Ilmastopolitiikka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Ilmastopolitiikka on ilmaston lämpenemisen hillitsemiseen ja siihen sopeutumiseen liittyvää politiikkaa. Ilmastopolitiikka pyrkii säilyttämään ilmastojärjestelmän vakaana.[1] Valtiolliset elimet, tiedeyhteisöt, yritykset ja ympäristöjärjestöt osallistuvat ilmastopoliittiseen keskusteluun.

Ilmastopolitiikan voidaan katsoa saaneen alkunsa 1970-luvun lopulla, jolloin pidettiin ensimmäiset ilmastonmuutosta käsittelevät konferenssit, kuten WMO:n sponsoroima Ensimmäinen maailman ilmastokonferenssi Genevessä 1979.[2]

Ilmastopolitiikan valtavirtaistamisessa hallinnon toimijat joiden päätehtävät eivät liity ilmastonmuutokseen, edistävät omilla toimillaan ilmastonmuutoksen hillintää ja sopeutumista.[1]

Kansainväliset konferenssit ja sopimukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmastopolitiikka otti merkittävän edistysaskeleen Rio de Janeirossa 1992 pidetyn YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssin myötä. Konferenssissa solmittiin muun muassa YK:n ilmastosopimus UNFCCC. Sopimusta täydennettiin myöhemmin Kioton pöytäkirjalla, joka astui voimaan 2005.

Balin neuvottelut 2007

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joulukuussa 2007 Balilla sovittiin 190 valtion kesken kahden vuoden neuvottelukierroksesta, jonka päämääränä on saada aikaan jatkosopimus Kioton sopimukselle. Tarkoista määrällisistä supistustavoitteista ei päästy sopimukseen.[3]

Kritiikkiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen luonnonsuojeluliiton mukaan kokouksen anti jäi epämääräiseksi. Liitto piti riskinä sitä ettei kaikkia teollisuusmaita vaadittu sitoutumaan yksiselitteisiin supistusmääriin. Muilta osin lopputulos oli liiton mukaan tyydyttävä. WWF:n mukaan sitovien tavoitteiden puuttuessa sopimus on liian hidas tie päästövähennyksiin.[4] Suomen ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen oli tyytyväinen kokouksen tuloksiin ja piti sopimusta historiallisena.[3]

Yksi johtavia ilmastoskeptikoita USA:ssa on Fred Singer (1924). Vuonna 2003 Fred Singer vieraili Suomessa metalliliiton kutsumana. Samalla matkalla Singer pyrki estämään Venäjää ratifioimasta Kioton pöytäkirjaa. Metalliliiton viestintäpäällikkö Matti Putkosen mukaan tätä menoa teollinen länsi ja EU hirttävät itsensä vihreään vyöhön.[5]

Pariisi 2015 ja Glasgow 2021

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pariisin ilmastokokouksessa 2015 sitoutui 127 maata rajoittamaan maapallon lämpenemisen 1,5 asteeseen esiteollisesta ajasta. Maiden Glasgow'n ilmastokokouksessa 2021 julistamat toimet rajoittaisivat lämpenemisen 1,8 asteeseen, mutta ei ole varmuutta, toteuttavatko maat lupauksensa.[6] Toisaalta 1,5 astettakin on mahdollista saavuttaa. Kolme viikkoa ennen kokousta IEA oli laskenut, että maakohtaiset sitoumukset johtaisivat 2,1 asteen lämpenemiseen ja pelkästään jo ilmoitettujen toimien toteuttaminen 2,6 asteen lämpenemiseen,[7][8] mutta sen jälkeen tuli useita lupauksia uusista toimista, mikä johti 1,8 asteen arvioon. Osa niistä on arveluttavia, koska Venäjä ja Saudi-Arabia eivät esittäneet minkäänlaisia välitavoitteita vuoden 2060 hiilineutraaliuksilleen ja Kiina ei luvannut mitään vähennyksiä 2020-luvulla. Kyseessä voi olla "vihreä valeasu", jonka takana jatketaan entistä hiilipolitiikkaa.[7]

Asiantuntijoiden kanta ilmastopolitiikkaan

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n asiantuntijoiden mukaan kasvihuonekaasujen tarvittava väheneminen edellyttää hallitusten ohjausta säädöksin ja ohjelmin.[9] Ryhmä tutkijoita eri maista vaati syyskuussa 2009 teollisuusmailta 40 prosentin päästövähennyksiä vuoteen 2020 mennessä vuoteen 1990 verrattuna. Myös eräiden tutkimustulosten mukaan päästövähennysten olisi oltava merkittävästi hallitusten suunnittelemia suurempia.[10]

IPCC:n mukaan ilmastonmuutos on 95 % varmuudella ihmisen aiheuttama. Toimittaja Paul Brownin mukaan asiasta eri mieltä olevien tutkijoiden osuus on alle 0,1% tiedemiehistä, mutta kourallinen skeptikoita putkahtelee esiin lehdistössä ja tiedotustilaisuuksissa. Paul Brownin mielestä he pyrkivät hämärtämään tietoja. Anti-ilmastotieteilijät muodostavat ajatushautomoita, lobbausryhmiä ja organisaatioverkostoja. Brownin mukaan erityisesti Wall Street Journal on referoinut runsaasti kyseenalaisen pätevyyden omaavia henkilöitä.[11]

IPCC:n tuoreimman raportin (AR5) mukaan eri menetelmin ja eri oletuksin tehdyt tutkimukset ovat päätyneet samaan johtopäätökseen: ilmastonmuutoksen kokonaisvaikutus ihmisen hyvinvointiin on "pientä verrattuna talouskasvuun" (vastaa 0-3 prosentin tulonmenetystä melkein kaikissa tutkimuksissa).[12] Maailman ilmatieteen järjestön pääsihteeri Petteri Taalaksen mukaan on silti halvempaa torjua ilmastonmuutosta kuin sietää se. Tärkeintä on päästä eroon fossiilisista polttoaineista: kun voimala tai auto vanhenee, se voidaan korvata päästöttömällä.[13][14]

Päästörajoitusten saavutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1992 yli 160 valtiota hyväksyi ilmastonmuutossopimuksen ja sitoutuivat vähentämään kasvihuonepäästönsä vuoden 1990 tasolle. Muutokset 1990–2008 olivat: Viro -50 %, Saksa -28,2 %; Ruotsi -2,3 %, Ranska -1,9 % ja Suomi +21,5 %.[15]

Ilmastopolitiikan keinot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hiilivero eli hiilipäästömaksu on verottaa suoraan hiilidioksidipäästöjä ja siten kannustaa vähentämään niitä.

Vaihtoehtoisia haittaveroja ilmastohaitoille ovat polttoaineiden hiilipitoisuusverot tai hyödykkeen hiilijalanjäljen vero. Hiilijalanjäljen vero on epätarkin ja mielivaltaisin mutta sitä on ehdotettu tuontituotteille maista, joissa hiiliveroa ei ole.

Haittaverojen vaihtoehto on päästökauppa tai tuotannolle ja kulutukselle asetetut normit ja rajoitukset.

Haittaverot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vatt:n ja Etlan valtioneuvostolle vuonna 2019 tekemän selvityksen mukaan tasasuuruinen vero kaikille kasvihuonekaasupäästöille olisi edullisin keino vähentää päästöjä. Verotusta pitäisi käyttää ainakin niihin päästöihin, joita EU:n päästökauppa ei koske. Tällaisia aloja ovat esimerkiksi kotimaan liikenne, maatalous sekä rakennusten erillislämmitys. Kun vero päästöille on yhdenmukainen, se kannustaa vähentämään niitä päästöjä, joiden vähentäminen on edullisinta. Kasvihuonepäästöjen verotusta kiristettäisiin. Koska päästöjen tulee pienentyä nopeasti, verotuotto ei riitä ratkaisemaan väestön ikääntymisestä johtuvaa kestävyysvajetta.[16]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b toim. Virtanen, Anne & Rohweder, Liisa: ”Sanasto”, Ilmastonmuutos käytännössä, s. 411. Helsinki: Gaudeamus (Oy Yliopistokustannus University Press Finland Ltd), 2011. ISBN 978-952-495-178-4
  2. ↑ The First World Climate Conference 1. toukokuuta 1993. Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelma (UNEP). Arkistoitu 28.9.2007. Viitattu 25. heinäkuuta 2007. (englanniksi)
  3. ↑ a b YLE Uutiset: Balin ilmastokokous löysi lopulta sovun, YLE 15.12.2007
  4. ↑ YLE Uutiset: Ympäristöjärjestöt: Balin tulokset epämääräisiä, YLE 2.1.2008
  5. ↑ Esko Kuusisto ja Jukka Käyhkö, Globaalimuutos, Suomen Akatemian Figare-ohjelma Otava 2004, s.150
  6. ↑ Alma Onali: Kansainväliseltä energia­järjestöltä merkittävä lausunto: Nyt julistetut toimet voivatkin rajoittaa ilmaston lämpenemisen alle kahteen asteeseen Helsingin Sanomat. 4.11.2021.
  7. ↑ a b Ilmasto­politiikassa on käynnissä historiallinen käänne – Hiili­neutraalius­lupaukset kattavat jo valta­osan maailman päästöistä Helsingin Sanomat. 6.11.2021.
  8. ↑ Report extract: Scenario trajectories and temperature outcomes World Energy Outlook 2021. lokakuu 2021. IEA.
  9. ↑ Global Warming for dummies, Elisabeth May ja Zoé Caron, Wiley 2009 s. 143
  10. ↑ Copenhagen climate targets must be more ambitious, WWF-UK 17.9.2009
  11. ↑ Paul Brown, Global Warming, The last chance for change, Lontoo 2006, antitieteilijät s. 91
  12. ↑ Climate Change 2014: Impacts, Adaptation, and Vulnerability. Part A: Global and Sectoral Aspects (10.9.2 ja 10.9.3, sivut 690-691. Mediaani on paljon alempi.) 2014. Cambridge University Press.
  13. ↑ Ilmastoguru Petteri Taalas puhuu tulevaisuudesta niin ymmärrettävästi, että sekä poliitikkojen että kansalaisten kannattaisi kuunnella häntä Suomenmaa. 6.8.2019.
  14. ↑ Petteri Taalas: Ilmastonmuutos on kiistaton fakta, mutta paniikki maailmanlopusta turhaa – villakoiran ydin ei ole vegaanius Iltalehti. 13.1.2020.
  15. ↑ Glenn Murphy Ilmastonmuutos Mitä mina voin tehdä? Tammi 2008 s. 38
  16. ↑ Selvitys: Ilmastopolitiikka, uusi teknologia ja kansainvälinen yritysverokilpailu tuovat muutospaineita verotukseen 26.4.2019. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminta, Valtiovarainministeriö.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ilmastopolitiikka.
Ilmastonmuutos ja ilmaston lämpeneminen
Syyt
Vaikutukset
Tiede
Keskustelu ja politiikka
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ilmastopolitiikka&oldid=21225013”