Isosorsimo
| Isosorsimo | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
| Lahko: | Poales |
| Heimo: | Heinäkasvit Poaceae |
| Suku: | Sorsimot Glyceria |
| Laji: | maxima |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
|
Glyceria aquatica |
|
| Katso myös | |
Isosorsimo (Glyceria maxima) on heinäkasvien (Poaceae) heimoon, sorsimoiden (Glyceria) sukuun kuuluva kasvilaji. Se on suurikokoinen vedessä kasvava heinälaji, joka muodostaa laajojakin kasvustoja. Isosorsimo muistuttaa jonkin verran lännenisosorsimoa eli myllysorsimoa (Glyceria grandis), mutta lajit ovat erotettavissa toisistaan muun muassa yleisvärityksen, lehtien leveyden ja tähkylöiden kukkien lukumäärän sekä kaleiden ulkonäön perusteella. Isosorsimo muistuttaa hieman myös järviruokoa (Phragmites australis), mutta on erotettavissa siitä esimerkiksi kielekkeen ulkonäön perusteella.[2]
Isosorsimon varret voivat kasvaa jopa kolme metriä korkeiksi ja sillä on suikertava juurakko. Lehdet voivat olla noin senttimetrin levyisiä, vaaleankirkkaanvihreitä ja kärjistään äkillisesti kapenevia. Kieleke on lyhyt ja kalvomainen. Isosorsimon kukinto on suurikokoinen ja runsashaarainen röyhy, jonka tähkylät ovat 6–8 mm pitkiä. Tähkylöissä on enintään yhdeksän kukkaa, jotka ovat yleensä vihreän ja violetin kirjavia. Tähkylöiden kaleet ovat kalvolaitaisia; ulkokale on 3–4 mm pitkä. Ulkohelpeet ovat tylppäkärkisiä ja kärjistään kalvomaisia. Isosorsimo kukkii heinä–elokuussa.[2]
Isosorsimo kasvaa etenkin runsasravinteisten järvien rannoilla[2]. Suomessa isosorsimoa tavataan lähinnä vain Etelä-Suomessa[3]. Isosorsimo on luokiteltu Suomessa haitalliseksi vieraslajiksi.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Akhani, H.: Glyceria maxima IUCN Red List of Threatened Species. Version 2019.2. 2014. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 23.7.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c Arne A. Anderberg: Den virtuella floran: Jättegröe (Glyceria maxima) Den virtuella floran. 1998. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 3.5.2018. (ruotsiksi)
- ↑ Raino Lampinen & Tapani Lahti: Kasviatlas 2016: Isosorsimo (Glyceria maxima) Kasviatlas. Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 3.5.2018. (suomeksi)