Päästökauppa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Vaikuttaisi käsittelevän vain EU:ta, vaikka päästökauppaa tehdään myös ainakin Kiinassa ja Yhdysvalloissa.
Hiilivoimala Dattelnissa Saksassa. Hiilidioksidin päästökauppa nostaa sähkön tuotantoon käytettävän hiili- ja kaasuvoiman kustannuksia.

Päästökauppa tarkoittaa Euroopan unionissa toteutettavaa järjestelyä, jossa haitallisia päästöjä tuottavat laitokset ovat velvollisia omistamaan kutakin tuottamaansa päästömäärän yksikköä kohti tietyn määrän päästöoikeuksia, joita nämä laitokset voivat ostaa ja myydä keskenään. Päästökaupalla pyritään kustannustehokkaalla tavalla rajoittamaan haitallisia päästöjä.

Vuonna 2003 voimaan astuneella Euroopan yhteisön päästökauppadirektiivillä toimeenpantiin EU:n sisäinen päästökauppa. Direktiivissä säädettiin tiettyjä toimialoja koskeva sisäinen päästökauppa.[1] Päästökaupan ensimmäisen kauden (2005–2007) piiriin kuuluvat yli 20 MW:n tehoisten polttolaitosten ja joidenkin teräs-, mineraali- ja metsäteollisuuslaitosten ja prosessien hiilidioksidipäästöt. Toisessa vaiheessa kauppaa aletaan mahdollisesti käydä myös metaanin, dityppioksidin ja fluorikaasun päästöoikeuksilla. EU:n päästökauppamarkkinat arvioitiin noin 90 miljardin euron suuruisiksi vuonna 2009.[2]

Päästöluvat myöntää päästökauppaviranomainen. Suomessa päästökauppaviranomaisena toimii Energiavirasto ja lentoliikenteen osalta Traficom.[3] Suomessa päästökaupan piiriin kuuluu n. 600 yritystä.[4]

Päästökaupan toimintaperiaate

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopan unionin päästökaupassa Euroopan komissio määrittelee kullekin päästökauppakaudelle päästöjen maksimimäärää vastaavan päästöoikeuksien kokonaispotin. Tämä kokonaispotti jaetaan eri jäsenvaltioille, joiden kansalliset päästökauppaviranomaiset jakavat maakohtaisen kiintiön teollisuus- ja energiantuotantolaitoksille.

Kokonaispotti on pienempi kuin EU:n nykyiset päästöt. Niinpä kaikki päästökaupassa mukana olevat yritykset eivät pysty jatkamaan päästöjen tuottamista entisellään. Joidenkin yritysten on siis kannattavaa vähentää päästöjään ja myydä siten vapautuvat päästöoikeudet muille tarvitseville.

Päästökaupan vaikutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopassa suurin osa hiilidioksidipäästöistä syntyy energian tuotannosta, joten päästökaupan vaikutukset näkyvät selvästi energian hinnassa. Hiilidioksidin päästöoikeuden hinta nostaa sähkön tuotantoon käytettävän hiili- ja kaasuvoiman kustannuksia, eli tekee niistä vähemmän kannattavaa. Toisaalta päästöttömän energian, kuten vesi- ja tuulivoiman tuottajien ei tarvitse maksaa hiilidioksidipäästöistä, ja näin ollen päästötön energia saa kilpailuetua. Myöskään ydinvoiman ei tarvitse maksaa hiilidioksidipäästöistä. Lyhyellä aikavälillä seurauksena on energian hintojen nousu, sillä Euroopassa ei ole tarjolla riittävästi hiilidioksidipäästötöntä energian tuotantoa, joten osa sähköstä joudutaan tuottamaan hiili- ja kaasuvoimalla, joiden hintaa päästöt nostavat.

EU:n päästökauppa ei johda hiilidioksidipäästöjen alenemiseen EU-alueella, jos yksittäinen hiilivoimala suljetaan jossakin maassa tai yksittäisen voimalan päästöjä onnistutaan alentamaan, sillä muut toimijat saavat lisätä hiilidioksidipäästöjä vastaavasti. Näin ollen valtion täytyisi itse ostaa päästöoikeuksia pois markkinoilta laskeakseen hiilidioksidipäästöjä.[5]

Päästöoikeuksien hinta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2006 alussa hiilidioksidin päästöoikeuksien hinta oli noin 30 € hiilidioksiditonnilta. Huhtikuussa 2006 hinta romahti noin 15 euroon tonnilta.[6] Huhtikuussa 2013 päästötonnin hinta oli alle 3 euroa.[7]

Vuoden 2017 toukokuusta lähtien päästökauppaan liittyvän päästöoikeuden hinta on noussut moninkertaiseksi noin 5 euron tasolta noin 20 euron tasolle (elokuu 2018).[8] Syyskuussa 2021 päästöoikeuden hinta ylitti 60 euroa.[9] Joulukuussa 2021 hiilidioksiditonnin hinta EU:n päästökaupassa kävi yli 80 eurossa.[10]

Sähköyhtiöiden voitot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Windfall-voitot 2008–2012[11]
Maa Voitot (Mrd. €)
Saksa 22–45
Britannia 10–22
Italia 6–15
Espanja 3–13
Puola 6–12
Oletus: Päästöoikeus 21 €/tn,
minimi = päästöhinta päästöistä
maksimi = päästöhinta kaikesta sähköstä

Päästökaupan sähköyhtiöille tuottamia ylimääräisiä voittoja kutsutaan windfall-voitoiksi. Konsulttiyritys PointCarbon laski päästökaupan tulot WWF:n toimeksiannosta huhtikuussa 2008. Saksan suuret windfall-voitot (22–45 mrd. euroa) perustuvat suureen väkilukuun ja raskaaseen teollisuuteen. EU:n nykyinen päästökauppa hyödyttää myös eniten saastuttavaa kivihiilen sähköntuotantoa. Valtiot jakavat yrityksille päästöluvat ilmaiseksi, mutta yritykset laskuttavat päästöoikeudet asiakkailta.

Tuulivoima ja ydinvoima ovat hiilidioksidineutraaleja, mutta sähköyhtiöt laskuttavat niistäkin päästömaksut saaden lisää windfall-voittoja. Kallein käynnissä oleva tuotantomuoto, yleensä kivihiili, määrittää kaikkien energiamuotojen sähkönhinnan. Teollisuuden ja kaupan suurten sähkönkuluttajien yhteenliittymän Elfin mukaan suomalaiset sähköntuottajat keräävät viidessä vuodessa yhdeksän miljardia euroa windfall-voittoja, kun päästöoikeus on 20 €/tn. Suomalaiset yritykset tienaavat eurooppalaisia enemmän sähkömäärään verrattuna, koska Suomessa on paljon vesi- ja ydinvoimaa. Suomen suurin hyötyjä on Fortum. WWF:n mukaan päästökaupassa yrityksille maksetaan saastuttamisesta. EU:n kolmen ensimmäisen päästökauppavuoden aikana päästöt eivät vähentyneet vaan lisääntyivät.[11]

Fortum

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Suomalainen Fortum sai 1,5 miljoonan tonnin hiilidioksidin päästökaupan vähennyksiä TGC-10 tuotantoyhtiön hankkeista Venäjällä. TGC-10 rakentaa uutta sähköntuotantokapasiteettia Tjumenin ja Tšeljabinskin alueella. TGC-10 on perustettu vuonna 2006. Päästöoikeudet kattavat 14 % Fortumin hiilidioksidipäästöistä EU:n alueella ja niiden arvo on 30 miljoonaa euroa.[12]

Turpeen päästökauppa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Katso myös: Turve Suomen energiantuotannossa

Tehdäkseen EU:n päästökaupan turpeen suhteen tehottomaksi Suomi sääti toukokuussa 2007 turpeen bonustariffijärjestelmän vuoteen 2010 asti. Fingrid maksaa bonuksen sähköntuottajalle mutkikkaan kaavan mukaan, jossa huomioidaan hiilen ja turpeen hinta ja päästömaksujen hinta. Kaavan mukaan korvaus kasvaa, jos hiilidioksidin päästömaksu nousee. EU:n päästökaupan tavoitteena on vähentää hiilidioksidi-intensiivisiä polttoaineita. IEA:n mukaan Suomen turpeen bonustariffi tosiasiassa tekee tehokkaasti päästökaupan markkinapaineen tehottomaksi.[13]

Keskustelu ja kritiikki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yalen yliopistossa toimivan globalisaation tutkimuskeskuksen johtaja, Meksikon entinen presidentti Ernesto Zedillo on arvioinut, että ilmastonmuutoksen hillitseminen päästökaupalla tekee järjestelmästä liian monimutkaisen. Päästökauppa tuo myös vaikutusvaltaiset lobbausryhmät valtioiden kukkaroille, eivätkä pahimmat saastuttajat päädy hänen mukaansa maksumiehiksi. Vaihtoehdoksi Zedillo on nostanut yksinkertaisen hintalapun päästöille: tällainen voitaisiin luoda esimerkiksi määrittelemällä erityinen "hiilivero".[14]

Yle Teemalla 27.12.2022 esitetty ohjelmasarja "Vihreitä tomaatteja" valottaa päästökaupan ongelmia ja sitä että mitään regulaatiota alalla ei ole.lähde?

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Virtanen, Anne & Rohweder, Liisa (toim.): ”Sanasto”, Ilmastonmuutos käytännössä, s. 412. Helsinki: Gaudeamus (Oy Yliopistokustannus University Press Finland Ltd), 2011. ISBN 978-952-495-178-4
  2. ↑ Päästökauppahuijarit nyhtivät viisi miljardia verotuloista IS.fi/Taloussanomat. 15.12.2009. Viitattu 2.1.2022.
  3. ↑ Päästökauppa Energiavirasto. Viitattu 2.1.2022.
  4. ↑ http://www.energiamarkkinavirasto.fi/select.asp?gid=172&pgid=172 (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. ↑ Raportti työ- ja elinkeinoministeriölle: Kivihiilen käytön kieltämisen vaikutusten arviointi (s. 5) 2018. Pöyry Management Consulting Oy. Viitattu 2.1.2022.
  6. ↑ Arola, Heikki: Päästöoikeuksien hinnat romahtivat (Arkistoitu sivu) HS.fi. 27.4.2006. Arkistoitu 13.5.2006. Viitattu 2.1.2022.
  7. ↑ Päästöoikeuksien hintasukellus jatkuu, pitääkö Fortumin pohja? (Maksullinen artikkeli) Talouselämä. 17.4.2013. Viitattu 26.8.2015.
  8. ↑ Morison, Rachel & Hodges, Jeremy: Carbon Reaches 10-Year High, Pushing Up European Power Prices (Maksullinen artikkeli) Bloomberg.com. 23.8.2018. (englanniksi)
  9. ↑ Sallinen, Petri: Päästökauppa näytti kyntensä Energiauutiset.fi. 7.9.2021. Energiateollisuus ry. Viitattu 2.1.2022.
  10. ↑ Lassila, Anni: Päästö­oikeuden hinta pomppasi yllättäen kaikkien aikojen ennätykseen, voi tuntua sähkön hinnassa Suomessakin HS.fi. 3.12.2021. Viitattu 2.1.2022.
  11. ↑ a b Arola, Heikki: Tutkimus: Päästökauppa tuo sähköyhtiölle kymmeniä miljardeja euroja ylimääristä ja Kommentti: ”Energiayhtiöille maksetaan saastuttamisesta”. Helsingin Sanomat, 17.4.2008, s. B 7. Artikkelin verkkoversio.
  12. ↑ Fortumille 30 miljoonan päästövähennykset. Kauppalehti 1.1.2008, s. 13
  13. ↑ Energy Policies of IEA Countries, Finland 2007 Review. OECD/IEA 2008, s. 72
  14. ↑ http://www.taloussanomat.fi/ymparisto/2009/10/10/zedillo-ja-stiglitz-tyrmasivat-paastokaupan/200921717/12

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ilmastonmuutos ja ilmaston lämpeneminen
Syyt
Vaikutukset
Tiede
Keskustelu ja politiikka
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Päästökauppa&oldid=21356521”