Euroopan unionin energiapolitiikka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: tähän vain politiikka, muu siirrettäköön pääartikkeliin. Kts. Wikiprojekti:Energia/Linjaukset
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Osa artikkelisarjaa
Euroopan unionin politiikka
Euroopan lippu
Jäsenvaltiot

Jäsenehdokkaat

Perussopimukset ja julistukset

Muut sopimukset

Hylätyt sopimukset

Toimeenpanovalta
Eurooppa-neuvosto

Euroopan komissio

Lainsäädäntövalta

Euroopan unionin neuvosto

Neuvostot

Euroopan parlamentti

Tuomiovalta
Euroopan unionin tuomioistuin
Tarkastusvalta
Euroopan keskuspankki
Muut toimielimet

Neuvoa-antavat

Sisäiset

Vaalit
Oikeus
Politiikka
Ulkosuhteet
Entiset toimielimet

Euroopan unionin energiapolitiikka on Euroopan unionin jäsenmaiden yhteisesti sopimaa energiapolitiikkaa. Euroopan unioni voi säätää direktiivejä, jotka ovat kaikkia sen jäsenvaltioita sitovia ylitse kansallisen lainsäädännön. Euroopan unioni toimii myös yhtenäisenä neuvottelukumppanina kansainvälisissä energianeuvotteluissa. Kesäkuuhun 2010 mennessä EU-maiden on julkaistava energian kapasiteetin (MW) ja energiantuotantomäärien (MWh) tavoitteet yksilöiden tekniikat, mukaan lukien tuulivoiman maalla ja merellä.[1]

Eurooppa on luvannut vähentää kasvihuonepäästöjä 40% vuoteen 2030 mennessä vuoden 1990 tasosta. Se luo Eurooppaan lisää 70,000 työpaikkaa, säästää 6,000 hengen kuolemalta ja leikkaa 33€ miljardia fossiilisen energian tuontikuluja.[2]

Euroopan unioni on neuvotellut kasvihuonekaasujen vähentämiseksi ilmastoneuvotteluissa maailmanlaajuisen sopimuksen saavuttamiseksi. Euroopan unioni on sopinut sitovan tavoitteen 20 % uusiutuvaa energiaa energiankulutuksesta vuonna 2020 ja 10 %:n osuus biopolttoaineita vuonna 2020. EU:n parlamentti on pyrkinyt sektorikohtaisiin tavoitteisiin (sähkö, lämmitys, jäähdytys ja biopolttoaineet). EU:lla on direktiivit on uusiutuvaan sähköön ja polttoaineisiin. Vuonna 2009 Euroopan sähkökapasiteetin lisäyksestä oli tuulivoimaa noin 39 % ja tuuli- ja aurinkovoimaa noin 47 %.[3]

Sähkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 2000 - 2007 Euroopan unionin sähkökapasiteetti kasvoi 200 GW arvoon 775 GW vuoden 2007 lopussa. Vuosina 2000-2007 asennettu uusi sähkökapasiteetti oli: kaasu 88 GW, tuuli 47 GW, hiili 9,6 GW, öljy 4,2 GW, vesi, 3,1 GW, biomassa 1,7 GW ja ydinvoima 1,2 GW.[4] Merkittävimmät muutokset jakaumassa olivat kaasun kaksinkertaistuminen 164 GW:iin ja tuulivoiman nelinkertaistuminen 13 GW:sta 57 GW:iin. Kapasiteetin asennuslisäys oli 98 GW vuosina 2000-2007, joista kaasu 77 GW ja tuulivoima 47 GW. Nettomääräisesti kapasiteetti väheni vuosina 2000-2007: öljy -14 GW, hiili -11 GW ja ydinvoima -6 GW.[4]

Toukokuussa 2004 Euroopan unioniin liittyi 10 uutta jäsenmaata. Vuonna 2005 näiden uusien jäsenmaiden energiakapasiteetti oli 112 GW jakautuen seuraavasti: 80 GW hiilivoimaa, 12 GW iso vesivoimaa, 12 GW kaasua, 6.5 GW ydinvoimaa ja 186 MW tuulivoimaa.[4]

Sähköverkko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Ei puhuta aiheesta, ainoastaan yksi kilpailuasiaesimerkki

EU-komissio syytti E.ON:ia määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä vuonna 2008. Yhtiötä uhkasi useiden miljardien eurojen suuruiset rangaistukset, kun komissio suunnitteli kartellioikeudenkäyntiä helmikuussa 2008. Eon ilmoitti 28.2.2008 olevansa valmis luopumaan sähköverkon pääosasta Saksassa. Näin se oli taipumassa EU-komission vaatimukseen, jonka mukaan sähköntuottajat eivät saa omistaa jakeluverkkoja. Komissio haluaa näin lisätä kilpailua ja rajoittaa sähkön hinnan nousua. RWE ja EnBW eivät ole ilmoittaneet sähköverkkonsa myynnistä, mutta Vattenfall ilmoitti harkitsevansa sitä. Helsingin Sanomien mukaan Saksa ja Ranska vastustavat kilpailun vapauttamista, Britannia tukee komissiota ja Suomi on näiden kahden kannan välimaastossa.[5]

Ydinvoima

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Määrällisesti ydinvoimaa oli eniten vuonna 2007 tuotettuina TWh:na (% sähköntuotannosta): Ranska 440 TWh (78 %), Saksa 141 (22 %), Ruotsi 67 (45 %) ja UK 63 (16 %): [6] Lisää ydinvoimaa rakentaa Länsi-Euroopassa vuonna 2010 vain kaksi maata: Ranska ja Suomi. Suomen ydinvoimalat tuottivat sähköä 22 TWh vuonna 2007.[7] Suomen ydinvoimakapasiteetti 31.12.2006 oli 2 671 MW.[8] Britannia ja Ruotsi on myyneet ydinvoimaloita ulkomaisille yhtiöille.

Vuonna 2010 EU:n 27 maasta 20 oli rakentanut ydinvoimalaitoksia. Jäsenmaista Tanska, Kreikka, Islanti, Irlanti, Luxemburg, Norja ja Portugali eivät ole rakentaneet ydinvoimaa. Italia on sulkenut yhden ydinvoimalan, Itävalta jättänyt yhden käynnistämättä, Belgia ja Saksa ovat päättäneet luopua ydinvoimasta.[9]lähde tarkemmin? Helmikuussa 2009 jäsenmaista Bulgaria, Ranska, Romania, Slovakia ja Suomi suunnittelivat ydinvoiman lisärakentamista tai olivat aloittaneet rakennushankkeet.[10]

Euroopan yhteisön sähkön kokonaistuotannosta (3 358 TWh) vuonna 2006 29,5 prosenttia (990 TWh) tuotettiin ydinvoimalla.[10] Vuonna 2009 EU:ssa lisättiin ydinvoimakapasiteettia 439 MW ja poistettiin käytöstä 1 393 MW.[11]

Energiatehokkuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maaliskuussa 2007 Euroopan neuvosto nimesi energiatehokkuuden keskeiseksi osaksi ilmastonmuutos- ja energiastrategiaa. Neuvosto asetti tavoitteeksi 20 % energiankulutuksen säästön (2020) mennessä. Direktiivi velvoittaa loppukäytön 9 % energiansäästöön vuoteen 2016 mennessä. Kansalliset suunnitelmat 9 %:n (2016) ja välitavoitteen (2010) saavuttamiseksi piti laatia komissiolle 30.7.2007 mennessä. Vain Suomi ja Iso-Britannia toimivat aikataulussa ja aikaa jatkettiin vuoden loppuun. Viisi maata asetti vaatimusta kunnianhimoisemman tavoitteen: Kypros (10 %), Liettua (11 %), Italia (9,6 %), Romania (13,5 %) ja Espanja (11 % vuonna 2012). Myös Irlanti, Alankomaat ja Iso-Britannia kertoivat asettavansa korkeammat säästötavoitteet.[12]

Uusiutuva energia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valkoinen paperi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
EU:n tavoitteet:
Valkoinen paperi 1997-2010 ja
saavutettu vuonna 2008)[13][14][15]
2010 2008
GW GW
Vesivoima 100
Aurinkolämmitys 70 19
Tuulivoima 40 65
PV 3 10
TWh TWh
Biomassa 1500* 772 *
Geo 60
2010 2008
Liikenteen
biopolttoaineet		 5,75 % 3,3 %
Kommentit: Aurinkolämmitys: m2 = 0,7 kW lämpöä
Biomassa*: 1Mtoe = 11,63 TWh,
*Bio-tavoite: 870 TWh lämpöä ja 640 TWh sähköä, saavutettu v. 2007

EU:n valkoinen paperi asetti vuonna 1997 tavoitteeksi nostaa EU:ssa uusien uusiutuvien energialähteiden määrän 6 %:sta 12 %:iin aikavälillä 1997-2010. Energialähteille asetettiin yksilöidyt tavoitemäärät vuoteen 2010 mennessä: vesivoima 100 GW, aurinkolämpö 70 GW, tuulivoima 40 GW, aurinkosähkö 3 GW, biomassa 1570 TWh ja geoterminen energia 60 TWh.

Valkoisen paperin tavoite biomassan suhteen vuoteen 2010 on: biomassaa 1 740 TWh, josta 650 TWh sähköä, 870 TWh lämpöä ja 220 TWh liikennepolttoaineita. European Biomass Association AEBIOM biomassan energiatavoite vuodelle 2020 on: 2 600 TWh, jaettuna 1 400 TWh lämpöä, 700 TWh sähköä ja 500 TWh kuljetukseen.[15]

Tuulivoima

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Tuulivoima Euroopan unionissa

Tuulivoimatuottajien edunvalvontajärjestö EWEA ennustaa EU:n tuulivoimakapasiteetiksi 180 GW v. 2020 ja 300 GW v.2030 eli sähköstä 12-14% v. 2020 ja 21-28 % v. 2030. [16] Tuulivoiman osuus EU:n sähköstä oli 4,1% vuonna 2008.[17]

Eurooppa investoi tuulivoimaan vuonna 2007 noin 9 mrd €.[18] ja vuonna 2009 noin 13 mrd .€.[1] Saksan, Espanjan ja Tanskan osuus EU:n vuosittaisesta tuulivoiman lisäyksestä oli 90 % vuonna 2002 ja 40 % vuonna 2008.[1] Vuoden 2007 tuulivoimainvestoinnit maksoivat 11 mrd €, mutta ne säästävät elinaikanaan polttoainekustannuksia 16 mrd €.[19]

Balin ilmastokokous

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joulukuussa 2007 Balin ilmastokokouksen tavoitteiksi EU julkaisi 8-kohtaisen listan tavoitteistaan. EU esitti, että ilmastopäästöt supistuvat vuoteen 2050 mennessä vähintään 50 % vuoden 1990 tasoon verrattuna. Tähän liittyen teollisuusmaiden tulisi vähentää kollektiivisia päästöjään 30 % vuoteen 2020 mennessä ja 60-80 % vuoteen 2050 mennessä vuoden 1990 tasoon verrattuna. EU haluaa nopeasti kasvavat maat mukaan päästövähennyksiin.[20]

Turve

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

EU-parlamentin ympäristövaliokunta torjui Suomen yritykset sisällyttää turve uusiutuvien energialähteiden listalle heinäkuun 2008 alussa.[21] Myös Euroopan parlamentin teollisuusvaliokunta hylkäsi 11.9.2008 yritykset luokitella turve biopolttoaineeksi. Lisäksi teollisuusvaliokunta tuki uusiutuvan energian 20 %:n sitovaa tavoitetta vuodelle 2020.[22]

Liikenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Polttoainerajoitukset[23]
Vuosi litraa/100 km g CO2/km
EU 2009 6,8 160
EU 2013 5,1 120
EU 2021 4,0 95

UITP:n mukaan julkinen liikenne on neljä kertaa tehokkaampaa kuin yksityisautot. UITP:n jäsenten, kuten Suomen, tavoite on 40 % päästövähennys julkisella liikenteellä vuoteen 2025 mennessä. UITP:n tavoite on kaksinkertaistaa julkisen liikenteen matkojen määrä. UITP:n mukaan julkinen liikenne maksaa yhteiskunnalle yksityisautoja vähemmän, vaatii vähemmän tilaa ja energiaa, saastuttaa vähemmän ja on turvallisempaa. Komission mukaan yksityisautoilu kilpailee suoraan julkisen liikenteen kanssa. Siksi mikä tahansa julkinen rahoitus autoteollisuudelle antaisi hintaetua yksityisautoilulle julkisen liikenteen kustannuksella. EU suhtautuu kriittisesti kaikenlaiseen autojen julkiseen rahoitukseen ja vaatii varmistamaan ettei yksityisautojen julkiset tuet heikennä joukkoliikennettä. Euroopan unionin UITP-EU komissio kannustaa julkisen liikenteen tukemiseen. EU:n komissio uskoo, että sisäistämällä auton käyttäjien ulkoiset kustannukset (saasteet, ruuhkat, parkkipaikat jne) voidaan kannustaa puhtaampiin liikkumismuotoihin. Hinnoittelun tulisi perustua saastuttaja maksaa periaatteelle. [24]


EU-25 tasolla tieliikenteen päästöt ovat viidesosa CO2-päästöistä ja henkilöautojen osuus on 12 %. EU-maiden kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt vähenivät 1990-2004 5 % ja tieliikenteen päästöt kasvoivat 25 % (1990-2004). Suomessa liikenteen hiilidioksidipäästöt olivat (2005) 14 milj. tn ja kasvoivat lähes 10 % (1990-2005). Asetettu tavoite oli liikenteen hiilidioksidipäästöjen pitäminen vakiona 1990-2010.[25]

EU:n komission 1/2007 tiedonannossa ehdotetaan ilmailun sisällyttämistä päästökauppajärjestelmään, autojen CO2-päästöjen käyttöä veroperusteena, toisen sukupolven biopolttoaineiden kehittämisen nopeuttamista, maantiekuljetusten ja laivaliikenteen kasvihuonekaasupäästöjen rajoittamista, ja autojen hiilidioksidipäästöjen vähentämistä 120 g/km (2012) mennessä.

120 g hiilidioksidia/km vapautuu kulutuksella 4,5 litraa dieseliä/100 km ja 5 litraa bensiiniä/100 km. Vuodesta 1995-2004 EU-15:n alueella myytyjen uusien autojen päästöt laskivat 186 g:sta 163 g:aan CO2/km.[25] EU-parlamentin ympäristövaliokunnan mukaan autojen hiilidioksidipäästöjen on jäätävä alle 130 g/km vuoteen 2012 mennessä ja 95 g/km vuoteen 2020 mennessä. Vuonna 2010 päästöt ovat keskimäärin Euroopassa 160 g/km ja Suomessa 175 g/km.[26]

Direktiiviehdotus 2008

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: ei kerrota aiheesta, ainoastaan aiheen kritiikistä

Euroopan komission ehdotuksessa 23.1.2008 huomioitiin aiempaa enemmän rakentamisen ja lämmityksen ohjausta. Komission mukaan tiedotusta ja koulutusta on tarpeen mukaan täydennettävä.[27] ESTIFin mukaan lämmityksen ja jäähdytyksen tulisi sisältyä Energy Performance in Buildings -direktiiviin.[28]

Direktiiviehdotuksen kritiikki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ympäristöjärjestö Greenpeace katsoo uusiutuvan energian ja energiansäästön parhaaksi ratkaisuksi ja nostaisi uusiutuvan energian tavoitetason 30 %:n uusiutuvaa energiaa vuoteen 2020 mennessä. Saastuttaja maksaa -periaatteen mukaisesti myös yritysten tulisi olla vastuussa päästöistään.[29]

Euroopan uusiutuvan energian teollisuuden mukaan direktiiviehdotus uhkaa syöttötariffijärjestelmää, jota teollisuus pitää halvimpana ja tehokkaimpana. Komission ehdottama järjestelmä on käytössä viidessä jäsenmaassa, kun syöttötariffia käyttää 18 maata. Direktiiviehdotuksen mukainen järjestelmä vahvistaisi teollisuuden mukaan energiatuotannon keskittymistä harvojen toimijoiden käsiin, kun pienet ja keskisuuret toimijat häviäisivät monimutkaisen markkinajärjestelmän vuoksi. Uusiutuvan energian teollisuus kritisoi markkinoiden vapauttamista ulkomaiselle kilpailulle, jolloin kansalliset tukirahat valuvat ulkomaille. Vaatimus arvioida tukien jatkuvuutta vuosittain johtaa heidän mielestään investointien epävarmuuteen, mikä vaikeuttaa erityisesti uusien yritysten perustajia ja vähentää investointeja. ERECin mukaan ohjaus ja valvonta pitäisi olla yritystason sijaan valtiotasolla. Uusiutuvan energian sertifikaatteja pitäisi saada myydä vain, jos oman maan velvoitteet on täytetty. Lisäksi tarvittaisiin selvät ja vakuuttavat sakkomenetelmät, jos valtiot eivät saavuta kansallisia välitavoitteita.[30]

Direktiivin uusiutuvan energian tavoite

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

EU:n energiapolitiikka pyrkii lisäämään uusiutuvaa energiaa sen kilpailukyvyn parantamiseksi ja kasvihuonekaasujen vähentämiseksi.

EU:n komission ehdotuksen mukaan Suomen uusiutuvan energian osuus kasvaa 28,5 %:sta 38 %:iin (2020) ja Suomi vähentää kasvihuonekaasuja 16 %.[31] EWEAn mukaan pääosa Euroopan kasvavasta uusiutuvasta energiasta tulee olemaan tuulivoimaa.[32]

Uusiutuvan energian osuus %*[33]
Maa 2005 2020 Lisäys
Iso-Britannia 1,3 15 13,7
Tanska 17,0 30 13,0
Irlanti 3,1 16 12,9
Ranska 10,3 23 12,7
Saksa 5,8 18 12,2
Italia 5,2 17 11,8
Alankomaat 2,4 14 11,6
Espanja 8,7 20 11,3
Kreikka 6,9 18 11,1
Belgia 2,2 13 10,8
Itävalta 23,3 34 10,7
Portugali 20,5 31 10,5
Kypros 2,9 13 10,1
Luxembourg 0,9 11 10,1
Malta 0,0 10 10,0
Suomi 28,5 38 9,5
Ruotsi 39,8 49 9,2
Slovenia 16,0 25 9,0
Unkari 4,3 13 8,7
Liettua 15,0 23 8,0
Puola 7,2 15 7,8
Slovakia 6,7 14 7,3
Latvia 34,9 42 7,1
Eesti 18,0 25 7,0
Tšekki 6,1 13 6,9
Bulgaria 9,4 16 6,6
Romania 17,8 24 6,2
* = energian kulutuksesta
Kasvihuonekaasupäästöt (milj. tonnia) ja vähennystavoite (%)*[34][35]
Maa 1990 1995 2002 2003 2004 2005 2006 ero % 2005/6 1990-2006 %* Tavoite %
Belgia 147 152 145 148 148 144 137 -3,8 -6,0% -7,5
Bulgaria 132 87 64 70 69 70 71 1,2 -46,2% -8
Espanja 289 318 402 409 425 441 433 -1,7 49,5% +15
Alankomaat 215 225 216 217 218 212 207 -2,0 -2,6% -6
Irlanti 56 59 69 69 69 70 70 -0,8 25,5% +13
Iso-Britannia 780 710 657 663 660 657 652 -0,5 -16,0% -12,5
Italia 520 533 560 575 580 582 568 -1,7 9,9% -6,5
Itävalta 79 80 87 93 91 93 91 -2,3 15,2% -13
Kreikka 111 113 133 137 138 139 133 -0,5 24,4% +25
Kypros** 6 7 9 10 10 10 10 1,6 66,0% -
Latvia 26 12 11 11 11 11 12 4,4 -55,1% -8
Liettua 48 22 20 20 21 23 23 2,4 -53,0% -8
Luxemburg 12,7 10 11 11 13 13 13 0,2 1,2% -28
Malta** 2,2 3 3 3 3 3 3 -0,3 45,0% -
Portugali 61 71 88 83 85 86 83 -4,8 38,3% +27
Puola 587 453 387 402 397 399 400 3,7 -28,9% -6
Ranska 564 559 554 556 556 553 541 -2,5 -4,0% ±0
Romania 283 187 151 158 160 154 157 3,1 -43,7% -8
Ruotsi 72 74 70 71 70 67 66 -1,7 -8,9% +4
Saksa 1233 1096 1018 1031 1025 1001 1005 0,0 -18,5% -21
Slovakia 73 53 50 50 49 49 49 -0,9 -32,1% -8
Slovenia 20,2 18 20 20 20 20 21 0,6 1,2% -8
Suomi 71 72 77 85 81 69 80 16,3 13,1% ±0
Tanska 69 76 69 74 68 64 70 10,9 1,7% -21
Tšekin tasavalta 196,3 154 144 148 147 146 148 1,7 -23,7% -8
Unkari 123 81 79 82 80 81 79 -2,0 -¨31,9% -6
Viro 43 23 19 22 21 21 19 -2,3 -55,7% -8
EU-15 4279 4148 4155 4222 4227 4192 4151 -0,8 -2,7% -8
EU-27 5621 5249 5111 5215 5215 5177 5143 -0,3 -7,7% -
1990-2006*= 1990 alkuvuotena laskennallinen perusvuosi, lisätietoja lähteessä
** = Kypros ja Malta ei Kioto-velvoitteita

Tuonti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

EU:n merkittävimmät energiantuontimaat Eurostat2009 mukaan vuonna 2007 öljyn, maakaasun ja kivihiilen suhteen on esitetty taulukossa.

Energian tuonti 2007[36]
# Maa Raakaöljy Maakaasu Kivihiili
milj.tn milj.GJ milj.tn
1 Venäjä 185 4 685 56
2 Norja 84 3 062 -
3 Algeria 13 1 944 -
4 Libya 56 383 -
5 Saudi-Arabia 39 - -
6 Jemen 34 - -
7 Irak 19 - -
8 Kazakstan 18 - -
9 Nigeria 16 588 -
10 Meksiko 9 - -
11 Syyria 8 - -
12 Kuwait 6 - -
13 Arabiemiirikunnat 1 - -
14 Qatar . 275 -
15 Oman - 221 -
16 Egypti - 13 -
17 Etelä-Afrikka - - 46
18 Australia - - 29
19 Kolumbia - - 29
20 USA - - 21
Tuonti 643 15 245 248
Huom: Määrät eri yksiköissä: järjestys a) öljy, b) kaasu ja c) kivihiili.
Lisäksi eri maiden tuotteilla eri energiasisältö

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Zervos, Arthouros & Kjaer, Christian & Azau, Sarah & Scola, Julian & Quesada, Jesus & Bianchin, Raffaella: Pure Power (pdf) Wind energy targets for 2020 and 2030. 2009. Viitattu 11.02.2018.
  2. ↑ Limiting climate change could have huge economic benefits, study finds Stopping global warming at two degrees would create nearly half a million jobs in Europe and save over a million lives in China, analysis of emissions pledges says, Guardian 31.3.2015
  3. ↑ Wind in power 2009 European statistics February 2010
  4. ↑ a b Pure Power, Wind Energy Scenarios up to 2030 EWEA April 2008
  5. ↑ Ahtiainen Ilkka: Lehmänkaupat hämmentävät EU:n energianeuvotteluja, Helsingin Sanomat 1.3.2008 B11. HS-Arkisto (maksullinen)[vanhentunut linkki]
  6. ↑ Key world energy statistics 2009 (Arkistoitu – Internet Archive) IEA
  7. ↑ Tilastokeskuksen Energia vuosikirja
  8. ↑ Capacity for Competition, Investing for an Efficient Nordic Electricity Market Report (Arkistoitu – Internet Archive), The Nordic competition authorities 1/2007, Pohjoismainen ydinvoimakapasiteetti s.58
  9. ↑ Juha Kuisma: Matka ympäristöyhteiskuntaan. Tilastokeskus 2001.
  10. ↑ a b European Business - Facts and figures, 2009 edition, s. 328. Luxemburg: Eurostat, European Communities, 2009. ISSN 1830-8147 Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 23.4.2010). (englanniksi)
  11. ↑ Wind in power, 2009 European statistics February 2010, s. 6, 7
  12. ↑ Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille energian loppukäytön tehokkuudesta ja energiapalveluista annetun direktiivin 2006/32/EY mukainen ensimmäinen arviointi kansallisista energiatehokkuutta koskevista toimintasuunnitelmista - Energiatehokkaammaksi yhteisvoimin (Arkistoitu – Internet Archive), Eur-Lex 52008DC0011, Euroopan yhteisöjen komissio KOM(2008) 11, 23.1.2008 Bryssel. Euroopan unioni 1990-2010
  13. ↑ Solar thermal market grows strongly in Europe Trends and Market Statistics 2008, ESTIF 5/2009
  14. ↑ Photovoltaic energy barometer 2009 - EurObserv’ER Systèmes solaires Le journal des énergies renouvelables n° 190, s. 72-102, 3/2009
  15. ↑ a b Solid biomass barometer 2008 - EurObserv’ER Systèmes solaires Le journal des énergies renouvelables n° 188, s. 69-84, 12/2008
  16. ↑ wind directions — JULY / AUGUST 2008
  17. ↑ Zervos, Arthouros & Kjaer, Christian & Azau, Sarah & Scola, Julian & Quesada, Jesus & Bianchin, Raffaella: Pure Power (pdf) (W/asukas s. 27) Wind energy targets for 2020 and 2030. 2009. Viitattu 11.02.2018.
  18. ↑ Climate action 2007 UNEP Wind energy - Why businesses should say yes s. 147-152, toimitusjohtaja Christian Kjaer, EWEA, s. 148
  19. ↑ [ttp://www.ewea.org/fileadmin/ewea_documents/documents/publications/reports/purepower.pdf Pure Power] EWEA 4/2008 s. 10
  20. ↑ Maailma valmistautuu Balin ilmastokokoukseenYLE 27.11.2007
  21. ↑ Ilmastonmuutosta ei saa torjua luonnonsuojelua murentamalla, Pääkirjoitus Helsingin Sanomat 14.7.2008 A2
  22. ↑ Manninen, Johanna: Hassi: Rehellisyys voitti turvekiistassa. Helsingin Sanomat 13.9.2008 A11 HS-Arkisto (maksullinen)[vanhentunut linkki]
  23. ↑ Yhdysvallat kiristää selvästi autojen bensiinin kulutusta, HS Jyri Raivio 20.5.2009 B9
  24. ↑ Activity report 2009 UITP & European commission
  25. ↑ a b Liikenne 2030 Taustat, Liikenne- ja viestintäministeriön julkaisuja 18/2007 (Arkistoitu – Internet Archive) Petri Jalasto, Eeva Linkama (Seppo Lampinen, Anna Saarlo, YY-Optima Oy; Anu Tuominen, Tuuli Järvi, VTT) 29.3.2007, Edita Publishing Oy, s. 11-15
  26. ↑ EU-parlamentti ei muuttanut autojen päästörajoituksia YLE 25.9.2008
  27. ↑ DIRECTIVE OF THE EUROPEAN PARLIAMENT AND OF THE COUNCIL on the promotion of the use of energy from renewable sources 23.1.2008 s. 11, 16, 17, artikla 6
  28. ↑ Solar Thermal Action Plan for Europe Heating & Cooling from the Sun (Arkistoitu – Internet Archive) ESTIF 2007 s. 6 ,9, 22
  29. ↑ EU renewables package a faltering step forward (Arkistoitu – Internet Archive) Greenpeace 23.1.2008
  30. ↑ European Renewable Energy Industry cannot support current Commission Plans on the Framework Directive for Renewable Energies (Arkistoitu – Internet Archive) Draft mainly strengthens incumbent oligopolies and jeopardises renewable development. Avoin kirje EU:n komission puheenjohtajalle, EREC 14.1.2008
  31. ↑ Suomelle odotetut energiatavoitteetYLE 23.1.2008
  32. ↑ [tt_news=575&tx_ttnews[backPid]=1&cHash=d58584a791 New energy and climate package for Europe: The European Commission leads the way towards a massive expansion of wind power EWEA 23.1.2008]
  33. ↑ Proposal for a Directive of the European Parliament and of the Council on the promotion of the use of energy from renewable sources (Arkistoitu – Internet Archive)23.1.2008, s. 42
  34. ↑ [1][vanhentunut linkki] Tilastokeskus 27.6.2007
  35. ↑ Annual European Community greenhouse gas inventory 1990 - 2006 and inventory report 2008 (Arkistoitu – Internet Archive), Overview of GHG emissions in EU Member States sivu 11, European Environment Agency (EEA), 18.6.2008
  36. ↑ Yearly statistics 2007 Energy, Eurostat 17.7.2009, KS-PC-09-001-EN.pdf

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Teemasivu energia
Kestävän kehityksen
teemasivu
Ilmastonmuutos ja ilmaston lämpeneminen
Syyt
Vaikutukset
Tiede
Keskustelu ja politiikka
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Euroopan_unionin_energiapolitiikka&oldid=22835167”