Kuorevesi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee entistä kuntaa. Samalla alueella sijaitsevasta Kuorevesi-järvestä on eri artikkeli.
Kuorevesi
Entinen kunta – nykyiset kunnat:
Jämsä

vaakuna

sijainti

Lääni Länsi-Suomen lääni
Maakunta Pirkanmaan maakunta
Seutukunta Koillis-Pirkanmaan seutukunta
Kihlakunta Mäntän kihlakunta
Kuntanumero 299
Hallinnollinen keskus Halli
Perustettu
Liitetty 2001
– liitoskunnat Jämsä
Kuorevesi
– syntynyt kunta Jämsä
Pinta-ala  km²  [1]
(1.1.2000)
– maa 334,2 km²
Väkiluku 2 750  [2]
(31.12.2000)

Kuorevesi on Pirkanmaan maakunnassa sijainnut entinen Suomen kunta, jossa oli 2 800 asukasta vuonna 2000. Vuoden 2001 alussa toteutuneessa kuntaliitoksessa Kuorevesi liittyi Keski-Suomen puolella sijaitsevaan Jämsän kaupunkiin. Muodollisesti Jämsä ja Kuorevesi muodostivat uuden Jämsän kaupungin.

Kuoreveden naapurikunnat olivat Juupajoki, Jämsä, Jämsänkoski, Keuruu, Längelmäki, Mänttä ja Vilppula. Aiemmin naapurikuntiin kuului myös Koskenpää, joka liitettiin Jämsänkoskeen vuonna 1969.

Kuoreveden vaakunan suunnitteli Olof Eriksson ja se vahvistettiin vuonna 1952.[3]

Kuoreveden asutus on keskittynyt Hallin taajamaan ja kunnan kahtia jakavan Kuoreveden rannalle. Kunnan hallintokeskus siirtyi Suinulan kylästä Halliin vuonna 1969. Hallista on matkaa Mänttään ja Jämsään kumpaankin runsaat 20 kilometriä, Tampereelle 105 kilometriä ja Jyväskylään 95 kilometriä.[4]

Kuoreveden kirkko on rakennettu rakennusmestari Matti Åkerblomin johdolla vuonna 1779. Tyyliltään kirkko kuuluu 1700-luvun keskisuomalaisten tornikirkkojen ryhmään, mutta siinä on piirteitä myös lounaissuomalaisista kirkoista. Kirkossa on kolme kelloa, joista vanhimman kuningatar Kristiina lahjoitti pitäjän ensimmäiselle kirkolle vuonna 1648. Kuoreveden kirkko on yksi Suomen harvoista lahjoitusvaroin ylläpidetyistä niin sanotuista uhrikirkoista. Kirkko sijaitsee melko syrjäisellä ja yksinäisellä paikalla Kuorevesi-järveen pistävän niemen kärjessä noin kymmenen kilometrin päässä Hallista luoteeseen.[4]

Kuorevedelle asutettiin jatkosodan jälkeen Valkjärven siirtoväkeä.[5]

Kuorevedellä toimii vuonna 1955 perustettu kotiseutuyhdistys Kuorevesi-Seura, joka ylläpitää kotiseutumuseota ja julkaisee Kuoreveden Joulu -lehteä.[4][6]

Luonto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuorevesi sijaitsee Pirkanmaan ja Keski-Suomen välisellä vedenjakaja-alueella. Korkeimmat mäkien huiput ulottuvat yli 200 metrin korkeudelle merenpinnasta. Erikoinen luonnonnähtävyys on entisen Kuoreveden ja Jämsän rajan tuntumassa sijaitseva Ruuhivuori, joka kohoaa äkkijyrkästi liki 50 metriä viereisen Ruuhijärven pinnasta. Kuoreveden alue kuuluu Kokemäenjoen vesistöön ja maisemakuvassa on Järvi-Suomen piirteitä. Kaksi suurinta järveä ovat Kuorevesi ja Eväjärvi, joka sijaitsee osittain Längelmäen puolella. Edellinen purkaa vetensä Keuruun reitin, jälkimmäinen Längelmäveden reitin vesistöön. Pienempiä järviä on näiden lisäksi useita kymmeniä. Entisen kunnan rajaseuduilla on suuria yhtenäisiä, miltei erämaisia metsäalueita.[4]

Kylät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ajostaipale, Eskola, Eväjärvi-Ylösvesi, Hallinpenkki, Huikuri, Joensuu, Kaltila, Kavala, Kerte, Kolhi, Kolosalmi, Kuoreniemi, Kurra, Lahdenkylä, Liponsalmi, Palsina, Pihlaisto, Pitkäinen, Runttimäki, Suinula, Särkilahti, Vedenpää, Vähäsalmi.

Liikenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuoreveden kautta kulkevat kantatie 56 Jämsästä Mänttään ja seututie 343 Längelmäeltä Mänttään. Entisen kunnan luoteisrajaa sivuaa Oriveden ja Keuruun välinen kantatie 58. Valtatie 9 kulki aiemmin Hallinpenkin kylän kautta, mutta uudelleen rakennettuna se jäi kunnanrajan eteläpuolelle. Lähimmät rautatieasemat sijaitsevat Jämsässä ja Vilppulassa.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pysyvä asutus tuli seudulle keskiajan loppupuolella. Sitä ennen Kuoreveden metsiä ja kalavesiä hallitsivat saamelaiset ja hämäläiset eränkävijät. Kuoreveden seutu oli jo sitä ennen tunnettu Satakunnan ja Hämeen maakuntien raja-alueena. Eerik Akselinpoika Tott vahvisti näiden maakuntien välisen rajan vuonna 1449, ja Kuorevesi-nimi esiintyi virallisesti ensimmäisen kerran kyseisen rajankäynnin yhteydessä muodossa Kohrevesi. Nimi viittasi alun perin järveen, jonka kautta kyseinen raja kulki; myöhemmin se tuli pitäjän nimeksi. Isonjaon yhteydessä Kuorevedelle muodostettiin laajoja kruununmetsiä, joiden kokonaispinta-ala oli noin 12 000 hehtaaria eli liki kolmannes kunnan kokonaispinta-alasta. 1930-luvun lopulle saakka Kuorevesi oli miltei puhtaasti maa- ja metsätalouspitäjä.[4]

Kuorevesi kuului alkujaan Kangasalaan ja vuoden 1540 tienoilta lähtien siitä eronneeseen Oriveteen. Tuolloin mainittiin kymmenen kylää, joissa oli kuitenkin vain 17 veroa maksanutta taloa. Asutuksen syntymiseen Kangasalan suunnasta käsin viittaa perimätieto, jonka mukaan Suinulan kylän ensimmäinen asukas oli kotoisin juuri Kangasalta; myös Kangasalla on samanniminen kylä. Längelmäki erosi Orivedestä 1600-luvun puolivälin tienoilla ja Kuorevesi seurasi mukana. Kuorevedestä tuli Längelmäen kappeliseurakunta vuonna 1668 ja itsenäinen seurakunta 1873. Kuoreveden ensimmäinen kirkko rakennettiin todennäköisesti 1640-luvulla, mutta purettiin jo 40 vuotta myöhemmin. Nykyinen kirkko on järjestyksessä kolmas. [4]

Kuoreveden asukasluku alkoi kasvaa voimakkaasti isonvihan jälkeen; vuonna 1750 mainittiin kappelissa olleen 440 ja vuonna 1800 jo 968 asukasta. Väkiluvun kasvu jatkui ripeänä 1900-luvun alkuvuosikymmenille saakka, jolloin kasvuvauhti laantui. Toisen maailmansodan jälkeiset vuodet merkitsivät jälleen nopeaa lisäystä, kunnes maaltamuutto alkoi vaikuttaa vähentävästi. Vuonna 1950 Kuorevedellä oli 4 691 asukasta, vuonna 1960 vastaava luku oli 3 854, mutta vuonna 1970 asukkaita oli enää 3 359.[4] Vuonna 1985 Kuorevedellä oli 3 174 asukasta.[7]

Vuonna 1885 aloitettiin säännöllinen postin kuljetus Hämeenlinnasta Längelmäen ja Jämsän kautta Laukaaseen ja sieltä edelleen Vaasaan. Postitie kulki niin sanottua Vanhaa Laukaantietä Kuorevedellä Hallinpenkin kylän kautta, jossa oli kestikievari. Kylän nimen kerrotaan syntyneen siten, että niillä tienoilla eränkävijöiden karjaa paimentanut koira makaili suurella kivellä, jota alettiin kutsua Hallinpenkiksi. Täällä on sijainnut myös kansanlaulusta ja näytelmästä tunnetun, postinkuljettajan ryöstäneen ja surmanneen Hallin Jannen kotitalo.[4]

Kuoreveden Vehnämylly oli 1930-luvulla seutukunnalla tunnettu mylly, johon tuotiin viljaa jauhettavaksi aina Keuruulta ja Ruovedeltä saakka. Myllyn katolla oli jo 1930-luvulla valomainos, joka oli ilmeisesti seudun ensimmäinen. Myllyllä oli oma rekisteröity Kultatähti -tuotemerkki, jota myytiin ympäri Suomen.[8]

Laajempi teollinen toiminta käynnistyi 1930-luvun lopulla, kun Suomen lentokoneteollisuutta jouduttiin laajentamaan tuntuvasti toisen maailmansodan syttymisen vuoksi. Tällöin kuntaan tuli Karhumäen veljesten lentokonetehdas silloisen Jyväskylän maalaiskunnan Keljosta, ja Hallin taajama syntyi käytännössä tyhjästä siihen saakka syrjäiselle Hallinkankaalle. Niilo, Uuno ja Valto Karhumäki, jotka olivat alun perin kotoisin Multialta, vaikuttivat huomattavasti koko kunnan sotien jälkeiseen kehitykseen. Vuonna 1973 siirtyi Ilmavoimien Teknillinen Koulu Kauhavalta Halliin. Kun lentokoneiden valmistus vuonna 1967 päättyi Valmetin Tampereen tehtaalla, tuli Kuorevedestä Suomen ainoa paikka, jossa valmistettiin lentokoneita. Paikkakunnalla valmistettiin ja suunniteltiin 1970- ja 1980- luvuilla muun muassa Valmet L-70 Vinka ja Valmet L-90 Redigo -lentokoneet. Lisäksi paikkakunnalla on koottu ilmavoimien brittiläisiä Hawk -koulutuskoneita ja yhdysvaltalaisia F/A-18 Hornet -hävittäjälentokoneita.[4]

Toimijoita ja nähtävyyksiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruokakulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuoreveden pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla sianlavasta valmistettu oskarinpata, ruisleipä, kalja ja marjapuuro.[9]

Tunnettuja kuntalaisia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Suomen tilastollinen vuosikirja 2000 (PDF) (sivu 66) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastokeskus. Viitattu 26.4.2016.
  2. ↑ Väkiluku kunnittain ja suuruusjärjestyksessä 31.12.2000 (PDF) Tilastokeskus. Viitattu 15.3.2019.
  3. ↑ Mitä-Missä-Milloin 1980, s. 163. Otava 1979, Helsinki.
  4. ↑ a b c d e f g h i Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 4: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, s. 163–167. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1971.
  5. ↑ Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1951, s. 129. Helsinki: Otava, 1950.
  6. ↑ Kuorevesi-Seuran kotisivut
  7. ↑ Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1987, s. 177. Helsinki: Otava, 1986.
  8. ↑ Museo24.fi Kuoreveden Vehnämylly.
  9. ↑ Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 71. Helsinki: Patakolmonen Ky.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kuorevesi&oldid=22360199”