Väinö Salovaara
| Väinö Salovaara | |
|---|---|
 Ministeri Väinö Salovaara |
|
| Suomen kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri | |
|
Cajanderin III hallitus
2.9.1938–1.12.1939 Rytin I hallitus 1.12.1939–27.3.1940 Rytin II hallitus 27.3.1940–4.1.1941 Rangellin hallitus 4.1.1941–5.3.1943 Linkomiehen hallitus 5.3.1943–8.8.1944 Hackzellin hallitus 8.8.1944–21.9.1944 Urho Castrénin hallitus 21.9.1944–17.11.1944 |
|
| Edeltäjä | Hannes Ryömä |
| Seuraaja | Eero Wuori |
| Kansanedustaja | |
|
1.9.1939–5.4.1945
|
|
| Ryhmä/puolue | Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä |
| Vaalipiiri | Uudenmaan läänin vaalipiiri |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 26. helmikuuta 1888 Iitti |
| Kuollut | 29. lokakuuta 1964 (76 vuotta) Helsinki |
| Tiedot | |
| Puolue | SDP |
Väinö Veikko (Väinö V.) Salovaara (vuoteen 1906 Sillfors; 26. helmikuuta 1888 Iitti – 29. lokakuuta 1964 Helsinki) oli sosiaalidemokraattinen kansanedustaja ja ministeri ja myöhemmin Helsingin apulaiskaupunginjohtaja. SDP:n puheenjohtajana hän toimi 1942–1944.[1]
Salovaaran vanhemmat olivat värjäri Aleksander Sillfors ja Amanda Vilander. Hän kävi kansakoulun ja suoritti teknillisen koulun mekaanisen osaston 1907, sähköteknillisen osaston 1915, elektroteknillisen oppijakson 1911 ja metallien valmistus- ja käsittelykurssin 1924.[2]
Salovaara työskenteli konepajoissa Suomessa ja Venäjällä 1903–1908. Hän oli Helsingin kaupungin sähkölaitoksen konemestarina 1909–1918. Vuonna 1918 Salovaara oli Töölön työläisten kauppa oy:n toimitusjohtajana ja sen jälkeen hän toimi Suomen metalliteollisuustyöntekijäin liiton sihteerinä ja taloudenhoitajana sekä Metallityöläinen-lehden päätoimittajana 1919–1924. Salovaara oli Helsingin kaupungin työlupien toimitusjohtaja 1923–1924, Osuusliike Elannon ylikonemestari 1924–1937 ja Helsingin kaupungin kiinteistötoimen apulaiskaupunginjohtaja 1942–1951.[2]
Salovaara oli SDP:n kansanedustajana Uudenmaan läänin vaalipiiristä 1939–1945. Hän toimi Cajanderin III hallituksessa kulkulaitosten ja yleisten töiden apulaisministerinä 1937–1938 ja kulkulaitosten ja yleisten töiden ministerinä 1938–1939. Salovaara oli kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri myös Rytin I hallituksessa 1939–1940, Rytin II hallituksessa 1940–1941, Rangellin hallituksessa 1941–1943, Linkomiehen hallituksessa 1943–1944 sekä Hackzellin ja Urho Castrenin hallituksissa syksyllä 1944.[3]
Kunnallispolitiikassa Salovaara oli mukana Helsingin kaupunginvaltuuston, rahatoimikamarin ja kaupunginhallituksen jäsenenä.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Seppinen, Ilkka: ”Salovaara, Väinö (1888–1964)”, Suomen kansallisbiografia, osa 8, s. 649–650. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-449-5 Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b Väinö Salovaara Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- ↑ Väinö Salovaara Suomen ministerit. Valtioneuvosto.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Salovaara, Väinö hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
| Edeltäjä: Kaarlo Harvala |
SDP:n puheenjohtaja 1942–1944 |
Seuraaja: Onni Hiltunen |
| Edeltäjä: Hannes Ryömä |
Suomen kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri 1938−1944 |
Seuraaja: Eero Wuori |
