Irlanti (saari)

Irlanti

Sijainti	Länsi-Eurooppa Pohjois-Irlanti (Britannia)  Britannia  Irlanti
Saariryhmä	Britteinsaaret
Vesialue	Irlanninmeri
Merialue	Atlantti
Korkein kohta	Carrauntoohil 1 038
Pinta-ala	84 421 km²

Väestö

Asukasluku	6 399 000
Suurin kaupunki	Dublin
Asutuskeskukset	Belfast, Dublin, Londonderry
Kieli	iiri, englanti, ulsterin skotti

Irlannin saari (tarkempi kartta).

Irlannin saaren hallinnollinen jako.

Irlanti (iiriksi Éire) on Euroopan kolmanneksi suurin saari. Se sijaitsee Atlantin valtameressä.

Hallinnollisesti saari jakaantuu Irlannin tasavaltaan, joka muodostaa viisi kuudesosaa saaren pinta-alasta, sekä saaren koillisosassa sijaitsevaan Pohjois-Irlantiin, joka on osa Yhdistynyttä kuningaskuntaa. Perinteisesti saari jakaantuu neljään historialliseen maakuntaan, jotka ovat Connacht, Leinster, Munster ja Ulster, joka vastaa suunnilleen nykyistä Pohjois-Irlantia.

Saaren pinta-ala on 84 421 km² ja sen väkiluku noin 6,9 miljoonaa (2020). Näistä 5,1 miljoonaa asuu Irlannin tasavallassa ja loput 1,8 miljoonaa Pohjois-Irlannissa. Saaren suurin kaupunki on Dublin (iiriksi Baile Átha Cliath), jonka alueella on yhteensä 1,1 miljoonaa asukasta.

Historia

Pääartikkeli: Irlannin historia

Varhaisimmat tiedot Irlannista ovat peräisin Ptolemaiokselta. Kivi- ja pronssikaudella Irlannin saarta asuttivat tuntemattomat väestöt. 500-luvulla eaa. alkuperäisväestöön alkoi sekoittua kelttiläisiä heimoja. Kristinusko alkoi levitä saarelle 300-luvulta lähtien, ja uskonnon vakiinnutti sittemmin suojeluspyhimyksen aseman saanut Pyhä Patrik. Valtiolliset olot olivat hajanaiset ja jakaantuneet erilaisiin heimo- ja klaaniyhteisöihin. Valtaa pitivät käytännössä osakuninkaat, vaikka ns. ylikuningaskin oli olemassa. 700-luvulta lähtien saarella alkoi viikinkien vaikutus. Viikinkien tärkeimpiä tukikohtia olivat nykyinen Irlannin tasavallan pääkaupunki Dublin, Waterford ja Limerick. Vuonna 1171 Englannin kuningas Henrik II sai paavilta Irlannin lääninherruuden ja ryhtyi alistamaan maata.

Henrik VIII ryhtyi Englannin uskonpuhdistuksen jälkeen toteuttamaan puhdistusta myös Irlannissa, mutta saaren asukkaat pysyivät sinnikkäästi katolilaisina. Väestö ryhtyi paavin sekä Espanjan kuninkaan Filip II:n tukemana kapinoihin. Suurin kapina tapahtui vuosina 1597–1603 Tyronen jaarli Hugh O’Neillin johdolla. Englantilaiset kukistivat kapinan verisesti, minkä jälkeen irlantilaisten maita alettiin takavarikoida. Pohjois-Irlannin alueelle Ulsteriin asutettiin runsaasti skotlantilaisia uudisasukkaita. Toinen suuri kapina alkoi vuonna 1641, mutta Oliver Cromwell kukisti sen tiukasti. Kuningas Vilhelm III laati säälimättömiä pakkolakeja, joiden johdosta kolme neljäsosaa maasta ajautui englantilaisten lordien haltuun. Irlantilaisia pakeni kiihtyvällä tahdilla saarelta, erityisesti Amerikkaan.

Ranskassa vuonna 1789 tapahtunut suuri vallankumous innoitti myös Irlannissa kapinamielisyyteen, ja pääministeri William Pitt nuorempi ryhtyi ajamaan Irlannin asioiden parantamista. Tämän johdosta vuonna 1801 syntyi Englannin ja Irlannin unioni, missä katolilaiset eivät kuitenkaan saaneet täysiä kansalaisoikeuksia. Vuonna 1848 Nuori Irlanti -niminen nationalistinen järjestö ryhtyi suurkapinaan, joka sekin kukistettiin tiukasti. Itsenäisyysliike oli entistä enemmän voimissaan Amerikkaan paenneitten keskuudessa, jotka vuonna 1858 perustivat feeniläisen Irlannin tasavaltalaisveljeskunnan (IRB). Vuonna 1869 William Ewart Gladstonen ansiosta episkopaalinen valtiokirkko poistui ja seuraavana vuonna hyväksyttiin uusi maalaki, jonka myötä maanvuokralaiset saivat korvauksia maanparannustöistään. Vuonna 1879 perustettiin Michael Davittin johdolla Irlannin maaliitto, joka ryhtyi ajamaan brittiläisten tilanomistajien karkotusta, mikä johti konfliktitilanteisiin. Vuonna 1898 maanvuokraajille myönnettiin paikallinen itsehallinto. Maaliitto oli lakkautettu ja sen tilalle perustettiin Irlannin kansallinen liitto, joka jatkoi taistelua Charles Stewart Parnellin johdolla. Viimein vuosina 1912–1914 home rule -laki, joka määritti saaren itsehallintokysymyksen, onnistuttiin ajamaan läpi. Kuitenkin saman tien syttyi ensimmäinen maailmansota, eikä lakia pystytty toteuttamaan. Vuonna 1913 katolilaisia vastustaneet Ulsterin unionistit perustivat oman hallituksensa ja kokosivat vapaaehtoisjoukkoja.

Vuonna 1916 joukko äärikatolilaisia kapinallisia ryhtyi kapinaan Saksasta saamine aseineen ja Sinn Féin -liike julisti Irlannin tasavallaksi Dublinissa. Brittiläiset kuitenkin kukistivat kapinan jälleen kerran ja teloittivat liikkeen johtajan Roger Casementin. Vuonna 1919 irlantilaisten itse perustama parlamentti julisti maan itsenäiseksi tasavallaksi. Presidentiksi nimettiin Éamon de Valera. Brittiläiset vastasivat tähän lähettämällä maahan sotajoukkoja. Konflikti eteni sissisodaksi Irlannin tasavaltalaisarmeijan IRA:n johtamana.

Vuonna 1920 astui Lloyd Georgen johdolla voimaan uusi home rule -laki, jonka mukaan Irlannin saaren kahdeksan pohjoista kreivikuntaa (nyk. Pohjois-Irlanti) liitettiin Britanniaan. Kaksi vuotta myöhemmin Irlannin parlamentissa hyväksyttiin ratkaisu, jonka mukaan Pohjois-Irlanti sai home rulen, ja loppuosa Irlannista, Irlannin vapaavaltio, sai dominion oikeudet. Vuonna 1923 Irlannista tuli kansainliiton jäsen ja ensimmäiseksi presidentiksi tuli William T. Cosgrave. Britannia hyväksyi Fianna Fáilin parlamentin vuoden 1937 valtiosäännön vasta vuonna 1945. Vuonna 1949 Irlanti julistautui täysivaltaiseksi tasavallaksi. Pohjois-Irlannin kysymys hiertää yhä Irlannin ja Yhdistyneen kuningaskunnan välejä.

Politiikka

Irlannin neljää historiallista maakuntaa kuvaava lippu, jota usein käytetään yhteyksissä, joissa Irlanti esiintyy yhtenäisenä toimijana.

Vaikka Irlanti on jaettu kahden valtion kesken, toimii se monissa yhteyksissä omana, yhtenäisenä entiteettinä. Esimerkiksi monissa urheilulajeissa, kuten rugbyssä, curlingissa ja hurlingissa Irlanti kilpailee yhteisellä maajoukkueella. Samaten muun muassa rugbyn, hurlingin ja gaelilaisen jalkapallon pääsarjat kattavat koko saaren. Myös saaren suurimpien uskontokuntien katolisuuden ja presbyteerisyyden kirkot kattavat koko saaren alueen. Irlannin tasavallan asukkaista 86 prosenttia ja Pohjois-Irlannin asukkaista 44 prosenttia on katolisia.

Kulttuuri

Kulttuuri on koko saaren alueella varsin yhtenäinen, eivätkä alueelliset erot erityisesti noudattele poliittisia rajoja. Irlanti tunnetaan maailmalla hyvin musiikistaan, niin perinteisestä kansanmusiikistaan kuin nykyaikaisista maailmankuuluista artisteistaan ja yhtyeistäänkin.

Katso myös

• Luettelo Irlannin saarista