Euroopan komissio

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Euroopan komissio
Euroopan komissio, Berlaymont, Bryssel
Rooli Euroopan unionin toimielin
Asema toimeenpaneva elin
Perustettu 16. tammikuuta 1958
Virkakunta
Nykyinen komissio Von der Leyenin II komissio
Puheenjohtaja Ursula von der Leyen
Komissaarit 27
Hallinto
Työskentelykielet englanti
ranska
saksa
Henkilöstö 32 000[1]
Pääosastot 24
Sijainti Bryssel, Belgia
Luxemburg, Luxemburg
Verkkosivusto
ec.europa.eu

Euroopan komissio on Euroopan unionin (EU) toimielin, joka antaa EU:n lainsäädäntöesitykset ja valvoo perussopimusten noudattamista.[2] Sen toimintaa johtaa 27 komission jäsentä (eli ”komissaaria”), joista yksi toimii komission puheenjohtajana. Komissioon kuuluva hallinnollinen henkilökunta koostuu noin 33 000 virkamiehestä. Heidät on jaettu pääosastoiksi kutsuittuihin yksiköihin, joista jokaisen toimintaa johtaa pääjohtaja, joka on vastuussa tietylle komissaarille.[3]

Komission tehtävänä on laatia lainsäädäntöehdotuksista, valvoa lainsäädännön soveltamista jäsenvaltioissa, edustaa EU:ta eri puolilla maailmaa sekä vastata EU:n politiikan, toimintaohjelmien ja talousarvion täytäntöönpanosta.[4] Komissio on poliittisesti riippumaton elin ja puolustaa EU:n yleistä etua, eivätkä komissaarit saa ottaa vastaan ohjeita jäsenmaiden hallituksilta.[3]

Komission ehdottamista lainsäädäntöehdotuksista päättää Euroopan unionin neuvosto ja Euroopan parlamentti.[3] Komissio on poliittisesti vastuussa toiminnastaan parlamentille, joka voi sanoa sen irti antamalla sille epäluottamuslauseen.[5]

Vuoden 2024 europarlamenttivaalien jälkeen muodostettiin nykyinen Von der Leyenin II komissio, joka astui virkaansa joulukuussa 2024, ja jonka on määrä jatkaa vuoteen 2029 saakka.[6]

Euroopan komissio on poliittisesti riippumaton toimielin, jonka tehtäviä ovat uuden lainsäädännön ehdottaminen, toimintapolitiikkojen ja varainkäytön hallinnointi, lainsäädännön soveltamisen valvonta sekä unionin edustaminen kansainvälisissä yhteyksissä. Komissio vastaa Euroopan parlamentin ja EU:n neuvoston tekemien päätösten toimeenpanosta.[4]

Lainsäädännön ehdottaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopan komissio on ainoa Euroopan unionin toimielimistä, jolla on aloiteoikeus eli oikeus ehdottaa lainsäädäntöä. Euroopan parlamentti ja EU:n neuvosto, jotka lopulta hyväksyvät lainsäädännön, eivät voi itsenäisesti tehdä lainsäädäntöaloitteita. Tämän perussopimuksissa komissiolle annetun yksinoikeuden tarkoituksena on taata EU:n lainsäädännön yhtenäinen, asiantunteva ja itsenäinen valmistelu.[7] Parlamentilla ja neuvostolla on kuitenkin mahdollisuus pyytää komissiota tekemään ehdotus lainsäädännöstä.[8] Tämän lisäksi EU-kansalaisilla on mahdollisuus pyytää komissiota ehdottamaan lainsäädäntöä tietystä aiheesta eurooppalaisella kansalaisaloitteella.[9]

Perussopimuksiin kirjatun läheisyysperiaatteen mukaan EU:n tasolla säädetyn lainsäädännön tarkoituksena on kansalaisten ja EU:n etujen suojeleminen kysymyksissä, joita ei voida ratkaista tehokkaammin kansallisella tai muulla alemmalla tasolla.[3] Lainsäädännön valmisteluun komissiossa kuuluu asiantuntijoiden ja kansalaisten kuulemista.[4]

Toimintapolitiikkojen ja varainkäytön hallinnointi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopan komissio vahvistaa Euroopan unionin varainkäytön painopisteet yhdessä Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan parlamentin kanssa. Tähän työhön kuuluu muun muassa EU:n vuotuisen talousarvion laatiminen, jonka parlamentti ja neuvosto hyväksyvät. Euroopan komission tehtävänä on myös valvoa Euroopan unionin varainkäyttöä. Komissio vastaa tästä Euroopan tilintarkastustuomioistuimelle.[4]

Lainsäädännön soveltamisen valvonta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopan komission tehtävänä on varmistaa yhdessä Euroopan unionin tuomioistuimen kanssa, että unionin lainsäädäntöä sovelletaan asianmukaisesti kaikissa jäsenmaissa.[4]

Edustaminen kansainvälisissä yhteyksissä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopan komissio toimii kaikkien EU-maiden edustajana kansainvälisillä foorumeilla, erityisesti kauppapolitiikan ja humanitaarisen avun alalla. Komission tehtävänä on myös neuvotella kansainvälisistä sopimuksista unionin puolesta.[4]

Euroopan unionista tehty sopimus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaan komissio ajaa unionin yleistä etua ja tekee tätä varten tarvittavat aloitteet. Se huolehtii siitä, että perussopimuksia sekä toimielinten niiden nojalla hyväksymiä toimenpiteitä sovelletaan. Komissio valvoo unionin oikeuden soveltamista Euroopan unionin tuomioistuimen valvonnassa. Se toteuttaa talousarvion ja hallinnoi ohjelmia. Komissio hoitaa yhteensovitus-, täytäntöönpano- ja hallinnointitehtäviä perussopimuksissa määrättyjen edellytysten mukaisesti. Yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa sekä muita perussopimuksissa määrättyjä tapauksia lukuun ottamatta se huolehtii unionin ulkoisesta edustuksesta. Se tekee aloitteet unionin vuotuisten ja monivuotisten ohjelmien laatimiseksi pyrkien toimielinten välisiin sopimuksiin.

Komissio voi lisäksi aloittaa uuden lainsäädäntöehdotuksen käsittelemisen EU:n perussopimusten nojalla.

Komissio on tehtävissään vastuussa Euroopan parlamentille, joka voi antaa komissiolle epäluottamuslauseen ja pakottaa sen eroamaan. Toiminnassaan komissio on riippumaton jäsenvaltioiden hallituksista. Komissio kokoontuu viikoittain.

Komissiossa on nykyisin 27 jäsentä eli yksi kustakin jäsenvaltiosta.[10] Heitä kutsutaan komissaareiksi ja heillä on kullakin omat vastuualueensa.

Euroopan komission puheenjohtaja valitaan eurovaalien tulosten perusteella.[11] Vaalien jälkeen Eurooppa-neuvosto esittää ehdokasta tehtävään, ja Euroopan parlamentti hyväksyy ehdokkaan. Puheenjohtajan valinnan jälkeen jäsenvaltiot ja puheenjohtaja valitsevat muut komission jäsenet. Lopuksi parlamentin tulee antaa luottamuslause koko komissiolle ennen sen viisivuotisen toimikauden alkamista.

Komissaarien lisäksi komissiossa työskentelee 33 039 virkamiestä[12], joista suurimman osan toimipaikka on Brysselissä. Virkamiehet ovat sijoitettuina pääosastoihin, joiden voi ajatella vastaavan ministeriöitä jäsenvaltioissa. Komissiolla on myös edustustoja jäsenvaltioissa sekä lähetystöjä EU:n ulkopuolisissa maissa. Komission päärakennus Berlaymont sijaitsee Brysselissä.

Komissio on jaettu pääosastoihin (engl. Directorates-General, DG), joita voi verrata valtioiden ministeriöihin. Ne käsittelevät unionin sisäisiä asioita (esimerkiksi Tietoyhteiskunta ja viestimet-pääosasto), ulkopolitiikkaa (esimerkiksi Ulkosuhteet-pääosasto) tai sisäisiä palveluita (esimerkiksi Käännöstoimi-pääosasto). Kutakin pääosastoa johtaa korkea-arvoinen virkamies, jota kutsutaan pääjohtajaksi (engl. Director-General). Hän raportoi suoraan vastaaville komissaareille.

Von der Leyenin komission pääosastot
Pääosastot Vastaava komissaari
Nimi Lyhenne
Alue- ja kaupunkipolitiikka REGIO Portugali Ferreira, ElisaElisa Ferreira
Budjetti BUDG Itävalta Hahn, JohannesJohannes Hahn
Energia ENER Viro Simson, KadriKadri Simson
Pelastuspalvelut ja humanitaarinen apu ECHO Slovenia Lenarčič, JanezJanez Lenarčič
Naapuruuspolitiikka ja laajentumisneuvottelut NEAR Unkari Várhelyi, OlivérOlivér Várhelyi
Eurostat EUROSTAT Italia Gentiloni, PaoloPaolo Gentiloni
Henkilöstöhallinto ja turvallisuus HR Itävalta Hahn, JohannesJohannes Hahn
Ilmastotoimet CLIMA Alankomaat Timmermans, FransFrans Timmermans
Käännöstoimi DGT Itävalta Hahn, JohannesJohannes Hahn
Kansainvälinen yhteistyö ja kehitysasiat DEVCO Suomi Urpilainen, JuttaJutta Urpilainen
Kauppapolitiikka TRADE Irlanti Hogan, PhilPhil Hogan
Kilpailu COMP Tanska Vestager, MargretheMargrethe Vestager
Koulutus, nuorisoasiat, urheilu ja kulttuuri EAC Bulgaria Gabriel, MariyaMariya Gabriel
Liikenne ja liikkuminen MOVE Romania Vălean, AdinaAdina Vălean
Maatalous ja maaseudun kehittäminen AGRI Puola Wojciechowski, JanuszJanusz Wojciechowski
Meri- ja kalastusasiat MARE Liettua Sinkevičius, VirginijusVirginijus Sinkevičius
Muuttoliike- ja sisäasiat HOME Ruotsi Johansson, YlvaYlva Johansson
Oikeus- ja kuluttaja-asiat JUST Belgia Reynders, DidierDidier Reynders
Rahoitusvakaus, rahoituspalvelut ja pääomamarkkinaunioni FISMA Latvia Dombrovskis, ValdisValdis Dombrovskis
Sisämarkkinat, teollisuus, yrittäjyys ja pk-yritykset GROW Ranska Breton, ThierryThierry Breton
Talous ja raha-asiat ECFIN Italia Gentiloni, PaoloPaolo Gentiloni
Terveys ja elintarviketurvallisuus SANTE Kypros Kyriakídou, StéllaStélla Kyriakídou
Tietotekniikka DIGIT Itävalta Hahn, JohannesJohannes Hahn
Tulkkaus SCIC Itävalta Hahn, JohannesJohannes Hahn
Tutkimus ja innovointi RTD Bulgaria Gabriel, MariyaMariya Gabriel
Työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasiat EMPL Luxemburg Schmit, NicolasNicolas Schmit
Verotus ja tulliliitto TAXUD Ranska Moscovici, PierrePierre Moscovici
Viestintä COMM Saksa von der Leyen, UrsulaUrsula von der Leyen
Viestintäverkot, sisällöt ja teknologia CONNECT Belgia Breton, ThierryThierry Breton
Yhteinen tutkimuskeskus JRC Bulgaria Gabriel, MariyaMariya Gabriel
Ympäristö ENV Liettua Sinkevičius, VirginijusVirginijus Sinkevičius

Palveluyksiköt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Von der Leyenin komission palveluyksiköt
Palveluyksiköt Poliittinen johtaja
Nimi Lyhenne
Henkilöstövalintatoimisto EPSO Ferreira, ElisaElisa Ferreira
Poliittisen strategian keskus EPSC von der Leyen, UrsulaUrsula von der Leyen
Petostentorjuntavirasto OLAF Hahn, JohannesJohannes Hahn
Henkilökohtaisten etuuksien hallinto- ja maksutoimisto PMO Hahn, JohannesJohannes Hahn
Historiallinen arkisto
Infrastruktuuri- ja logistiikkatoimisto OIB OIL Hahn, JohannesJohannes Hahn
Julkaisutoimisto
Kirjasto ja e-resurssikeskus Navracsics, TiborTibor Navracsics
Oikeudellinen yksikkö SJ von der Leyen, UrsulaUrsula von der Leyen
Pääsihteeristö SG von der Leyen, UrsulaUrsula von der Leyen
Rakenneuudistusten tukipalvelu COMP Dombrovskis, ValdisValdis Dombrovskis
Sisäinen tarkastus IAS Reynders, DidierDidier Reynders
Tietosuojavastaava von der Leyen, UrsulaUrsula von der Leyen
Ulkopolitiikan välineet FPI Borrell Fontelles, JosepJosep Borrell Fontelles
50-artikla työryhmä Barnier, MichelMichel Barnier

Puheenjohtajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Virkakausi Puheenjohtaja Synnyin- ja kuolinvuosi Puolue Valtio
19581967 Walter Hallstein 1901–1982 Kristillisdemokraattinen unioni (CDU) Länsi-Saksa
19671970 Jean Rey 1902–1983 Liberaalipuolue Belgia
19701972 Franco Maria Malfatti 1927–1991 Kristillisdemokraattinen puolue (DC) Italia
19721973 Sicco L. Mansholt 1908–1995 Työväenpuolue Alankomaat
19731977 François-Xavier Ortoli 1925–2007 Demokraattien liitto tasavallan puolesta (UDR) (1973–1976),

Kokous tasavallan puolesta (RPR) (1976–1977)

Ranska
19771981 Roy Jenkins 1920–2003 Liberaalidemokraatit Iso-Britannia
19811985 Gaston Thorn 1928–2007 Demokraattinen puolue (DP) Luxemburg
19851995 Jacques Delors s. 1925 Sosialistinen puolue (PS) Ranska
19951999 Jacques Santer s. 1937 Kristillissosiaalinen kansanpuolue (CSV) Luxemburg
19992004 Romano Prodi s. 1939 Demokraatit Italia
20042014 José Manuel Barroso s. 1956 Sosiaalidemokraattinen puolue (PSD) Portugali
20142019 Jean-Claude Juncker s. 1954 Kristillissosiaalinen kansanpuolue (CSV) Luxemburg
2019 Ursula von der Leyen s. 1958 Saksan kristillisdemokraattinen unioni (CDU) Saksa
  1. EC.europa.eu
  2. Satuli, Heli: EU-perusteos. (2. painos) Helsinki: Eurooppatiedotus, 2020. ISBN 978-952-281-621-4 Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. a b c d Näin Euroopan unioni toimii: tietoa EU:n toimielimistä. Euroopan komissio, 2014. doi:10.2775/11350 ISBN 978-92-79-39912-1 Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 23.6.2022).
  4. a b c d e f Euroopan komissio - Perustiedot Euroopan komissio. Viitattu 30.8.2019. fi
  5. Wiberg, Matti: Politiikan sanakirja, s. 99. (Toimittanut Kalevi Koukkunen) Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Siltala, 2011. ISBN 978-952-234-048-1
  6. Romsi, Vilma & Naski, Meri & Muilu, Hannele: Tuoreen EU-komission tavoitteena Euroopan puolustuksen kehittäminen – Virkkunen: Vahvistamme omaa puolustusteollisuutta Yle Uutiset. 27.11.2024. Yleisradio. Viitattu 1.12.2024.
  7. Best, Edward: The EU agenda and the right of initiative. European Institute of Public Administration, 2020. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 23.6.2022).
  8. Aloiteoikeus EUR-Lex. Euroopan unionin julkaisutoimisto. Viitattu 23.6.2022.
  9. Kansalaisaloite EUR-Lex. Euroopan unionin julkaisutoimisto. Viitattu 23.6.2022.
  10. Euroopan komissio Euroopan unionin portaali. Arkistoitu 21.2.2007. Viitattu 9. huhtikuuta 2007.
  11. Euroopan parlamentti: Fact sheets on the European Union: The European Commission. (englanniksi)
  12. Euroopan komissio Euroopan komission portaali. Viitattu 5. toukokuuta 2014.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]