Suutarila
| Suutarila | |
|---|---|
| Skomakarböle | |
 Kaupungin kartta, jossa Suutarila korostettuna. Helsingin kaupunginosat |
|
| Kaupunki | Helsinki |
| Suurpiiri | Koillinen suurpiiri |
| Kaupunginosa nro | 40 |
| Pinta-ala | 6,33[1] km² |
| Väkiluku | 19 690[1] (1.1.2008) |
| Väestötiheys | 3111 as./km² |
| Osa-alueet | Tapulikaupunki, Töyrynummi, Siltamäki |
| Postinumero(t) | 00730 (Töyrynummen itäosa ja Tapulikaupungin eteläosa), 00740 (Siltamäki ja Töyrynummen länsiosa), 00750 (Tapulikaupungin pohjoisosa) |
| Lähialueet | Tapaninkylä, Suurmetsä, Tammisto, Helsingin pitäjän kirkonkylä |
Suutarila (ruots. Skomakarböle) on Helsingin 40. kaupunginosa, joka sijaitsee Koillis-Helsingissä Keravanjoen varressa. Kiinteistöjaotuksen mukaiseen kaupunginosaan kuuluvat osa-alueina Siltamäki (noin 6 400 asukasta), Tapulikaupunki (8 500 as.) ja Töyrynummi (4 700 as.). Yhteensä alueella on noin 19 700 asukasta ja 3 300 työpaikkaa.[1]
Suutarila tarkoittaa myös kaupungin peruspiiriä, johon kuuluvat ainoastaan Siltamäki ja Töyrynummi. Peruspiirin asukasluku vuoden 2008 alussa oli 11 151 ja työpaikkojen määrä 1 930 (31.12.2005).[1]
Suutarilan kaupunginosan naapurialueita Helsingissä ovat Tapaninkylä ja Suurmetsä, ja Vantaan puolella Tikkurila pohjoisessa ja Tammisto sekä Veromies lännessä.
Suutarila eli Skomakarböle kuuluu Tikkurilan ohella Helsingin pitäjän keskusseudun keskiaikaisiin kyläkuntiin. Kylän nimi ei näytä olleen alkuaikoina täysin vakiintunut; asiakirjoissa esiintyvät vaihdellen Skommarböleby (vuosina 1540–1543), Bölleby (1544), Bölet (1545) ja Skomarby (1552). Suomenkielisenä käännösnimenä on 1900-luvun alussa tullut käyttöön Suutarinkylä, ja vuonna 1959 kaupunginosan nimeksi vahvistettiin Suutarila.[2]
Isonjaon päättyessä vuonna 1769 kylässä oli neljä taloa. Talojen maista ositettiin asuntotontteja 1900-luvun alusta lähtien. Alue liitettiin Helsingin kaupunkiin vuoden 1946 suuressa alueliitoksessa, jolloin se oli luonteeltaan vielä varsin maaseutumaista. Kaupunginosaan vahvistettiin väliaikainen rakennuskaava ja ensimmäiset kadunnimet vuonna 1952. Suutarilan lopullinen kaavoitus alkoi 1960-luvulla.[3] Suutarinkylän vanhojen talonpoikaistalojen nimet on säilytetty kadunnimissä Halvarilanpolku (Halvars), Hannukselantie ja -polku (Hannusas), Penttiläntie ja -polku (Bengts) ja Pikkaraistie (Kortmans).[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Helsinki alueittain 2008 (Suutarilan peruspiiri PDF:n sivuilla 144–147 ja Puistolan peruspiiri sivuilla 148–151) Helsingin kaupungin tietokeskus. Arkistoitu 27.9.2011. Viitattu 21.2.2010.
- ↑ Olavi Terho ym. (toim.): Helsingin kadunnimet, s. 25. Helsingin kaupungin julkaisuja 24, 1970, Helsinki.
- ↑ Terho ym. (toim.), s. 190.
- ↑ Terho ym. (toim.), s. 190–191.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Helsinki alueittain (2005). Suutarilan peruspiiri
- MaTaPuPu-sivut Suutarila-Siltamäki (Arkistoitu – Internet Archive)
- Liisa Nordman: Suutarilan peruspiirin historiaa
- Suutarilan kirjasto (Arkistoitu – Internet Archive)
- Malmi.org Koillis-Helsingin palvelut yhdestä paikasta (Arkistoitu – Internet Archive)
Helsingin kaupunginosat ja niiden osa-alueet suurpiireittäin | ||
|---|---|---|
| Eteläinen suurpiiri |
|  |
| Läntinen suurpiiri |
| |
| Keskinen suurpiiri | ||
| Pohjoinen suurpiiri | ||
| Koillinen suurpiiri | ||
| Kaakkoinen suurpiiri |
| |
| Itäinen suurpiiri | ||
| Östersundomin suurpiiri |
| |