Amsterdamin sopimus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Amsterdamin sopimus
Eurooppalaisia johtajia vuonna 1997.
Eurooppalaisia johtajia vuonna 1997.
Allekirjoitettu 2. lokakuuta 1997
Allekirjoituspaikka Amsterdam, Alankomaat
Voimaantulopäivä 1. toukokuuta 1999
Korvaa sopimuksen Maastrichtin sopimus (1992)
Korvaava sopimus Nizzan sopimus (2001)
Osapuolet
Allekirjoittajat EU:n jäsenvaltiot

Amsterdamin sopimus on 1. toukokuuta 1999 voimaan astunut Euroopan unionin perussopimus, joka määritti muun muassa EU-kansalaisuuden ja perusoikeudet.[1] Sopimus astui voimaan kun kaikki jäsenvaltiot olivat ratifioineet sen omien perustuslakiensa mukaisesti.

Sopimus kehittää unionia vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueena. Sopimus sisältää pykäliä mm. seuraavista aiheista: unionin ja kansalaisten lähentäminen, unionin ulkosuhteiden vahvistaminen (mm. kriisinhallinta – kuten humanitaariset ja pelastustehtävät, rauhanturvaaminen ja rauhanpalauttaminen) sekä lisää määräenemmistöpäätöksiä neuvostossa ja laajentaa Euroopan parlamentin toimivaltaa. Lisäksi lisäpöytäkirjallaan tuo henkilöiden vapaan liikkuvuuden ns. Schengenin sopimus osaksi perussopimuksia.

Eurooppa-neuvoston Torinon kokouksessa 29. maaliskuuta 1996 käynnistettiin hallitustenvälinen konferenssi, joka johti Amsterdamin sopimukseen. Eurooppa-neuvosto hyväksyi sopimuksen Amsterdamin kokouksessaan 16.–17. kesäkuuta 1997, minkä jälkeen EU:n jäsenvaltioiden ulkoministerit allekirjoittivat sopimuksen 2. lokakuuta 1997.

  1. Satuli, Heli: EU-perusteos. (2. painos) Helsinki: Eurooppatiedotus, 2020. ISBN 978-952-281-621-4 Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]