Magneettimäki
| Magneettimäki | |
|---|---|
 Magneettimäkeä alas Urupäältä. |
|
| Maa | Suomi |
| Tieluokka | Museotie |
| Omistaja | Suomen valtio |
| Tienpitäjä | Liikennevirasto |
| Pituus | 5 km |
| Alkupiste | Valtatie 4 |
| Päätepiste | Valtatie 4 (5 km) |
| Päällyste | sora |
Magneettimäen tie on museotie Inarissa, viitisen kilometriä Saariselän matkailukeskuksesta pohjoiseen. Tieosuus otettiin museotieksi vuonna 1992[1] ja se sisältyy Museoviraston inventoimiin valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin Jäämerentien historiallisena kohteena yhdessä Saarenputaan sillan kanssa.[2] Museotie on valtatie 4:n vanha linjaus Urupään pohjoisrinteellä.[1] Jäämerentien osuus Rovaniemeltä Ivaloon valmistui vuonna 1913 ja loppuosa Liinahamariin 1930-luvulla. Vuodesta 1938 Jäämerentiestä tuli osa valtatie 4:ää.[1]
Nelostielle valmistui uusi linjaus 1970-luvun lopulla (tien opaskyltin mukaan 1976) ja Magneettimäki jäi pois yleisestä käytöstä. Museotien puolivälissä on opastetaulu, pysäköintipaikka ja muistomerkki.[1]
Tien kuvaus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Magneettimäki on jyrkkä mäki museotiellä,[1] mäen kaltevuudeksi on arvioitu keskimäärin noin viisi, enimmillään noin kahdeksan prosenttia.[3] Mäki sai nimensä 1930- ja 1940-lukujen kuorma-autoilijoilta, joiden autot hyytyivät jyrkkään nousuun. Autoilijat selittivät ongelman johtuvan magneetista, joka imi hevosvoimat autojen moottoreista.[2] Arkisempi syy oli sen ajan kuorma-autojen moottorien vaatimattomat tehot ja se, että puuttomassa maisemassa tien todellinen jyrkkyys ei kiintopisteiden puuttuessa käy selville. Tie on kapea ja siinä on useita tiukkoja mutkia. Magneettimäen tiellä kunnioitetaan 1940-luvun kuorma-autoilijoiden ponnisteluja Liinahamarin reitillä.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f Liimatainen, Kirsi: Tiehallinnon museotiet ja -sillat, s. 162–163. (Museokohdeselvitys) Tampere: Tiehallinto, 2007. ISSN 1459-1561 Teoksen verkkoversio (pdf) Viitattu 11.4.2015. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Jäämerentien tiehistorialliset kohteet Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
- ↑ Grönroos, Matti: Magneettimäki Teillä ja turuilla -blogi. 25.12.2013. Matti Grönroos. Viitattu 11.4.2015.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Magneettimäki Wikimedia Commonsissa
- Joni Skiftesvik: Lipsauttajat, romaani, WSOY 2002
- [1] Matti Grönroosin autokameravideo Magneettimäen tiestä Youtubessa (kesto 7:24)
| Etelä-Karjala | |
|---|---|
| Etelä-Pohjanmaa | |
| Etelä-Savo | |
| Kainuu | |
| Kanta-Häme | |
| Keski-Suomi | |
| Kymenlaakso | |
| Lappi | |
| Pirkanmaa | |
| Pohjanmaa | |
| Pohjois-Karjala | |
| Pohjois-Pohjanmaa | |
| Pohjois-Savo | |
| Päijät-Häme | |
| Satakunta | |
| Uusimaa | |
| Varsinais-Suomi |
| Huom! | Savukosken silta on Kymenlaakson ja Uudenmaan rajalla. |