Pajukoski
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Pajukoski on kylä Nurmeksen Valtimolla, Pohjois-Karjalassa, noin kymmenen kilometriä kirkonkylästä lounaaseen. Kylässä on paljon autioituneita tiloja ja asukkaita noin 150.
Pajukosken keskus sijaitsee Hiirenjoen varrella Valtimonjoen vesistöalueella. Kylän elinvoimaisimmat tilat ja viljelykset sijaitsevatkin alavilla mailla, Hiirenjoen ja Mustajärven rantamilla. Ne ovatkin lähes ainoita kylän niukoista vesistöistä. Pajukosken suurempaan osa-alueeseen kuuluu muun muassa Mustajärven sekä Savikankaan, Honkolan ja Rapulin asutukset. Etelässä sijaitsivat Loukun ja Matomäen jo autioituneet pienemmät yksittäiset vaara-asutukset. Pajukosken ja Valtimon alueeseen kuuluu myös osa Ylä-Keyrityn järveä. Pajukoskelta kulkee Loukun kautta niin sanottu Lotman tie Ylä-Keyrityn itäpuolitse etelään. Se yhtyy Nurmes–Rautavaara-tiehen ylitettyään syvän Lotman laakson. Pajukoskea ympäröivät alueet ovat tunnettua metsästys- ja marjastusmaastoa ja kirkonkylältä saakka on marjastusaikaan kuljettu alueelle mustikoita ja puolukoita keräämään.
Mustajärvi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mustajärvi kylän itäosassa on alueen vehmain asutusalue viljavine rantapeltoineen. Pellot ovat savisia ja entistä järvenpohjaa. Vesistönä Mustajärvi on oikeastaan vain Haapajärven lahti, jonka Liuhanniemi erottaa varsinaisesta Haapajärvestä.
Hiirenjoki
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pajukosken kylän läpi virtaava Hiirenjoki alkaa Rautavaaran puolelta Hiirenjärvestä ja laskee Haapajärven Mustajärveen. Se muodostaa monia koskia alapuolisine suvantoineen. Joki on ollut ennen tärkeä uittoväylä. Uiton vuoksi Hiirenjoki padottiin yläjuoksulla, Valtimon ja Rautavaaran rajalla, ja näin tammettuun jokeen tuli noin kaksi kilometriä pitkä lampilaajentuma: Viisisoppinen.
Nähtävyydet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Koivuvaaran näköalapaikka Mustajärven viereisellä vaaralla, noin viisi kilometriä Valtimon kirkonkylältä Pajukoskelle päin. Näköalapaikalle on 300 metrin kipuaminen jyrkkää vaaranrinnettä. Ylhäältä avautuu kylä- ja järvimaisema Valtimon suurimmalle järvelle, Haapajärvelle päin. Alhaalla näkyvän Mustajärven erottaa varsinaisesta Haapajärvestä Liuhanniemi, johon niemenkärkeen saatiin muun muassa ajettua ennen vanhaa Valtimolla kotieläimiä verottanut susi satimeen.[1]
Pajukosken mainittavin nähtävyys on Studio Korpinoita, taiteilija Maija Nikkisen erakkotaiteilijakoti. Taiteilija asettui asumaan entiseen koulurakennukseen kunnostaen ja muokaten sen perheensä asuinsijaksi. Taiteilijaa viehätti seudun villi ja antelias luonto vesistöineen ja vaaramaisemineen. Luonto onkin vaikuttanut voimakkaasti osaan hänen tuotantoaan. Toisaalta seudun rauha ja hiljaisuus ovat antaneet pohjan suurempiin projekteihin, kuten Jumalten Paratiisi ja Kalevala, josta vuosi vuodelta kehittyy näyttävä kokoelma 'Kalevainen Kansani' lasimaalauksina talon suuriin ikkunoihin.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ensimmäinen maininta asutuksesta on asiakirjoissa vuodelta 1690, Hiirenjoen Pajujärven talosta. Seuraavaksi mainitaan Lex Kallion avulla alueen tiloiksi itsenäistyneet Karhunpään ja Haapakylän lypsymökit. Niihin aikoihin myös Pajukosken monille vaaroille alkoi ilmestyä vaara-asutuksia. Pajukosken eteläpuolisilla vaaroilla, Loukun, Kaatiomäen ja Matomäen tienoilla, onkin parikymmentä entistä tilaa umpeutuvine viljelyksineen. Pajukosken muotoutuminen omaksi kyläkseen alkoi 1930-luvulla. Varsinainen väestönkasvu tapahtui sotien jälkeen, kun Pajukoskelle asutettiin rintamamiehiä ja myös siirtokarjalaisille perustettiin 11 tilaa. Kylällä on ollut parhaimmillaan kaksi kauppaa ja kaksi koulua (Pajukosken ja Kantolan koulut). Koulut on lakkautettu, mutta kesällä 2013 uuden kouluosan osti Tomaki Services Oy, thaimaalaisia marjanpoimijoita huolitseva yritys. Kylän pohjoispuolella 215 metriä korkealla Hepovaaralla on sijainnut jo purettu kolmiomittaustorni.
Yrityksiä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Studio Korpinoita (Arkistoitu – Internet Archive)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Valtimo: Kotiseututeos Karjalan ja Kainuun kauniista rajakunnasta. Lions Club Valtimo ry, 1994. ISBN 952-90-6060-2
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Historialähde: Hannu Heikuralähde tarkemmin?
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Valtimon kylät: Pajukoski (Arkistoitu – Internet Archive)