Stephen Maguire
_2012-02-05_23.jpg)
Stephen Maguire (s. 13. maaliskuuta 1981) on skotlantilainen snooker-ammattilainen. Maguiren kotipaikka on Glasgow. Hän on 2000-luvun edetessä nostanut itsensä 16 parhaan joukkoon ammattilaisten ranking-listalla. Maguire tunnetaan ammattilaispiireissä myös lempinimillä The Merlin of Milton ja On-fire Maguire. Urallaan Maguire on tehnyt 407 yli sadan pisteen ylittävää lyöntisarjaa, joista kolme on 147 pisteen maksimibreikkejä .
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nuorena Maguire oli niin innostunut snookerista, että hänen isovanhempansa päättivät purkaa yhden väliseinän heidän asunnostaan, jotta harjoittelupöytä saatiin mahtumaan sisään. Ammattilaisena hän aloitti vuonna 1998 17-vuotiaana.
Vuonna 2000 Maguire antoi merkkejä pelitaidoistaan ja pääsi lähelle maailmanmestaruusturnauspaikkaa. Hän kuitenkin hävisi viimeisellä karsintakierroksella Joe Swailille 9–10 oltuaan jo 9–6-johtoasemassa. Vuonna 2002 Maguire näytti jälleen viitteitä pelitasonsa noususta ja pudotti Stephen Leen UK Championship-turnauksen ensimmäisellä kierroksella, mutta tätä parempi menestys antoi vielä odottaa.
Turnausvoittaja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 2004 Maguire osoitti olevansa potentiaalinen huippupelaaja ja voitti kaksi ranking-turnausta. Selkeänä haastajana (ranking-sijoitus 41) hän voitti European Open -turnauksen finaalissa kokeneen kuusinkertaisen MM-finalistin Jimmy Whiten selkein lukemin 9–3. Myöhemmin samana vuonna Maguire pääsi British Open -turnauksen finaaliin, jossa hän hävisi maanmiehelleen John Higginsille erin 6–9. Maguire eteni arvostetun UK Championship-turnauksen finaaliin, jossa hän voitti David Grayn erin 10–1. Turnauksen aikaisemmassa vaiheessa Maguire oli pudottanut mm. Ronnie O'Sullivanin, joka pudotti hänet maailmanmestaruusturnauksen ensimmäisellä kierroksella peräkkäisinä vuosina 2004 ja 2005. Kauden 2003/2004 päätteeksi Maguire oli nostanut itsensä 32 parhaan joukkoon sijalle 24 ranking-listalla, ja kauden 2004/2005 päätteeksi ensimmäistä kertaa 16 parhaan joukkoon sijalle 3 asti.
Top 16 -pelaaja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kausi 2005/2006 ei sujunut Maguirelta kovin vahvasti. Hän saavutti ainoastaan yhden neljännesfinaalipaikan. Maguire pysyi kuitenkin ranking-listalla sijalla 9. Myöskään kausi 2006/2007 ei tuonut mukanaan suurempaa menestystä, mutta Maguiren listasijoitus kauden loputtua oli kuitenkin 10.
Vuonna 2007 Maguire osoitti piristyneensä edellisistä kausista ja saavutti maailmanmestaruuskisoissa semifinaalipaikan. Hän kuitenkin hävisi John Higginsille, joka eteni lopulta toiseen maailmanmestaruuteensa asti. Kaudella 2007/2008 Maguire jatkoi hyviä esityksiään ja eteni kaksi kertaa peräkkäin, yhteensä kolmasti, ranking-turnauksen finaaliin, joista hän voitti kaksi: Northern Ireland Trophy -turnauksen finaalissa kaatui Fergal O'Brien erin 9–5, mutta UK Championship -turnauksen finaalissa Ronnie O'Sullivan oli selkeästi parempi ja voitti erin 10–2. Pekingissä pelatussa Honghe Industrial China Open -turnauksessa Maguire voitti pahimman vihollisensa, Shaun Murpyn, tiukassa ottelussa erin 10–9. Semifinaaliottelussaan, jossa vastustajana oli Ryan Day, Maguire teki uransa toisen maksimibreikin. Maailmanmestaruusturnauksessa Maguire aloitti todella vakuuttavasti voittaen selkeästi kahdessa ensimmäisessä ottelussaan Anthony Hamiltonin ja Neil Robertsonin, mutta neljännesfinaalin tiukassa ottelussa Joe Perry lopetti Maguiren haaveet maailmanmestaruudesta [1]. Uransa parhaan kauden päätteeksi Maguire nousi ranking-listalla tähän mennessä parhaalle sijoitukselle, toiseksi kaudelle 2008/2009.
Kausi 2008/2009 käynnistyi hyvin, sillä Northern Ireland Trophy -turnauksessa Maguire eteni neljännesfinaaliin ja Shanghai Masters -turnauksessa semifinaaliin. Kiinassa hän oli lähellä jopa finaalia, sillä hän johti semifinaaliottelua 5–4, mutta Ronnie O'Sullivan taisteli loppuun asti, teki ratkaisevaan erään 145 pisteen lyöntisarjan ja eteni näin kolmanteen peräkkäiseen ranking-turnausfinaaliin. Royal London Watches Grand Prix -turnaus oli Maguirelle pettymys, sillä ensimmäisen kierroksen tappio vaikeutti entisestään maailmanlistan ykköseksi nousua. Maguiren edellä listalla ollut O'Sullivan saavutti alkukauden turnauksissa huomattavasti enemmän pisteitä: hän voitti kauden aloituksen ja pääsi finaaliin Kiinassa. UK Championship -turnauksen semifinaalipaikka ja Welsh Open -turnauksen neljännesfinaalipaikka pitivät Maguiren vankasti ranking-listan kärkipäässä, kun kautta oli jäljellä vain kaksi ranking-turnausta. Kauden päätteeksi Maguire majaili edelleen sijalla 2 Ronnie O'Sullivanin jälkeen.
Kausi 2009/2010 ei tuonut edellisen kauden kaltaista menestystä, vaikka valmistautuminen kauteen vaikuttikin lupaavalta. Finaalipaikka Beijing International Challenge -kutsuturnauksessa ja voitto turnauksesta Pro Challenge 1 lupasivat hyvää kaudelle. Maguirella oli kuitenkin kauden alkupuoliskolla vaikeuksia, sillä kauden ensimmäinen ranking-turnaus jäi väliin olkapäävamman takia. Paras saavutus tuli UK Championshipissa, jossa hän saavutti semifinaalipaikan. Siellä kuitenkin turnauksen jo toista kertaa voittanut nuori kiinalainen Ding Junhui lopetti The Merlin of Miltonin turnauksen erin 9–5. Maguire oli juuri ennen turnauksen alkua ollut isoisänsä hautajaisissa ja pelasi todella hyvin ajankohdan huomioon ottaen [2]. Kevätkausi ei sujunut myöskään toivotulla tavalla ja maailmanmestaruuskisatkin päättyivät jo toisella kierroksella maanmiestä Graeme Dottia vastaan [3]. [4]
Arkkivihollinen Murphy
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Maguirella on Shaun Murphyn kanssa erimielisyyksiä. Vuoden 2004 Grand Prix -turnauksessa miesten välisessä ottelussa Maguire tuomittiin hävinneeksi yhden erän, koska hän unohti liitunsa takahuoneeseen, minkä vuoksi ottelun alku viivästyi. Maguire lähti hakemaan liituaan kysyttyään luvan tuomari Johan Oomenilta [5], mutta Maguiren ollessa pois pöydän äärestä Murphy keskusteli tuomarin kanssa ja Maguire sai rangaistuksen, koska ottelu alkoi myöhässä [6]. Maguire voitti kuitenkin ottelun erin 5–2. Myöhemmin samana vuonna UK Championship -turnauksen finaalissa David Gray unohti liitunsa takahuoneeseen, mutta Maguire ei vaatinut rangaistusta. Voitettuaan Murphyn vuoden 2007 Welsh Open -turnauksen finaalissa Maguire sanoi: That put the icing on the cake but we've always had a rivalry. I dislike him and I think he dislikes me. I try hard to beat everyone but it would have hurt more if I'd lost to him. Vuoden 2006 maailmanmestaruuskisoissa Maguire sanoi hävittyään Marco Fulle: I don't want to be a fat world champion viitaten Murphyyn [7].
Turnausvoitot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ranking-turnaukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- China Open 2008
- Northern Ireland Trophy 2007
- Malta Cup 2004
- UK Championship 2004
- Welsh Open 2013
- European Open 2004 [8]
Muut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pro Challenge 1 2009
- Six-red World Championship 2014
Tilastot ja ennätykset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä] STEPHEN MAGUIRE
|
||
| Ranking-turnausvoitot | 4 | 2004, 2007, 2008 |
| Ranking-turnausten finaalit | 9 | 2004, 2007, 2008, 2011, 2012 |
| UK Championship-turnauksen voitot | 1 | 2004 |
| UK Championship-turnauksen finaalit | 2 | 2004, 2007 |
| Korkein ranking-sijoitus | 2 | 2009/2010 |
| Suurin lyöntisarja | 147 | Regal Scottish 2000 |
| China Open 2008 (video) | ||
| Yli 100 pisteen lyöntisarjat | 407 |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ World Snooker Brave Perry Stuns Maguire
- ↑ a b Pro Snooker Blog Stephen Maguire
- ↑ Eurosport Dott completes Maguire win, 24. huhtikuuta 2010
- ↑ World Snooker Player List - Stephen Maguire
- ↑ BBC Sport, Williams crashes out, 4. lokakuuta 2004
- ↑ Sporting Life, Higginson Revelling in Spotlight, 17. helmikuuta 2007. Retrieved 24 February 2007.
- ↑ BBC Sport Quotes from The Crucible, 26. huhtikuuta 2006.
- ↑ Official web site for Scotland's snooker player Stephen Maguire (Arkistoitu – Internet Archive) Achievements & Results
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
