Hv4

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

 

Hv4
Perustiedot
Tyyppi höyryveturi
Valmistaja Lokomo
Tampella
Lukumäärä 28
Valmistusvuodet 19121933
Museoitu 742, 751
Numerointi 516–529, 742–751, 757–760
Lempinimi Pikku-Heikki
Tekniset tiedot
Huippunopeus 85 km/h
Paino 48,1 t +25,5 t
Pituus 14 993 mm
Pyörästö 4-6-0 (2′C-3T)
Pyörästön pituus 12 204 mm
Suurin akselipaino 10,9 t
Pyörän halkaisija 860 – 1 575 mm
Vetovoima 6 120 kp = 60 kN

Hv4 oli Valtionrautateiden käytössä ollut höyryveturi. Se kehitettiin vanhemmista Hk1–Hk3-sarjoista, ja se muistuttikin suuresti Hk3:a mutta oli raskaampi ja tehokkaampi. Tampella ja Lokomo valmistivat vetureita 28 kappaletta vuosina 1912–1933. Alun perin veturit saivat sarjamerkinnän H7, joka vaihdettiin Hv4:ksi vuonna 1942.

Hv4-sarjaa käytettiin henkilö- ja pikajunissa. Materiaaliltaan raskaamman kiskotuksen tultua käyttöön ne siirrettiin pääasiassa kevytkiskoisille radoille, josta puolestaan Dm6- ja Dm7-kiskobussit eli Lättähatut syrjäyttivät niitä 1950-luvulta lähtien. Hv4-veturit hylättiin vuoteen 1965 mennessä. Veturit 742 ja 751 odottavat mahdollista kunnostusta Haapamäen museoveturiyhdistyksen raiteistolla.lähde?

Teknisiä tietoja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Tenderi:
    • Vettä: 9 t
    • Hiiltä: 5 t
    • Halkoja: 10 m³
  • Tulipinta: 96,5 m²
  • Tulistuspinta: 26 m²
  • Arinapinta: 1,45 m²
Tämä rautateihin tai rautatieliikenteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.