Etelä-Haaga

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Etelä-Haaga
Södra Haga
Kaupungin kartta, jossa Etelä-Haaga korostettuna. Helsingin kaupunginosat
Kaupungin kartta, jossa Etelä-Haaga korostettuna.
Helsingin kaupunginosat
Kaupunki Helsinki
Suurpiiri Läntinen suurpiiri
Kaupunginosa nro 291
Pinta-ala 2,07 km² 
Väkiluku 12 555 (31.12.2020)
Väestötiheys 6 065 as./km²
Työpaikkoja 2 154 kpl   (31.12.2017)
Osa-alueet on itse Haagan osa-alue
Postinumero(t) 00320, 00350, 00300
Lähialueet

Etelä-Haaga (ruots. Södra Haga) on Helsingin 29. kaupunginosaan eli Haagaan kuuluva osa-alue Länsi-Helsingissä.

Etelä-Haagan alueella asuu 12 555 henkilöä (31.12.2020),[1] ja työpaikkoja alueella on 2 154 (31.12.2017). Alueen maapinta-ala on 2,07 neliökilometriä.[2]

Etelä-Haagassa toimii vuonna 1962 perustettu kaupunginosayhdistys Pro Haaga ry.[3][4]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 1920–1922 Etelä-Haaga kuului muun Haagan tavoin Helsingin maalaiskunnasta erotettuun Huopalahden kuntaan.[5] Vuonna 1923 Haaga erotettiin omaksi kauppalakseen, joka liitettiin Helsinkiin suuressa alueliitoksessa vuonna 1946.[6]

Etelä-Haaga oli ennen Huopalahden kunnan keskus.lähde? Suuri osa nykyisestä asemakaavasta on Haagan huvilakaupungin ajan perua ja perustuu alkujaan Eliel Saarisen vuonna 1915 laatimaan Munkkiniemi–Haaga-suunnitelmaan, josta kuitenkin Haagan alueella toteutettiin vain pieni osa. Kaupunginosaan laadittiin tämän jälkeen uusi asemakaava, jonka sisäasiainministeriö vahvisti vuosina 1950 ja 1952.[6]

Suuren alueliitoksen jälkeen Etelä-Haagassa alkoi kerrostalorakentaminen, mikä kasvatti alueen väkilukua 1960-luvun loppuun saakka. Alueesta ei tullut lähiömäistä, sillä maat olivat usean eri yksityisen omistajan hallussa ja koska entisille huvilatonteille rakennettiin pieniä ja matalia kerrostaloja. Sitä vastoin Pohjois-Haagaan rakennettiin kauas näkyviä korkeita asuintaloja.[2]

1990–2000-luvuilla Etelä-Haagaa on täydennysrakennettu. Lisäksi Eliel Saarisen tien kummallekin puolelle laadittu ns. Haagan keskiosan kaava sekä junaradan eteläpuolen Isonnevan kaava tuovat alueelle täydentävää asuinrakentamista. Länsi-Haagaan suunnitellaan Vihdintien bulevardikaupunkia.[2]

Alue

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etelä-Haagan kerrostalot ovat pääosin kolmikerroksisia ja 1–3-rappuisia.[7] Helmikuussa 2018 Etelä-Haaga oli Etuovi-palvelun mukaan yksi viidestä haetuimmasta Helsingin kaupunginosasta.[8]

Aikaisemmin Etelä-Haagaan luettiin kuuluvaksi myös Pikku Huopalahden luoteisosa, jossa useimmat rakennukset ovat peräisin 1990-luvulta. Vuoden 2013 alussa Pikku Huopalahti kuitenkin erotettiin omaksi osa-alueekseen, johon kuuluu myös alueita Ruskeasuon ja Meilahden kaupunginosista.[9][10]

Kultareuna

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etelä-Haagan läntisintä osaa Vihdintien ja Huopalahdentien välissä kutsutaan nimellä Kultareuna. Siellä on lähinnä vakuutusyhtiö Pohjolan 1960-luvulla työntekijöilleen vuokra-asunnoiksi rakennuttamia punatiilisiä kerrostaloja. Valtaosan rakennuksista suunnitteli arkkitehti Eino Tuompo. Aluetta kutsutaan Kultareunaksi siksi, että alueen kerrostalojen katoissa ja yksityiskohdissa on käytetty kuparipeltiä. Pohjola luopui työsuhdeasunnoista 2000-luvun alussa, ja useimmat alueen taloista kuuluvat nykyään Satolle. Alueen lounaispuolella Niemenmäessä sijaitsee vuonna 1969 valmistunut Pohjolan entinen pääkonttori Pohjola-talo.[11]

Rakennukset ovat säilyttäneet ominaispiirteensä hyvin, ja alue on arvostettu.[11] Kultareunan rakennuskanta on suojeltu Helsingin kaupunginvaltuuston päätöksellä elokuussa 2016.[12]

Palvelut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etelä-Haagassa on Haagan peruskoulu, ruotsinkielinen ala-aste Haga Lågstadieskola sekä lukiot Gymnasiet Lärkan ja Helsingin Suomalainen Yhteiskoulu (SYK). Vuonna 2013 Helsingin kaupunginvaltuuston päätöksellä lakkautettu Länsi-Helsingin lukio (syksyyn 2003 asti Etelä-Kaarelan lukio)[13] sijaitsi myös alueella.[14] Nykyisin Länsi-Helsingin lukion tilat toimivat väistötilana.[15] Kesäkuusta 2020 joulukuuhun 2021 tiloissa toimii Pohjois-Haagan ala-asteen koulu.[16]

Kaksikerroksinen, vuonna 1964 rakennettu Etelä-Haagan kirjasto palvelee Haagan peruskoulun alakoulun vieressä.[17]

Korkeakouluista alueella sijaitsee Haaga-Helia ammattikorkeakoulun 1 100 opiskelijan Haagan kampus, jonka opetus keskittyy hotelli-, ravintola- ja matkailualaan. Ammattikorkeakoulun kanssa samassa kiinteistössä toimii Hotel Haaga.[18]

Etelä-Haagassa sijaitsee Huopalahden rautatieasema, joka on yksi lähijunaliikenteen asemista.

Etelä-Haagan pohjoisreunalla on aiemmin yliopistollisena koealueena toiminut Alppiruusupuisto, jossa useat sadat alppiruusut kukkivat tyypillisesti kesäkuussa.[19] Mäellä Sankaritien varrella sijaitsee Haagan kauppalan sankarihautausmaa.

Kaupunginosassa sijaitsee myös Haagan seurakuntaan kuuluva Huopalahden kirkko. Kirkkorakennus rakennettiin alun perin Haagan suomenkielisten kokoontumispaikaksi, Suomalaisuuden pirtiksi. Vuosina 1908–1928 rakennuksessa toimi Haagan ensimmäinen suomenkielinen kansakoulu. Rakennus vihittiin rukoushuoneeksi vuonna 1928 ja kirkoksi vuonna 1942. Kellotapulin on suunnitellut arkkitehti Albert Nyberg.[20]

Vuosina 1963–2013 Etelä-Haagassa osoitteessa Vanha viertotie 18 toimi ravintola nimeltä Musta hevonen.[21] Nykyisin tiloissa on kiinalainen ravintola.[22]

Väestö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Etelä-Haagan asukasluku 1.1.1990–2019
sekä väestöennuste 1.1.2029[23]
1990 2000 2010 2015 2019 2029
11 174 12 256 12 191 11 740 12 502 13 558

Etelä-Haagan asukasluku oli joulukuun 2020 lopussa 12 555, josta suomen- tai saamenkielisiä oli 10 469 henkilöä (83,4 %), ruotsinkielisiä 991 henkilöä (7,9 %) ja muunkielisiä 1 095 henkilöä (8,7 %). Koko Helsingin väestöstä ruotsinkielisiä on 5,6 prosenttia.[24] Helsingin kaupungin ennusteen mukaan alueella asuu 13 558 henkilöä vuonna 2029.

Ikäjakaumaa tarkasteltaessa kaikkein nuorimmat ja kaikkein vanhimmat asukkaat ovat Etelä-Haagassa koko kaupungin väestöön verrattuna aliedustettuina. Vuoden 2020 lopussa Helsingin asukkaista 15,2 prosenttia oli 0–15-vuotiaita ja 17,4 prosenttia 65 vuotta täyttäneitä, kun taas Etelä-Haagassa 0–15-vuotiaita oli 12,1 prosenttia asukkaista ja vähintään 65-vuotiaita 15,6 prosenttia väestöstä. Sen sijaan nuoria aikuisia Etelä-Haagassa asui huomattavasti kaupungin keskiarvoa enemmän. Helsinkiläisistä vuoden 2020 lopussa 26,1 prosenttia oli 19–34-vuotiaita, ja Etelä-Haagassa kyseiseen ikäryhmään kuului 35,7 prosenttia väestöstä.[24]

15 vuotta täyttäneiden etelähaagalaisten valtionveronalaiset tulot vuoden 2017 lopussa olivat keskimäärin 33 540 euroa, kun Haagan peruspiirissä ne olivat keskimäärin 31 078 euroa ja koko Helsingissä keskimäärin 35 366 euroa.[25]

Vuoden 2018 lopussa työttömyysaste Etelä-Haagassa oli 7,1 prosenttia, kun koko kaupungissa se oli 9,1 prosenttia. Naisilla työttömyysaste oli alueella oli 5,5 prosenttia ja miehillä 8,9 prosenttia.[26]

Niiden 15 vuotta täyttäneiden etelähaagalaisten, joilla on perusasteen (peruskoulu tai kansakoulu) jälkeinen tutkinto, osuus ikäluokasta oli joulukuun 2019 lopussa 84,5 prosenttia, kun koko Helsingissä osuus oli 76,8 prosenttia. Ylempi korkeakoulututkinto alueella oli 27,6 prosentilla 15 vuotta täyttäneistä, kun koko kaupungissa samassa ikäryhmässä se oli 21,6 prosentilla.[27]

Nimistö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanha Turun maantie ja Vanha viertotie ovat osia vanhasta, Helsingistä Turkuun johtaneesta maantiestä. Nykyinen Kauppalantie oli aikanaan Haagan kauppalan pääkatu. Steniuksentie on Haagan huvilayhdyskunnan perustajiin kuuluneen M. G. Steniuksen nimikkokatu. Isonnevantien, Kylännevantien ja Laajasuontien nimien pohjana on kaupunginosan aikoinaan soinen maasto ja vanha maastonimi Degermossen. Artturi Kanniston tie on nimetty kadun varrella asuneen, Haagan kauppalan kunnalliselämään osallistuneen professori Artturi Kanniston ja Robert Hermansonin tie samoin Haagan kauppalassa asuneen oikeustieteilijän, professori Robert Hermansonin mukaan. Riistavuoren puiston ja Riistavuorenkujan nimet on johdettu maastonimestä Djurberget. Palokaivonaukion nimi juontuu sillä aikanaan sijainneesta palokaivosta. Korppaantie ja Ristolantie on nimetty vanhojen Korpas- ja Kristers-nimisten talojen mukaan.[6]

Kuvia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Taulukko: Helsingin väestön ennakollinen ikärakenne neljännesvuosittain ja alueittain alkaen 31.12.2015. Lopullinen tieto 31.12.2020 (Tilastokanta > Pääkaupunkiseutu alueittain > Väestö > Ennakkoväkiluku) aluesarjat.fi. Arkistoitu 13.10.2004. Viitattu 22.7.2021.
  2. ↑ a b c Helsinki alueittain 2019, s. 66–69. Helsingin kaupunki, kaupunginkanslia, kaupunkitutkimus ja -tilastot, 2020. ISSN 2323-4539 Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 22.7.2021).
  3. ↑ Pro Haaga Pro Haaga ry. Viitattu 24.7.2021.
  4. ↑ Säännöt 9.3.2005. Pro Haaga ry. Viitattu 24.7.2021.
  5. ↑ Pohjanpalo, Olli: Ennen sotia Helsingin maalaiskunta suorastaan tyrkytti alueitaan Helsingille Helsingin suuresta alueliitoksesta kulunut 50 vuotta HS.fi. 31.12.1995. Viitattu 25.7.2021.
  6. ↑ a b c Terho, Olavi ym.: Helsingin kadunnimet (2. korjattu painos), s. 154–157. Helsinki: Helsingin kaupunki, 1981. ISBN 951-771-220-0 Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 24.7.2021).
  7. ↑ Marttinen, Vesa (toim.): Haaga – Pienestä kauppalasta kehittyi Helsingin halutuimpiin kuuluva kaupunginosa (Haastateltavina Jaana af Hällström ja Kaisa Haatanen.) Oletko kuullut Helsingistä? -ohjelmasarja. 5.12.2019. Viitattu 24.7.2021.
  8. ↑ Hawkins, Sari: Nämä ovat Helsingin halutuimmat kaupunginosat - eniten kiinnostavat kerrostalokaksiot Iltalehti. 12.3.2018. Viitattu 24.7.2021.
  9. ↑ Helsingin kaupunginhallituksen pöytäkirja 26.11.2012 § 1329 Helsingin kaupunki. Viitattu 25.7.2021.
  10. ↑ Helsingin kaupunginhallituksen pöytäkirja 26.11.2012 § 1329 – Liite 4: Kohteiden 1–16 kartat ja selostukset muutoksista (PDF) Helsingin kaupunki. Viitattu 25.7.2021.
  11. ↑ a b Helsingin kaupunginvaltuuston pöytäkirja 31.8.2016 § 218 – Liite 2: Asemakaavan muutosehdotuksen nro 12370 selostus (PDF) 8.12.2015. Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosasto. Viitattu 25.7.2021.
  12. ↑ Helsingin kaupunginvaltuuston pöytäkirja 31.8.2016 § 218 Helsingin kaupunki. Viitattu 25.7.2021.
  13. ↑ Etelä-Kaarelan lukiosta tulee Länsi-Helsingin lukio HS.fi. 25.9.2002. Viitattu 24.7.2021.
  14. ↑ Tiainen, Antti: Länsi-Helsingin lukio lopettaa HS.fi. 19.8.2010. Viitattu 24.7.2021.
  15. ↑ Timonen, Vilma: Haagan peruskoulu kävi pieneksi: kaupunki siirsi osan oppilaista lisätiloihin, joissa on todettu kosteusvaurioita HS.fi. 8.8.2019. Viitattu 24.7.2021.
  16. ↑ Pohjois-Haagan ala-asteen koulu Helsingin kaupunki. Viitattu 24.7.2021.
  17. ↑ Etelä-Haagan kirjasto Helmet-kirjastot. Arkistoitu 25.7.2021. Viitattu 24.7.2021.
  18. ↑ Haagan kampus Haaga-Helia ammattikorkeakoulu. Viitattu 24.7.2021.
  19. ↑ Tuulia Thynell: Salainen puutarha keskellä kaupunkia: kuusimetristen alppiruusujen alla kuljetaan kuin kukkivassa tunnelissa 16.6.2017. yle.fi. Viitattu 22.6.2017.
  20. ↑ Huopalahden kirkko 14.9.2020. Helsingin seurakuntayhtymä. Viitattu 24.7.2021.
  21. ↑ Eronen, Uula: Mustan hevosen ravintola laajenee HS.fi. 5.12.1990. Viitattu 24.7.2021.
  22. ↑ Kiinalainen ravintola Ren He ravintolarenhe.fi. Viitattu 24.7.2021.
  23. ↑ Helsingin tilastollinen vuosikirja 2019, s. 30. Helsingin kaupunki, kaupunginkanslia, kaupunkitutkimus ja -tilastot. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 25.7.2021).
  24. ↑ a b Taulukko: Helsingin väestö äidinkielen ja iän mukaan 31.12. (Tilastokanta > Pääkaupunkiseutu alueittain > Väestö > Väestörakenne) aluesarjat.fi. Arkistoitu 13.10.2004. Viitattu 22.7.2021.
  25. ↑ Taulukko: H1. Helsingin 15 vuotta täyttänyt väestö valtionveronalaisten tulojen (euroa) mukaan 31.12.2001– (Tilastokanta > Pääkaupunkiseutu alueittain > Tulotaso > Väestön tulot) aluesarjat.fi. Arkistoitu 13.10.2004. Viitattu 24.7.2021.
  26. ↑ Taulukko: H1. Helsingin väestö pääasiallisen toiminnan, sukupuolen ja iän mukaan 31.12.2000– (Tilastokanta > Pääkaupunkiseutu alueittain > Työmarkkinat ja työssäkäynti > Työmarkkinat) aluesarjat.fi. Arkistoitu 13.10.2004. Viitattu 24.7.2021.
  27. ↑ Taulukko: Helsingin 15 vuotta täyttäneet sukupuolen, iän ja koulutusasteen mukaan 31.12. (Tilastokanta > Pääkaupunkiseutu alueittain > Väestö > Väestön koulutusrakenne) aluesarjat.fi. Arkistoitu 13.10.2004. Viitattu 24.7.2021.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Etelä-Haaga&oldid=22878840”