Valtimon kirkonkylä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Valtimon kirkonkylä
Haapakylä

Valtimon kirkonkylä

Koordinaatit: 63°40′45″N, 028°48′50″E

Valtio Suomi Suomi
Maakunta Pohjois-Karjala
Seutukunta Pielisen Karjalan seutukunta
Kunta Nurmes
Entinen kunta Valtimo
Pinta-ala
 – Maa 3,43 km²
Väkiluku 955
 – Väestötiheys 278,4 as./km²
Tilastotiedot koskevat taajamaa ja niiden lähteenä on Tilastokeskus. Väkiluku ja maapinta-ala ovat ajankohdan 31.12.2018 mukaiset.[1]


















Valtimon kirkonkylä eli Haapakylä on taajama ja entisen Valtimon kunnan hallinnollinen keskus Nurmeksessa, Pohjois-Karjalassa. Kirkonkylällä asuu noin 1 000 henkeä. Kylän nimi oli vuoteen 1905 Haapajärvi. Se on Valtimon kylistä vanhin. Kylä sijaitsee kahden järven, Valtimojärven ja Haapajärven välisellä kannaksella, jossa kulkee luode–kaakko-suuntainen harjumuodostuma, Lokkiharju. Rakennukset ovat pääosin tasaisella harjukankaalla. Kannaksen ympärillä on alavampia viljelysmaita. Kirkonkylään ovat keskittyneet useimmat keskeisemmät entisen Valtimon kunnan palvelut. Valtimon kirkonkylästä tuli osa Nurmesta 1. tammikuuta 2020, kun Valtimo liittyi Nurmeksen kaupunkiin.[2]

Nähtävyydet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valtimon luterilainen kirkko.

Kirkonkylän pohjoinen taajama ja teollisuusalue. Se on myös rautatieasema Joensuu–Kontiomäki-radalla. Asema on ollut merkittävä puutavaran varastointi- ja lastauspaikka. Henkilöliikenne radalla välillä Nurmes–Kontiomäki loppui vuonna 1992. Hiekkalahti on risteyspaikka: Joensuu–Kajaanin-tiestä eli valtatie 6:sta erkanee tiet sekä Kuhmoon että Rautavaaralle.

Varsinainen kirkonkylä:

  • Valtimon terveysasema
  • apteekki
  • S-Market Valtimo
  • ravintola Osula
  • pizzeria Turkin Pippuri
  • valmisvaateliike
  • Osuuspankki
  • pankkiautomaatti
  • kirjasto
  • kukkakauppa
  • asiamiesposti kukkakaupan yhteydessä
  • peruskoulu, ei lukiota
  • Riveria, Valtimo
  • 2 uimalaa Valtimojärven rannassa
  • valaistu pururata/hiihtolatu Lokkiharjulla
  • palvelutalo Kotoranta
  • vanhusten palveluasunnot

Hiekkalahti:

  • Hiekkalahden Matkailutila
  • ABC kylmäasema
  • Valtimo Components Oyj

Vuonna 1618 asiakirjoissa on ensimmäinen maininta nykyisen Valtimon alueen asutuksesta, kun Haapajärvi mainitaan yksitaloisena. Talon asukkaan nimi oli Oksantei Puroinen. Nimi viittaa hänen karjalaiseen alkuperäänsä. Alueella on historiantietojen puuttuessa voinut todennäköisesti asua karjalaisia jo aikaisemminkin. Vähitellen kylästä alkoi muodostua alueen suurin. Historiankirjoissa mainittu ennen ruptuurisotaa rajan ja luterilaisen asutuksen turvaksi rakennettu puinen Nurmeksen linna on ehkä voinut sijaita täällä. Eräälle kylän kankaalle on annettu nimeksi Kastellinkangas, joka viittaa linnoitukseen. Valtimon kirkko rakennettiin kylän korkeimmalle kohdalle harjun laelle vuonna 1901. Valtimon kunta itsenäistyi vuonna 1910 ja Haapakylästä tuli sen keskus. 1930 rakennettiin kylälle Joensuu–Kontiomäki-rata ja sille Verkkoniemen seisake ja Hiekkalahden asema. Vuonna 1970 saatiin kylälle kovan kilpailun jälkeen Metsäkonekoulu, joka koulutti metsäalan osaajia. Nykyään sen nimi on Pohjois-Karjalan Ammattiopisto.

Maaseudun rakennemuutos ja maaltapako ovat vaikuttaneet suuresti Valtimon kunnan elämään. Valtimon kyliltä ovat asukkaat lähteneet etelään ja Ruotsiin, mutta myös kirkonkylälle, joka on kasvanut koko ajan. Muun muassa Sivakankylältä on tullut niin paljon muuttajia keskustaan, että eräs taloryhmä on saanutkin nimekseen Uusi-Sivakka. Maaseudun palvelujen väheneminen näkyy Valtimon kirkonkylälläkin: sieltä on lakkautettu muun muassa Postipankki, Säästöpankki, rautatien henkilöliikenne ja nimismies. Bussiyhteyksiä sivukylille ei juuri ole enää, paitsi valtatie 6:lla. Monet palvelut ovat siirtyneet Nurmekseen tai jopa Lieksaan ja Kajaaniin saakka. Valtimolta käydäänkin paljon asioilla Nurmeksessa.

1. tammikuuta 2020 taajama siirtyi Valtimon kuntaliitoksen yhteydessä osaksi Nurmeksen kaupunkia.[2]

  • Lions Club Valtimo ry.: Valtimo: Kotiseututeos Karjalan ja Kainuun kauniista rajakunnasta. Lions Club Valtimo ry, 1994. ISBN 952-90-6060-2

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]