Koipijärvi (Lempäälä)

Koipijärvi
Valtiot	Suomi
Maakunnat	Pirkanmaa‎
Kunnat	Lempäälä
Koordinaatit	61°25′25″N, 23°49′53″E
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue	Kokemäenjoen vesistö (35)
Valuma-alue	Moisionjoen valuma-alue‎ (35.24)
Laskuoja	oja Höytämönjärveen
Järvinumero	35.242.1.007
Mittaustietoja
Pinnankorkeus	110,5 m
Rantaviiva	5,578 km
Pinta-ala	0,58025 km²
Suurin syvyys	noin 7 m
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Koipijärvi on Pirkanmaalla Lempäälän Sääksjärven Koipijärvellä sijaitseva järvi, joka kuuluu Kokemäenjoen vesistössä Vanajaveden–Pyhäjärven alueen Moisionjoen valuma-alueeseen. Koipijärvi on osa Höytämönjärven valuma-aluetta.

Maantietoa

Järvi on 1,5 kilometriä pitkä, 900 metriä leveä ja sen pinta-ala on 58 hehtaaria. Se sijaitsee Lempäälän pohjoisrajan tuntumassa rajan ja Höytämönjärven välissä. Siihen laskee 7 ojaa, joista neljä ovat huomattavimmat. Etelärantaan laskee toinen Merunjärven laskuojista, koillisrantaan Myllyoja, joka on Hervantajärven, Suolijärven yhteinen laskuoja ja järven luoteispäähän sekä Koukkujärven laskuoja että Pieni-Virolaisen ja Virolaisen yhteinen laskuoja. Järven kaakkoisrannassa aidatulla alueella sijaitsee pieni lampi, joka on järveen yhteydessä. Järven rantaviivan pituus on 5,6 kilometriä. Rannat ovat enimmäkseen autiot, mutta pohjoisrannoilla on kiinteistöjä ja vapaa-ajan asutusta. Siellä sijaitsee myös neljä maatilaa, joiden peltoja on vielä jäljellä. Järvelle johtaa useampiakin teitä.

Vedenlaatu

Järven vedenlaatua esitellään käyttämällä vuosien 2012, 2013, 2014, 2015 ja 2016 (loppukesien ja -talvien) tutkimustuloksia. Järven pintavesi on ollut lievästi sameaa (keskimäärin 1,6 FNU), veden näkösyvyys on ollut keskimäärin 2,2 metriä ja vedenväri on ruskea (väriluku 27–59 mg(Pt)/l, keskiarvolla 38 mg(Pt)/l). Veden sähkönjohtavuus on keskimmäärin 11,4 mS/m, mikä on suomalaisessa järvessä normaalia korkeampi taso. Humuksen liukeneminen järven valumisvesiin on pääasiallinen syypää vedenväriin ja se myös muuttaa veden lievästi happamaksi. Järven pintaveden happamuustaso on ollut kuitenkin keskimäärin pH 7,0. Talvella happamuustaso on pH 6,8, mutta kesällä se kohoaa arvoon pH 7,3. Veden puskurikyky happamoitumista vastaan on hyvä (keskimäärin 0,24 mmol/l). Silloin järvi ei ole välittömässä vaarassa happamoitua. Järven vesi lämpötilakerrostuu lievästi talvisin ja kesäisin. Silloin järven pohjan lähellä alusvedessä voi olla hieman erilaiset olosuhteet kuin päällysvedessä. Alusveden happamuustaso on talvella pH 6,6 ja kesällä pH 6,7. Päällysveden happipitoisuus on ollut kesäisin 8,2 mg/l, jolloin hapen kylläisyys on ollut 81%. Talvisin se on ollut 10,8 mg/l (kylläisyys 89%). Alusveteen ei lämpötilakerrostumisen vuoksi tule kovin paljon happitäydennystä pinnalta. Siellä on kesäisin ollut happipitoisuus 0,6 mg/l (kylläisyys 26%) ja talvisin 3,4 mg/l (kylläisyys 26%). Näiden arvojen perusteella voidaan järven happitilanne kokonaisuudessaan luokitella tyydyttäväksi. Kun hapen määrä vähenee alusvedessä pohjan lähellä, aiheutuu siitä haitallisia seurauksia. Hapen vähennyttyä kriittiselle tasolle, on siitä voinut aiheutua sisäistä kuormitusta. Sisäisessä kuormutuksessa pohjan sedimentistä liukenee takaisin veteen ravintoaineita ja metalleja, joiden pitoisuudet kasvavat alusvedessä. Päällysvedessä fosforipitoisuudet ovat olleet keskimäärin 12 µg/l. Kesäisin pitoisuudet ovat olleet keskimäärin 18 µg/l ja talvisin 8 µg/l. Alusvedessä pohjan lähellä fosforipitoisuudet ovat olleet kesällä 21 µg/l ja talvella 13 µg/l. Typpipitoisuudet ovat olleet päällisvedessä keskimäärin 500 µg/l (vaihteluvälillä 350–620 µg/l), kun taas alusveden typpipitoisuudet ovat vaihdelleet 420–1400 µg/l. Näiden tulosten perusteella järvi voidaan ravinteidensä puolesta luokitella lievästi rehevöityneeksi järveksi.

Historiaa

Vuoden 1953 peruskartassa maatilojen peltoja oli vain järven pohjoispuolella. Kaakkoisrantaa tuli vain kaksi kapeaa peltotilkkua. uuten rannat olivat autiot. Vuoden 1975 kartassa monia peltoja oli metsitetty ja peltojen tilalle oli rakennettu asuintaloja. Vuonna 1991 kaakkoisrantaan ilmaantui tie, jonka päähän rakennettiin talo.

Lähteet

Vanajaveden–Pyhäjärven alue (35.2)