Sikojärvi

Sikojärvi
Valtiot	Suomi
Maakunnat	Pirkanmaa‎
Kunnat	Pirkkala
Koordinaatit	61°25′29″N, 23°38′16″E
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue	Kokemäenjoen vesistö (35)
Valuma-alue	Pyhäjärven alue‎ (35.21)
Laskujoki	Sikojoki
Järvinumero	35.217.1.007
Mittaustietoja
Pinnankorkeus	99,4 m
Rantaviiva	0,946 km
Pinta-ala	0,04264 km²
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Sikojärvi eli Kotojärvi on Pirkanmaalla Pirkkalan Sorkkalassa sijaitseva järvi, joka kuuluu Kokemäenjoen vesistössä Vanajaveden–Pyhäjärven alueen Pyhäjärven alueeseen. Sikojärvi on osa Sikojoen valuma-aluetta.

Maantietoa

Järvi on 400 metriä pitkä, 150 metriä leveä ja sen pinta-ala on 4,3 hehtaaria. Järvi on Sikojoen pääjärvi, jonka länsirannoille päättyvä pellot ja itärannat ovat metsää. Järveen laskee Sorkkalan kylän peltoaukean kuivatusoja sekä Tampere-Pirkkalan lentoaseman ojia. Etelästä järveen laskee Keskinenjärven 400 metriä pitkä laskuoja. Järven oma laskuoja on Sikojoki, joka alkaa järven pohjoispäästä. Se virtaa aluksi pohjoiseen ja kääntyy koilliseen alittaessaan seututien 308. Iharinkosken kohdalla siihen yhtyy oikealta Ahveniston laskuoja. Sikojoki laskee Isolammiin, josta se jatkaa vielä hetken Pyhäjärveen. Järven rantaviivan pituus on 950 metriä. Itärannalle on rakennettu moottoriurheilijoiden rantasauna ja länsirannalle neljä kiinteistöä. Lentokentän toiminta vaikuttaa voimakkaasti järven melumaisemaan.

Vedenlaatu

Järven vedenlaatua on tutkittu kesänä ja talvena vuosina 2012, 2013, 2014 ja 2015. Järven pintavesi on ollut sameahkoa (keskimäärin 5,5 FNU), veden näkösyvyys on ollut keskimäärin 0,9 metriä ja vedenväri on ruskea (väriluku 69–180 mg(Pt)/l, keskiarvolla 117 mg(Pt)/l). Veden sähkönjohtavuus on keskimmäärin 8,5 mS/m, mikä on suomalaisessa järvessä normaali taso. Humuksen liukeneminen järven valumisvesiin on pääasiallinen syypää vedenväriin ja se myös muuttaa veden lievästi happamaksi. Järven pintaveden happamuustaso on ollut keskimäärin pH 6,6. Talvella happamuustaso on pH 6,3, mutta kesällä se kohoaa arvoon pH 6,8. Veden puskurikyky happamoitumista vastaan on hyvä (keskimäärin 0,3 mmol/l). Silloin järvi ei ole välittömässä vaarassa happamoitua. Järven vesi lämpötilakerrostuu selvästi talvisin ja kesäisin. Silloin järven pohjan lähellä alusvedessä voi olla hyvinkin erilaiset olosuhteet kuin päällysvedessä. Alusveden happamuustaso on talvella pH 6,7 ja kesällä pH 6,6. Päällysveden happipitoisuus on ollut kesäisin 6,9 mg/l, jolloin hapen kylläisyys oli 56%. Talvisin se on ollut 5,1 mg/l (kylläisyys 75%). Alusveteen ei lämpötilakerrostumisen vuoksi tule kovin paljon happitäydennystä. Siellä on happipitoisuus ollut kesäisin 0,5 mg/l (kylläisyys 5%) ja talvisin täysin hapetonta. Näiden arvojen perusteella voidaan järven happitilanne kokonaisuudessaan luokitella huonoksi. Kun hapen määrä vähenee alusvedessä pohjan lähellä, aiheutuu siitä haitallisia seurauksia. Hapen loputtua on pohjan seudulta kokonaan, on se aiheuttanut voimaksasta sisäistä kuormitusta. Sisäisessä kuormutuksessa pohjan sedimenteistä liukenee takaisin veteen ravintoaineita ja metalleja, joiden pitoisuudet alusvedessä kasvavat. Päällysvedessä fosforipitoisuudet ovat olleet keskimäärin 37 µg/l ja kesällä pitoisuudet ovat olleet keskimäärin 45 µg/l ja talvisin 29 µg/l. Alusvedessä pohjan lähellä fosforipitoisuudet ovat olleet kesällä 59 µg/l ja talvella 65 µg/l. Suurimmillaan on pitoisuus ollut talvella 120 µg/l. Typpipitoisuudet ovat olleet päällisvedessä keskimäärin 815 µg/l (vaihteluvälillä 520–1100 µg/l). Alusveden typpipitoisuudet ovat vaihdelleet 740–1600 µg/l. Talvella on alusvedessä ollut typpeä keskimäärin 233 µg/l enemmän kuin kesällä. Ravinnepitoisuuksien mukaan järvi on rehevöitynyt järvi.

Historiaa

Vuonna 1855 julkaistussa Kalmbergin kartastossa järven nimeä ei mainittu. Sen sijaan järven lounaispäässä sijaitsi ”Sikojärvi Gård”. Länsipuolelle oli merkitty myös kaksi muutakin maataloa, jotka kaikki yhdessä muodostivat Sorkkalan kylän.

Vuoden 1953 peruskartassa järven nimi kirjoitettiin ”Kotojärvi”, mutta vuoden 1975 karttaan oli merkitty järvelle päänimeksi ”Sikojärvi” ja Kotojärvi rinnakkaisnimeksi. Järven lounaispäässä sijaitsee Sikojärven maatila. Vuonna 1953 järvi oli kokonaan peltojen ympäröimä, mutta itäpuolen pellot on metsitetty ennen vuoden 1975 kartan painamista. Samoin loppui lounaispään viljely 1980-luvulla. Rannoille rakennettiin talot 1970-luvulla. Lentokenttä aloitti toimintansa 1979.

Lähteet

Vanajaveden–Pyhäjärven alue (35.2)