Vanajavesi
| Vanajavesi | |
|---|---|
 Vanajavesi ja Hämeen linna ilmakuvassa. |
|
| Valtiot | Suomi |
| Maakunnat | Kanta-Hämeen maakunta |
| Kunnat | Kanta-Häme & Pirkanmaa |
| Koordinaatit | |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Kokemäenjoen vesistö (35) |
| Valuma-alue | Vanajaveden alaosan alue (35.22) |
| Järvinumero | 35.231.1.001 |
| Mittaustietoja | |
| Pinnankorkeus | 79,4 m |
| Rantaviiva | 457 km |
| Pinta-ala | 119 km² |
| Tilavuus | 0,952 km³ |
| Keskisyvyys | 8 m |
| Suurin syvyys | 25 m |
| Valuma-alue | 8 641 km2 |
| Keskivirtaama | 73 m³/s (MQ) |
 Vanajavesi |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Vanajavesi on Kokemäenjoen vesistöön kuuluva Vanajaveden reitin keskusjärvi Kanta-Hämeessä ja Pirkanmaalla. Sen pääosan muodostaa 20 kilometriä pitkä ja 15 kilometriä leveä Vanajanselkä Hattulan, Hämeenlinnan ja Valkeakosken alueilla. Ennen kuntaliitoksia järvi sijaitsi osittain vastaavasti myös Tyrvännön, Kalvolan ja Sääksmäen alueilla. Siitä etelään työntyy pitkä ja paikoitellen melkein jokimaisen kapea lahti, joka ulottuu Hämeenlinnan läpi Janakkalan rajalle saakka, jossa siihen laskee Hiidenjoki.[1] Kapeimmillaan tämä Vanajaveden kapeikko on Mierolanvirrassa, jossa se on noin 50 metriä leveä.[2] Vanajavesi laskee Kuokkalankosken kautta Pyhäjärveen Lempäälässä noin 20 kilometriä Tampereelta etelään. Vanajavedestä Pyhäjärveen johtaa myös Lempäälän kanava.
Vanajavesi sijaitsee Hämeenlinnan (Hämeenlinna, Kalvola) Valkeakosken ja Akaan (Toijala, Viiala) kaupunkien sekä Janakkalan, Hattulan ja Lempäälän kuntien alueella.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Järven kuroutuminen Itämerestä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Noin 10 000 vuotta sitten Vanajavesi oli Ancylusjärven lahti. Maankohoamisen johdosta Vanajavedestä tuli itsenäinen järvi noin 8 500 vuotta sitten. Vanajaveden korkeus ja laajuus on vaihdellut sekä ihmisestä että luonnosta johtuvista tekijöistä. Maankohoaminen lasku-uoman alueella luoteessa on nopeampaa kuin järven kaakkoisosan alueilla. Tämän vuoksi vesi nousi nopeammin Janakkalan–Hattulan alueen rantamailla. Alueen vedenpinta on noin kymmenen metriä korkeammalla kuin järven itsenäistymisen jälkeisinä aikoina. Siksi järven pohjasta löytyy satoja vuosia vanhojen puiden kantoja, tosin paksujen lieju- ja turvekerrosten alta.
Järvenlasku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomessa on aikoinaan perustettu 1 500 järvenlaskuyhtiötä ja järviä on laskettu yli 2 000. Järvet ovat olleet yleensä pieniä, mutta laskettu on myös muutama suurikin järvi, kuten tämä Vanajavesikin.[4] Tulvavahinkojen vähentämiseksi Vanajaveden luoteisosassa Lempäälässä sijaitsevaa Kuokkalankoskea perattiin jo 1700-luvulla. 1800-luvulla perkaustöitä jatkettiin useaan otteeseen. Perkausten seurauksena järven pinta laski kaksi metriä. Pinnankorkeutta alettiin säännöstellä 1950-luvun lopussa, ja nykyisellään vedenpinnan keskikorkeus on 79,4 metriä merenpinnan yläpuolella vaihteluvälin ollessa 79,9–78,6 metriä.[5] Järvipinta-ala on nykyään lähes 120 km². Saaria on noin 90, suurin niistä on itärannalla sijaitseva Retulansaari. Vanajaveden keskisyvyys on noin 8 metriä ja syvin kohta 24 metriä.
Aiempia asutustkeskittymä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vanajanveden varrella, erityisesti sen kapeikon, kohdalla sijaitsivat Hämeen merkittävimmät rakennukset, Hämeen linna, Hattulan Pyhän Ristin kirkko sekä tärkeimmät kartanot, muun muassa Lepaan kartano, Vesunnin kartano, Merven kartano, Lusin kartano, Ylikartano, Ahlbackan kartano, Ellilän kartano, Metsänkylän kartano, Kirstulan kartano, Katajiston kartano (Aulanko), Lahdentaan kartano ja Suontaan kartano.[6][7][8][9]
Muita historiallisia asuinpaikkoja on muun muassa Hiidenvuolteen kapeikko Pyhäjärveen johtavan reitin vareella.[10][11]
Kasvillisuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kasvillisuus on rehevää Vanajaveden ranta-alueilla. Vallitseva kasvilaji matalikoissa on isosorsimo. Se on vieraslaji, jota istutettiin 1900-luvulla Janakkalaan rehukasviksi. Se on levittäytynyt pitkin järveä vallaten aggressiivisesti elintilaa alkuperäiskasveilta, kuten järviruo'olta.
Järveä ovat rehevöittäneet niin kuntien jätevesilaitokset kuin esimerkiksi Valkeakosken paperiteollisuuden kuitupitoinen jätevesi. Jätevesien puhdistusprosessien parantumisesta huolimatta järvi on edelleen rehevöitynyt. Tämä näkyy sellaisten lajien kuin karvalehtien, kilpukoiden, kiehkuraärviöiden ja limaskojen runsautena. Veden tilan paranemista todistaa kuitenkin järvisätkimen yleistyminen.
Tervaleppää esiintyy runsaslukuisesti, soisia rantoja lukuun ottamatta. Lepän ohella eräin paikoin rannoilla kasvaa myös kynäjalavaa. Tämän uhanalaisen puulajin kasvuolosuhteita vaikeuttaa Vanajaveden säännöstely. Säännöstelyä enemmän lajien runsauteen vaikuttaa rantalaiduntamisen loppuminen. Karjan tallaamien maiden kadotessa on moni laji, kuten jokileinikki, keltakurjenmiekka ja vesinenätti, hävinnyt.
Eläimistö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Linnusto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Eri lokkilajit ovat Vanajaveden pääosan Vanajanselän yleisimpiä lintuja. Lokeista yleisimmät ovat nauru- ja kalalokit. Selkälokkikantaa rokottavat mahdollisesti kilpailevat harmaalokit. Niin selkälokki- kuin kuikkakantaa pienentävät muun muassa vesien säännöstely sekä veneily, jotka häiritsevät lajien pesintää. Muita merkittävästi vähentyneitä kantoja ovat muun muassa kottarainen ja kuovi.
Järvellä vierailee ja jopa pesii moni merilintu. Pesiviä lajeja ovat muun muassa merilokki ja kyhmyjoutsen, kun taas merimetsoja ja räyskiä on säännöllisesti havaittu Vanajavedellä. Muuttolinnuista muun muassa allit, mustalinnut ja punajalkaviklot poikkeavat järvellä keväisin ja syksyisin.
Kalasto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ahven, ankerias, hauki, kuha, lahna ovat Vanajaveden tärkeimpiä saaliskaloja. Ankerias ei pääse nykyään vaeltamaan Vanajaveteen luontaisesti, joten kanta on istutusten varassa. Sulkava on Vanajavedellä erittäin runsas kalalaji. Suomen viimeiset monnit pyydystettiin 1800-luvun puolivälissä järven erääseen latvahaaraan kuuluvasta Kernaalanjärvestä.
Liikenne
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vanajavesi on Suomen vanhimpia ja suosituimpia järvimatkailureittejä. Höyrylaivaliikenteen aloittaminen järvellä liittyi elimellisesti Suomen ensimmäisen rautatien avaamiseen Helsingin ja Hämeenlinnan välille 1862, jolloin tuli ajankohtaiseksi järjestää myös ajanmukainen liityntäkuljetusmahdollisuus Hämeenlinnasta pohjoiseen. Ensimmäinen Vanajavedellä liikennöinyt konealus oli pieni potkurihöyrylaiva Ilmarinen, joka suoritti vaiheikkaan pioneerimatkansa Tampereelta Hämeenlinnaan heinäkuussa 1863.
Seuraavina vuosina Hämeenlinnan ja Tampereen välistä liikennettä hoitamaan rakennettiin kaksi siipirataslaivaa: Elias Lönnrot (1865) ja Wanaja (1866). Aluksi kuitenkin Vanajaveden ja Pyhäjärven välinen Kuokkalankoski Lempäälässä esti suoran liikenteen kaupunkien välillä, ja matkustajat sekä rahti jouduttiin siirtämään kannaksen yli toisella puolella odottavaan laivaan, kunnes Lempäälän kanavan valmistuminen 1874 mahdollisti laivojen läpikulun koko matkalla. Liikennemäärät kuitenkin putosivat jo pian merkittävästi Hämeenlinnan ja Tampereen välisen rautatien avauduttua liikenteelle 1876.
Nykyään Vanajaveden reitti on tunnettu erityisesti Suomen Hopealinjan ansiosta, joka on vuodesta 1948 lähtien liikennöinyt kesäisin Hämeenlinnan ja Tampereen välillä sekä myös Valkeakosken suunnalla. Etenkin ulkomaisten matkailijoiden suosiossa oleva Hopealinja on neljällä aluksellaan Vanajaveden suurin varustamo.
Vanajaveteen putosi 27. elokuuta 1947 Suomen ilmavoimien harjoitushävittäjä VL Pyry PY-2. Surmansa sai koko miehistö, ohjaajana toiminut upseerioppilas K. Nordman ja matkustajana ollut mekaanikko V. Puska. K. Nordman oli suorittanut Jaakkolan kartanon ohilennon, jonka jälkeen kone oli ajautunut syöksykierteeseen jyrkästä noususta.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Iso Tietosanakirja 14, Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki 1938
- Suomen kartasto, vihko 132 : vedet, Maanmittaushallitus, Helsinki 1986
- Hämeen ympäristökeskuksen Vanajavesi-sivusto
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Tarmo Hurskainen: Hiidenjoki ja Puujoki Nordens alla kanaler. 6.11.2006. Viitattu 29.11.2009.
- ↑ Tarmo Hurskainen: Mierolanvirta Nordens alla kanaler. 28.7.2009. Viitattu 29.11.2009.
- ↑ Kansallisarkisto, Maanmittaushallituksen historiallinen kartta-arkisto, Senaatinkartasto 1:42 000. XV.XVI:26.27. 1899. Kartta Kansallisarkiston digitaaliarkistossa (jpg) (viitattu 10.2.2010)
- ↑ Koivisto, Marjatta: ”29. Kansanuskomuksia ja geologiaa”, Jääkaudet, s. 230–231. WSOY, 2004. ISBN 951-0-29101-3
- ↑ Suomen kartasto, vihko 132, s. 15. Maanmittaushallitus, 1986.
- ↑ Hämeenlinnan Matkailijayhdistys: Hämeenlinna ympäristöineen – Opas matkailijoille, s. 44–45. Arvi A. Karisto, 1915. Teoksen verkkoversio (viitattu 27.6.2009). (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Tyrvännön alueen kartanoita Tyrväntö-verkko. Viitattu 27.11.2009.
- ↑ Vanajaveden kapeikon kulttuurimaisema välillä Hämeenlinna–Hattula–Tyrväntö Rakennettu kulttuuriympäristö – Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt 1993 -luettelo. Museovirasto. Viitattu 27.6.2009.
- ↑ Markku Karvonen: Hämeen Suontaka paljastui historian aarreaitaksi 10.11.2012. YLE Häme.
- ↑ Terhi ja Matti Grönroos: Hiidenvuolle kolumbus.fi. Viitattu 5.12.2009.
- ↑ http://www.lempaala.fi/@Bin/53456/Lemp%C3%A4%C3%A4l%C3%A4n+kulttuuriymp%C3%A4rist%C3%B6ohjelma+2006.pdf[vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pajunen, Hannu: Järvisedimentit kuiva-aineen ja hiilen varastona. (Tutkimusraportti 160) Espoo: Geologinen tutkimuskeskus, 2004. ISBN 951-690-894-2 ISSN 0781-4240 Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 29.10.2022).
- Tyrväntö-verkko: Vanajavesi