Acquis communautaire

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Acquis communautaire eli EU:n voimassaollut säännöstö tai EU-säännöstö tarkoittaa yhteisiä oikeuksia ja velvollisuuksia sisältävää oikeusperustaa, joka sitoo kaikkia Euroopan unionin jäsenvaltioita. Acquis’lla tarkoitettiin EU:n jäsenmaiden yhteisiä oikeuksia ja velvoitteita.[1]

Acquis’hin kuuluvat kaikki unionin perussopimukset ja lait, julistukset ja päätöslauslemat, kansainväliset sopimukset EU-asioista sekä EYT:n antamat tuomiot. Siihen kuuluu myös EU-maiden hallitusten yhteinen toiminta ns. oikeus- ja sisäasioiden alalla ja yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.[1]

"Acquis’n hyväksyminen" tarkoittaa siis unionin hyväksymistä sellaisena kuin se on. Unionin jäsenyyteen valmistautuvien maiden on hyväksyttävä acquis ja siirrettävä EU:n lainsäädäntö oman maansa lainsäädäntöön, ennen kuin ne voivat liittyä unioniin.[1]

Jatkuvasti kehittyneeseen acquis communautaireen kuuluvat perussopimusten sisältö, periaatteet ja poliittiset tavoitteet, perussopimusten nojalla hyväksytty lainsäädäntö ja EYT:n oikeuskäytäntö, unionin toimialalla hyväksytyt julistukset ja päätöslauselmat, yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvät asiakirjat, yhteisön tekemät kansainväliset sopimukset sekä jäsenvaltioiden unioniasioissa keskenään tekemät sopimukset.[1]

Varsinaisen yhteisön oikeuden lisäksi acquis communautaire sisältää kaikki unionin toista ja kolmatta pilaria koskevat säädökset ja perussopimuksissa vahvistetut yhteiset tavoitteet. Unioni on sitoutunut säilyttämään acquis communautairen kokonaisuudessaan sekä kehittämään sitä edelleen.[1]

Edellytys EU:n jäsenyydelle

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

EU:n jäsenyyttä hakeneiden maiden on hyväksyttävä acquis communautaire ennen kuin ne liittyvät unioniin. Poikkeukset acquis communautairen soveltamisesta ovat mahdollisia vain poikkeusoloissa ja ne ovat laajuudeltaan rajoitettuja. Integroituakseen unioniin ehdokasmaiden on siirrettävä acquis communautaire osaksi kansallista lainsäädäntöään ja sitä on sovellettava heti liittymisestä lähtien.[1]

  1. a b c d e f Wiberg, Matti: Politiikan sanakirja : inhorealistin versio, s. 10. (Toimittanut Kalevi Koukkunen) Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Siltala, 2011. ISBN 978-952-234-048-1