Englannin jalkapallomaajoukkue
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
| Englanti | |||
|---|---|---|---|
.svg) |
|||
| Lempinimi |
The Three Lions (suom. Kolme leijonaa) |
||
| Liitto |
Englannin jalkapalloliitto (The Football Association) |
||
| Maanosaliitto | UEFA (Eurooppa) | ||
| Kenttä | Wembley Stadium | ||
| Valmentaja | Thomas Tuchel [1] | ||
| Kapteeni | Harry Kane | ||
| Eniten otteluita | Peter Shilton (125) | ||
| Eniten maaleja | Harry Kane (68) | ||
| FIFAn maakoodi | ENG | ||
| FIFA-ranking | 4 (18.7.2024) [2] | ||
|
|||
| Ensimmäinen ottelu | |||
|
|
|||
| Suurin voitto | |||
|
|
|||
| Suurin tappio | |||
| MM-kilpailut | |||
| Esiintymiset | 16 (ensimmäiset 1950) | ||
| Paras MM-sijoitus | Mestaruus (1966) | ||
| EM-kilpailut | |||
| Esiintymiset | 11 (ensimmäiset 1968) | ||
| Paras sijoitus | Hopeaa (2020, 2024) | ||
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
Maa:  Englanti
| |||
| Miesten jalkapallo | |||
| MM-kilpailut | |||
 Kultaa |
Englanti 1966 | ||
| EM-kilpailut | |||
 Hopeaa |
Saksa 2024 | ||
| Hopeaa |
Eurooppa 2020 | ||
 Pronssia |
Italia 1968 | ||
Englannin jalkapallomaajoukkue edustaa Englantia kansainvälisissä miesten jalkapallo-otteluissa. Sitä hallinnoi Englannin jalkapalloliitto The Football Association, The FA. Historiallisista syistä Yhdistyneen kuningaskunnan osilla on omat jalkapallomaajoukkueensa. Britannian maajoukkueista Englanti on kaikkein menestynein. Sen paras saavutus on maailmanmestaruus 1966 MM-kotikisoista. Se on myös voittanut Britannian maajoukkueiden keskinäisen mestaruuden 34 kertaa.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Englanti pelasi ensimmäisen maaottelunsa Skotlantia vastaan 30. marraskuuta 1872 Hamilton Crescentillä, Partickissa, Skotlannissa. Ottelu päättyi lukemiin 0–0. Seuraavana vuonna joukkueiden kohdatessa Kensington Ovalilla Englanti voitti maalein 4–2.
40 vuoden ajan Englanti pelasi maaotteluita vain Skotlantia, Walesia ja Irlantia vastaan. Vuonna 1908 Englanti teki kiertueen Manner-Eurooppaan, missä se kohtasi Itävallan, Unkarin ja Böömin. Ensimmäisen tappionsa mannereurooppalaista maajoukkuetta vastaan se kärsi vuonna 1929 hävittyään Madridissa Espanjalle maalein 4–3.
Englannin jalkapalloliitto liittyi FIFA:n jäseneksi vuonna 1906, mutta järjestöjen suhde oli viileä ja Ison-Britannian jalkapalloliitot erosivat FIFA:sta vuonna 1928. Tämän johdosta Englanti ei osallistunut kolmiin ensimmäisiin maailmanmestaruuskisoihin. Marraskuussa 1934 Englanti pelasi ottelun samana vuonna maailmanmestaruuden voittanutta Italiaa vastaan ja voitti kamppailun.
Englanti liittyi uudelleen FIFA:an toisen maailmansodan jälkeen. Tuolloin joukkueella oli myös ensimmäistä kertaa manageri, Walter Winterbottom. Maailmanmestaruuskisoissa Englanti pelasi ensimmäisen kerran vuonna 1950, mutta jäi alkulohkoon hävittyään monien yllätykseksi Yhdysvalloille maalein 1–0. 25. marraskuuta 1953 Englanti hävisi Unkarille Wembleyllä käydyn ottelun 3–6[3]. Englanti ei enää ollut entisaikojensa tasoinen joukkue, ja se epäonnistui myös vuosien 1954- ja 1958 MM-kisoissa.
1960-luvulla Englanti aloitti nousun takaisin maailman jalkapallohuipulle. Vuoden 1962 MM-kisoissa se selviytyi puolivälieriin asti, missä hävisi Brasilialle. Samana vuonna Winterbottom erosi ja uudeksi manageriksi tuli joukkueen entinen kapteeni Alf Ramsey. Hän alkoi kehittää joukkuetta vuoden 1966 kotikisoja varten.
Vuoden 1966 MM-kisoissa Englanti, kapteeninaan Bobby Moore, voitti Argentiinan, Portugalin ja loppuottelussa Saksan liittotasavallan. Ottelu päättyi jatkoajan jälkeen lukemiin 4–2. Geoff Hurst teki kolme maalia ja Martin Peters yhden.
Kaksi vuotta myöhemmin, vuoden 1968 Euroopan-mestaruuskisoissa Englanti saavutti pronssia. Se lähti ennakkosuosikkina myös vuoden 1970 MM-kisoihin, missä se kuitenkin putosi puolivälierävaiheessa hävittyään Saksan liittotasavallalle maalein 3–2. Saksa pudotti Englannin puolivälierissä myös kaksi vuotta myöhemmin vuoden 1972 Euroopan-mestaruuskisoissa lukemin 3–1.
Vuoden 1974 MM-kisoihin Englanti ei selviytynyt lainkaan. Tämän johdosta Englannin jalkapalloliitto antoi potkut Ramseylle, jonka alaisuudessa Englanti oli pelaamastaan 113 ottelusta voittanut 69 ja pelannut 27 tasapeliä. Joe Mercerin toimittua hetken aikaa väliaikaisena managerina palkattiin Ramseyn seuraajaksi Don Revie. Revien alaisuudessa Englannin otteet eivät huomattavasti parantuneet. 1976 EM-kisoissa taival päättyi alkulohkoon.
Revien jälkeen manageriksi tuli Ron Greenwood, mutta 1978 Englanti jäi toistamiseen peräkkäin ulkopuolelle MM-lopputurnauksesta. Samoihin aikoihin maajoukkuekannattajien keskuudessa huliganismista alkoi tulla entistäkin tavallisempaa, ja esimerkiksi 1980 EM-kisoissa poliisi joutui turvautumaan kyynelkaasuun. 1982 MM-kisoissa Englanti eteni toiseen lohkovaiheeseen, mutta putosi jatkosta vaikkei hävinnyt otteluakaan. Myös näissä kisoissa uutisoitiin kannattajien väkivaltaisesta käyttäytymisestä.
Vuonna 1982 manageriksi tuli Bobby Robson. Englanti ei selvinnyt 1984 EM-lopputurnaukseen, ja kaksi vuotta myöhemmin MM-kisat alkoivat heikosti tappiolla Portugalia vastaan. Tätä seurasi tasapeli Marokkoa vastaan kapteeni Bryan Robsonin ollessa loukkaantuneena. Gary Linekerin kolme maalia Puolaa vastaan takasivat kuitenkin Englannin paikan jatkokierroksille. Neljännesvälierissä joukkue voitti Paraguayn maalein 3–0 ja eteni puolivälieriin Argentiinaa vastaan. Tuossa ottelussa Argentiinan Diego Maradona teki kaksi maalia. Ensimmäinen maalin hän teki kädellään ja toisen 50 metrin nousun jälkeen puolustuksen läpi. Englanti hävisi ottelun maalein 1–2 ja putosi jatkosta.
Vuonna 1988 Englanti jäi jälleen EM-lopputurnauksessa alkulohkoon, mutta vuoden 1990 MM-kisoissa maa ylsi parhaaseen saavutukseensa sitten vuoden 1966 kotikisojen. Joukkue eteni välieriin saakka. Kuitenkin maalein 1–1 päättyneen varsinaisen peliajan jälkeen Englanti putosi Saksan liittotasavaltaa vastaan rangaistuspotkukilpailussa. Turnauksen jälkeen Peter Shilton lopetti maajoukkueuransa ennätyksellisten 125 maaottelun jälkeen.
Robsonia managerina seurasi Graham Taylor. Taylorin alaisuudessa Englanti jäi alkulohkoonsa 1992 EM-kisoissa ja kokonaan 1994 MM-kisoista. Taylor sai potkut vuonna 1993 ja hänen tilalleen tuli Terry Venables. Joukkue pelasi Venablesin alaisuudessa hyvin 1996 EM-kotikisoissa ja eteni välierävaiheeseen saakka. Välierissä Saksaa vastaan ottelu venyi 1–1 päättyneen peliajan jälkeen rangaistuspotkukilpailuun saakka, missä Gareth Southgatetin epäonnistuttua rangaistuspotkussaan Saksa eteni loppuotteluun.
EM-turnauksen jälkeen Venables erosi managerin tehtävistään ja hänen tilalleen tuli Glenn Hoddle. Englanti selviytyi 1998 MM-kisoihin, missä se neljännesvälierässä putosi jatkosta lukemin 2–2 päättyneen ottelun rangaistuslaukauskilpailussa. Kisojen jälkeen Hoddle erosi tehtävästään aiheutettuaan kohua lausunnoillaan vammaisista ihmisistä. Hoddlen tilalle tuli entinen maajoukkuekapteeni Kevin Keegan. Joukkue selvisi 2000 EM-kisoihin, missä se ei kuitenkaan edennyt alkulohkovaihetta pitemmälle. Keegan erosi syyskuussa 2000 Englannin hävittyä MM-karsintaottelun Saksaa vastaan Lontoon Wembleyllä.
Vuonna 2001 joukkueen manageriksi tuli ruotsalainen Sven-Göran Eriksson. Hän johdatti joukkueen 2002 MM-kisoihin, missä se hävisi puolivälierissä Brasilialle 2–1. Englanti voitti oman karsintalohkonsa ja selviytyi 2004 EM-kisoihin, missä se jälleen putosi rangaistuspotkukilpailussa puolivälierävaiheessa, tällä kertaa Portugalia vastaan. Vuonna 2005 Eriksson sai osakseen voimakasta arvostelua. Häntä syytettiin kykenemättömyydestä taktisiin muutoksiin, ja joukkueen ailahtelevat otteet, muun muassa MM-karsintaottelussa tappio Pohjois-Irlantia vastaan, kiihdyttivät mielipiteitä häntä vastaan. Englanti kuitenkin selviytyi karsintalohkostaan lopputurnaukseen oman karsintalohkonsa voittajana. Arvostelua saivat myös Erikssonin siviilielämän ongelmat. Hän ilmoitti eroavansa tehtävästä kesän 2006 MM-lopputurnauksen jälkeen. MM-kisoissa Englannin alkutaival oli hyvä ja se voitti alkulohkonsa. Neljännesvälieräottelussa Englanti kukisti Ecuadorin maalilla 1–0, jonka teki David Beckham. Englannin putosi puolivälieräottelussa, kun se hävisi Portugalille – jälleen rangaistuspotkukilpailussa. Ottelun jälkeen Beckham ilmoitti jättävänsä joukkueen kapteenin tehtävän.
Englannin maajoukkueen uudeksi valmentajaksi valittiin Erikssonin apulaisena toiminut Steve McClaren. McClarenin ensimmäinen ottelu Englannin valmentajana alkoi lupaavasti, kun joukkue otti 4–0-kotivoiton Kreikasta. Hän sai silti osakseen runsaasti arvostelua huonosti menneitten EM-karsintaotteluiden takia.
EM-karsinnat lopputurnaukseen 2008 päättyivät Englannin osalta heikosti. Englanti olisi voinut menettää mahdollisuutensa kisoihin pääsyyn jo viimeistä edellisellä kierroksella 17. marraskuuta 2007, mutta Venäjän hävittyä Israelille maalein 2–1 ratkaisu siirtyi 21. marraskuuta 2007 pelattuun viimeiseen otteluun. Wembleyllä Englannille olisi riittänyt tasapeli Kroatiaa vastaan, mutta Englannin maajoukkue hävisi ottelun maalein 2–3 ja jäi ulos kisoista Venäjän vietyä toisen paikan E-lohkosta Kroatian jälkeen.
Englannin jalkapalloliitto erotti päävalmentaja Steve McClarenin ja apulaisvalmentaja Terry Venablesin 22. marraskuuta 2007.[4] Joulukuussa 2007 italialainen Fabio Capello nimitettiin maajoukkueen päävalmentajaksi. Hänen sopimuksensa loppui vuoden 2010 maailmanmestaruuskilpailujen jälkeen. Hänen apuvalmentajikseen tulivat niin ikään italialaiset Franco Baldini ja Italo Galbiati.[5]
Pelaajat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nykyinen joukkue
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Seuraavat pelaajat on valittu Englannin joukkueeseen MM-karsintoihin Albaniaa ja Latviaa vastaan 21. ja 24. maaliskuuta 2025.[6]
Ottelut ja maalit on päivitetty 13. lokakuuta 2024 Suomea vastaan pelatun Kansojen liigan ottelun jälkeen.[7]
Viimeaikaiset pelaajat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Muut viimeisten 12 kuukauden aikana pelattuihin maaotteluihin nimetyt pelaajat:
- Huomautukset
Pelaaja on loukkaantunut- ERO Pelaaja on lopettanut maajoukkueuransa
Valmennus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Päivitetty 12. syyskuuta 2024.[17]
| Päävalmentaja: |  Thomas Tuchel [18]
|
| Valmentaja: | Ashley Cole
|
| Valmentaja: | Joleon Lescott
|
| Maalivahtivalmentaja: |  Tim Dittmer
|
Kuuluisia entisiä maajoukkuepelaajia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Tony Adams 1987–2000
- Darren Anderton 1992–2001
- Viv Anderson 1978–1988
- Jimmy Armfield 1959–1966
- Alan Ball 1965–1975
- Gordon Banks 1963–1972
- John Barnes 1983–1995
- Cliff Bastin 1931–1938
- Peter Beardsley 1986–1996
- David Beckham 1996–2009
- Colin Bell 1968–1975
- Steve Bloomer 1895–1907
- Eric Brook 1929–1939
- Trevor Brooking 1974–1982
- Terry Butcher 1980–1990
- Gary Cahill 2010–2018
- Sol Campbell 1996–2007
- Mick Channon 1972–1977
- Sir Bobby Charlton 1958–1970
- Jack Charlton 1965–1970
- Ray Clemence 1972–1983
- George Cohen 1964–1967
- Ashley Cole 2001–2013
- Joe Cole 2001–2010
- Terry Cooper 1969–1975
- Steve Coppell 1976–1983
- Bob Crompton 1902–1914
- Dixie Dean 1927–1932
- Jermain Defoe 2004–2017
- Jimmy Dickinson 1949–1956
- Duncan Edwards 1955–1957
- Rio Ferdinand 1997–2011
- Tom Finney 1946–1958
- Ron Flowers 1955–1966
- Trevor Francis 1977–1986
- Paul Gascoigne 1988–1998
- Steven Gerrard 2000–2014
- Jimmy Greaves 1959–1967
- Eddie Hapgood 1933–1939
- Sam Hardy 1907–1920
- Joe Hart 2008–2017
- Johnny Haynes 1954–1962
- Glenn Hoddle 1979–1988
- Don Howe 1957–1959
- Emlyn Hughes 1969–1980
- Roger Hunt 1962–1969
- Norman Hunter 1961–1976
- Geoff Hurst 1966–1972
- Paul Ince 1992–2000
- David James 1997–2010
- Glen Johnson 2003–2014
- Kevin Keegan 1972–1982
- Frank Lampard 1999–2014
- Tommy Lawton 1938–1948
- Gary Lineker 1984–1992
- Nat Lofthouse 1950–1958
- Paul Madeley 1962–1980
- Paul Mariner 1977–1984
- Stanley Matthews 1934–1957
- Steve McManaman 1994–2001
- James Milner 2009–2016
- Bobby Moore 1962–1973
- Stan Mortensen 1947–1953
- Phil Neal 1976–1983
- Gary Neville 1995-2007
- Michael Owen 1998–2008
- Stuart Pearce 1987–1999
- Martin Peters 1966–1974
- David Platt 1989–1996
- Alf Ramsey 1948–1953
- Bryan Robson 1980–1991
- Wayne Rooney 2003–2018
- Kenny Sansom 1979–1988
- Paul Scholes 1997–2004
- David Seaman 1988–2002
- Alan Shearer 1992–2000
- Teddy Sheringham 1993–2002
- Peter Shilton 1970–1990
- Ron Springett 1959–1966
- Gareth Southgate 1995–2004
- Trevor Steven 1985–1992
- Gary Stevens 1985–1992
- Nobby Stiles 1965–1970
- Frank Swift 1946–1949
- John Terry 2003–2012
- Phil Thompson 1976–1982
- Kieran Trippier 2017–2024
- Chris Waddle 1985–1991
- Theo Walcott 2006–2016
- Des Walker 1988–1993
- Dave Watson 1974–1982
- Ray Wilkins 1976–1986
- Ray Wilson 1960–1968
- Tony Woodcock 1978–1986
- Chris Woods 1985–1993
- Vivian Woodward 1903–1911
- Billy Wright 1946–1959
- Ian Wright 1991–1998
- Mark Wright 1984–1996
Eniten otteluita maajoukkueessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Päivitetty 16. lokakuuta 2024.[19]
| # | Nimi | Ura | Ottelut | Maalit |
|---|---|---|---|---|
| 1 | Peter Shilton | 1970–1990 | 125 | 0 |
| 2 | Wayne Rooney | 2003–2018 | 120 | 53 |
| 3 | David Beckham | 1996–2009 | 115 | 17 |
| 4 | Steven Gerrard | 2000–2014 | 114 | 21 |
| 5 | Bobby Moore | 1962–1973 | 108 | 2 |
| 6 | Ashley Cole | 2001–2013 | 107 | 0 |
| 7 | Sir Bobby Charlton | 1958–1970 | 106 | 49 |
| Frank Lampard | 1999–2014 | 106 | 29 | |
| 9 | Billy Wright | 1946–1959 | 105 | 3 |
| 10 | Harry Kane | 2015– | 101 | 68 |
Lihavoidut pelaajat pelaavat edelleen maajoukkueessa.
Parhaat maalintekijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Päivitetty 16. lokakuuta 2024.[20]
| # | Pelaaja | Ura | Maalit (Ottelut) | Maali/peli |
|---|---|---|---|---|
| 1 | Harry Kane | 2015– | 68 (101) | 0,67 |
| 2 | Wayne Rooney | 2003–2018 | 53 (120) | 0,44 |
| 3 | Sir Bobby Charlton | 1958–1970 | 49 (106) | 0,46 |
| 4 | Gary Lineker | 1984–1992 | 48 (80) | 0,60 |
| 5 | Vivian Woodward | 1903–1913 | 44 (32) | 1,38 |
| 6 | Jimmy Greaves | 1959–1967 | 44 (57) | 0,77 |
| 7 | Michael Owen | 1998–2008 | 40 (89) | 0,45 |
| 8 | Nat Lofthouse | 1950–1958 | 30 (33) | 0,91 |
| 9 | Alan Shearer | 1992–2000 | 30 (63) | 0,48 |
| 10 | Sir Tom Finney | 1946–1958 | 30 (76) | 0,39 |
Lihavoidut pelaajat pelaavat edelleen maajoukkueessa.
Englannin kapteenit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Päivitetty 16. lokakuuta 2024.
| # | Pelaaja | Ura maajoukkueessa | Ott. Kapteenina (Ottelut yhteensä) |
|---|---|---|---|
| 1 | Billy Wright | 1946–1959 | 90 (105) |
| = | Bobby Moore | 1962–1973 | 90 (108) |
| 3 | Harry Kane | 2015– | 73 (101) |
| 4 | Bryan Robson | 1980–1991 | 65 (90) |
| 5 | David Beckham | 1996–2013 | 58 (97) |
| 6 | Alan Shearer | 1992–2000 | 34 (63) |
| 7 | Kevin Keegan | 1972–1982 | 31 (63) |
| 8 | Emlyn Hughes | 1969–1980 | 23 (62) |
| 9 | Bob Crompton | 1902–1914 | 22 (41) |
| = | Johnny Haynes | 1954–1962 | 22 (56) |
| = | Wayne Rooney | 2003–2018 | 22 (120) |
Englannin valmentajat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Päivitetty 16. lokakuuta 2024.
| Valmentaja | Ura maajoukkueessa | Ottelut | Voitot | Tasapelit | Häviöt | Tehdyt maalit | Päästetyt maalit | Voitto % |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Walter Winterbottom | 1946–1962 | 139 | 78 | 33 | 28 | 383 | 196 | 56.11% |
| Alf Ramsey | 1963–1974 | 113 | 69 | 27 | 17 | 224 | 98 | 61.06% |
| Joe Mercer | 1974 | 7 | 3 | 3 | 1 | 9 | 7 | 42.85% |
| Don Revie | 1974–1977 | 29 | 14 | 8 | 7 | 49 | 25 | 48.27% |
| Ron Greenwood | 1977–1982 | 55 | 33 | 12 | 10 | 93 | 40 | 60.00% |
| Bobby Robson | 1982–1990 | 95 | 47 | 30 | 18 | 151 | 60 | 49.47% |
| Graham Taylor | 1990–1993 | 38 | 18 | 13 | 7 | 62 | 32 | 47.36% |
| Terry Venables | 1994–1996 | 23 | 11 | 11 | 1 | 35 | 13 | 47.82% |
| Glenn Hoddle | 1996–1999 | 28 | 17 | 6 | 5 | 42 | 13 | 60.71% |
| Howard Wilkinson | 1999 | 1 | 0 | 0 | 1 | 0 | 2 | 0.00% |
| Kevin Keegan | 1999–2000 | 18 | 7 | 7 | 4 | 26 | 15 | 38.88% |
| Howard Wilkinson | 2000 | 1 | 0 | 1 | 0 | 0 | 0 | 0.00% |
| Peter Taylor | 2000 | 1 | 0 | 0 | 1 | 0 | 1 | 0.00% |
| Sven-Göran Eriksson | 2001–2006 | 67 | 40 | 17 | 10 | 128 | 61 | 59.70% |
| Steve McClaren | 2006–2007 | 18 | 9 | 4 | 5 | 32 | 12 | 50.00% |
| Fabio Capello | 2008–2012 | 42 | 28 | 8 | 6 | 23 | 7 | 66.67% |
| Stuart Pearce | 2012 | 1 | 0 | 0 | 1 | 2 | 3 | 0.00% |
| Roy Hodgson | 2012–2016 | 56 | 33 | 14 | 9 | 111 | 48 | 58.93% |
| Sam Allardyce | 2016 | 1 | 1 | 0 | 0 | 1 | 0 | 100% |
| Gareth Southgate | 2016–2024 | 102 | 64 | 20 | 18 | 230 | 86 | 62.75% |
| Lee Carsley | 2024 | 4 | 3 | 0 | 1 | 8 | 3 | 75% |
Turnaushistoria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Vuosi | Kierros | Sijoitus | O | V | T* | H | TM | PM |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 1930 |
Ei osallistunut kisoihin | - | - | - | - | - | - | - |
 1934 |
Ei osallistunut kisoihin | - | - | - | - | - | - | - |
 1938 |
Ei osallistunut kisoihin | - | - | - | - | - | - | - |
 1950 |
Lohkovaihe | 11 | 3 | 1 | 0 | 2 | 2 | 2 |
 1954 |
Puolivälierät | 6 | 3 | 1 | 1 | 1 | 8 | 8 |
 1958 |
Lohkovaihe | 11 | 4 | 0 | 3 | 1 | 4 | 5 |
 1962 |
Puolivälierät | 8 | 4 | 1 | 1 | 2 | 5 | 6 |
| 1966 |
Maailmanmestaruus | 1 | 6 | 5 | 1 | 0 | 11 | 3 |
 1970 |
Puolivälierät | 8 | 4 | 2 | 0 | 2 | 4 | 4 |
| 1974 |
Ei selviytynyt kisoihin | - | - | - | - | - | - | - |
 1978 |
Ei selviytynyt kisoihin | - | - | - | - | - | - | - |
 1982 |
Neljännesvälierät | 6 | 5 | 3 | 2 | 0 | 6 | 1 |
| 1986 |
Puolivälierät | 8 | 5 | 2 | 1 | 2 | 7 | 3 |
 1990 |
Välierät | 4 | 7 | 3 | 3 | 1 | 8 | 6 |
 1994 |
Ei selviytynyt kisoihin | - | - | - | - | - | - | - |
| 1998 |
Neljännesvälierät | 9 | 4 | 2 | 1 | 1 | 7 | 4 |
  2002 |
Puolivälierät | 6 | 5 | 2 | 2 | 1 | 6 | 3 |
| 2006 |
Puolivälierät | 7 | 5 | 3 | 2 | 0 | 6 | 2 |
 2010 |
Neljännesvälierät | 15 | 4 | 1 | 2 | 1 | 3 | 5 |
 2014 |
Lohkovaihe | 26 | 3 | 0 | 1 | 2 | 2 | 4 |
 2018 |
Välierät | 4 | 7 | 3 | 1 | 3 | 12 | 8 |
 2022 |
Puolivälierät | 7 | 5 | 3 | 1 | 1 | 13 | 4 |
| yhteensä | 16/22 | 1 mestaruus | 74 | 32 | 22 | 20 | 104 | 68 |
| Vuosi | Kierros | O | V | T* | H | TM | PM |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1960 |
Ei selviytynyt kisoihin | - | - | - | - | - | - |
 1964 |
Ei selviytynyt kisoihin | - | - | - | - | - | - |
| 1968 |
Kolmas | 2 | 1 | 0 | 1 | 2 | 1 |
 1972 |
Ei selviytynyt kisoihin | - | - | - | - | - | - |
 1976 |
Ei selviytynyt kisoihin | - | - | - | - | - | - |
| 1980 |
Lohkovaihe | 3 | 1 | 1 | 1 | 3 | 3 |
| 1984 |
Ei selviytynyt kisoihin | - | - | - | - | - | - |
| 1988 |
Lohkovaihe | 3 | 0 | 0 | 3 | 2 | 7 |
| 1992 |
Lohkovaihe | 3 | 0 | 2 | 1 | 1 | 2 |
| 1996 |
Välierät | 5 | 2 | 3 | 0 | 8 | 3 |
 2000 |
Lohkovaihe | 3 | 1 | 0 | 2 | 5 | 6 |
 2004 |
Puolivälierät | 4 | 2 | 1 | 1 | 10 | 6 |
 2008 |
Ei selviytynyt kisoihin | - | - | - | - | - | - |
  2012 |
Puolivälierät | 4 | 2 | 2 | 0 | 5 | 3 |
| 2016 |
Neljännesvälierät | 4 | 1 | 2 | 1 | 4 | 4 |
 2020 |
Toinen | 7 | 5 | 2 | 0 | 11 | 2 |
| 2024 |
Toinen | 7 | 3 | 3 | 1 | 8 | 6 |
| Yhteensä | 11/17 | 45 | 18 | 16 | 11 | 59 | 43 |
* Rangaistuspotkukilpailulla ratkaistut pudotuspelit mukana.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- The Story So Far Englannin jalkapalloliitto. Viitattu 16.10.2008. (englanniksi)
Tilastolähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- England legends Englannin jalkapalloliitto. Viitattu 16.10.2008. (englanniksi)
- World Cup 1930-2006 RSSSF. (englanniksi)
- European Championships RSSSF. (englanniksi)
- England Internationals since 1872 englandstats.com. (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ England Communications: Thomas Tuchel appointed as England mens senior head coach 16.10.2024. England Football. Viitattu 27.02.2025. (englanniksi)
- ↑ Men's Ranking inside.FIFA.com. 18.7.2024. Fédération Internationale de Football Association (FIFA). Viitattu 18.7.2024. (englanniksi)
- ↑ Harjulehto, Seppo: Mitä Missä Milloin 1955, s. 19. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1954.
- ↑ http://www.mtv3.fi/urheilu/futis/uutiset.shtml/arkistot/futis/2007/11/584485
- ↑ http://www.mtv3.fi/urheilu/futis/uutiset.shtml/arkistot/futis/2007/12/591762
- ↑ Veevers, Nicholas: England men's senior squad named by Thomas Tuchel for Albania and Latvia games englandfootball.com. 14.3.2025. England Football. Viitattu 16.3.2025. (englanniksi)
- ↑ England - Extended squad (Detailed view) Transfermarkt. Viitattu 9.5.2024. (englanniksi)
- ↑ Wright, Stephen: Lewis-Skelly gets first England call 14.3.2025. Arsenal. Viitattu 16.3.2025.
- ↑ Hope, Graig, Jones, Simon: Dan Burn gets his first England call up 13.3.2025. Daily Mail. Viitattu 16.3.2025.
- ↑ Kyle Walker, new signing of AC Milan 24.1.2025. AC Milan. Viitattu 16.3.2025.
- ↑ Reece James among Chelsea trio called up by England 14.3.2025. Chelsea. Viitattu 16.3.2025.
- ↑ Hepojärvi, Harri: Marcus Rashford vaihtaa seuraa 3.2.2025. Iltalehti. Viitattu 16.3.2025.
- ↑ Flood, George: Liverpool FC Injury update - Elliott, Alexander-Arnold and Bradley latest news and return dates 17.3.2025. London Evening Standard. Viitattu 17.3.2025.
- ↑ Joseph, Sam, Waugh, Chris: Lewis Hall injury 5.3.2025. The Athletic. Viitattu 17.3.2025.
- ↑ Bukayo Saka injury update - Arsenal winger has good chance of returning from hamstring surgery after international break 16.3.2025. Sky Sports. Viitattu 17.3.2025.
- ↑ Deniran-Alleyene, Tashan: Chelsea FC injury update - Palmer, Jackson, Madueke latest return dates 17.3.2025. London Evening Standard. Viitattu 17.3.2025.
- ↑ Walker, Andy: England men's coaching teams confirmed englandfootball.com. 23.8.2024. England Football. Viitattu 12.9.2024. (englanniksi)
- ↑ England Communications: Thomas Tuchel appointed as England mens senior head coach 16.10.2024. England Football. Viitattu 27.02.2025. (englanniksi)
- ↑ England - Record players Transfermarkt. Viitattu 9.5.2024. (englanniksi)
- ↑ England - Record goal scorers Transfermarkt. Viitattu 9.5.2024. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Virallinen sivu
- England06.net (Arkistoitu – Internet Archive)
- Tilastoja
| Maajoukkueet |  | ||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Sarjat |
| ||||||||
| Cup-kilpailut |
| ||||||||
| Naisten sarjat | |||||||||