Tve2

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Otso 2)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tve2
OTSO2-sarjan pienveturi Suomen Rautatiemuseossa Hyvinkäällä.
OTSO2-sarjan pienveturi Suomen Rautatiemuseossa Hyvinkäällä.
Perustiedot
Tyyppi pienveturi
Liikennöitsijä Valtionrautatiet
Valmistaja Saalasti
Lukumäärä 8
Valmistusvuodet 19621964
Numerointi 441–448
Tekniset tiedot
Huippunopeus 45 km/h (20 km/h vetureilla441 ja448)
Paino 26,6 t (28,0 t vetureilla441 ja448)
Pituus 7 150 mm
Pyörästön pituus 3 100 mm
Suurin akselipaino 13,3 t (14 t vetureilla 441 ja 448) t
Pyörän halkaisija 960 mm
Moottori Deutz F12L-714
Moottorin teho 175 hv

Tve2 on Valtionrautateiden antama tyyppimerkintä pienveturille, joita insinööritoimisto Saalasti toimitti Valtionrautateille vuosina 19621964. Vetureita valmistettiin Turengin sokeritehtaalla kaikkiaan 8 kappaletta[1]. Ne olivat valmistajan mallia OTSO2 ja OTSO2/VR.

Kun Tve1-vetureiden teho osoittautui riittämättömäksi joillain liikennepaikoilla, päätti Valtionrautatiet hankkia Insinööritoimisto Saalastilta seitsemän vastaavaa, mutta tehokkaampaa pienveturia. Näistä yksi oli valmistajan mallia OTSO2, joita se oli toimittanut joillekin teollisuuslaitoksille. Loput kuusi veturia olivat valmistajan mallia OTSO2/VR. Veturit toimitettiin vuoden 1964 aikana.

Vuonna 1976 Valtionrautatiet hankki vielä yhden käytetyn OTSO2-veturin, joka oli aikaisemmin ollut käytössä Oy Kaukas Ab:n käytössä Lappeenrannassa. Oston yhteydessä sitä paranneltiin mm. hytin osalta.[2]

Tve2-veturit olivat rakenteeltaan ja mitoiltaan lähes täysin samanlaisia kuin Tve1-veturit. Suurimmat erot olivat Tve2-sarjan suurempi paino ja tehokkaampi Deutzin 175 hv:n ilmajäähdytteinen dieselmoottori[2]. Veturit 441 ja 448, jotka ovat sarjan ainoat OTSO2-tyyppiset veturit, eroavat muista lähinnä vaihteistoltaan. Se antaa niille suurimmaksi nopeudeksi vain 20 km/h, kun se muilla on 45 km/h[2]. Joidenkin vetureiden kyljissä oli tosin myöhemmin ilmoitettu suurimmaksi nopeudeksi 50 km/h[3].

Tve2-veturit olivat käytössä pääasiassa konepajoilla ja varikoilla sekä sellaisilla liikennepaikoilla, joille Tve1:n teho ei ollut riittävä. Kaikki VR:n käytössä olleet veturit on hylätty viimeistään 1990-luvulla. Viimeinen VR:n käytössä ollut Tve2 työskenteli Pohjankurussa[4]. Nykyään vetureita on museoituina ainakin Hyvinkäällä ja Porvoossa[5][6].

  1. Pölhö & Pykälä-aho
  2. a b c Eonsuu, Honkanen & Pölhö: Suomen veturit osa 2; Moottorikalusto. 1996.
  3. http://vaunut.org/kuva/20142
  4. http://vaunut.org/kuva/21464
  5. http://vaunut.org/kuva/41270
  6. http://vaunut.org/kuva/222