Unionin tuomioistuin
| Unionin tuomioistuin |
|
|---|---|
.svg) |
|
 Unionin tuomioistuimen oikeussali. |
|
| Perustettu | 1952 |
| Toimivalta | Euroopan unionin perussopimukset |
| Sijainti |
Oikeuspalatsi Kirchberg, Luxemburg |
| Presidentti | Koen Lenaerts |
| Aiheesta muualla | |
| Sivusto | |
Unionin tuomioistuin on Euroopan unionin oikeusjärjestelmän ylin oikeusaste. Unionin tuomioistuin ja alempi unionin yleinen tuomioistuin muodostavat yhdessä Euroopan unionin tuomioistuimen, joka on Euroopan unionin toimielin. Unionin tuomioistuin pyrkii takaamaan Euroopan unionin lainsäädännön tulkinnan yhdenmukaisuuden eri jäsenvaltioissa, minkä lisäksi se valvoo Euroopan unionin toiminnan laillisuutta ja ratkaisee riitoja. Unionin tuomioistuin antaa jäsenvaltioiden tuomioistuinten pyynnöstä ennakkoratkaisuja Euroopan unionin lainsäädännön tulkinnasta. Lisäksi se käsittelee muita kanteita muun muassa Euroopan unionin toimielinten päätösten laillisuudesta ja jäsenvaltioiden velvoitteiden rikkomisesta. Unionin tuomioistuin voi joissain tapauksissa ottaa unionin yleisen tuomioistuimen tuomion käsiteltäväkseen. Siihen ei kuitenkaan voi valittaa jäsenvaltioiden tuomioistuinten päätöksistä. Unionin tuomioistuin on omalla ratkaisukäytännöllään vaikuttanut merkittävästi Euroopan unionin oikeusjärjestelmän muodostumiseen.
Unionin tuomioistuimeen kuuluu yksi tuomari kustakin Euroopan unionin jäsenvaltiosta. Sen toimintaa johtaa presidentti, jonka tuomarit valitsevat keskuudestaan. Lisäksi unionin tuomioistuimeen kuuluu julkisasiamiehiä, jotka esittävät tuomareille kantansa laintulkintakysymyksissä. Unionin tuomioistuin on monikielinen, mutta sen ainoa työkieli on ranska. Unionin tuomioistuin oli aiemmalta nimeltään yhteisöjen tuomioistuin.
Toimivalta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tehtävät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Unionin tuomioistuin käyttää tuomiovaltaa Euroopan unionissa. Sen keskeisenä tehtävänä on taata, että Euroopan unionin lakia sovelletaan yhdenmukaisesti kaikissa jäsenvaltioissa. Unionin tuomioistuin valvoo, että Euroopan unionin toiminnassa noudatetaan lakia. Lisäksi sen tehtävänä on ratkaista unionin toimielinten, jäsenvaltioiden ja yksityisten tahojen väliset riidat ja suojella yksityisten oikeuksia. Näitä tehtäviä toteuttaessaan unionin tuomioistuimella on useita eri rooleja.[1][2]
Unionin tuomioistuin on kansallisten oikeusjärjestelmien ulkopuolella. Siihen ei voi valittaa kansallisten tuomioistuinten tekemistä päätöksistä, ja se voi käsitellä vain perussopimuksissa määrättyjä kanteita ja ennakkoratkaisupyyntöjä. Unionin tuomioistuimen toimivaltaa on myös rajoitettu ulko- ja turvallisuuspolitiikan sekä oikeus- ja sisäasioiden aloilla.[2][3]
Unionin tuomioistuin toimii Euroopan unionin perustuslakituomioistuimena.[1] Unionin tuomioistuimen tulkinta Euroopan unionin perussopimusten sisällöstä sitoo jäsenvaltioita. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöllä on ollut merkittävä vaikutus Euroopan unionin oikeusjärjestelmän kehitykselle. Useita Euroopan unionin oikeuden periaatteita ei ole kirjoitettu lakiin, vaan ne ovat syntyneet unionin tuomioistuimen ratkaisuista.[4] Muun muassa Costa v. ENEL -tapauksessa vuodelta 1963 unionin tuomioistuin, silloin nimellä yhteisöjen tuomioistuin, loi ensisijaisuusperiaatteen perussopimusten tavoitteisiin perustuvalla tulkinnalla. Ensisijaisuusperiaatteen perusteella kansallisen tuomioistuimen ei pidä huomioida Euroopan unionin lainsäädännön kanssa ristiriidassa olevaa kansallista lakia, kansallinen perustuslaki mukaan lukien.[5] Tätä ennen yhteisöjen tuomioistuin oli Van Gend en Loos -tapauksessa luonut välittömän vaikutuksen käsitteen ja tulkinnut, että Euroopan yhteisö ja siten Euroopan unioni on muodostanut uuden oikeusjärjestelmän.[6] Unionin tuomioistuimen ratkaisut ovat myös kasvattaneet sen omaa vaikutusvaltaa suhteessa kansallisiin tuomioistuimiin Euroopan unionin lainsäädännön tulkitsemisessa.[4][2]
Unionin tuomioistuin toimii myös Euroopan unionin toimielinten hallintotuomioistuimena sekä vetoomustuomioistuimena unionin yleiselle tuomioistuimelle.[1] Unionin yleinen tuomioistuin toimii ensimmäisen asteen tuomioistuimena pääasiassa kilpailuoikeudellisissa asioissa sekä yksityisten tahojen Euroopan unionin toimielintä vastaan nostamissa kumoamis- ja laiminlyömiskanteissa.[7][8] Unionin tuomioistuin voi käsitellä oikeuskysymyksiin liittyviä valituksia unionin yleisen tuomioistuimen tekemistä ratkaisuista. Se voi ottaa valituksen käsiteltäväkseen, palauttaa asian unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi tai hylätä valituksen.[3] Unionin tuomioistuimen ratkaisuista ei voi valittaa.[9]
Kannetyypit ja ennakkoratkaisupyynnöt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Unionin tuomioistuin ratkaisee rikkomus-, kumoamis-, laiminlyönti- ja vahingonkorvauskanteita sekä ennakkoratkaisupyyntöjä. Rikkomuskanne voidaan nostaa sellaista jäsenvaltiota kohtaan, joka ei ole täyttänyt Euroopan unionin lainsäädännön mukaisia velvoitteitaan. Kumoamiskanne nostetaan, jos Euroopan unionin jonkin toimielimen tekemä päätös halutaan kumottavaksi perussopimusten vastaisena. Laiminlyöntikanne nostetaan, jos Euroopan unionin toimielin ei ole täyttänyt velvoitteitaan. Vahingonkorvauskanteella pyritään saamaan Euroopan unionin toimielin maksamaan korvausta aiheuttamastaan vahingosta. Osa kanteista käsitellään unionin yleisessä tuomioistuimessa, josta voidaan eräissä tilanteissa hakea muutosta unionin tuomioistuimesta.[3]
Ennakkoratkaisupyynnöt ovat unionin tuomioistuimen merkittävin asiatyyppi. Yli puolet sen vireille tulevista asioista ovat ennakkoratkaisupyyntöjä. Jäsenvaltioiden tuomioistuimilla on oikeus tehdä ennakkoratkaisupyyntö unionin tuomioistuimelle perussopimusten tulkinnasta ja Euroopan unionin toimielinten tai muiden elinten säädösten pätevyydestä. Lisäksi jäsenvaltioiden korkeimmilla tuomioistuimilla on eräissä tapauksissa velvollisuus pyytää ennakkoratkaisua. Ennakkoratkaisupyynnöt koskevat eurooppaoikeuden tulkintaa ja säädösten pätevyyttä suhteessa kansallisen tuomioistuimen käsiteltävänä olevaan asiaan. Unionin tuomioistuin ei kuitenkaan tee päätöstä itse pääasiassa, vaan esittää kansalliselle tuomioistuimelle kantansa, miten Euroopan unionin lainsäädäntöä tulee tulkita asiassa. Ennakkoratkaisuilla on merkittävä rooli Euroopan unionin laintulkinnan yhtenäistämisessä ja muodostumisessa.[10]
Organisaatio
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suhde toimielimeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Unionin tuomioistuin on toinen Euroopan unionin tuomioistuimeen kuuluvista tuomioistuimista unionin yleisen tuomioistuimen ohella. Tuomioistuimilla on osittain yhteinen organisaatio, ja ne toimivat Luxemburgissa. Kaksiportainen tuomioistuinjärjestelmä syntyi vuonna 1988, kun unionin yleinen tuomioistuin, silloiselta nimeltään ensimmäisen asteen tuomioistuin perustettiin. Tuomioistuinten jaolla pyritään parantamaan oikeusturvaa mahdollistamalla asioiden käsittely toisessa oikeusasteessa. Tavoitteena on myös unionin tuomioistuimen keskittyminen yhdenmukaisen oikeuskäytännön luomiselle.[7][8]
Unionin tuomioistuimen presidentin alaisuudessa on unionin tuomioistuimen kirjaaja, joka johtaa hallintopalveluita. Kirjaaja on myös Euroopan unionin tuomioistuimen pääsihteeri.[2]
Tuomarit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Unionin tuomioistuimessa on 27 tuomaria, yksi kustakin Euroopan unionin jäsenvaltiosta. Jokaisen jäsenvaltion edustus mahdollistaa sen, että unionin tuomioistuimella on asiantuntemusta kaikkien jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmistä. Jäsenvaltiot nimittävät tuomarit yhteisestä sopimuksesta. Käytännössä kukin jäsenvaltio esittää oman tuomarinsa ja muut jäsenvaltiot päättävät ehdokkaan hyväksymisestä.[11] Jäsenvaltiot kuulevat tuomarinvalintaa käsittelevää komitean arviota ehdokkaan pätevyydestä ennen nimitystä. Tuomarien kausi on kuusi vuotta, ja se voidaan uusia. Osa tuomareista on erovuorossa kolmen vuoden välein, jotta liian moni heistä ei vaihdu kerralla. Jos tuomari ei ole enää kelpoinen virkaansa tai ei täytä velvollisuuksiaan, hänet voidaan erottaa kesken kauden. Päätöksen erottamisesta vaatii kaikkien muiden tuomareiden ja julkisasiamiesten yksimielisen päätöksen.[2]
Sopimuksessa Euroopan unionin toiminnasta määrätään tuomarin kelpoisuusvaatimukset. Sopimuksen mukaan tuomarilta edellytetään kelpoisuutta jäsenvaltioiden ylimpiin tuomarinvirkoihin tai muuta tunnettavuutta pätevänä lainoppineena sekä kiistatonta riippumattomuutta jäsenvaltion intresseistä. Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännössä edellytetään lisäksi, että tuomareilla ei ole samanaikaisesti muita poliittisia tai hallinnollisia toimia. Perussääntö sallii tuomareiden muun ammatinharjoituksen vain Euroopan unionin neuvoston erityisluvalla. Tuomarien on vannottava vala puolueettomuudesta, tunnollisuudesta ja neuvotteluja koskevasta vaitiolosta.[2]
Unionin tuomioistuimeen kuuluu presidentti ja varapresidentti. Presidentti johtaa unionin tuomioistuinta. Hän on myös puheenjohtaja sen täysistunnossa, suuressa jaostossa ja suurimmissa neuvotteluissa. Unionin tuomioistuimen tuomarit valitsevat presidentin ja varapresidentin keskuudestaan vaalein. Presidentin toimikausi on kolme vuotta.[11][2]
Tuomarit jakautuvat kolmen tai viiden tuomarin jaostoihin, minkä lisäksi unionin tuomioistuin voi käsitellä asian suuressa jaostossa tai täysistunnossa. Kolmen tuomarin jaostojen puheenjohtajat valitaan vuosittain ja viiden tuomarin jaostojen puheenjohtajat kolmen vuoden välein. Suureen jaostoon kuuluu 15 tuomaria: presidentti puheenjohtajana, varapresidentti, kolme viiden tuomarin jaoston puheenjohtajaa, esittelevä tuomari ja muita tuomareita, kunnes luku tulee täyteen.[2]
Julkisasiamiehet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Unionin tuomioistuimeen kuuluu julkisasiamiehiä. He antavat ratkaisuehdotuksia tuomareille asioissa, joissa on ongelma laintulkinnassa. Julkisasiamiehet eivät kuitenkaan itse osallistu tuomioiden laadintaan eivätkä tuomareiden neuvotteluihin. Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus ei myöskään sido asiaa käsitteleviä tuomareita, mutta sillä voi olla suuri merkitys tulkinnalle. Yksi julkisasiamiehistä valitaan ensimmäiseksi julkisasiamieheksi, joka ohjaa muiden julkisasiamiesten toimintaa.[2]
Julkisasiamiesten kelpoisuusvaatimukset ovat samat kuin tuomareille. Heidät valitaan tuomareiden tavoin jäsenvaltioiden yhteisestä sopimuksesta. Hallitukset ovat sopineet keskenään, että suuret jäsenvaltiot nimittävät omat julkisasiamiehensä ja loput vaihtelevat pienempien jäsenvaltioiden välillä. Julkisasiamiesten kausi on kuusi vuotta, ja se voidaan uusia. Osa julkisasiamiehistä on erovuorossa kolmen vuoden välein.[7][2]
Sopimuksessa Euroopan unionin toiminnasta määrätään, että Euroopan unionin neuvosto voi yksimielisellä päätöksellä nostaa julkisasiamiesten määrää unionin tuomioistuimen pyynnöstä. Unionin tuomioistuin pyysi vuonna 2013 julkisasiamiesten määrän nostamista kahdeksasta yhteentoista, jotta asioiden käsittelyaika ei venyisi. Neuvosto päätti nostaa määrää vaiheittain.[7][12]
Menettely
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Unionin tuomioistuin käsittelee asiat pääasiassa pienemmissä, kolmen tai viiden tuomarin jaostoissa. Unionin tuomioistuin voi käsitellä asian suuressa jaostossa tai täysistunnossa. Suuressa jaostossa käsitellään tapauksissa, joissa toinen osapuoli on jäsenvaltio tai unionin toimielin. Täysistunnot ovat harvinaisia.[7][11] Asia käsitellään täysistunnossa, jos unionin tuomioistuin pitää julkisasiamiestä kuultuaan tapausta poikkeuksellisen merkittävänä. Unionin tuomioistuin käsittelee Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön vaatimuksesta täysistunnossa eräät perussopimuksissa määrätyt asiat: julkisasiamiehen erottamisen ja komissaarin tai tilintarkastustuomioistuimen jäsenen erottamisen tai etuuksien eväämisen.[2][14]
Kun kanne on annettu unionin tuomioistuimelle ja vastaaja on saanut ilmaista kantansa, unionin tuomioistuin määrää kullekin tapaukselle esittelevän tuomarin ja julkisasiamiehen. Esittelevä tuomari vastaa tapauksen valmistelusta ja voi päättää osapuolten kuulemisesta valmisteluvaiheessa. Valmistelu on pääasiassa kirjallinen. Esittelevä tuomari laatii selonteon, joka julkaistaan. Tuomioistuin päättää selonteon ja julkisasiamiehen näkemyksen perusteella valmistelun jatkamisesta, pääkäsittelyn kokoonpanosta ja siitä, järjestetäänkö suullinen käsittely. Julkisen pääkäsittelyn jälkeen julkisasiamies esittää itsenäisen ratkaisuehdotuksensa, joka ei sido tuomareita. Tuomarit tekevät päätöksensä suljettujen ovien takana esittelevän tuomarin laatiman luonnoksen pohjalta. Tuomarit pyrkivät neuvotteluissaan konsensuksen löytämiseen, mutta voivat myös äänestää päätöksestä. Lopullinen päätös julkaistaan kuitenkin kaikkien tuomarien yhteisenä, eikä poikkeavia mielipiteitä julkaista tai kirjata päätökseen. Unionin tuomioistuimen päätökset julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.[15]
Unionin tuomioistuin on monikielinen. Asianomaiset voivat käyttää tapauksen käsittelyssä omaa kieltään, mutta kaikki asiakirjat laaditaan tai käännetään yhdelle kielelle, joka on tapauksen kieli. Tapauksen kieli on yleensä asianomaisen jäsenvaltion tai yksityisen tahon valitsema Euroopan unionin virallisista kielistä. Unionin tuomioistuimen ainoa työkieli on kuitenkin ranska. Tuomarit ja julkisasiamiehet muun muassa käyttävät ranskaa päätösten luonnostelussa, eikä tuomareiden välisissä neuvotteluissa sallita tulkkien käyttämistä.[15]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Dadomo, Christian; Quénivet, Noëlle N. R.: European Union Law. Saltford: Hall & Stott, 2020. ISBN 1-9162431-1-8 (englanniksi)
- Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen konsolidoitu toisinto Euroopan unionin virallinen lehti. 26.10.2012. Viitattu 16.7.2022.
- Ojanen, Tuomas: EU-oikeuden perusteita. Helsinki: Edita Publishing, 2016. ISBN 978-951-37-7168-3
- Raitio, Juha; Tuominen, Tomi: Euroopan unionin oikeus. Helsinki: Alma Talent, 2020. ISBN 978-952-14-3627-7
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Dadomo, Quénivet 2020, s. 129–130
- ↑ a b c d e f g h i j k Raitio, Tuominen 2020, s. 117–121
- ↑ a b c Raitio, Tuominen 2020, s. 139–141
- ↑ a b Ojanen 2016, s. 48–49
- ↑ Raitio, Tuominen 2020, s. 234–237
- ↑ Raitio, Tuominen 2020, s. 242–244
- ↑ a b c d e Ojanen 2016, s. 31–32
- ↑ a b Raitio, Tuominen 2020, s. 121–123
- ↑ Raitio, Tuominen 2020, s. 116
- ↑ Ojanen 2016, s. 190–195
- ↑ a b c Dadomo, Quénivet 2020, s. 128–129
- ↑ Euroopan unionin neuvosto: Neuvoston päätös, annettu 25 päivänä kesäkuuta 2013, Euroopan unionin tuomioistuimen julkisasiamiesten määrän lisäämisestä (pdf) Euroopan unionin virallinen lehti. 29.6.2013. Viitattu 16.7.2022.
- ↑ Keating, Dave: Commissioners to take oath of office Politico EU. 10.12.2014. Viitattu 27.6.2024. (englanniksi)
- ↑ Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen konsolidoitu toisinto, artiklat 228(2), 245(2), 247, 286(2)
- ↑ a b Dadomo, Quénivet 2020, s. 131–133
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Tuomioistuimet |  | |
|---|---|---|
| Päätökset | ||
| Rakennukset | ||
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Muut | |
