegel sisälsi kaksi osaa: maanlain ja feodaalilain.

Maanlaki

Maanlaki (Landrecht) oli vapaiden ihmisten laki mukaan lukien talonpojat. Se sisälsi sääntelyä omistusoikeudesta, perinnöstä, avioliitosta, tavaroiden jakamisesta ja joidenkin oikeudellisten riitojen sääntelystä. Se sisälsi myös rikoslain ja sääntelyä tuomiostuimista. Modernein lakitermein sen voidaan ajatella sisältäneen rikos- ja siviililain.

Feodaalilaki

Feodaalilaki (Lehnrecht) määritteli eri valtioiden ja hallitsijoiden väliset suhteet, esimerkiksi keisareiden ja kuninkaiden valinnan, feodaalioikeudet jne. Nykyaikaisessa oikeudessa sille ei ole vertailukohtaa, mutta sitä voidaan verrata nykyajan perustuslakeihin.

Sachsenspiegel sai erityisen aseman siinä kuvatun seitsemän ritaritason (Heerschild) vuoksi:

1. Kuningas
2. Kirkkoruhtinaat
3. Maalliset ruhtinaat
4. Vapaaherrat (freie Herren)
5. Schöffenbarfreie, vapaaherrojen vasallit (Lehnsmänner), ministeriaalit
6. Schöffenbarfreie -luokan vasallit
7. Nimeämättömät.

Talonpoikia ja kaupunkien asukkaita ei mainittu.

Jäljellä olevat kappaleet

Seitsemästä alkuperäisestä kuvitetusta käsikirjoituksesta neljä on vielä olemassa. Ne sijaitsevat Heidelbergissä, Oldenburgissa, Dresdenissä ja Wolfenbüttelissä, joiden mukaan ne on nimetty. Ne ovat peräisin vuosilta 1295–1371. Nykyään on olemassa yli 400 versiota käsikirjoituksesta.

Katso myös

• Kaupunkioikeudet
• Magdeburgin kaupunginoikeudet