Saariselkä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Saariselän lomakeskus kuvattuna Iisakkipäältä

Saariselkä (pohjoissaameksi Suoločielgi, inarinsaameksi Suáluičielgi, kirjaimellisesti Saariselkä) on Inarin, Savukosken ja Sodankylän kunnissa, osittain Urho Kekkosen kansallispuiston alueella sijaitseva tunturijono ja erämaa-alue. Se kuuluu UK-puisto-Sompio-Kemihaara-Natura 2000 -luonnonsuojelualueeseen.

Sen korkein tunturi on Sokosti, joka on korkeimmillaan 718 metriä merenpinnan yläpuolella. Muita Saariselän alueen tuntureita ovat muun muassa Kaunispää, Kiilopää, Ukselmapää sekä Vuomapää. Granuliitti, jota tunturit suurimmaksi osaksi ovat, syntyi noin 2 miljardia vuotta sitten. Tunturit ja jokilaaksot saivat alkunsa lohkoliikuntojen seurauksena vajaa 50 miljoonaa vuotta sitten. Viimeisin jääkausi vetäytyi alueelta 9 500 vuotta sitten.

Saariselän erämaa-alue on suosittu vaelluskohde helppokulkuisuutensa, koskemattomuutensa sekä verrattain tiheän autiomajojen ja varaustupien verkoston ansiosta. Saariselälle suuntautuvia vaelluksia aloitetaan usein esimerkiksi Raja-Joosepista, Kiilopäältä ja Kemihaarasta.

Saariselän lomakeskus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Riekonlinna, yksi Saariselän lomakeskuksen hotelleista.

Saariselän lomakeskus sijaitsee Inarin kunnassa valtatien 4 varrella 260 kilometriä Rovaniemeltä pohjoiseen ja 30 kilometriä Ivalosta etelään (68°25.19′N, 27°24.74′E). Lomakeskuksessa on hotelleja, ravintoloita, liikekeskuksia ja lomamökkialueita. Kauppakeskus Kuukkeli tuhoutui tulipalossa helmikuussa 2022. Saariselän lomakeskuksessa on myös Pyhän Paavalin kappeli ja Inarin kunnan pelastusasema. Tilastokeskus on luokitellut Saariselän lomakeskuksen taajamaksi.[1] Saariselän lomakeskuksessa on ollut vakituista asutusta vuodesta 1973 lähtien. Nykyisin siellä asuu vakituisesti noin 200 henkilöä.[2]

Saariselän lomakeskuksen historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maantie Sodankylästä Ivaloon valmistui vuonna 1914. Tien varrella oli matkaajia palvelemassa pieniä hirsirakenteisia majataloja, joita valtio oli rakentanut tyyppipiirustuksillaan. Saariselän seudulla olivat Tankapirtin ja Laanilan majatalot, joihin alkoi 1920-luvulla majoittua myös satunnaisia turisteja. Kun Jäämerentie ulottui Ivalosta Petsamon Liinahamariin vuonna 1931, se lisäsi liikennettä ja toi matkailijoita myös Saariselän alueelle. Saksan armeija poltti maantiereitin majatalot Lapin sodassa syksyllä 1944.[3]

Sotien jälkeen Suomen Matkailijayhdistys siirsi Rovaniemeltä vanhan sodanaikaisen parakin Kaunispään ja Urupään väliseen kuruun ja avasi siinä kevättalvella 1949 Kaunispään Alamajan. Arkkitehti Jouko Ylihannun suunnittelema, Lapin Matkailijayhdistyksen rakennuttama Ylämaja valmistui Kaunispään huipulle vuonna 1954. Saariselälle valmistui 1953 Lapin Lasten Ystävät ry:n maja vähävaraisten perheiden lasten leirikäyttöön. Maja kuitenkin paloi vuonna 1958, ja jäljelle jääneet rakennukset myytiin Virkamiesliitolle, joka oli siirrättänyt alueelle vanhan savottakämpän ja rakentanut puurakenteisia majoitusrakennuksia. Virkamiesliiton maja nimettiin 1960-luvun alussa Saariselän retkeilykeskukseksi. Virkamiesliiton retkeilykeskuksen uusi ravintolarakennus valmistui vuonna 1968 samoihin aikoihin kuin Suomen Pankin tunturimaja, ja molemmat suunnitteli arkkitehti Olle Heinström. Vuonna 1970 avattiin Saariselkä Oy:n rakennuttama hiihtohissi ja laskettelurinteet.[4]

Saariselän rakennuskaava valmistui vuonna 1972. Sen jälkeen etenkin kymmenet suomalaiset yritykset rakensivat Saariselälle omat virkistys- ja edustusmajansa. Saariselkä tuli tunnetuksi yritysten järjestämistä kestitsemismatkoista ja korkean tason poliitikkojen vierailuista. Vuosikymmenten myötä uusia hotelleja ja palvelu- ja liikerakennuksia rakennettiin ja entisiä laajennettiin, kaavoitettiin tontteja uusille lomamajoille ja tehtiin uusia laskettelurinteitä, hissejä ja lumetusjärjestelmiä, ja Saariselän lomakeskuksesta rakentui kaupunkimainen lomayhdyskunta monipuolisine palveluineen. Vuonna 2012 Saariselällä oli 13 500 vuodepaikkaa.[5]

Lapin Lasten Ystävät rakensi uuden majansa vuonna 1960 Piispanojan töyräälle Laanilaan, Saariselän lomakeskuksen eteläpuolelle. Maja myytiin vuotta myöhemmin Mannerheimin lastensuojeluliitolle ja nimettiin Laanihoviksi. Vuonna 1975 Laanihovin osti Suomen Matkailuliitto, ja vuonna 1993 se päätyi yksityiselle yritykselle.[6]

Saariselän hiihtokeskus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saariselän hiihtokeskuksen rinteet on rakennettu Kaunispäälle (kuvassa taaempi huippu) ja viereiselle Iisakkipäälle (josta kuva on otettu).

Saariselkä on perinteinen hiihtokeskus ja se on luonteeltaan erilainen kuin voimakkaasti kasvaneet suuret keskukset, kuten Levi ja Ylläs. Laskettelurinteet sijaitsevat noin kilometrin päässä kylästä Kaunispään ja Iisakkipään kyljessä. Ensimmäinen hiihtohissi valmistui Kaunispään rinteeseen joulukuussa 1970. Pisimmällä rinteellä on pituutta 1 300 metriä ja korkeuseroa 180 metriä. Tästä huolimatta rinteisiin on viime vuosina investoitu voimakkaasti, Laskettelukeskuksessa rinteitä on yhteensä 15, joista 10 on valaistuja. Hissejä on kuusi, joista yksi on tuolihissi. Saariselällä on Suomen pisin pulkkamäki 1 800 metriä. Pulkkamäen Aurora Esperince -valoteos (valaistus) voitti Darc Awards -kilpailun pääpalkinnon Lontoossa joulukuussa 2019.

Maastohiihto on Saariselällä vahvasti esillä. Ympäristössä kulkee 180 kilometrin latuverkosto, josta 34 kilometriä on valaistu. Lumetusjärjestelmä kattaa viisi kilometriä latua laskettelurinteiltä Laanilaan. Sen ansiosta maastohiihtokausi kestää Saariselällä lokakuusta toukokuuhun.

Magneettimäki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Magneettimäki

Magneettimäki on museotie Nelostien vanhalla osuudella Urupään pohjoisrinteellä. Museotien pituus on noin 5 kilometriä.[7]

Saariselän kultahistoria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saariselkä tunnetaan nykyisin matkailusta, mutta alun perin paikasta tekivät merkittävän siellä tehdyt kultalöydöt. Merkkejä kullasta löysi ensimmäisenä kruununvouti Konrad Planting vuonna 1865 Luttojoen varrella. Hänellä oli matkoillaan tapana kuljettaa mukanaan vaskoolia ja etsiä kultaa. Ollessaan palaamassa Utsjoelta etelään hän yöpyi Luttojoen varressa Kaunispään juurella lähellä Saariselän nykyistä kylää, jossa teki löydön. Ensimmäisen valtauksen Saariselällä teki Johan Alfred Piponius vuonna 1871 kaivaen nykyisen Tunturihotellin Gielas-rakennuksen kohdalla kesän aikana 329 grammaa kultaa. Piponiuksen kämpän rauniot ovat yhä nähtävissä kävelytien varrella hotellirakennuksen viereisessä metsässä. Ensimmäinen etsintälupa Saariselälle oli kuitenkin myönnetty jo vuotta aiemmin pietarilaiselle Fetisoville. Eevert Kiviniemi löysi 25. syyskuuta 1935 Saariselän Luttojoelta Suomen suurimman kultahipun, painoltaan 393 grammaa. Vuonna 1902 Prospektor-yhtiö ryhtyi etsimään läheiseltä Laanilan alueelta kultaa ja rakensi alueelle konttorin ja kaivoskuilun. Kullanhuuhdonta on edelleen yksi alueen matkailuvalteista.

Saariselkä Lapin sodassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen ilmavoimien Bristol Blenheim Mk. IV (BL-129) (ei liity välttämättä kyseisiin pommituksiin).

Jatkosodan päättäneen välirauhan ehtojen mukaisesti suomalaiset joukot joutuivat syksyllä 1944 karkottamaan maassa oleskelevat saksalaisjoukot. Tämä johti Lapin sotaan. Saariselältä etelään sijaitsevasta Tankavaarasta saksalaiset olivat vetäytyneet 31. lokakuuta 1944 kohti pohjoista. Suomalaiset olivat aiemmin 19. lokakuuta pommittaneet saksalaisjoukkojen ryhmityksiä Laanilassa ja Kaunispään rinteillä Bristol Blenheim -koneilla. Suomalaisten edettyä kohti Saariselkää 1. marraskuuta Jääkäriprikaati törmäsi Laanilan lähellä saksalaisten väijytykseen. Kaunispään taistelut alkoivat ja kaksi suomalaista pataljoonaa lähti koukkaamaan. Seuraavana päivänä suomalaiset koukattuaan 15 kilometrin matkan katkaisivat tien Kaunispäällä, mutta vahvat vihollisjoukot murtautuvat motista kohti Ivaloa. Suomalaiset saavuttivat Saariselältä 30 km pohjoiseen sijaitsevan Ivalon 5. marraskuuta.[8]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Taajamat väkiluvun ja väestöntiheyden mukaan 31.12.2011 Tilastokeskus. Viitattu 25.3.2013.[vanhentunut linkki]
  2. ↑ Saariselkä Majoitus Kuukkeli. Viitattu 27.8.2023.
  3. ↑ Hautajärvi, Harri: Autiotuvista lomakaupunkeihin. Lapin matkailun arkkitehtuurihistoria, s. 80, 103–106, 193, 227. Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu, Arkkitehtuurin laitos; Aalto ARTS Books, 2014. ISBN 978-952-60-5597-8 Väitöskirjan verkkoversio
  4. ↑ Hautajärvi, s. 227–228, 269, 285–287.
  5. ↑ Hautajärvi, s. 269, 280–290, 306, 309,363–364.
  6. ↑ Hautajärvi, s. 228, 231.
  7. ↑ Liimatainen, Kirsi: Tiehallinnon museotiet ja -sillat, s. 162–163. Tiehallinto, 2007. ISSN 1459-1561 Teoksen verkkoversio (viitattu 11.4.2015).
  8. ↑ Suomi sodassa, s. 465. Valitut Palat, 1983. ISBN 951-9078-94-0

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Urho Kekkosen kansallispuisto-Sompio-Kemihaara
UK-kansallispuiston perusosa
Saariselän erämaaosa
Nuorttin erämaaosa
Kemi-Sompion erämaaosa
Pajuaavan rajoitusosa
Repoaavan rajoitusosa
Lamminaavan rajoitusosa
Valtakunnan rajavyöhyke
Inarin kylät
Suomen talviurheilukeskukset
Pohjois-Suomi
Keski-Suomi
Etelä-Suomi

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Saariselkä&oldid=22851348”