Rapojärvi-Haukkajärvi
Rapojärvi–Haukkajärvi | |
---|---|
Rapojärvi |
|
Valtiot | Suomi |
Maakunnat | Kymenlaakso |
Kunnat | Kouvola (Valkeala) |
Koordinaatit | |
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
Päävesistöalue | Kymijoen vesistö (14) |
Valuma-alue | Harjunjoen–Lappalanjärven alue (14.18) |
Järveen tulevat joet | Mietunvirta Tarhajärvi–Kepsunjärvestä |
Laskujoki | Koskelankoski Karhulanjärveen [1] |
Järvinumero | 14.182.1.002 |
Mittaustietoja | |
Pinnankorkeus | 61,7 m [1] |
Pituus | 2 km [1] |
Leveys | 1,6 km [1] |
Rantaviiva | 39,5492 km [2] |
Pinta-ala | 13,2475 km² [2] |
Tilavuus | 0,1015541391 km³ [2] |
Keskisyvyys | 7,59 m [2] |
Suurin syvyys | 26,23 m [2] |
Saaria | 15 [2] |
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
Rapojärvi–Haukkajärvi [1][2] on Kymenlaaksossa, Kouvolan Valkealassa sijaitseva kaksialtainen järvi. Järvialtaita yhdistää matala Puhjonsalmi ja niillä on sama vedenpinnan korkeus.[1][2] Vuoteen 2008 asti järvi kuului Valkealan kuntaan.
Kouvolan aluejaossa järvi sijaitsee Valkealan suuralueella sekä Valkealan kirkonkylän, Niinistön, Utin ja Aitomäen kaupunginosissa.
Maantietoa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Järven pinta-ala on 1 325 hehtaaria eli 13,3 km². Se on 8 kilometriä pitkä ja 4 kilometriä leveä. Se muodostuu kahdesta erillisestä järvialtaasta, joilla on eri nimet Rapojärvi ja Haukkajärvi. Pohjoisempi järviallas Rapojärvi on 5,2 kilometriä pitkä ja 3,8 kilometriä leveä. Siinä on kaksi suurempaa saarta Saunasaari ja Anonsaari. Järviallas kapenee etelään mentäessä ja siellä aukeaa pieni Haavistonselkä. Sen eteläpäässä sijaitsevasta Puhjonsalmesta vesi virtaa Haukkajärvelle. Haukkajärvi on 3,8 kilometriä pitkä ja 2,9 kilometriä leveä. Sen keskellä sijaitsee Suurisaari, joka hallitsee järven näkymiä. Saari on 950 metriä pitkä ja 600 metriä leveä ja sen pinta-ala on 39 hehtaaria [3]. Järvessä on laskettu olevan 15 saarta. Niiden yhteispinta-ala on 47 hehtaaria, mikä on noin 3,4 % järven kokonaispinta-alasta. Saarista kolme on yli hehtaarin suuruisia, 10 yli aarin ja loput 2 ovat alle aarin kokoisia.[1][2]
Järvi on luodattu ja siitä on julkaistu syvyyskartat. Sen tilavuus on 102 miljoonaa m³ eli 0,102 km³. Järven keskisyvyys on 7,6 metriä ja suurin syvyys on 26,2 metriä. Syvin kohta sijaitsee Rapojärven järvenselän keskellä. Anonsaaren molemmilla puolilla sijaitsee kaksi yli 20 metrin syvännettä. Haukkajärven syvin kohta sijaitsee Suurisaaren luoteispuolella ja siellä on kartan mukaan 16,5 metriä syvää.[1][2][3]
Järven vedenpinnan korkeus on 61,7 metriä mpy. Järveä on säännöstelty 1940-luvulta saakka. Sinä aikana keskivedenkorkeus on ollut 61,78 metriä mpy. ja se on vaihdellut 61,05 metriä ja 62,55 metriä välillä.[1][2][3]
Järven rantaviivan pituus on 40 kilometriä, josta saarten rantaviivan yhteispituus on 5 kilometriä. Noin puolet rannoista ovat metsämaata ja puolet peltomaata. Rapojärven rannalla sijaitsevat kylät Toikkala ja Hyyry, mutta Tarhajärven puolella Miettula. Haukkajärven rannoilla ovat Puhjo, Karhula, Haimila ja Ranta-Utti. Niille johtaa tiet valtatieltä 15, joka sivuaa useita kilometrejä Rapojärven luoteisrantaa, tai niille johtaa tiet valtatieltä 6, joka kiertää järven eteläpuolelta Utin läpi itään.[1][2][4]
Vedenlaatu ja luontoarvot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Järven vedenlaatua seurataan säännöllisesti. Järvi on karu ja humuspitoinen ja sen tila on erinomainen. Rapojärvellä veden näkösyvyys on 3,2 metriä ja Haukkajärvellä se on 2,7 metriä. Vaikka tila on erinomainen, on järvi alkanut rehevöitymään lievästi. Järven vettä pumpataan tekopohjavedeksi 10 miljoonaa litraa vuodessa. Utissa sijaitseva Vennan uimaranta on perustettu luontaiselle hiekkarannalle.[3]
Järven kalakanta on hyvä. Eniten järvessä elää särkeä ja haukea. Paljon esiintyy myös ahventa ja kiiskeä, mutta muikku-, kuha-, made- ja lahnakannat ovat välttäviä. Siika ei menesty järvessä. Haukkajärveen istutettu täplärapu on levinnyt koko Haukkajärveen sekä Rapojärven eteläosiin.[3]
Historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rapojärven etelärannoilla sijaitsee kaksi kalliomaalausta. Revonkärjen kalliomaalaus sijaitsee niemellä, jonka nimi on Revonkärki. Siitä noin kilometrin verran lounaaseen sijaitsee vielä toinen Jyrkkävuoren kalliomaalaus. Aivan valtatien 6 pohjoispuolella Utissa sijaitsevat Utin vallit eli Utin linnoitus. Ne liittyvät Venäjän ja Ruotsin välisiin sotiin Ruotsinvallan aikoihin.
Vesistösuhteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Järvi sijaitsee Kymijoen vesistössä (vesistöaluetunnus 14) Kymijoen alueen (14.1) Harjunjoen–Lappalanjärven alueella (14.18), jonka Rapojärven alueeseen (14.182) järvi kuuluu. Se on osa Valkealan reitin pääreittiä, jossa Rapojärvi–Haukkajärvi on reitin läpivirtausjärvi.[3]
Valuma-alue saa pääosan vedestään idästä, missä Salpausselkä rajoittaa Kivijärvelta asti tulevien vesien laskemista Suomenlahteen. Rapojärveen laskee Mietunvirta, jonka kautta idästä Tarhajärvi-Kepsunjärven (210 hehtaaria, ha) läpi virtaavat vedet laskevat. Järvi laskee Haukkajärven kautta Karhulanjärveen (124 ha), josta ne jatkavat eteenpäin ja päätyvät lopulta Kymijoen kautta Suomenlahteen.[3]
Rapojärvi-Haukkajärven lähialueella on 10 yli hehtaarin kokoista järveä tai lampea, jotka laskevat suoraan tai välillisesti järveen. Niistä huomattavimpia ovat Tarhajärvi-Kepsunjärven lisäksi Vahvanen-Aholanjärvi (202 ha). Sen laskuoja on Kylänoja, joka laskee Rapojärven pohjoisrantaan. Pohjoispuolinen Lintjärvi (14 ha) laskee Rapojärven pohjoisrantaan.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j Rapojärvi-Haukkajärvi, Kouvola (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 17.10.2019.
- ↑ a b c d e f g h i j k l Ympäristö- ja paikkatietopalvelu Syke (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 12.6.2017.
- ↑ a b c d e f g h Rapojärvi-Haukkajärvi (14.182.1.002) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 12.6.2017.
- ↑ Rapojärvi-Haukkajärvi, Kouvola (sijainti ilmavalokuvassa) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 17.10.2019.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Melontareitti (kartta, PDF)
- Lindell, Lea: Valkealan reitin vedenlaatu ja siihen vaikuttavat tekijät, Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja (nro 44), Kouvola, 1981