Sörnäinen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sörnäinen
Sörnäs
Sörnäisten kurvi
Sörnäisten kurvi
Kaupungin kartta, jossa Sörnäinen korostettuna. Helsingin kaupunginosat
Kaupungin kartta, jossa Sörnäinen korostettuna.
Helsingin kaupunginosat
Kaupunki Helsinki
Suurpiiri Keskinen suurpiiri
Kaupunginosa nro 10 (osa-alue 100)
Pinta-ala 1,55 km² [1]
Väkiluku 14 999[2] (31.12.2021)
Väestötiheys 9 676 as./km²
Osa-alueet Vilhonvuori, Kalasatama, Sompasaari, Hanasaari
Postinumero(t) 00500, 00580
Lähialueet Alppiharju, Hermanni, Kallio, Kruununhaka, Kulosaari, Mustikkamaa–Korkeasaari, Vallila

Sörnäinen (ent. Söörnäinen, ruots. Sörnäs, puhekielessä usein Sörkkä tai Sörkka) on noin 15 000 asukkaan kaupunginosa Helsingin itäisessä kantakaupungissa. Kaupungin hallinnollisessa ja toiminnallisessa palvelujaotuksessa se kuuluu Kallion peruspiiriin.[3]

Sörnäinen on vuodesta 2013 lähtien jakautunut virallisesti neljään osa-alueeseen, jotka ovat Vilhonvuori, Hanasaari, Kalasatama ja Sompasaari.[4] Osa-alueiden sisällä on myös virallisesta aluejaosta selkeästi erottuvia alueita, kuten Merihaka, Nihti, Suvilahti ja Verkkosaari.

Nimi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sörnäisten nimi juontuu ruotsinkieliseen nimeen Södernäs (”Eteläniemi”), joka mainitaan ensimmäistä kertaa vuonna 1639 Uuden Helsingin perustamisasiakirjassa, mutta nimi lienee kuitenkin paljon vanhempi. Tuolloin kaupungin uudelleensijoittamista suunniteltiin nykyisen Sörnäisten alueelle, kallioiselle niemelle Vanhankaupunginselän ja Kruunuvuorenselän väliin. Loppujen lopuksi kaupunki sijoitettiin kuitenkin Vironniemelle. Jo 1700-luvulla nimi Södernäs on vaihtunut kartoilla murteelliseen muotoon Sörnäs. Suomeksi on ensin käytetty nimeä Sörnäsi 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa Söörnäinen. Vuonna 1928 vahvistettiin virallisesti nimipari Sörnäinen – Sörnäs.[5]

Helsingin slangissa alue tunnetaan nimillä Sörkka ja Sörkkä. Lähtömuotona lienee ollut ruotsinkielisen slangin Sörckan.[6]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin siirtämiseksi Vanhankaupunginkoskelta Sörnäistenniemelle laadittiin renessanssihenkisesti säädelty asemakaava vuonna 1638; ruotsalaisen Anders Torstenssonin kaavassa Sörnäinen ruutukaavoitettiin ja linnoitettiin bastionimuurilla. Niemelle suunniteltiin muun muassa satamaa, toria, kirkkoa ja sitadellia, ja Vilhonvuorelle kaavailtiin linnaa. Suunnitelmasta kuitenkin luovuttiin nopeasti, sillä alueella ei nähty olevan tarpeeksi tilaa kaupungin kasvulle. Lopulliseksi paikaksi uudelle keskustalle valikoitui Vironniemi eli nykyisen Kruununhaan alue.[7]

Sataman synty

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sörnäisten satama oli toiminnassa vuoteen 2008 saakka.

1700-luvulla Sörnäisten rannan ruukit toimittivat tiiliä Suomenlinnan rakennustöihin.[8] Vuonna 1746 perustettu tiilitehdas oli Sörnäisten ensimmäinen teollisuuslaitos.[9] Muuten alue oli kuitenkin kallioinen, soinen ja pääosin asuttamaton.[8] Kun kaupunki vuonna 1825 määräsi rakennusjärjestyksessään sijoittamaan tehtaat ja työpajat tulipalovaaran vuoksi kaupungin ulkolaidoille, Sörnäinen alkoi teollistua.[10] Rannat täyttyivät laitureista, lautatarhoista ja varastoista, ja Sörnäisten rantatien pohjoispäähän valmistuivat Suvilahden kaasulaitosrakennukset.

Itäisen Viertotien eli nykyisen Hämeentien rakentaminen 1850-luvulla Siltasaaresta Kumpulaan oli merkittävä itäisen kantakaupungin kehittymiselle.[11] Hämeentien itäpuolelle kohosi tehtaita ja länsipuolelle asutusta. Sörnäisten rantaan kehittyi kantakaupungin laajin yhtenäinen teollisuusalue, kun sinne rakennettiin Sörnäisten satama. Suomen ensimmäinen satamarata, Sörnäisten satamarata, avattiin vuonna 1863. Se johti Pasilan rautatieasemalta satamaan nykyistä Teollisuuskatua ja Junatietä pitkin. Tästä alkoi Sörnäisten voimakas kasvu.

Satamaa kasvatti sahatavaran viennin lisääntyminen 1860–1870-luvuilla. Vuonna 1889 alueelle syntyi Suomen ensimmäinen öljysatama, joka kuitenkin siirrettiin paloturvallisuussyistä Herttoniemen satamaan vuonna 1938. Sörnäisissä sataman painopiste kääntyi viennistä tuontiin jo 1800-luvun lopulla, kun metsäteollisuuden vienti alkoi kulkea pääasiassa Kotkan ja Viipurin kautta.[10] Asemakaavoitettu kaupunginosa Sörnäisistä muodostettiin vuonna 1893.[12]

Muu teollisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hämeentie vuonna 1908. Etualalla oikealla Fohströmin saippuatehdas (Kaikukatu 2) ja taustalla Elannon leipätehdas.
Helsingin Mylly vuonna 1983.

Sörnäinen on ollut keskeinen alue sähköntuotannossa. Suvilahden voimalaitos otettiin käyttöön vuonna 1909. Hanasaaren A-voimala valmistui vuonna 1960 ja B-voimala 1974. A-voimalaitos purettiin vuonna 2008, ja B-voimalaitos suljettiin vuonna 2023.[13][14] B-voimala ei kuitenkaan ole saanut purkupäätöstä tai uutta käyttötarkoitusta.[15]

Hanasaaren B-voimalaitos.

Alueen varhaisia teollisuuslaitoksia oli vuonna 1911 Sörnäisten rantatien varteen valmistunut Kokos-tehdas, joka arkkitehtonisesti edustaa samaa aikaa ja tyyliä kuin Suvilahden voimala. Tehtaassa valmistettiin kookosrasvasta saippuaa ja margariinia. Vuonna 1926 kiinteistön osti Kone Oy, joka valmisti siellä hissejä. Kone muutti pois vuonna 1967. Tehdaskiinteistö jäi logistisesti vanhentuneena tyhjilleen, ja sen osti työväenliikettä lähellä oleva rakennusliike Haka purettavaksi, mutta nuoriso valtasi talon vuonna 1990. Valtauksen jälkeen Kokos-tehdas suojeltiin, ja vuodesta 2000 lähtien rakennuksessa on toiminut Teatterikorkeakoulu.[16]

Työväenliikkeen yritystoiminta keskittyi pitkät ajat Sörnäisiin: alueella sijaitsivat Väinö Vähäkallion 1920-luvulla suunnittelemat OTK-EKAn ja Elannon punatiiliset pääkonttorit sekä varastoja, logistiikkaa, Elannon suurleipomo, OTK:n mylly ja kahvipaahtimo sekä muuta tuotantoa. Talot on sittemmin muutettu asunnoiksi, toimistoiksi ja oppilaitosten tiloiksi. Teollisuuden siirryttyä muualle Sörnäisten rantatielle rakennettiin Partekin pääkonttori, jonka näyttelytila puolestaan on muuttunut Työväenliikkeen kirjastoksi.

Sataman läheisyydessä, Sörnäisten rantatien molemmin puolin, on toiminut joukko tehtaita, kuten Kone- ja Siltarakennus sekä Elannon tehtaat. Alueella sijaitsi myös Suvilahden kaasulaitos. Rantatiellä toimi vuodesta 1934 lähtien Helsingin Mylly, jonka oli perustanut Virosta Suomeen muuttanut Eduard Puhk.[17] Alueen tehtaisiin lukeutuivat myös Wilhelm Andsténin kaakelitehdas ja Paraisten kalkkivuori Oy:n muurilaastitehdas.[18]

Kaupunkirakentaminen levisi Sörnäisistä kohti Kalliota, kun muutamat tehtailijat perustivat osakeyhtiön työväkensä asuttamiseksi, ja sen seurauksena syntyi rivi ”puulaakivilloja”. Työväkeä asui villoissa valtavia määriä. Monissa asunnoissa ei ollut edes wc:tä ja koko neljän hengen perhe saattoi asua yhdessä pienessä huoneessa. Näissä työväenluokkaisissa olosuhteissa syntyi myös stadin slangi 1900-luvun alussa. Sörnäinen levisi myös merelle: rakentamisen alle jäi useita pieniä saaria, kuten Hanasaari, Kana, Nihti, Pannukakku, Sompasaari ja Verkkosaari.

Asuinalueena

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vilhonvuoren osa-alueeseen kuuluva Merihaka rakennettiin 1970-luvulla Sörnäisten rantaan ja täyttömaalle.

Kantakaupunki kävi vähitellen liian ahtaaksi teollisuustoiminnoille, jotka alkoivat siirtyä esikaupunkeihin. Vanhojen teollisuusalueiden muutos asuinalueiksi alkoi 1970-luvulla Merihaasta ja jatkuu edelleen. Sörnäisten entiselle teollisuusalueelle on rakennettu uusi Lintulahden asuinalue, työpaikkoja, kulttuuripalveluja ja Teatterikorkeakoulu. Myös Sörnäisissä yli sata vuotta toiminut satama lakkautettiin marraskuussa 2008 Vuosaaren sataman valmistuttua. Lähiympäristöä on sen jälkeen kehitetty yhä enemmän asumiseen ja palveluihin: satama-alueelle ja sen ympäristöön rakennetaan 2010–2030-luvuilla merellinen 25 000 asukkaan ja 10 000 työpaikan Kalasataman alue osaksi itäistä kantakaupunkia.[19] Myös vanhat satama-alueet Sompasaari ja Nihti rakentuvat asuinalueiksi. Kaupunginosassa näkyy selkeästi yhteiskunnallinen rakennemuutos asuinrakennusten korvatessa tehtaita ja voimaloita, sekä gentrifikaatio eli vanhojen työläisalueiden keskiluokkaistuminen.[12]

Sörnäinen, Alppiharju ja Kallio ovat muun kantakaupungin ohella tiheimmin rakennettuja alueita Helsingissä ja samalla koko Suomessa. Pienasuntojen osuus kaikista asunnoista on Helsingin suurin: jopa 80 prosenttia. Asuntojen pienuuden takia tyypillisin alueen asukas on yksin asuva nuori aikuinen, tai ikääntynyt tai lapseton pariskunta.[3]

Liikenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sörnäisten metroasema sijaitsee Kurvissa, joukkoliikenneyhteyksien solmukohdassa.

Helsingin itäisessä kantakaupungissa autojen lukumäärä asukasmäärään nähden on pienintä Helsingissä.lähde? Alueen peruspalvelut ovat kattavat ja lyhyellä kävelyetäisyydellä. Joukkoliikenneyhteydet kaikille puolille pääkaupunkiseutua ovat erinomaiset. Sörnäisten läpi kulkevat lähes kaikki keskustasta koilliseen ja itäiseen Helsinkiin sekä Itä-Vantaalle suuntautuvat linja-autolinjat sekä useita poikittaislinjoja. Etenkin niin kutsuttu Sörnäisten kurvi on lukuisten joukkoliikenneyhteyksien solmukohta. Useat raitiolinjat kulkevat Hämeentietä pitkin. Sörnäisten metroasema otettiin käyttöön 1984 ja uusi asema Kalasatama vuonna 2007.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Helsinki alueittain 2014 (Kallion peruspiiri PDF:n sivuilla 78-81) 2015. Helsingin kaupungin tietokeskus. Viitattu 9.5.2015.
  2. ↑ Helsingin väestön ennakollinen ikärakenne neljännesvuosittain ja alueittain alken 31.12.2015 Helsingin seudun avoimet tilastotietokannat. 2022. Viitattu 31.1.2022.[vanhentunut linkki]
  3. ↑ a b Helsinki alueittain 2008 (Kallion peruspiiri PDF:n sivuilla 84-87) Helsingin kaupungin tietokeskus. Arkistoitu 27.9.2011. Viitattu 23.1.2010.
  4. ↑ Helsingin kaupunginhallituksen pöytäkirja 26.11.2012, § 1329: Kaupungin piirijaon tarkistaminen ja kaupunginosajaon muutokset Helsingin kaupunki. Viitattu 18.2.2013.
  5. ↑ Helsingin kadunnimet. Helsingin kaupungin julkaisuja 24, 1981
  6. ↑ Heikki Paunonen 2006. Synonymia Helsingin slangissa. Virittäjä 3/2006, s. 336–364.
  7. ↑ Huhtamies, Mikko: Sörnäisten uusi Helsinki 1638 31.1.2022. Helsingin kaupunki. Viitattu 27.6.2024.
  8. ↑ a b Hakaniementori | Kaupunkirakenne- ja ympäristöhistoriaselvitys (pdf) (s. 29–31) hel.fi. 2021. Helsingin kaupunkiympäristö. Viitattu 6.9.2021.
  9. ↑ Pasilan konepaja – rakennushistorian selvitys ja inventointi – alue ja kaupunkirakenne (PDF) (s. 8) livady.fi. 29.2.2012. Viitattu 25.6.2023.
  10. ↑ a b Kalasatama – Historia Uutta Helsinkiä. 8.9.2017. Helsingin kaupunki. Viitattu 1.6.2021.
  11. ↑ Junatie – väyläympäristöstä kaupunkitilaksi | Ilmoittautumiskutsukilpailu (pdf) (s.12 Alueen historia) 2019. Helsingin kaupunki. Viitattu 6.7.2021.
  12. ↑ a b Sundgren, Eva: Sörnäinen, entinen satama- ja teollisuusalue 25.6.2024. Helsingin kaupunki. Viitattu 1.7.2024.
  13. ↑ Malminen, Ulla: Mustat hiilikasat katoavat Helsingin kaupunkikuvasta – Hanasaaren voimalaitos suljetaan 2020-luvulla Yle Uutiset. 2.12.2015. Viitattu 6.6.2021.
  14. ↑ Juuti, Petteri: Tänään se sammuu – hyvästi Hanasaari Yle. 1.4.2023. Viitattu 2.4.2023.
  15. ↑ Salomaa, Marja: Hanasaaren voimala Helsingissä sulkeutuu viikon kuluttua Helsingin Sanomat. 22.3.2023. Viitattu 3.4.2023.
  16. ↑ Historiaa teak.fi. 27.07.2010. Arkistoitu 2.12.2012. Viitattu 6.6.2021.
  17. ↑ Rossi, Venla: Mylläriperheen tarina jatkuu. yhteishyvä, 4/2022.
  18. ↑ Helsinki teollisuuskaupunkina Historia Helsinki. Helsingin kaupunki. Viitattu 9.4.2023.
  19. ↑ Kalasatama – Uutta Helsinkiä uuttahelsinkia.fi. Helsingin kaupunginkanslia. Viitattu 3.7.2019.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Sörnäinen&oldid=22842933”