Suomen urheilu 2001
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomen urheilu 2001 käsittelee vuoden 2001 merkittäviä uutisia ja tapahtumia suomalaisessa urheilussa.
Vuoden urheilija
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Urheilutoimittajain Liiton Vuoden urheilija -äänestyksessä kymmenen parhaan joukkoon sijoittuivat:
Sija | Urheilija | Urheilumuoto |
---|---|---|
1. | Sami Hyypiä | Jalkapallo |
2. | Paavo Puurunen | Ampumahiihto |
3. | Aki Parviainen | Yleisurheilu |
4. | Pirjo Manninen | Hiihto |
5. | Pasi Ikonen | Suunnistus |
6. | Arsi Harju | Yleisurheilu |
7. | Mikko Ronkainen | Freestylehiihto |
8. | Samppa Lajunen | Yhdistetty |
9. | Tiia Piili | Aerobic |
10. | Jarkko Nieminen | Tennis |
Lähde: [1] |
Vuoden naisurheilijaksi valittiin hiihdon maailmanmestari Pirjo Manninen ja vuoden valmentajaksi suunnistusvalmentaja Torsten Smedslund.[1]
Aerobic
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- FISAF-liiton maailmanmestaruuskilpailuissa 25.–27.5. Agadirissa, Marokossa Tiia Piili voitti kultaa naisten kilpailussa. Parien kilpailussa Mari ja Pertti Sahlberg saavuttivat pronssia.[2]
- FISAF-liiton Euroopan-mestaruuskilpailuissa 1.–4.11. Padovassa, Italiassa Tiia Piili voitti kultaa ja Hanna-Mari Maijala sijoittui neljänneksi naisten kilpailussa.[3]
Alppihiihto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailuissa 28.1.–10.2. St. Antonissa, Itävallassa Pia Käyhkö sijoittui alppiyhdistetyssä kahdeksanneksi, Sami Uotila suurpujottelussa kymmenenneksi, Henna Raita pujottelussa 11:nneksi ja Tanja Poutiainen suurpujottelussa 13:nneksi.[4]
- Maailmancupkauden 2001–2002 alkupuolella Tanja Poutiainen sijoittui 9.12. Sestrieressä, Italiassa ensimmäisenä suomalaisena alppihiihtäjänä maailmancupin osakilpailussa kolmen parhaan joukkoon, kun hän oli pujottelukilpailussa toinen. Sami Uotila ylsi ensimmäisenä suomalaisena miehenä samaan saavutukseen sijoittumalla 16.12. Alta Badiassa, Italiassa suurpujottelukilpailussa kolmanneksi.[5]
Amerikkalainen jalkapallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Euroopan-mestaruuskilpailuissa Suomi saavutti hopeaa hävittyään 18.8. Hanaussa, Saksassa pelatussa loppuottelussa Saksalle 7–19.[6]
- Suomen-mestaruuden voitti Seinäjoki Crocodiles voittamalla Vaahteramalja-ottelussa Helsinki Roostersin 15–13. Mestaruuden voitti ensimmäisen kerran pääkaupunkiseudun ulkopuolinen joukkue. Pronssille sijoittui Turku Trojans.[7]
Ammunta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Haulikkolajien maailmanmestaruuskilpailuissa 28.4.–9.5. Kairossa, Egyptissä Marko Kemppainen saavutti skeetissä pronssia.[8]
- Euroopan-mestaruuskilpailuissa 23.7.–5.8. Zagrebissa, Kroatiassa Juha Hirvi voitti kultaa vapaakiväärin täysottelussa ja Helena Juppala vakiokiväärin täysottelussa.[9]
Ampumahiihto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailuissa 3.–11.2. Pokljukassa, Sloveniassa Paavo Puurunen voitti kultaa 20 kilometrin kilpailussa ja sijoittui kuudenneksi 10 kilometrillä. Miesten viestissä Suomi sijoittui viidenneksi.[10]
Autourheilu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Rallin maailmanmestaruussarjassa Mitsubishilla ajanut Tommi Mäkinen sijoittui kolmanneksi, Peugeotilla ajanut Marcus Grönholm neljänneksi ja toinen Peugeot-kuljettaja Harri Rovanperä viidenneksi. Kauden aikana ajetuista 14 osakilpailusta Mäkinen voitti Monte Carlon rallin, Portugalin rallin ja Safari-rallin, Grönholm Jyväskylän Suurajot, Australian rallin ja Britannian rallin sekä Rovanperä Ruotsin rallin nousten 13. suomalaisena MM-rallin voittajaksi. Mäkiselle Safari-rallin voitto oli hänen 23. MM-voittonsa, millä hän nousi voittotilaston jaetulle ykkössijalle.[11]
- Formula 1:n maailmanmestaruussarjassa McLarenilla ajanut Mika Häkkinen sijoittui viidenneksi ja Sauberilla tulokaskautensa ajanut Kimi Räikkönen kymmenenneksi. Häkkinen voitti 15.7. ajetun Britannian Grand Prix'n ja 30.9. ajetun Yhdysvaltain Grand Prix'n sekä sijoittui kolmanneksi 10.6. Kanadan Grand Prix'ssä. Räikkönen sijoittui Itävallan ja Kanadan Grand Prix'ssä neljänneksi.[12][13] Häkkinen ilmoitti syyskuussa pitävänsä ainakin välivuoden Formula-kilpailuista ja hänen tilalleen McLaren-talliin palkattiin Räikkönen.[14]
Biljardi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Poolin maailmanmestaruuskilpailuissa 14.–22.7. Cardiffissa, Walesissa Mika Immosesta tuli ensimmäinen suomalainen biljardin maailmanmestari, kun hän voitti ysipallon loppuottelussa saksalaisen Ralf Souquetin 17–10.[15]
Curling
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailuissa 1.–8.4. Lausannessa, Sveitsissä Suomen miesten joukkue sijoittui viidenneksi.[16]
- Euroopan-mestaruuskilpailut pelattiin 8.–16.12. Vierumäellä. Suomen miesten joukkue, johon kuuluivat Markku Uusipaavalniemi, Wille Mäkelä, Tommi Häti, Jari Laukkanen ja Pekka Saarelainen, saavutti pronssia voitettuaan pronssiottelussa Norjan 6–4. Suomen naisten joukkue sijoittui kahdeksanneksi.[17]
Freestylehiihto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailuissa 17.–21.1. Whistler Mountainissa, Kanadassa Mikko Ronkainen voitti kumparelaskussa kultaa ja sijoittui parikumparelaskussa neljänneksi. Janne Lahtela oli parikumpareissa viides ja Minna Karhu kumparelaskussa kuudes.[18]
Golf
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Britannian avoimessa turnauksessa 19.–22.7. St. Andrewsissa, Skotlannissa Mikko Ilonen sijoittui jaetulle yhdeksännelle sijalle viisi lyöntiä voittajalle hävinneenä ja yhden lyönnin päässä jaetusta kolmossijasta.[19]
Hiihtosuunnistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ensimmäisissä Euroopan-mestaruuskilpailuissa 13.–17.3. Vologdassa, Venäjällä Matti Keskinarkaus voitti kultaa pikamatkalla, Jukka Lanki normaalimatkalla ja Suomen miesten joukkue, johon kolmantena kuului Teemu Köngäs, viestissä.[20]
- Maailmancupissa Matti Keskinarkaus voitti miesten kokonaiskilpailun ja Jukka Lanki sijoittui toiseksi.[21]
Jalkapallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomen A-maajoukkue hävisi maailmanmestaruuskarsinnassa 24.3. vierasottelun Englantia vastaan 2–1 mutta pelasi tämän jälkeen seitsemän tappiotonta ottelua, mihin sisältyivät MM-karsintaan kuuluneet kaksi tasapeliä Saksan kanssa (kotikentällä 2–2 ja vieraissa 0–0), 0–2-vierasvoitto Albaniasta ja 5–1-kotivoitto Kreikasta. Mikael Forssell teki kaksi maalia kotiottelussa sekä Saksaa että Kreikkaa vastaan. Suomi sijoittui karsintalohkossaan kolmanneksi eikä päässyt MM-kisoihin.[22]
- Sami Hyypiä oli englantilaisseura Liverpoolin kapteenina voittamassa Englannin liigacupia, Englannin FA Cupia, UEFA-cupia ja UEFA Super Cupia. France Football -lehden äänestyksessä vuoden parhaasta pelaajasta Hyypiä sijoittui 18:nneksi.[23]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti Tampere United, hopeaa sai päätöskierroksella tasapeliin FC Hakan kanssa jäänyt ja siten tamperelaisista yhden pisteen jäänyt Helsingin Jalkapalloklubi ja pronssille sijoittui anjalankoskelainen Myllykosken Pallo -47.[24]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti Helsingin Jalkapalloklubi, hopeaa sai helsinkiläinen Malmin Palloseura ja pronssille sijoittui pietarsaarelainen FC United.[25]
Jousiammunta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailuissa 16.–23.9. Pekingissä, Kiinassa Sirkka Sokka-Matikainen saavutti taljajousella pronssia.[26]
Judo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Euroopan-mestaruuskilpailuissa 18.–20.5. Pariisissa, Ranskassa Timo Peltola sijoittui viidenneksi alle 100-kiloisten sarjassa.[27]
Jääkiekko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Miesten maailmanmestaruuskilpailuissa 28.4.–13.5. Saksassa Suomi saavutti hopeaa hävittyään loppuottelussa Tšekille 2–3 jatkoajan äkkikuolemamaalilla. Välierissä Suomi voitti Yhdysvallat 3–1. Juha Ylönen voitti kisojen pistepörssin (5+9=14), Sami Kapanen oli paras maalintekijä (7) ja Petteri Nummelin syöttötilaston ykkönen (12). Tähdistöjoukkueeseen suomalaisista valittiin Nummelin ja Kapanen, ja jälkimmäinen palkittiin myös parhaana hyökkääjänä.[28]
- Naisten maailmanmestaruuskilpailuissa 2.–8.4. Suomi sijoittui neljänneksi hävittyään pronssiottelussa Venäjälle 1–2. Suomi jäi ensimmäisen kerran ilman mitalia.[29]
- Ville Nieminen voitti joukkueensa Colorado Avalanchen mukana 9.6. ratkenneen Stanley Cupin. Hänestä tuli kaikkien aikojen viides suomalainen Stanley Cup -voittaja. Montreal Canadiensin kapteenilla Saku Koivulla todettiin syyskuussa imusolmukesyöpä. Teppo Numminen valittiin syyskuussa Phoenix Coyotesin kapteeniksi.[30]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti kolmannen peräkkäisen kerran Hannu Jortikan valmentama Turun Palloseura, joka oli loppuottelusarjassa Tampereen Tapparaa parempi otteluvoitoin 3–1. Pronssille sijoittui Tampereen Ilves.[31]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti espoolainen Blues, joka voitti loppuottelusarjassa Oulun Kärpät voitoin 3–2. Pronssille sijoittui Tampereen Ilves.[32]
Jääpallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailut pelattiin 23.3.–1.4. Oulussa ja Torniossa sekä Ruotsin Haaparannalla. Suomi saavutti pronssia voitettuaan pronssiottelussa Kazakstanin 3–2. Välierissä Suomi hävisi Ruotsille 2–4.[33]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti Oulun Luistinseura, joka voitti loppuottelussa Tornion Palloveikot 4–2. Pronssille sijoittui Helsingin IFK.[34]
Keilailu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Euroopan-mestaruuskilpailuissa 10.–24.6. Aalborgissa, Tanskassa Suomi oli mitalitilastossa toinen saatuaan jokaista mitalia neljä kappaletta. Mika Luoto voitti neljä kultamitalia: singlessä, all events -kilpailussa, parikilpailussa Kimmo Lehtosen kanssa ja triokilpailussa Lehtosen ja Sami Konsterin kanssa. Konsteri sai all eventsissä hopeaa kuten myös parikilpailussa Petteri Salosen kanssa. Lehtonen sijoittui pronssille henkilökohtaisessa kilpailussa ja all eventsissä. Joukkuekilpailussa Suomen miehet saivat pronssia, ja edellä mainittujen lisäksi joukkueeseen kuuluivat Ari Halme ja Petri Mannonen. Leena Pulliainen sai hopeaa singlessä ja joukkuekilpailussa sekä pronssia parikilpailussa Heta-Maija Allénin kanssa. Hopeajoukkueeseen kuuluivat lisäksi Ann-Mari Liljankoski, Heidi Larnia, Piritta Kantola ja Tiia Einola.[35]
- Ammattilaisten Yhdysvaltain avoimissa mestaruuskilpailuissa 3.–9.12. Fountain Valleyssa, Kaliforniassa mestaruuden voitti ensimmäisenä suomalaisena Mika Koivuniemi.[36]
Koripallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lea Hakala pelasi Suomen maajoukkueessa 250. ottelunsa 24.11. Karkkilassa. Vastustajana EM-karsintaottelussa oli Slovenia, jonka Suomi voitti pistein 86–61.[37]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti Espoon Honka, hopeaa sai tamperelainen Pyrbasket ja pronssille sijoittui Namika Lahti.[38]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti helsinkiläinen Pantterit, hopeaa sai espoolainen Tapiolan Honka ja pronssille sijoittui Espoo Basket Team. Lea Hakala voitti jo 14. Suomen-mestaruutensa.[39]
Käsipallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Miesten Suomen-mestaruuden voitti turkulainen HC Dennis, hopeaa sai karjaalainen BK-46 ja pronssille sijoittui helsinkiläinen Dicken.[40]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti helsinkiläinen Sparta, hopeaa sai Helsingin IFK / Comets ja pronssille sijoittui kolmas helsinkiläisseura Dicken.[40]
Lentopallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Miesten Suomen-mestaruuden voitti Raision Loimu, hopeaa sai Pielaveden Sampo ja pronssille sijoittui Salon Piivolley.[41]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti Hämeenlinnan Tarmo-Volley, hopeaa sai Salon Viesti ja pronssille sijoittui Joensuun Prihat.[42]
Lumilautailu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- FIS:n maailmanmestaruuskilpailuissa 22.–28.1. Madonna di Campigliossa, Italiassa Markus Hurme ja Sari Grönholm saavuttivat lumikourussa pronssia.[43]
Melonta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailuissa 22.–26.8. Poznańissa, Puolassa Kimmo Latvamäki sijoittui kajakkiyksiköissä 200 metrillä viidenneksi ja 500 metrillä kuudenneksi, Mikko Keso ja Panu Kanniainen kajakkikaksikoiden 200 metrillä kuudenneksi, Keso ja Kalle Mikkonen kajakkikaksikoiden 500 metrillä yhdeksänneksi, Jenni Honkanen kajakkiyksiköiden 200 metrillä kahdeksanneksi sekä Lauri Palmroth, Jani Krappe, Pete Pitkänen ja Marko Vasenius kajakkinelosten 200 metrillä yhdeksänneksi.[44]
Moottoripyöräily
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Enduron maailmanmestaruussarjassa Juha Salminen voitti kultaa kaksitahtisten 250-kuutioisten luokassa ja yleiskilpailussa sekä Petteri Silván kaksitahtisten 125-kuutioisissa. Hopeaa saavuttivat Petri Pohjamo 125-kuutioisissa sekä Mika Ahola nelitahtisten 500-kuutioisissa ja yleiskilpailussa. Samuli Aro sai pronssia 250-kuutioisissa ja Kari Tiainen 500-kuutioisissa.[45]
- Motocrossin maailmanmestaruussarjan 250-kuutioisten luokassa Jussi-Pekka Vehviläinen sijoittui kahdeksanneksi.[46]
Moottoriveneily
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Offshore 3, 2 l. -luokan maailmanmestaruuden voittivat Marcus Johnsson ja Jukka Lammela.[47]
Nyrkkeily
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Miesten maailmanmestaruuskilpailuissa 2.–11.6. Belfastissa, Pohjois-Irlannissa Joni Turunen saavutti alle 57-kiloisten sarjassa pronssia.[48]
- Ensimmäisissä naisten maailmanmestaruuskilpailuissa 24.11.–2.12. Scrantonissa, Yhdysvalloissa Maarit Teuronen (51 kg), Eva Wahlström (60 kg) ja Hanne Rahkola (67 kg) sijoittuivat viidenneksi.[49]
Paini
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Vapaapainin maailmanmestaruuskilpailuissa 22.–25.11. Sofiassa, Bulgariassa Jari Olmala sijoittui alle 76-kiloisten sarjassa viidenneksi.[50]
- Kreikkalais-roomalaisen painin maailmanmestaruuskilpailuissa 6.–9.12. Patraksessa, Kreikassa Marko Yli-Hannuksela sijoittui alle 76-kiloisten sarjassa kuudenneksi.[51]
- Vapaapainin Euroopan-mestaruuskilpailuissa 19.–22.4. Budapestissa, Unkarissa Heidi Martti sijoittui alle 75-kiloisten sarjassa neljänneksi.[52]
- Kreikkalais-roomalaisen painin Euroopan-mestaruuskilpailuissa 10.–13.5. Istanbulissa, Turkissa Juha Ahokas sijoittui alle 130-kiloisten sarjassa neljänneksi. Yhdeksänneksi sijoittuivat Juha Lappalainen alle 68-kiloisten sarjassa ja Marko Yli-Hannuksela alle 76-kiloisissa.[53]
Painonnosto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Euroopan-mestaruuskilpailuissa 24.–29.4. Trenčínissä, Slovakiassa Karoliina Lundahl saavutti pronssia alle 75-kiloisten sarjassa. Susanna Samuelsson sijoittui viidenneksi alle 69-kiloisten sarjassa ja Toni Puurunen kahdeksanneksi alle 94-kiloisissa.[54]
Pesäpallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Miesten Suomen-mestaruuden voitti Sotkamon Jymy, hopeaa sai Kiteen Pallo -90 ja pronssille sijoittui Pattijoen Urheilijat.[55]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti Lapuan Virkiä, hopeaa sai Jyväskylän Kirittäret ja pronssille sijoittui Porin Pesäkarhut.[56]
- Naisten Itä–Länsi-ottelun 14.7. Haminassa voitti Itä jaksoin 2–1 (4–3, 2–4, 4–2).[57]
- Miesten Itä–Länsi-ottelun 15.7. Haminassa voitti Länsi jaksoin 0–2 (1–4, 1–2).[58]
Pikaluistelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Sprinttimaailmanmestaruuskilpailuissa 20.–21.1. Inzellissä, Saksassa Janne Hänninen sijoittui yhteispisteissä 15:nneksi.[59]
- Matkakohtaisissa maailmanmestaruuskilpailuissa 9.–11.3. Salt Lake Cityssä, Yhdysvalloissa Janne Hänninen sijoittui kymmenenneksi 500 metrillä ja 12:nneksi 1 000 metrillä. Hän teki molemmilla matkoilla Suomen-ennätykset ajoillaan 35,21 ja 1.09,32.[60]
Pohjoismaiset hiihtolajit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailuja isännöi 15.–25.2. Lahti. Suomi oli mitalitilastossa kolmas kahdella kulta-, viidellä hopea- ja kolmella pronssimitalillaan. Pirjo Manninen voitti kultaa sprinttihiihdossa ja Virpi Kuitunen takaa-ajohiihdossa. Hopeaa saivat Kati Sundqvist sprinttihiihdossa, Samppa Lajunen yhdistetyn normaalikilpailussa ja sprintissä sekä Suomen mäkihyppääjät molemmissa joukkuekilpailuissa. Pronssille sijoittuivat Kaisa Varis 15 kilometrin perinteisen tyylin hiihdossa, Janne Ahonen suurmäessä ja Suomen joukkue yhdistetyn joukkuekilpailussa. Suomen menestystä varjosti maan urheiluhistorian ehkä pahin dopingskandaali. Toiseksi takaa-ajohiihdossa hiihtänyt Jari Isometsä jäi dopingtestissä kiinni Hemohes-plasmanlaajentajan käytöstä. Suomen miesjoukkue hiihti viestissä ilman Isometsää voittajana maaliin mutta tämäkin voitto mitätöitiin Janne Immosen jäätyä Hemohesin käytöstä kiinni. Jatkotesteissä myös Mika Myllylän, Harri Kirvesniemen, Virpi Kuitusen ja Milla Jauhon todettiin syyllistyneen samaan. Kuitunen säilytti kultamitalinsa, koska hän ei jäänyt kiinni kultamitalihiihtonsa testissä. Suomen naisjoukkue menetti viestin hopeamitalinsa.[61]
- Mäkihypyn maailmancupissa 2000–2001 Risto Jussilainen sijoittui kolmanneksi, Janne Ahonen viidenneksi, Matti Hautamäki kuudenneksi ja Jani Soininen kymmenenneksi.[62]
- Yhdistetyn maailmancupissa 2000–2001 Samppa Lajunen sijoittui viidenneksi.[62]
- Keski-Euroopan mäkiviikolla 2000–2001 Janne Ahonen sijoittui kokonaiskilpailussa toiseksi, Matti Hautamäki kuudenneksi ja Risto Jussilainen kahdeksanneksi.[62]
Potkunyrkkeily
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailuissa 20.–26.11. Belgradissa, Jugoslaviassa alle 65-kiloisten sarjassa otellut Marjut Lappalainen voitti ensimmäisenä suomalaisnaisena lajin maailmanmestaruuden.[63]
Purjehdus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- E-jollien maailmanmestaruuskilpailuissa heinäkuussa Vilamourassa, Portugalissa Sari Multala voitti kultaa.[64]
- Byte-luokan maailmanmestaruuskilpailuissa elokuussa Mantolokingissä, New Jerseyssä, Yhdysvalloissa 15-vuotias Silja Lehtinen voitti kultaa.[65]
Pyöräily
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maastopyöräilyn maailmanmestaruuskilpailuissa 8.–16.9. Vailissa, Yhdysvalloissa Katja Repo sijoittui alamäkiajossa kuudenneksi.[66]
- Alamäkiajon maailmancupissa Katja Repo ylsi 4.8. Leysinissä, Sveitsissä uransa ensimmäiseen osakilpailuvoittoon.[67]
Raviurheilu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuninkuusraveissa 4.–5.8. Turussa kuninkuuden voitti Jukka-Pekka Kauhasen ohjastama Santeri Dahlia ja kuningatartittelin Ari Moilasen ohjastama V.H. Suvitar.[68]
Salibandy
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Naisten maailmanmestaruuskilpailuissa 20.–27.5. Riiassa, Latviassa Suomi voitti kultaa. Joukkue voitti välierissä Sveitsin 3–2 ja loppuottelussa Ruotsin 2–0.[69]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti helsinkiläinen SSV, hopeaa sai Espoon Oilers ja pronssille sijoittui joensuulainen Josba.[70]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti Helsingin IFK, hopeaa sai tamperelainen Classic ja pronssille sijoittui Seinäjoen Peliveljet.[71]
Squash
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Joukkueiden Euroopan-mestaruuskilpailuissa 25.–28.4. Eindhovenissa, Alankomaissa Suomen miesjoukkue saavutti pronssia voitettuaan pronssiottelussa Walesin 3–1. Joukkueeseen kuuluivat Janne Kyttänen, Mika Monto, Olle Poutiainen, Juha Raumolin ja Olli Tuominen. Suomen naisjoukkue sijoittui 12:nneksi.[72]
Suunnistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailut käytiin 28.7.–4.8. Tampereella. Pasi Ikonen voitti kultaa pikamatkalla ja saavutti hopeaa sprintissä. Suomi voitti molemmissa viesteissä kultaa: miesten joukkueeseen kuuluivat Jani Lakanen, Jarkko Huovila, Juha Peltola ja Janne Salmi sekä naisten joukkueeseen Reeta-Mari Kolkkala, Liisa Anttila, Marika Mikkola ja Johanna Asklöf. Lakanen saavutti normaalimatkalla, Asklöf sprintissä ja Mikkola normaalimatkalla hopeaa, ja Kolkkala oli normaalimatkalla pronssilla. Suomelle kisamenestys oli kaikkien aikojen paras kesäsuunnistuksen MM-kilpailuissa.[73]
- Avoimet Pohjoismaiden-mestaruuskilpailut kilpailtiin 7.–10.6. Mikkelissä. Miesten viestijoukkue Janne Salmi, Mats Haldin ja Jani Lakanen saavutti hopeaa ja pronssille suunnistivat Salmi ja Johanna Asklöf normaalimatkalla.[74]
- Tiomilassa 28.–29.4. Strängnesissä, Ruotsissa Kalevan Rasti voitti naisten viestin kokoonpanolla Monica Boström, Heidi Liljeström, Katalin Oláh, Kirsi Boström ja Johanna Asklöf. Miesten viestissä Delta sijoittui kolmanneksi.[75]
- Jukolan viestissä 16.–17.6. Jurvassa Turun Suunnistajat voitti miesten viestin Turun Metsänkävijöiden varmistaessa kaupungin kaksoisvoiton. Liedon Parma voitti toisen peräkkäisen kerran Venlojen viestin.[76]
Taitoluistelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailuissa 18.–25.3. Vancouverissa, Kanadassa Elina Kettunen sijoittui naisten yksinluistelussa 11:nneksi ja Markus Leminen miesten yksinluistelussa 24:nneksi.[77]
- Euroopan-mestaruuskilpailuissa 21.–28.1. Bratislavassa, Slovakiassa Elina Kettunen sijoittui seitsemänneksi ja Alisa Drei 19:nneksi naisten yksinluistelussa. Miesten kilpailussa Markus Leminen oli kahdestoista.[78]
- Muodostelmaluistelun maailmanmestaruuskilpailut järjestettiin 6.–7.4. Helsingissä. Suomalaisjoukkueista Rockettes saavutti hopeaa ja Marigold IceUnity sijoittui neljänneksi.[79]
Tanssiurheilu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ammattilaisten latinalaistanssien maailmanmestaruuskilpailuissa 18.11. Blackpoolissa, Englannissa Jukka Haapalainen ja Sirpa Suutari-Jääskö saavuttivat hopeaa.[80]
- Ammattilaisten latinalaistanssien British Openissa 30.5. Blackpoolissa, Englannissa Jukka Haapalainen ja Sirpa Suutari-Jääskö voittivat mestaruuden neljännen kerran.[81]
- Boogie woogien maailmanmestaruuskilpailuissa 20.10. Tampereella, Suomessa Timo Artstila / Tarja Jaakkola sijoittuivat neljänneksi.[82][83]
Tennis
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Jarkko Nieminen ylsi lokakuussa Tukholman ATP-turnauksen loppuotteluun, jossa hän hävisi Sjeng Schalkenille eräluvuin 2–3. Samalla hän nousi maailmanrankingissa sadan parhaan joukkoon ja oli vuoden lopulla sijalla 61.[84][85]
Thainyrkkeily
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Jomhod Kiatadisak voitti ammattilaisten maailmanmestaruuden 3.3. Rotterdamissa.[86]
- Maailmanmestaruuskilpailuissa 8.–17.3. Bangkokissa, Thaimaassa pronssia saavuttivat Sauli Janhunen alle 75-kiloisten sarjassa ja Anton Lindborg alle 81-kiloisissa.[87]
Uinti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pitkän radan maailmanmestaruuskilpailuissa 16.–29.7. Fukuokassa, Japanissa Tero Välimaa ylsi ainoana suomalaisena ratauimarina loppukilpailuun ja sijoittui 50 metrin perhosuinnissa seitsemänneksi. Jere Hård oli 50 metrin ja 100 metrin perhosuinnissa yhdeksäs ja Välimaa 100 metrin perhosuinnissa yhdestoista ja 200 metrin perhosuinnissa kuudestoista. Jarno Pihlava sijoittui 100 metrin rintauinnissa yhdeksänneksi ja 50 metrillä 16:nneksi. Anu Koivisto oli selkäuinnissa 50 metrillä kahdestoista, 100 metrillä neljästoista ja 200 metrillä viidestoista. Uimahypyissä Ville Vahtola ja Joona Puhakka sijoittuivat ponnahduslautahyppyjen parikilpailussa yhdeksänneksi. Puhakka oli yhden metrin ponnahduslaudalla viidestoista.[88]
- Lyhyen radan Euroopan-mestaruuskilpailuissa 13.–16.12. Antwerpenissä, Belgiassa Jani Sievinen saavutti hopeaa 200 metrin sekauinnissa ja pronssia 100 metrin sekauinnissa, Anu Koivisto hopeaa 50 metrin selkäuinnissa ja pronssia 200 metrin selkäuinnissa sekä Tero Välimaa pronssia 50 metrin perhosuinnissa.[89]
Voimanosto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Naisten maailmanmestaruuskilpailuissa 24.–28.5. Frýdek-Místekissä, Tšekissä Raija Koskinen voitti kultaa alle 44-kiloisten sarjassa ja Pirjo Savola saavutti hopeaa alle 56-kiloisissa.[90]
- Miesten Euroopan-mestaruuskilpailut järjestettiin 15.–18.11. Sotkamossa. Isäntämaa jäi ilman mitaleja; kuuden parhaan joukkoon ylsivät Sami Nieminen (67,5 kg), Ismo Lappi (75 kg), veljekset Seppo (82,5 kg) ja Jarmo Sohlman (90 kg) sekä Ove Lehto (125 kg).[91]
- Naisten Euroopan-mestaruuskilpailuissa 28.11.–2.12. Frydlantissa, Tšekissä Mervi Sirkiä saavutti pronssia alle 52-kiloisten sarjassa ja Heini Laitinen alle 60-kiloisissa.[92]
Voimistelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Telinevoimistelun maailmanmestaruuskilpailuissa 30.10.–4.11. Gentissä, Belgiassa Jari Mönkkönen sijoittui rekillä seitsemänneksi. Jani Tanskanen oli rekin karsinnassa Mönkköstä parempi mutta luovutti finaalipaikkansa tälle.[93]
- Joukkuevoimistelun maailmanmestaruuskilpailuissa 29.–30.6. Tallinnassa, Virossa turkulainen Lahjan Tytöt saavutti hopeaa ja espoolainen Olarin Voimistelijat päätyi jaetulle pronssisijalle.[94]
Yleisurheilu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailuissa 3.–12.8. Edmontonissa, Kanadassa Aki Parviainen saavutti keihäänheitossa hopeaa ja Arsi Harju kuulantyönnössä pronssia. Heli Koivula sijoittui kolmiloikassa viidenneksi, Mikaela Ingberg keihäänheitossa kuudenneksi ja Conny Karlsson kuulantyönnössä seitsemänneksi.[95]
- Sisäratojen maailmanmestaruuskilpailuissa 9.–11.3. Lissabonissa, Portugalissa Timo Aaltonen sijoittui kuulantyönnössä neljänneksi.[96]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 22. Kustannus-Notariaatti Oy, 2001. ISBN 952-5106-14-4
- Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 23. Kustannus-Notariaatti Oy, 2002. ISBN 952-5106-16-0
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Siukonen 2002, s. 20
- ↑ Siukonen 2002, s. 92, 213
- ↑ Siukonen 2002, s. 146, 213
- ↑ Siukonen 2002, s. 52, 55–56, 213–214
- ↑ Siukonen 2002, s. 155–156, 158–159, 161
- ↑ Siukonen 2002, s. 124, 215
- ↑ Siukonen 2002, s. 128–129, 215
- ↑ Siukonen 2002, s. 84, 217
- ↑ Siukonen 2002, s. 117, 119, 217–218
- ↑ Siukonen 2002, s. 53, 55, 58, 216
- ↑ Siukonen 2002, s. 49, 56, 69, 111, 125, 146, 152, 252
- ↑ Siukonen 2002 s. 20, 67, 88, 96, 109, 135, 252
- ↑ Grosser A1 Preis von Österreich 2001 - Race Result formula1.com. Viitattu 6.5.2019. (englanniksi)
- ↑ Siukonen 2002 s. 131–132
- ↑ Siukonen 2002, s. 111, 221
- ↑ Siukonen 2002, s. 78, 221
- ↑ Siukonen 2002, s. 155–157, 160, 221–222
- ↑ Siukonen 2002, s. 49, 214
- ↑ Siukonen 2002, s. 111, 223
- ↑ Siukonen 2002, s. 70, 227
- ↑ Siukonen 2002, s. 227
- ↑ Siukonen 2002, s. 73, 94, 128–129, 138, 229
- ↑ Siukonen 2002, s. 18, 49, 64, 88–89, 161, 229
- ↑ Siukonen 2002, s. 148, 229
- ↑ Siukonen 2002, s. 230
- ↑ Siukonen 2002, s. 133, 231
- ↑ Siukonen 2002, s. 89, 232–233
- ↑ Siukonen 2002, s. 88, 234–235
- ↑ Siukonen 2002, s. 77, 237
- ↑ Siukonen 2002, s. 96, 129, 131–132, 235
- ↑ Siukonen 2002, s. 79, 236
- ↑ Siukonen 2002, s. 237
- ↑ Siukonen 2002, s. 75–76, 238
- ↑ Siukonen 2002, s. 239
- ↑ Siukonen 2002, s. 98–101, 241
- ↑ Siukonen 2002, s. 156, 166, 241
- ↑ Siukonen 2002, s. 152, 244
- ↑ Siukonen 2002, s. 244
- ↑ Siukonen 2002, s. 77, 244–245
- ↑ a b Siukonen 2002, s. 245
- ↑ Siukonen 2002, s. 77, 246–247
- ↑ Siukonen 2002, s. 78–79, 247
- ↑ Siukonen 2002, s. 50, 248
- ↑ Siukonen 2002, s. 125, 127, 249
- ↑ Siukonen 2002, s. 254–255
- ↑ Siukonen 2002, s. 133, 254
- ↑ Siukonen 2002, s. 14, 256
- ↑ Siukonen 2002, s. 95–96, 257
- ↑ Siukonen 2002, s. 154, 257–258
- ↑ Siukonen 2002, s. 152, 259
- ↑ Siukonen 2002, s. 156, 259
- ↑ Siukonen 2002, s. 259
- ↑ Siukonen 2002, s. 88, 259–260
- ↑ Siukonen 2002, s. 261
- ↑ Siukonen 2002, s. 262
- ↑ Siukonen 2002, s. 262–263
- ↑ Siukonen 2002, s. 108, 263
- ↑ Siukonen 2002, s. 109, 263
- ↑ Siukonen 2002, s. 49, 263
- ↑ Siukonen 2002, s. 69, 263
- ↑ Siukonen 2001, s. 190–191, 196, 199–203
- ↑ a b c Siukonen 2002, s. 225
- ↑ Siukonen 2002, s. 151–152, 313–314
- ↑ Siukonen 2002, s. 104, 265
- ↑ Siukonen 2002, s. 121, 265
- ↑ Siukonen 2002, s. 132, 266
- ↑ Siukonen 2002, s. 119
- ↑ Siukonen 2002, s. 120, 270
- ↑ Siukonen 2002, s. 92, 271
- ↑ Siukonen 2002, s. 271
- ↑ Siukonen 2002, s. 79–80, 272
- ↑ Siukonen 2002, s. 81, 275
- ↑ Siukonen 2002, s. 115–118, 276
- ↑ Siukonen 2002, s. 95–97, 276
- ↑ Siukonen 2002, s. 81, 277
- ↑ Siukonen 2002, s. 98–99, 277
- ↑ Siukonen 2002, s. 72–73, 279
- ↑ Siukonen 2002, s. 50, 279
- ↑ Siukonen 2002, s. 77, 279–280
- ↑ Siukonen 2002, s. 149, 280
- ↑ Siukonen 2002, s. 93
- ↑ World Championship Boogie Woogie Main Class 20.10.2001 (Tampere / Finland) 20.10.2001. World Rock'n'Roll Confederation. Viitattu 17.08.2022.
- ↑ Tampere isännöi boogie woogien MM-kisat 22.03.2004. MTV Uutiset. Viitattu 17.08.2022.
- ↑ Siukonen 2002, s. 143–144
- ↑ Jarkko Nieminen ATP. Viitattu 8.5.2019. (englanniksi)
- ↑ Siukonen 2002, s. 67
- ↑ Siukonen 2002, s. 17, 316
- ↑ Siukonen 2002, s. 112, 115, 283–284
- ↑ Siukonen 2002, s. 156–157, 160–161, 284–285
- ↑ Siukonen 2002, s. 90, 92, 290
- ↑ Siukonen 2002, s. 149, 290–291
- ↑ Siukonen 2002, s. 291
- ↑ Siukonen 2002, s. 147, 292–293
- ↑ Siukonen 2002, s. 102, 293
- ↑ Siukonen 2002, s. 38, 40–43
- ↑ Siukonen 2002, s. 68, 294–295