Kärkjärvi (Lahti)
| Kärkjärvi | |
|---|---|
| Valtiot | Suomi |
| Maakunnat | Päijät-Häme |
| Kunnat | Nastola |
| Koordinaatit | |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Kymijoen vesistö (14) |
| Valuma-alue | Arrajoen valuma-alue (14.16) |
| Tulojoki | joki Kymijärvestä |
| Laskujoki | Härhönjoki [1] |
| Taajamat | Nastola |
| Järvinumero | 14.163.1.013 |
| Mittaustietoja | |
| Pinnankorkeus | 92,1 m [1] |
| Rantaviiva | 11,97 km [2] |
| Pinta-ala | 1,98563 km² [2] |
| Tilavuus | 0,0067561 km³ [2] |
| Keskisyvyys | 3,4 m [2] |
| Suurin syvyys | 10,91 m [2] |
| Valuma-alue | 64,45 km² [3] |
| Saaria | 4 [2] |
 Kärkjärvi |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Kärkjärvi [2][1] on Päijät-Hämeessä Lahdessa Nastolan kirkonkylän pohjoispuolella sijaitseva järvi, joka kuuluu Kymijoen vesistöön.[2][1]
Maantietoa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Järven pinta-ala on 199 hehtaaria eli 2,0 neliökilometriä. Se on 3,6 kilometriä pitkä ja 1,5 kilometriä leveä. Se on pitkulainen ja pohjois-etelä-suuntainen järvi, jonka lounaispuolen rannat ovat alavaa maastoa ja muut rannat ovat paikoin jyrkkärinteisten mäkien ympäröimä. Tällaisia mäkiä ovat esimerkiksi pohjoispäässä Holonsuonmäki, itärannoilla Ristikangas, Kuohunkallio, ja eteläpuolella Möhönkallio. Järvelle näkyvät selvästi Ristikankaan ja Kuohunkallion mäet, jotka kohoavat 30–40 metrin korkeuteen.[2][1]
Järvessä on ilmoitettu olevan neljä saarta. Niiden yhteispinta-ala on noin yksi hehtaari, mikä on noin 0,5 % järven kokonaispinta-alasta. Suurin saari Kärkjärvensaari, joka sijaitsee keskellä eteläosan järvenselkää, on 120 metriä pitkä, 90 metriä leveä ja pinta-alaltaan noin 0,6 hehtaaria. Saaren eteläpuolella on pienempi saari, joka on Kärkjärvensaaren tapaan matala. Kaksi muuta saarta sijaitsevat järven länsirannan edustalla Mustankorvenkärjen kohdalla.[2][1]
Järvi on luodattu ja siitä on julkaistu syvyyskartat. Sen tilavuus on 6,8 miljoonaa kuutiometriä eli 0,0068 kuutiokilometriä. Järven keskisyvyys on 3,4 metriä ja suurin syvyys on 10,9 metriä. Järven syvänne sijaitsee Mustankorvenkärjen ja Kuohunkallion välillä, missä sijaitsee myös järven syvin kohta.[2][1]
Järven rantaviivan pituus on 12,0 kilometriä, josta saarten rantaviivan yhteispituus on 670 metriä. Sen rannat ovat pääosin metsämaata tai asuinaluetta, vaikka peltomaat tulevat kahdessa kohdassa rannan läheisyyteen. Alueen haja-asutus muodostuu etelärannan Herneniemessä kehittyvästä asuinalueesta, kymmenestä muusta taloudesta sekä rannoille rakennetusta 80 vapaa-ajan asunnosta. Niille tulee tiet yhdystieltä 14087 sekä Lahden kaupunkitaajaman alueelta Ahtialasta ja Kunnaksesta.[2][1][4]
Luontoarvoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vedenlaatu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Järveä on tutkittu ensimmäisen kerran vuonna 1966, jonka jälkeen sitä tutkittiin epäsäännöllisesti muutaman vuoden välein. Nykyään vesinäytteitä on otettu joka toinen vuosi. Järven luontaiseksi järvityypiksi on ilmoitettu pienet humusjärvet (Ph). Sen valuma-alueen maaperä muodostuu kalliomaasta ja hiekkamoreenista, mutta siellä täällä on mukana savikoita. Valuma-alueella on vain vähän peltomaita ja rantojen läheisyydessä on vähän asutusta ja runsaasti vapaa-ajan asutusta.[5]
Järven näkösyvyys on vaihdellut 2000-luvulla välillä 1,2–3,8 metriä, mutta 2010-luvulla kesäaikojen keskiarvo on ollut 1,7 metriä ja talviaikaan 2,6 metriä. Suurimmat näkösyvyydet on mitattu 1990-luvulla. Vedenväriä on mitattu 1960-luvulla ja nyt taas 2007 alkaen säännöllisesti. Aiemmat väriarvot olivat 20–40 mgPt/l, mikä merkitsee vähäistä humuspitoisuutta, mutta 2010-luvulla sen on ollut keskimäärin 50 mgPt/l kesäajalta ja 60 mgPt/l talviajalta. Sen mukaan Kärkjärvi on keskihumuksellinen järvi. Alusvedessä väriluvut ovat olleet suurempia johtuen raudan liukenemisesta takaisin veteen.[5]
Järven fysikaalis-kemiallinen tila sekä ekologinen tila on määritetty mittaamalla ravinteiden määriä ja levien klorofyllin määrää vedessä. Järven pintavedessä ovat kokonaisfosforipitoisuudet vaihdelleet 19–33 mikrogrammaa litrassa vettä (μg/l). Kesäajalta sen keskiarvo on ollut 22 μg/l, mikä vastaa rehevää tasoa. Talvella pitoisuudet ovat olleet alempia kuin kesällä. Kokonaistyppipitoisuudet ovat vaihdelleet 2000-luvulla 460–680 μg/l välillä, kun arvojen keskiarvo 2010-luvulla on ollut 560 μg/l. Typen talviarvot ja pohjanläheiset arvot ovat olleet tätä suurempia. Vaikka kokonaisuutena ravinteiden pitoisuudet ovat pysyneet ennallaan, ovat ne pohjan lähellä kohonneet. Klorofyllipitoisuudet ovat 2000-luvulla olleet 8,5–29 μg/l ja 2010-luvulla on niiden keskiarvo ollut 19 μg/l. Humusjärville 11 μg/l antaisi järvelle hyvän arvosanan, mutta nykytila riittää tyydyttävälle tasolle.[5]
Veden happipitoisuudet ovat humusjärville vain osittain tyypillisiä. Lämpötilakerrostuneisuuden vallitessa, alkaa alusveden happipitoisuudet laskea. Tämä vapauttaa hieman ravinteita ja rautaa sedimenteistä takaisin veteen. Veden happamuustaso on lähellä neutraalia ja kesällä levien yhteyttäessä nousevat happamuustasot lähelle pH 8. Veden puskurikyky happamoitumista vastaan on yli 0,3 mmol/l eli hyvä. Happamoitumisesta ei siten ole vaaraa.[5]
Kasvillisuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Järven vesikasvillisuus muodostuu karun ja rehevän ympäristön lajeista ja sitä on humusjärville tyypillinen määrä. Kun järven kunnostusta on pohdittu, on järviruokojen määrä todettu lisääntyneen. Eri kasvilajeja on löytynyt 45. Niistä runsaimmin esiintyviä kelluslehtisiä kasveja ovat ulpukka ja uistinvita. Uposkasveja on myös runsaasti. Niitä ovat esimerkiksi nuottaruohot ja lahnaruohot ja reheviä järviä suosivat pikkulimaska, karvalehti ja isovesiherne. Harvinaisempia lajeja ovat hentonäkinruoho, isolumme ja pitkälehtivita.[5]
Kalasto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Järven kalasto on särkivaltaista. Koekalastuksessa ja kotitarvekalastuksessa havaittuja yleisiä lajeja ovat särki, ahven, salakka, lahna, kiiski ja vähäisessä määrin muikku, hauki, siika sekä särkilahna. Järveä on hoitokalastettu nuotalla muutamia kertoja, jolloin nuotasta on kerrallaan saatu 3000–3500 kilogrammaa kalaa.[5]
Vesistösuhteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Järvi sijaitsee Kymijoen vesistössä (vesistöaluetunnus 14) Kymijoen alueen (14.1) Arrajoen valuma-alueella (14.16), jonka Iso-Kukkasen–Kärkjärven alueeseen (14.163) järvi kuuluu. Järven vedenpinnan korkeus on 92,1 metriä mpy.[1][3]
Järvi saa pääosan vedestään Kymijärvestä, joka laskee Kyynärän kohdalla olevan kannaksen yli. Kymijärven laskujoki on alle 300 metriä pitkä ja siinä on pudotusta noin 0,1 metriä. Järven länsirantaan laskee myös Lehmuksenviepä, jonka valuma-alue ulottuu Lahden kaupungin taaja-alueelle asti. valuma-alueella sijaitsee suppajärvi Sietikka (2 ha). Toinen huomattava oja on Myllyoja, jonka valuma-alueella sijaitsevat Pitkäjärvi (37 ha), Lapakisto (7 ha), Sammalisto (12 ha), Ahvenlammi (11 ha), Iso Mustalammi (4 ha) ja Vähä Mustalammi (3 ha).[3]
Järven laskujoki on Härhönjoki, joka laskee ensin Alvojärven läpi ja sitten Kukkasjokea pitkin Iso-Kukkaseen. Vesireitti jatkuu Salajärven, Ruuhijärven, Sylvöjärven kautta Arrajärveen, jossa vedet sekoittuvat Kymijokeen.[1][3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j Kärkjärvi, Lahti (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 26.10.2019.
- ↑ a b c d e f g h i j k l Ympäristö- ja paikkatietopalvelu Syke (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 8.1.2019.
- ↑ a b c d Kärkjärvi (14.163.1.013) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 8.1.2019.
- ↑ Kärkjärvi, Lahti (sijainti ilmavalokuvassa) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 26.10.2019.
- ↑ a b c d e f Ketola, Mirva: Yhteenveto Nastolan järvien tilasta, 2016, Vesijärvisäätiö, viitattu 10.1.2019