Matti Nykänen

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Sari Paanala)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee mäkihyppääjää. Jääkäristä kertoo artikkeli Matti Nykänen (jääkäri).
Matti Nykänen
Matti Nykänen vuonna 2014.
Matti Nykänen vuonna 2014.
Henkilötiedot
Koko nimi Matti Ensio Nykänen
Syntynyt17. heinäkuuta 1963
Jyväskylä, Suomi
Kuollut4. helmikuuta 2019 (55 vuotta)
Lappeenranta, Suomi
Mäkihyppääjä
Pituus 177 cm
Seura Jyväskylän Hiihtoseura
Suksimerkki Elan, Kneissl, Atomic
Maailmancup
Kaudet 1981–1991
Voitot 46,
4 kokonaisvoittoa
(1983, 1985, 1986, 1988),
2 Keski-Euroopan mäkiviikon voittoa
Palkintokorokkeella 76
Mitalit
Maa:  Suomi
Mäkihyppy
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Sarajevo 1984 Suurmäki
Kultaa Kultaa Calgary 1988 Suurmäki
Kultaa Kultaa Calgary 1988 Normaalimäki
Kultaa Kultaa Calgary 1988 Joukkuemäki
Hopeaa Hopeaa Sarajevo 1984 Normaalimäki
MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Oslo 1982 Suurmäki
Kultaa Kultaa Engelberg 1984 Joukkuemäki
Kultaa Kultaa Seefeld 1985 Joukkuemäki
Kultaa Kultaa Oberstdorf 1987 Joukkuemäki
Kultaa Kultaa Lahti 1989 Joukkuemäki
Hopeaa Hopeaa Oberstdorf 1987 Normaalimäki
Pronssia Pronssia Oslo 1982 Joukkuemäki
Pronssia Pronssia Seefeld 1985 Suurmäki
Pronssia Pronssia Lahti 1989 Suurmäki
Lentomäen MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Planica 1985 Lentomäki
Hopeaa Hopeaa Vikersund 1990 Lentomäki
Pronssia Pronssia Harrachov 1983 Lentomäki
Pronssia Pronssia Kulm 1986 Lentomäki
Pronssia Pronssia Oberstdorf 1988 Lentomäki
Nuorten MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Schonach 1981 Normaalimäki
Veteraanien MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Taivalkoski 2008 K38
Kultaa Kultaa Harrachov 2011 K40
Pronssia Pronssia Ziri / Kranj 2010 K29
SM-kilpailut
Kultaa Kultaa 13 kpl
Hopeaa Hopeaa 2 kpl
Pronssia Pronssia 7 kpl

Matti Ensio Nykänen (vuosina 1996–1998 Paanala, 17. heinäkuuta 1963 Jyväskylä – 4. helmikuuta 2019 Lappeenranta)[1][2] oli suomalainen mäkihyppääjä.[3][4][5]

Nykänen voitti urallaan viisi olympiamitalia (joista neljä kultaa – kolme henkilökohtaista ja yksi joukkue), 14 maailmanmestaruusmitalia (kuusi kultaa) ja 22 Suomen-mestaruusmitalia (13 kultaa). Mäkihypyn maailmancupin hän voitti neljästi, ja osakilpailuvoittoja hänellä on 46, joka oli ennätys helmikuuhun 2013 saakka. Lisäksi Nykänen saavutti veteraanien MM-kilpailuissa kolme mitalia, joista kaksi kultaa.

Nykänen pysyi julkisuudessa myös urheilu-uransa jälkeen ja teki uraa laulajana. Jyväskylässä on Matti Nykäsen mukaan nimetty hyppyrimäki, Matti Nykäsen mäki.

Urheilu-ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykänen nousi mäkihypyn huipputasolle vuonna 1981, jolloin hän voitti nuorten maailmanmestaruuden sekä ensimmäisen aikuisten Suomen-mestaruutensa. Vuoden 1982 MM-kisoissa Oslossa hän voitti sankassa sumussa käydyssä kilpailussa suurmäen maailmanmestaruuden[6]. Vuonna 1983 hän voitti Keski-Euroopan mäkiviikon, hän tosin voitti vain Innsbruckin osakilpailun, mutta hänen kokonaispistemääränsä riitti koko mäkiviikon voittoon[7], lentomäen MM-kilpailuissa hän saavutti pronssia. Nykänen voitti myös kauden maailmancupin. Vuonna 1984 hän voitti Sarajevon olympialaisissa suurmäen olympiakultaa ja normaalimäen olympiahopeaa. Samana vuonna järjestetyissä joukkuemäen MM-kisoissa Suomen joukkue, jossa Nykänen hyppäsi, voitti MM-kultaa.[8]

Nykänen paranteli vuosina 1984 ja 1985 mäkihypyn maailmanennätystä neljä kertaa. Ensimmäinen ennätys oli 182 metriä ja viimeinen 191 metriä. Seefeldin MM-kisoissa 1985 hän voitti suurmäessä MM-pronssia ja oli mukana voittamassa joukkuemäen MM-kultaa. Hän voitti saman kauden aikana myös lentomäen maailmanmestaruuden ja maailmancupin. Vuoden lopussa hänet valittiin Suomen vuoden urheilijaksi. Nykänen voitti vuonna 1986 lentomäen MM-pronssia ja maailmancupin kokonaiskilpailun. Seuraavalla kaudella hän voitti Oberstdorfin MM-kisoissa normaalimäen MM-hopeaa ja joukkuekilpailussa MM-kultaa.[8]

Nykänen joutui uransa aikana ajoittain hankaluuksiin Suomen maajoukkueen johtohenkilöiden kanssa. Ongelmat liittyivät Nykäsen käytökseen ja hänen alkoholinkäyttöönsä. Nykänen lennätettiin kotimaahan kesken Pohjois-Amerikan maailmancup-kiertueen joulukuun alussa 1985. Helsinki-Vantaan lentoasemalla odottaneille tiedotusvälineiden edustajille Nykänen sanoi kotiinpaluunsa olleen hänen oma ratkaisunsa, sillä hänen välineensä olivat olleet huonossa kunnossa. Toimittajien kysymykseen, oliko Nykänen nauttinut kisamatkansa aikana alkoholia, tämä vastasi: ”Ehkä otin, ehkä en”. Tammikuun alussa 1987 Nykänen passitettiin takaisin Suomeen Keski-Euroopan mäkiviikolta, minkä syyksi ilmoitettiin ”niskurointi ja joukkueeseen sopeutumattomuus”. Jälkimmäisellä kerralla Nykänen sydämistyi saamastaan kohtelusta niin, ettei hän antanut sitä maajoukkueen johdolle koskaan anteeksi.[7]

Nykäsen ura mäkihyppääjänä saavutti huippunsa talven 1987–1988 aikana.[7] Hän voitti vuodenvaihteessa kolme Keski-Euroopan mäkiviikon neljästä osalkilpailusta, vain Oberstdorfissa hän jäi toiseksi. Calgaryn olympialaisissa hän voitti kolme olympiakultaa: normaali- ja suurmäen henkilökohtaiset kilpailut sekä joukkuekilpailun. Hän voitti samana vuonna myös lentomäen MM-pronssia, maailmancupin ja Suomen vuoden urheilija -äänestyksen. Seuraavana vuonna Nykänen voitti Lahden MM-kisoissa suurmäen MM-pronssia ja joukkuemäen MM-kultaa.[8]

Nykänen oli 177 cm pitkä ja painoi aktiiviuransa aikana 60 kg. Hän edusti Jyväskylän Hiihtoseuraa. Hänen valmentajinaan toimivat Matti Pulli ja Risto Pirttimäki.[8]

Saavutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Matti Nykäsen olympia-, MM- ja SM-mitalit Urheilumuseossa. Kokoelman omistaa Suomen Urheilumuseosäätiö[9]

Nykäsen merkittävimmät saavutukset ovat neljä olympiakultaa ja yksi olympiahopea mäkihypyssä:

Calgaryssa Nykänen voitti ensimmäisenä samoissa olympiakisoissa sekä suur- että normaalimäen kilpailut sekä voitti kultaa olympiakisojen historian ensimmäisessä mäkihypyn joukkuekilpailussa. Nykänen oli kolmella kultamitalillaan Calgaryn talvikisojen menestyksekkäin urheilija.

Hiihdon maailmanmestaruuskilpailuissa Nykänen voitti viisi kultaa, yhden hopean ja kolme pronssia. Lentomäen maailmanmestaruuskilpailuissa hän voitti yhden kullan, yhden hopean ja kolme pronssia ja rikkoi Planican kisoissa 1985 silloisen lentomäen maailmanennätyksen 191 metrin hypyllään. Ennätys rikkoontui vuonna 1987 samassa mäessä, kun puolalainen Piotr Fijas hyppäsi 194 metriä. Nykänen voitti nuorten maailmanmestaruuden Schonachissa Saksassa 1981. Ensimmäisen aikuisten maailmanmestaruutensa Nykänen voitti 1982 suurmäen kilpailusta. Hän voitti joukkuemäen kultaa 1984, 1985, 1987 ja 1989.[10]

Mäkihypyn maailmancupin Nykänen voitti neljä kertaa. Osakilpailuvoittoja hänellä on peräti 46. Keski-Euroopan mäkiviikon hän voitti kahdesti (1982–1983 ja 1987–1988). Suomenmestaruuksia hänellä on kahdeksan. Hänet valittiin Vuoden urheilijaksi 1985 ja 1988. Nykänen on toistaiseksi ainut, joka on voittanut viisi suurinta mäkihypyn saavutusta vähintään kerran henkilökohtaisella tasolla; olympiakulta, maailmanmestaruus, lentomäen maailmanmestaruus, maailmancupin- ja mäkiviikon kokonaisvoitto.[10]

Nykänen valittiin 1989 suomalaisten urheilutoimittajien äänestyksessä 1980-luvun parhaaksi suomalaisurheilijaksi. Hän sai 65 % äänistä ja voitti äänestyksen ylivoimaisesti. Vuosikymmenen parhaan urheilijan äänestyksessä Nykänen sijoittui jaetulle 12. sijalle.[11] 1900-luvun parhaan suomalaisurheilijan äänestyksessä Nykänen sijoittui toiseksi Paavo Nurmen jälkeen ennen Lasse Viréniä.[12] Hänet valittiin myös 1980-luvun jyväskyläläiseksi.[8]

Huippukauden jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykäsen huippu-ura alkoi enteillä loppuaan, kun Nykänen sijoittui viimeisen kerran kolmenkymmenen parhaan joukkoon oltuaan 16. maailmancupin kilpailussa Thunder Bayssa 9. joulukuuta 1990. Syynä olivat rankasta harjoittelusta ja hyppäämisestä aiheutuneet nikamien kulumiset ja selkäkivut, joita yritettiin lievittää särkylääkkeillä ja leikkauksilla. Nykänen hyppäsi viimeiset hyppynsä Kajaanissa kesällä 1992, ja saman vuoden joulukuussa hän matkusti Sapporoon. Tarkoituksena oli harjoitella Japanissa, mutta kolmen viikon aikana hyppyjä kertyi vain kuusi. Nykästä ei valittu Suomen joukkueeseen Japanin osakilpailuihin.[13]

Paluu mäkeen veteraanikisoissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikiuutisissa on aiheeseen liittyvä uutinen: Nykänen hyppäsi maailmanmestariksi

Vuonna 2007 Nykänen palasi mäkihyppyharjoittelun pariin tarkoituksenaan osallistua Taivalkoskella 2008 järjestettäviin veteraanien MM-kisoihin. 27. helmikuuta 2008 mäkilegenda palasi hyppytorniin veteraanien SM-kisoissa Taivalkoskella sijoittuen K-50 mäen kisassa viidenneksi. 28. helmikuuta 2008 hän voitti veteraanien MM-kisoissa kultaa pikkumäessä sarjassa 40–44-vuotiaat. Nykänen teki molemmilla kierroksilla pisimmät hypyt. Kisassa mukana eivät olleet K-50 mäessä Nykäsen edelle sijoittuneet kilpailijat, koska he osallistuivat suureen mäkeen, johon Nykänen ei osallistunut. Säännöt sallivat vain kahteen kilpailuun osallistumisen. Kisassa oli kymmenen hyppääjää seitsemästä eri maasta.[14][15]

Maaliskuussa 2011 kolme vuotta Taivalkosken kisojen jälkeen Tšekin Harrachovissa Nykänen voitti veteraanien MM-kultaa yli 45-vuotiaiden sarjassa. Hypyt kantoivat HS 40 -mäessä 34 ja 36,5 metriä.[16]

Tilastoja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maailmancupin palkintosijoitukset

Nykänen osallistui kaikkiaan 130 kertaa maailmancupin osakilpailuihin, joissa hän oli palkintopallilla kaikkiaan 76 kertaa. Voittoja tuli kaikkiaan 46. Maailmancupin kokonaisvoiton hän vei neljä kertaa vuosina 1988, 1986, 1985, 1983.[17]

Nro Päivä Vuosi Kaupunki Kilpailupaikka K-Piste Kierros 1 Kierros 2 Kierros 3 Pisteet Sijoitus Ero voittajaan Voittaja
1. 7. maaliskuuta 1981 Suomi Lahti Salpausselkä K-113 104,0 m 111,5 m – 251,1 Hopeaa 2,2 Jari Puikkonen
2. 30. joulukuuta 1981 Saksa Oberstdorf Schattenberg K-115 109,0 m 104,5 m – 241,4 Kultaa – –
3. 28. helmikuuta 1982 Norja Oslo Holmenkollen K-105 108,5 m 102,5 m – 257,9 Kultaa – –
4. 7. maaliskuuta 1982 Suomi Lahti Salpausselkä K-88 80,5 m 83,5 m – 242,2 Hopeaa 2,3 Ole Bremseth
5. 12. maaliskuuta 1982 Itävalta Bad Mitterndorf Kulm K-165 166,0 m 146,0 m – 385,5 Kultaa – –
6. 13. maaliskuuta 1982 Itävalta Bad Mitterndorf Kulm K-165 155,0 m 165,0 m – 386,0 Hopeaa 9,0 Hubert Neuper
7. 18. joulukuuta 1982 Italia Cortina d’Ampezzo Italia K-92 87,0 m – – 120,7 Kultaa – –
8. 30. joulukuuta 1982 Saksa Oberstdorf Schattenberg K-110 113,0 m 114,0 m – 261,8 Hopeaa 3,1 Horst Bulau
9. 4. tammikuuta 1983 Itävalta Innsbruck Bergisel K-109 105,0 m 104,0 m – 249,5 Kultaa – –
10. 15. tammikuuta 1983 Yhdysvallat Lake Placid MacKenzie Intervale K-114 124,5 m – – 146,5 Kultaa – –
11. 16. tammikuuta 1983 Yhdysvallat Lake Placid MacKenzie Intervale K-114 120,5 m 108,0 m – 259,3 Kultaa – –
12. 23. tammikuuta 1983 Kanada Thunder Bay Big Thunder K-120 117,0 m 125,5 m – 272,0 Kultaa – –
13. 18. helmikuuta 1983 Norja Vikersund Vikersund K-150 150,0 m 153,0 m – 361,0 Kultaa – –
14. 19. helmikuuta 1983 Norja Vikersund Vikersund K-150 152,0 m 150,0 m – 369,0 Kultaa – –
15. 20. helmikuuta 1983 Norja Vikersund Vikersund K-150 143,0 m 147,0 m – 354,5 Kultaa – –
16. 25. helmikuuta 1983 Ruotsi Falun Lugnet K-89 90,5 m 87,0 m – 254,1 Hopeaa 8,4 Horst Bulau
17. 27. helmikuuta 1983 Ruotsi Falun Lugnet K-112 111,5 m 104,0 m – 241,9 Kultaa – –
18. 6. maaliskuuta 1983 Suomi Lahti Salpausselkä K-113 117,5 m 101,0 m – 244,2 Pronssia 13,5 Horst Bulau
19. 26. maaliskuuta 1983 Jugoslavia Planica Srednja Velikanka K-92 92,0 m 92,0 m – 262,7 Kultaa – –
20. 10. joulukuuta 1983 Kanada Thunder Bay Normal Thunder K-89 91,5 m 87,0 m – 221,8 Hopeaa 17,3 Horst Bulau
21. 12. joulukuuta 1983 Kanada Thunder Bay Big Thunder K-120 118,5 m 119,0 m – 218,0 Hopeaa 4,0 Vegard Opaas
22. 17. joulukuuta 1983 Yhdysvallat Lake Placid MacKenzie Intervale K-86 88,5 m 82,0 m – 216,6 Hopeaa 14,1 Primož Ulaga
23. 4. tammikuuta 1984 Itävalta Innsbruck Bergisel K-106 96,0 m 102,5 m – 207,6 Hopeaa 16,5 Jens Weißflog
24. 12. helmikuuta 1984 Jugoslavia Sarajevo Igman K-90 91,0 m 84,0 m – 214,0 Hopeaa 1,2 Jens Weißflog
25. 18. helmikuuta 1984 Jugoslavia Sarajevo Igman K-112 116,0 m 111,0 m – 231,2 Kultaa – –
26. 3. maaliskuuta 1984 Suomi Lahti Salpausselkä K-88 86,0 m 84,0 m – 211,9 Kultaa – –
27. 4. maaliskuuta 1984 Suomi Lahti Salpausselkä K-113 119,5 m 109,5 m – 228,7 Kultaa – –
28. 9. maaliskuuta 1984 Norja Lillehammer Lysgårds K-120 103,5 m 125,0 m – 200,9 Hopeaa 9,6 Pavel Ploc
29. 17. maaliskuuta 1984 Saksa Oberstdorf Heiniego Klopfera K-182 185,0 m 173,0 m – 392,5 Kultaa – –
30. 18. maaliskuuta 1984 Saksa Oberstdorf Heiniego Klopfera K-182 170,0 m 178,0 m – 391,0 Kultaa – –
31. 30. joulukuuta 1984 Saksa Oberstdorf Schattenberg K-115 114,5 m 115,0 m – 223,9 Hopeaa 11,5 Ernst Vettori
32. 4. tammikuuta 1985 Itävalta Innsbruck Bergisel K-109 105,0 m 110,0 m – 219,3 Kultaa – –
33. 9. helmikuuta 1985 Japani Sapporo Miyanomori K-90 92,5 m 90,0 m – 227,0 Kultaa – –
34. 10. helmikuuta 1985 Japani Sapporo Ōkurayama K-110 111,0 m 90,0 m – 189,9 Hopeaa 4,6 Masahiro Akimoto
35. 13. helmikuuta 1985 Sveitsi Sankt Moritz Olimpijska K-94 90,0 m 94,0 m – 217,6 Hopeaa 7,4 Ernst Vettori
36. 1. maaliskuuta 1985 Suomi Lahti Salpausselkä K-88 85,5 m 84,0 m – 212,6 Kultaa – –
37. 3. maaliskuuta 1985 Suomi Lahti Salpausselkä K-113 120,5 m 109,0 m – 223.9 Hopeaa 19,4 Andreas Felder
38. 10. maaliskuuta 1985 Norja Oslo Holmenkollen K-105 107,5 m 104,0 m – 226,6 Kultaa – –
39. 23. maaliskuuta 1985 Tšekkoslovakia Štrbské Pleso MS 1970 B K-88 85,0 m 88,5 m – 221,0 Kultaa – –
40. 24. maaliskuuta 1985 Tšekkoslovakia Štrbské Pleso MS 1970 A K-114 111,5 m 115,0 m – 225,9 Kultaa – –
41. 7. joulukuuta 1985 Kanada Thunder Bay Normal Thunder K-89 94,5 m 88,5 m – 232,5 Pronssia 5,2 pkt Primož Ulaga
42. 11. tammikuuta 1986 Puola Harrachov Čerťák K-120 122,0 m 116,0 m – 224,2 Kultaa – –
43. 17. tammikuuta 1986 Itä-Saksa Klingenthal Aschberg K-102 100,0 m 103,0 m – 227,6 Kultaa – –
44. 25. tammikuuta 1986 Japani Sapporo Miyanomori K-90 88,0 m 94,0 m – 226,7 Kultaa – –
45. 26. tammikuuta 1986 Japani Sapporo Ōkurayama K-112 120,0 m 108,5 m – 233,3 Kultaa – –
46. 15. helmikuuta 1986 Norja Vikersund Vikersund K-155 152,0 m 143,0 m 150,0 m 357,0 Hopeaa 3,0 Andreas Felder
47. 16. helmikuuta 1986 Norja Vikersund Vikersund K-155 145,0 m 154,0 m 154,0 m 353,5 Pronssia 8,0 Andreas Felder
48. 21. helmikuuta 1986 Sveitsi Gstaad Matten K-88 84,5 m 87,5 m – 218,6 Pronssia 4,2 Ernst Vettori
49. 23. helmikuuta 1986 Sveitsi Engelberg Gross-Titlis K-120 120,5 m 108,0 m – 211,4 pkt Hopeaa 4,3 pkt Andreas Felder
50. 1. maaliskuuta 1986 Suomi Lahti Salpausselkä K-88 86,5 m 89,0 m – 225,7 Kultaa – –
51. 2. maaliskuuta 1986 Suomi Lahti Salpausselkä K-113 111,0 m 113,5 m – 225,9 Kultaa – –
52. 16. maaliskuuta 1986 Norja Oslo Holmenkollen K-105 103,0 m 106,0 m – 225,6 Hopeaa 1,9 Ernst Vettori
53. 22. maaliskuuta 1986 Jugoslavia Planica Srednja Velikanka K-90 92,0 m 91,5 m – 227,7 Kultaa – –
54. 23. maaliskuuta 1986 Jugoslavia Planica Bloudkova Velikanka K-120 123,0 m 127,0 m – 234,9 Pronssia 7,4 Ernst Vettori
55. 6. joulukuuta 1986 Kanada Thunder Bay Normal Thunder K-89,5 89,5 m 89,5 m – 229,5 Hopeaa 1,2 pkt Jens Weißflog
56. 7. joulukuuta 1986 Kanada Thunder Bay Big Thunder K-120 124,5 m 119,5 m – 236,1 Kultaa – –
57. 1. maaliskuuta 1987 Suomi Lahti Salpausselkä K-88 90,0 m 85,5 m – 221,7 Kultaa – –
58. 8. maaliskuuta 1987 Ruotsi Falun Lugnet K-112 115,0 m 103,0 m – 216,6 Kultaa – –
59. 5. joulukuuta 1987 Kanada Thunder Bay Normal Thunder K-89 95,5 m 94,5 m – 250,2 Kultaa – –
60. 6. joulukuuta 1987 Kanada Thunder Bay Big Thunder K-120 121,5 m 126,5 m – 241,7 Kultaa – –
61. 19. joulukuuta 1987 Japani Sapporo Miyanomori K-90 91,5 m – – 113,4 Kultaa – –
62. 20. joulukuuta 1987 Japani Sapporo Ōkurayama K-115 112,5 m 103,5 m – 202,4 Kultaa – –
63. 30. joulukuuta 1987 Saksa Oberstdorf Schattenberg K-115 115,0 m 114,0 m – 225,6 Hopeaa 4,6 Pavel Ploc
64. 1. tammikuuta 1988 Saksa Garmisch-Partenkirchen Wielka Olimpijska K-107 103,5 m 101,5 m – 212,4 Kultaa – –
65. 4. tammikuuta 1988 Itävalta Innsbruck Bergisel K-109 108,0 m 105,0 m – 220,0 Kultaa – –
66. 6. tammikuuta 1988 Itävalta Bischofshofen Paula Ausserleitnera K-111 112,5 m 110,0 m – 229,7 Kultaa – –
67. 20. tammikuuta 1988 Sveitsi Sankt Moritz Olimpijska K-94 88,5 m 94,0 m – 216,7 Kultaa – –
68. 24. tammikuuta 1988 Sveitsi Engelberg Gross-Titlis K-120 112,5 m 118,0 m – 214,7 Hopeaa 0,3 Jens Weißflog
69. 5. marraskuuta 1988 Suomi Lahti Salpausselkä K-90 87,0 m 86,0 m – 214,8 Kultaa – –
70. 6. marraskuuta 1988 Suomi Lahti Salpausselkä K-114 111,0 m 103,0 m – 208,4 Kultaa – –
71. 3. joulukuuta 1988 Kanada Thunder Bay Normal Thunder K-89 87,0 m 86,5 m – 216,6 Pronssia 5,0 Dieter Thoma
72. 17. joulukuuta 1988 Japani Sapporo Miyanomori K-90 88,5 m 90,0 m – 219,7 Kultaa – –
73. 18. joulukuuta 1988 Japani Sapporo Ōkurayama K-115 110,0 m 108,0 m – 212,5 Pronssia 9,5 Jan Boklöv
74. 30. joulukuuta 1988 Saksa Oberstdorf Schattenberg K-115 108,5 m 109,5 m – 209,0 Pronssia 10,5 Dieter Thoma
75. 1. tammikuuta 1989 Saksa Garmisch-Partenkirchen Wielka Olimpijska K-107 109,0 m 102,0 m – 220,5 Kultaa – –
76. 9. joulukuuta 1989 Yhdysvallat Lake Placid MacKenzie Intervale K-114 114,0 m 109,5 m – 226,0 Hopeaa 8,0 Ernst Vettori
Yhteenveto palkintosijoituksista
Kausi 1. sija 2. sija 3. sija palkintokorokkeella
1980/1981 – 1 – 1
1981/1982 3 2 – 5
1982/1983 10 2 1 13
1983/1984 5 6 – 11
1984/1985 6 4 – 10
1985/1986 7 3 4 14
1986/1987 3 1 – 4
1987/1988 10 2 – 12
1988/1989 2 – 3 5
1989/1990 – 1 – 1
1990/1991 – – – –
yhteensä 46 22 8 76
Sijoitukset maailmancupin kokonaiskilpailussa
Kausi Sijoitus Lähde
1981–1982 4. lähde?
1982–1983 1.
1983–1984 2.
1984–1985 1.
1985–1986 1.
1986–1987 6.
1987–1988 1.
1988–1989 9.
1989–1990 19.

Julkisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laulajana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Matti Nykänen esiintymässä Kiuruveden Iskelmäviikko -musiikkitapahtumassa 2013.

Nykäsen esikoisalbumi Yllätysten yö valmistui vuonna 1992 ja myi ilmestyessään kultaa.[18] Nykäsen toinen levy Samurai ei yltänyt ensimmäisen kaltaiseen myyntiin. Vuonna 2002 Nykänen julkaisi paluusinglen ”Elämä on laiffii”.[19] Vuonna 2006 seurasi kolmas täyspitkä albumi Ehkä otin, ehkä en.[18] Tämän jälkeen Nykänen teki singlejä sanoittaja-säveltäjä Jussi Niemen kanssa.[20]

Suomalaisista urheilijoista Matti Nykäsen lisäksi ainoastaan Tapio Rautavaara on voittanut kultamitalin olympiakisoissa sekä ansainnut artistina kultalevyn levymyynnistään.[21]

Muuta julkisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eduskuntavaaleissa 1995 hän oli SMP:n ehdokkaana Turun läänin eteläisessä vaalipiirissä[22] ja sai 525 ääntä[23]. Nykänen valittiin vuonna 1996 Uuraisten kunnanvaltuustoon Perussuomalaisten listalta. Hän istui valtuustossa muodollisesti vuoteen 1998 saakka, mutta osallistui ainoastaan kahteen valtuuston istuntoon.[24]

Rahapulassaan Nykänen kokeili vuonna 1998 uraa striptease-tanssijana Järvenpään Casinolla. Nykänen oli vuokrannut toiminimellään takahuoneen, jossa hän järjesti esityksiä halukkaille maksua vastaan.[25] Seksikohtauksia kuvattiin internetiin, ja Nykänen kertoi suunnittelevansa pornonäyttelijän uraa Hollywoodissa.[26] Myöhemmin hän kertoi häpeävänsä striptease-uraansa.[25]

Nykäsen elämää raportoivina ja julkisuutta rakentavina ns. luottotoimittajina toimivat aluksi Isto Lysmä ja sittemmin Kai Merilä.[27] Nykänen nimitettiin Suomen turhimmaksi julkkikseksi vuosina 1996, 2003 ja 2005.[28] Vuonna 2012 alkoi Nykäsen Matti -tositelevisiosarja, joka seurasi Nykäsen jokapäiväistä elämää.[29]

Matti Nykäsestä tehty elokuva, Matti, sai ensi-iltansa perjantaina 13. tammikuuta 2006. Aleksi Mäkelän ohjaaman elokuvan nimiroolia esittää Jasper Pääkkönen.[30] Elokuva oli vuoden katsotuin elokuva Suomessa.[31]

Syyskuussa 2016 Nykäsestä julkaistiin dokumentti Nykänen omin sanoin. Dokumentin ohjasi Kim Finn.[32] Viimeisinä elinvuosinaan Nykänen esiintyi pikavippimainoksissa.[33]

Loppuvuodesta 2023 MTV3 esitti dokumenttisarjan Matti Nykänen – elämä on laiffii.[34] Dokumentin ohjaaja on Sami Kieksi. Sarjassa haastatellaan Nykäsen lähipiiriä ja siinä esitetään Nykäsen haastatteluja, myös ennennäkemätöntä aineistoa.[35]

Jotkut Nykäsen sanomiksi usein mainitut lausahdukset kuten "elämä on laiffii", "ehkä otin, ehkä en", "fifty-sixty", "elämä on ihmisen parasta aikaa" ja "jokainen tsäänssi on mahdollisuus" ovat jääneet elämään lentävinä lauseina.[36]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perhe

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Matti Nykänen varttui Jyväskylässä Huhtasuon suuralueella; varhaisen lapsuutensa hän vietti Kangasvuoressa ja hänen ollessaan 11-vuotias perhe muutti Kangaslammelle.[37][38][39] Hän oli vanhempiensa Ensio ja Vieno Nykäsen ainoa poika. Hänellä oli myös kolme sisarta; isosiskot Päivi ja Tuija sekä pikkusisko Anne.[40]

Nykäsellä oli kolme lasta ja hän oli naimisissa kuudesti, viiden eri naisen kanssa:

  1. Tiina Hassinen 1986–1988 (poika, Sami, s. 1987)[41]
  2. Pia Hynninen (nyk. Mäntykangas) 1989–1991 (tytär, Eveliina, s. 1990)[41]
  3. Sari Paanala (nyk. Wikholm) 1996–1998[41][42]
  4. Mervi Tapola 2001–2003 ja 2004–2010[41][43]
  5. Pia Talonpoika 2014–2019 Nykäsen kuolemaan saakka,[41][44] asuivat yhdessä Lappeenrannan Joutsenossa Pulpin kylässä.[45][46]

Nykäsen ensimmäinen lapsi, Anniina, syntyi parisuhteessa Tarja Jokisen kanssa. Nykänen ja Jokinen eivät koskaan virallistaneet suhdettaan ja Nykänen yritti pitkään kiistää isyytensä.[47][48] Nykänen seurusteli Susanna Ruotsalaisen kanssa vuodesta 2010,[49] ja he olivat kihloissa 2011–2013.[50]

Nykänen kertoi haastattelussa tammikuussa 2019, että hänen lapsenlastensa vanhemmat ovat kieltäneet lapsiltaan tapaamiset hänen kanssaan.[51]

Rikostuomiot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen rikostuomionsa Matti Nykänen sai vuonna 1986 varkaudesta. Tuolloin Nykänen ja kolme hänen toveriaan olivat murtautuneet Vuokatin urheiluopistolla toimineeseen kioskiin ja saaneet saaliikseen tupakkaa ja makeisia. Nykänen tuomittiin neljän kuukauden ehdolliseen vankeuteen.[52]

Elokuussa 2000 Rovaniemen käräjäoikeus tuomitsi Nykäsen 4 760 markan sakkoihin pahoinpitelystä. Nykänen oli edellisenä talvena lyönyt hänelle tuntematonta naista rovaniemeläisessä ravintolassa.[53][54] Saman vuoden kesäkuussa Jyväskylän käräjäoikeus tuomitsi Nykäsen rattijuopumuksesta 50 päiväsakkoon, josta seurasi maksettavaa 3 700 markkaa.[55]

Tampereen käräjäoikeus tuomitsi Matti Nykäsen 18. maaliskuuta 2004 puolisonsa Mervi Tapolan pahoinpitelystä neljän kuukauden ehdolliseen vankeuteen sekä 20 päiväsakkoon, joista hänen tuloillaan kertyi 360 euroa. Syytteen mukaan Nykänen oli pahoinpidellyt Tapolaa useaan otteeseen vuosien 2002 ja 2003 aikana pariskunnan kotona Ylöjärvellä. Teot olivat olleet lyömistä, potkimista, hiuksista repimistä ja kuristamista, ja osapuolet olivat tällöin yleensä olleet alkoholin vaikutuksen alaisina. Syyttäjä katsoi törkeäksi helmikuussa 2003 sattuneen tapauksen, jonka jäljiltä Tapolasta oli löydetty useita teräaseella aiheutettuja haavoja. Haavat eivät kuitenkaan olleet vakavia. Tapola oli esitutkinnassa kertonut Nykäsen huitoneen häntä leipäveitsellä, ja Nykänen puolestaan oli selittänyt haavojen syntyneen hänen ottaessaan veistä pois Tapolan kädestä. Samassa yhteydessä käräjäoikeus tuomitsi Tapolan 20 päiväsakkoon, joista kertyi 1 900 euroa. Oikeuden mukaan Tapola oli elokuussa 2002 lyönyt Nykästä lasipullolla päähän, mistä oli syntynyt ompelua vaatinut haava.[56][57]

Matti Nykänen otettiin kiinni 24. elokuuta 2004 ja pidätettiin tapon yrityksestä sekä lopulta vangittiin epäiltynä 59-vuotiaan perhetuttavan puukottamisesta. Hänet tuomittiin Tampereen käräjäoikeudessa 27. lokakuuta 2004 kahden vuoden ja kahden kuukauden vankeusrangaistukseen törkeästä pahoinpitelystä.[58] Teko oli tapahtunut Tapolan suvun omistamalla kesähuvilalla Tottijärvellä, ja Nykänen oli ollut tekohetkellä ehdonalaisessa vapaudessa.[59] Nykänen vietti vankeusaikansa Kylmäkosken vankilassa.[60] Hän vapautui 21. syyskuuta 2005 ehdonalaiseen vapauteen. Kahden vuoden ja kahden kuukauden rangaistuksestaan Nykänen istui ensikertalaisena ainoastaan puolet.[61]

Jo saman viikon sunnuntaina, 25. syyskuuta Nykänen pidätettiin epäiltynä vaimonsa Mervi Tapolan pahoinpitelystä ja päätyi poliisin huostaan. 29. syyskuuta 2005 Nykäsestä tehtiin rikosilmoitus, koska hänen epäiltiin puukottaneen pitsaveitsellä entistä ystäväänsä. Nykänen tuomittiin vaimonsa pahoinpitelystä Tampereen käräjäoikeudessa 16. maaliskuuta 2006 neljäksi kuukaudeksi ehdottomaan vankeuteen, koska hän oli teon tapahtumahetkellä ehdonalaisessa vapaudessa.[62] Joulukuussa 2006 Turun hovioikeus lievensi tuomiota. Nykänen sai 60 päivää vankeutta, josta vähennettiin kolme vapaudenmenetyspäivää. Vankilan sijasta Nykänen sovitti tuomion 57 tunnin yhdyskuntapalveluna. Hovioikeus ei määrännyt Nykäsen ehdonalaista vapautta menetetyksi.[62]

Päijät-Hämeen käräjäoikeus tuomitsi Nykäsen 28. lokakuuta 2008 liikenneturvallisuuden vaarantamisesta 18 päiväsakkoon (liki 2 000 euroa). Nykänen oli lokakuun alussa ajanut valtatie 12:lla Lahdessa 60 km/h:n rajoitusalueella 92 km/h:n nopeudella.[63]

Joulupäivänä 2009 Nykänen huitoi vaimoaan keittiöveitsellä ja yritti kuristaa tämän kylpytakin vyöllä. Tapauksen johdosta Nykänen pidätettiin ja sai syytteen törkeästä pahoinpitelystä.[64][65] 24. elokuuta 2010 Nykänen tuomittiin vuodeksi ja neljäksi kuukaudeksi ehdottomaan vankeuteen. Lisäksi hänet tuomittiin maksamaan 5 000 euroa korvauksena kivusta ja särystä sekä henkisestä kärsimyksestä ja 3 000 euroa oikeudenkäyntikuluja.[66] Niin Nykänen kuin syyttäjäkin valittivat tuomiosta Turun hovioikeuteen, joka piti vankeustuomion ennallaan[67]. Matti Nykänen aloitti tuomionsa suorittamisen 10. lokakuuta 2011[68], ja hän pääsi valvottuun koevapauteen 29. helmikuuta 2012.[69]

Tuusulan käräjäoikeus tuomitsi Nykäsen 9. kesäkuuta 2014 liikenneturvallisuuden vaarantamisesta 60 päiväsakkoon (4 320 euroa). Nykänen oli ajanut saman vuoden maaliskuussa valtatie 4:llä Mäntsälässä 160 kilometrin tuntinopeudella 100 km/h:n rajoitusalueella. Poliisi oli tekohetkellä määrännyt Nykäselle kesäkuun loppuun saakka ulottuvan ajokiellon, jonka oikeus piti voimassa.[70]

Terveys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ollessaan Sari Paanalan kanssa kesällä 1996 häämatkalla Kanariansaarilla Nykänen oli tuntenut rintakipuja ja hakeutunut lääkärin tutkittavaksi sydämen rytmihäiriöiden vuoksi. Hän kertoi myöhemmin unohtaneensa käydä jatkotutkimuksissa, mikä oli johtunut häävalmisteluista. Erottuaan Paanalasta vuonna 1998 Nykänen sanoi joutuneensa käymään terapiassa ahdistuksen vuoksi.[42]

Nykäsellä oli todettu 2000-vuosikymmenen alkupuolella ylivilkkautta ja keskittymiskyvyn puutetta aiheuttava neuropsykiatrinen häiriö ADHD, josta ilmeisesti johtui osa hänen vaikeuksistaan.[71] Syyskuussa 2018 Nykänen kertoi kärsineensä edellisenä kesänä tiiviin keikkailun aiheuttamasta uupumuksesta ja masennuksesta.[72] Nykäsellä diagnosoitiin diabetes syksyllä 2018,[73] mutta hän jatkoi siitä huolimatta alkoholin käyttöä.[74] Nykäsen ystävän, toimittaja Kai Merilän mukaan Nykänen kärsi usein verensokerin aiheuttamista sairauskohtauksista ja saattoi alkoholia ottaessaan olla pitkiäkin aikoja syömättä.[75]

Kuolema

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Matti Nykänen kuoli yöllä 4. helmikuuta 2019 kotonaan Joutsenossa.[1][2][3][76][77] Nykänen oli aiemmin illalla tuntenut huimausta ja pahoinvointia.[78] Vaimo Pia Nykänen löysi hänet kuolleena pesuhuoneesta ennen puoltayötä,[76] ja häntä oli yritetty elvyttää tuloksetta.[79] Nykäsen kuolinsyyksi vahvistivat hänen sisarensa toukokuussa 2019 alkoholin käytöstä johtuneen pitkään jatkuneen haimatulehduksen ja välittömänä syynä keuhkokuumeen.[80]

Muistaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykäsen kuolema helmikuussa 2019 nousi merkittäväksi uutiseksi suomalaismedioissa[81] ja maailmalla.[82]

Kulttuuri- ja urheiluministeri Sampo Terho sanoi Matti Nykäsen kuoleman jälkeen, että Nykänen voisi ansaita valtiolliset hautajaiset, ja kertoi pyytäneensä virkakuntaansa selvittämään niiden järjestämistä.[83] Nykäsen läheiset kuitenkin ilmoittivat haluavansa viettää hautajaisia perhepiirissä ilman valtiollisia seremonioita, ja Nykäsen urheilusaavutuksia tultaisiin Terhon mukaan kunnioittamaan muilla tavoin.[84]

Nykänen haudattiin synnyinkaupunkiinsa Jyväskylään sukuhautaan isänsä ja isoisoäitinsä viereen. Ensi alkuun uutisoitiin, että hyväntekeväisyysjärjestö Pietarinkadun Oilers voisi kustantaa perhepiirin pienimuotoiset[85] hautajaiset,[86] mutta urheiluministeri Sampo Terho ilmoitti kuitenkin 18. helmikuuta, että Nykäsen hautajaiset kustannetaan valtion varoista.[87]

Nykäselle tehtiin muistomerkki Jyväskylään. Sen budjetti oli 100 000 euroa ja yleisö sai valita kuudesta luonnosehdotuksesta mieleisensä.[88]

Kaupunginvaltuusto päätti lokakuussa 2020 valita Kaarina Kaikkosen Höyhen -nimisen abstraktin teoksen Nykäsen muistomerkiksi. Muistomerkki sijoitettiin Hippoksen liikuntapuistoon vuonna 2022. Teräksisen muistomerkki muodostuu suksen kaltaisista osista. Höyhenmuoto viittaa lentämiseen. Muistomerkin portaille tulee mustaan kivilaattaan piirrosmaisesti kaiverrettu Nykäsen kasvokuva. Muistomerkkivalinta herätti vastustusta, koska Nykäsen omaiset olisivat halunneet muistomerkiksi näköispatsaan. Höyhen -muistomerkin pystyttämisen kokonaiskustannukset olivat noin 140 000  euroa. Opetus- ja kulttuuriministeriö myönsi hankkeelle 50 000 euron avustuksen.[89][90]

Saavutuksia ja palkintoja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Postimerkki, jossa on kuvattuna Calgaryn vuoden 1988 talviolympialaisissa kolme kultaa voittanut Nykänen.
  • Vuonna 1987 Nykänen palkittiin Holmenkollen-mitalilla.[91]
  • Vuonna 1988 julkaistiin Nykäsen muotokuvalla varustettu postimerkki.[92]
  • Vuonna 1988 nimettiin Laajavuoren hyppyrimäki Matti Nykäsen mäeksi.
  • Vuonna 2004 Nykänen valittiin Yleisradion järjestämässä Suuret suomalaiset -äänestyksessä 11:nneksi suurimmaksi suomalaiseksi.[93]
  • 2010-luvun alussa saksalaisen Süddeutsche Zeitung -lehden laajassa gallupissa silloiset mäkihyppääjät, valmentajat ja toimittajat äänestivät Matti Nykäsen maailman kaikkien aikojen parhaaksi mäkimieheksi.[94]
  • Vuonna 2011 Ilta-Sanomien kansainvälinen asiantuntijaraati valitsi Nykäsen kaikkien aikojen mäkihyppääjäksi.[95]
  • Vuoden 2013 Suomen urheilugaala -tapahtumassa Nykäselle myönnettiin palkinto elämänurasta mäkihypyn parissa.[96]

Diskografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Singlet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Elämä on laiffii (2002)
  • Tää on mun elämää (2004)
  • Jump and Fly (julkaisematon)
  • Mäkikotka ja häkkilintu (2005)
  • Voitosta voittoon (2007)
  • Anna mulle sexii (2008)
  • Lennä Nykäsen Matti (2008)
  • Pomminvarma rakkaus (2009)
  • Jälleen joulu on (2009)
  • Tuusula mielessäin (Teflon Brothersin kanssa) 2013
  • Jokainen tsäänssi on mahdollisuus (2013)
  • Suomi (vierailevana artistina Yhden totuuden kappaleessa, 2018)
  • Leipää ja vettä (2019)

Kirjat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Nykänen, Matti & Ainasoja, Päivi & Syrjänen, Manu: Mattihan se sopan keitti: Nykäsellä höystetty keittokirja. (Julkkisten elämää -sarja) Vantaa: Finrila, 2007. ISBN 978-952-99900-0-9

Teatteriroolit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Show Not - Matti Nykänen Revyy. MagnumLive, 2017-[97]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Soukola, Timo: Nykänen, Matti (1963–2019) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 4.2.2019. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 3.3.2019.
  2. ↑ a b Matti Nykäsen kuolin­ilmoitus julkaistiin Keski­suomalaisessa: ”Kotka nousi siivilleen ja katosi taivaan sineen” Ilta-Sanomat. 3.3.2019. Viitattu 3.3.2019.
  3. ↑ a b Ikävalko, Kari: Mäkihyppylegenda Matti Nykänen on kuollut Yle Uutiset. 4.2.2019. Viitattu 4.2.2019.
  4. ↑ Saarikosk, Saska: Viimeinen koko kansan urheiluikoni. Helsingin Sanomat, 5.2.2019. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 14.2.2019.
  5. ↑ Ylimutka, Leena: Seiska: Matti Nykänen polttohaudataan - uurna lasketaan Ensio-isän viereen. Iltalehti, Määritä ajankohta! Artikkelin verkkoversio. Viitattu 14.2.2019.
  6. ↑ Matista mestari Oslon sumussa yle.fi. 14.02.2007. Viitattu 27.9.2020.
  7. ↑ a b c Virolainen, Antti: Mäkiviikolle 1986–1987 piti lähteä aivan ylivoimainen Matti Nykänen – sitten alkoi varsin raskas ja värikäs tapahtumasarja 28.2.2019. Ilta-Sanomat.
  8. ↑ a b c d e Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilutieto 11, 1990, s. 33. Sporti Kustannus Oy, 1990. ISBN 951-8920-10-9
  9. ↑ ”Mitalini kuuluvat Suomen kansalle” - Matti Nykäsen mitalikokoelma Suomen Urheilumuseo. Viitattu 7.2.2019.
  10. ↑ a b Matti Nykänen oli yksi Suomen kaikkien aikojen urheilijoista – mäkilegendan ainutlaatuiset saavutukset hakevat vertaistaan Yle. 4.2.2019. Viitattu 7.2.2019.
  11. ↑ Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilutieto 11, 1990, s. 32. Sporti Kustannus Oy, 1990. ISBN 951-8920-10-9
  12. ↑ Nurmi vuosisadan suomalainen urheilija 28.5.2012. Yle. Viitattu 12.3.2013.
  13. ↑ Matti Nykänen on kuollut Ilta-Sanomat. 4.2.2019. Viitattu 7.2.2019.
  14. ↑ Nykänen voitti maailmanmestaruuden!. Iltalehti, 28.2.2008. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 28.2.2008.
  15. ↑ Matti Nykänen voitti maailmanmestaruuden – katso video!. Ilta-Sanomat, 28.2.2008. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 28.2.2008.
  16. ↑ Helsingin Sanomat 11.3.2011 cit. MTV3 viihdeuutiset. Matti Nykänen ponnisti veteraanien MM-kultaa. [1]
  17. ↑ NYKAENEN Matti - Athlete Information fis-ski.com.
  18. ↑ a b "Joskus elämässä lento katkeaa" – näistä kappaleista Matti Nykänen muistetaan MTV Uutiset. 4.2.2019. Viitattu 7.2.2019.
  19. ↑ Matti Nykäsen värikäs elämä - kuusi kertaa naimisiin, pahoinpitelytuomioita ja ura laulajana Iltalehti. 4.2.2019. Viitattu 7.2.2019.
  20. ↑ Jussi Niemi – kummitusmies Matti Nykäsen hittien takana Yle. 6.12.2017. Viitattu 7.2.2019.
  21. ↑ Matti Nykänen tänään 53 vuotta – muistatko nämä mäkikotkan lausahdukset?
  22. ↑ Matti Nykänen Smp:n listoille. Helsingin Sanomat, 24.1.1995.
  23. ↑ Turun eteläinen. Helsingin Sanomat, 21.3.1995. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 28.10.2010.
  24. ↑ Laatikainen, Outi: Perussuomalaisten vahva kunta Keskisuomalainen. 20.9.2008. Arkistoitu 31.5.2011. Viitattu 30.1.2010.
  25. ↑ a b Dokumentti: Matti Nykänen häpeää strippaustaan: "En tiennyt, että se menee noin härskiin touhuun" mtvuutiset.fi. 11.9.2016. Viitattu 12.2.2019.
  26. ↑ Kultalevy, kuusi avioliittoa, alkoholismia ja vankeustuomioita – Matti Nykäsen myrskyisä elämä urheilu-uran jälkeen Yle. 4.2.2019. Viitattu 12.2.2019.
  27. ↑ Viljakainen, Miika: Ensimmäinen luottotoimittaja loi Nykäs-ilmiön ja matkusti mukaan Matin häämatkallekin Ilta-Sanomat. 7.2.2019. Viitattu 7.2.2019.
  28. ↑ Voittajahistoriaa: Suomen Turhimmat Julkkikset turhatjulkkikset.com. Viitattu 28.2.2008.
  29. ↑ Matti Nykäsestä tv-sarja
  30. ↑ Matti
  31. ↑ Matti Nykästä näytellyt Jasper Pääkkönen muistelee kuollutta ex-hyppääjää koskettavalla kuvalla: Nauraa Nykäsen sylissä 4.2.2019 Iltalehti
  32. ↑ "Tämäkään ei paljasta kaikkea" – Matti Nykänen vaivaantuu uudesta dokumenttielokuvasta
  33. ↑ Maria Ohisalo: Matti Nykäsellä ei tarvitsisi pikavippejä mainostaa www.finanssiala.fi. Viitattu 5.2.2019.
  34. ↑ Matti Nykänen – Elämä on laiffii Muropaketti. 14.6.2023. Viitattu 21.6.2023.
  35. ↑ Lönnqvist, Niclas: Ny dokumentärserie om Matti Nykänen undviker misärporr. Hufvudstadsbladet, 27.10.2023, s. 17. Artikkelin maksullinen verkkoversio.. Viitattu 27.10.2023.
  36. ↑ Matti Nykänen oli legendaaristen lausahdusten mies – nämä heitot jäävät elämään: ”Se on ihan fifty-sixty!” 4.2.2019 Iltalehti
  37. ↑ Lauri Silv, er: Isä Ensio kysyi nuorelta Matti Nykäseltä kysymyksen, joka teki Matista mäkihyppääjän Ilta-Sanomat. 25.2.2019. Viitattu 5.11.2019.
  38. ↑ Heikki Kärki: Kiersimme Matti Nykäsen jalanjäljillä Jyväskylässä – "Totta kai tiesin, että Matti on asunut täällä" KSML.fi – Keskisuomalainen. Viitattu 20.4.2019.
  39. ↑ Minun Huhtasuoni. Huhtasuon asukasyhdistys, 1999.
  40. ↑ Tiesitkö nämä 55 asiaa Matti Nykäsestä? Mäkihyppylegenda oli myös rallivoittaja ja siivousintoilija Ilta-Sanomat. 11.2.2019. Viitattu 21.2.2019.
  41. ↑ a b c d e "Matti jos kuka oli todellinen romantikko" – tällainen oli edesmenneen mäkihyppylegenda Matti Nykäsen rakkauselämä MTV Uutiset. 5.2.2019. Viitattu 6.2.2019.
  42. ↑ a b Enqvist, Niina: Ex-vaimo Sari järkyttyi syvästi Matti Nykäsen kuolemasta – kun pari avioitui, Matti vannoi rilluttelun loppuneen 4.2.2019. Ilta-Sanomat.
  43. ↑ Kymmenen vuoden sekopäinen suhde: Matin ja Mervin 15 erohakemusta, lue tarinat 17.8.2010. MTV3. Viitattu 29.8.2010.
  44. ↑ Matti Nykänen meni naimisiin! 26.7.2014. Ilta-Sanomat. Viitattu 27.7.2014.
  45. ↑ Matti Nykänen ja Amanda Harkimo suutelivat Alanyassa – vaimo hermostui: ”Pia ei tällaisia juttuja hyvällä katso” Ilta-Sanomat. 28.4.2016. Viitattu 29.4.2016.
  46. ↑ Manninen, Tuomas: Surutalon piha peittyi valkoiseen vaippaan Joutsenossa Ilta-Sanomat. 4.2.2019. Viitattu 4.2.2019.
  47. ↑ Matti Nykäsen myrskyisät suhteet - kestääkö uusi rakkaus? Iltalehti. 27.11.2013. Viitattu 21.2.2019.
  48. ↑ Matti Nykäsen tytär ensi kertaa julkisuudessa Hymy. 24.6.2010. Arkistoitu 22.12.2015. Viitattu 19.12.2015.
  49. ↑ Matti Nykänen ja Susanna Ruotsalainen: Yhdessä lemmenlomalla Iltalehti. 31.12.2010. Viitattu 5.2.2019.
  50. ↑ Ex-kihlattu Susanna Ruotsalainen meni surusta sekaisin kuultuaan Matti Nykäsen kuolemasta – ”Tämä on ollut ihan järkyttävä päivä” Ilta-Sanomat. 4.2.2019. Viitattu 5.2.2019.
  51. ↑ Lempinen, Marko: Matti Nykänen puhuu vaikeasta tilanteestaan: Yritti turhaan saada yhteyden lapsenlapsiinsa – ”Se on tuntunut tosi pahalta” Ilta-Sanomat. 22.1.2019. Viitattu 4.2.2019.
  52. ↑ Lahti, Petri: Totuus Matti Nykäsen kioskimurrosta paljastuu uutuuskirjassa – saalis kätkettiin jätesäkissä, kartta piirrettiin ruutupaperille 9.9.2020. Ilta-Sanomat.
  53. ↑ Matti Nykäselle syyte naisen pahoinpitelystä 9.6.2000. Ilta-Sanomat.
  54. ↑ Nykäselle 5000 markan sakot pahoinpitelystä 17.8.2000. IltaSanomat.
  55. ↑ Siukonen, Timo: Rattijuopumus toi sakot Matti Nykäselle 20.6.2000. Helsingin Sanomat.
  56. ↑ Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 2005, s. 80. Helsinki: Otava, 2004. ISBN 951-1-19469-0.
  57. ↑ Matti Nykäsen syyte kulki vanhaa latua 11.3.2004. MTV Uutiset.
  58. ↑ Matti Nykänen hovioikeuden kuultavaksi Helsingin Sanomat. 7.3.2005. Viitattu 5.2.2019.
  59. ↑ Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 2006, s. 29. Helsinki: Otava, 2005. ISBN 951-1-20203-0.
  60. ↑ Mattia uhkaa taas vankila 17.12.2005. Ilta-Sanomat.
  61. ↑ Matti Nykäsen vangitsemisesta ei vielä päätetty Kaleva. 26.9.2005. Viitattu 7.2.2019.
  62. ↑ a b Matti Nykäsen tuomio lieveni hovioikeudessa. Helsingin Sanomat, 14.12.2006. Hakutulos HS:n arkistosta. Viitattu 25.12.2006.
  63. ↑ Vesa Näveri ja Jussi Niiranen: Matti Nykänen kaahasi 2000 euron sakot 28.10.2008. Ilta-Sanomat.
  64. ↑ Rantalainen, Tiia: Nykästen raju joulu – Matti puukotti Merviä Iltalehti. Arkistoitu 30.12.2009. Viitattu 27.12.2009.
  65. ↑ Niiranen, Jussi: Matti Nykäselle syyte törkeästä pahoinpitelystä Iltasanomat. Viitattu 11.8.2010.
  66. ↑ Matti Nykäselle yli vuosi vankeutta YLE Tampere. Viitattu 24.8.2010.
  67. ↑ Matti Nykänen yli vuodeksi vankilaan Helsingin Sanomat. 23.6.2011. Sanoma News. Arkistoitu 26.6.2011. Viitattu 23.6.2011.
  68. ↑ Matti Nykäsen tie vankilasta vapauteen MTV Uutiset. 1.3.2012. Viitattu 6.2.2019.
  69. ↑ Seiska: Matti Nykänen pääsi pois vankilasta. (Lähde: STT) Keskisuomalainen, 1.3.2012. Sanomalehti Keskisuomalainen Oy. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 7.3.2012. (Arkistoitu – Internet Archive)
  70. ↑ Glad, Laura: Matti Nykäselle tuomio ylinopeudesta – roimat sakot ja kortti kuivumaan 9.6.2014. Ilta-Sanomat.
  71. ↑ Lääkkeet eivät ole tehonneet – Onko tarkkaavaisuushäiriö Nykäsen ongelmien osasyy? Ilta-Sanomat, 10.3.2004.
  72. ↑ Lempinen, Marko: Matti Nykänen paloi loppuun ja masentui: ”Saatoin tuijottaa tuntitolkulla seinää” 15.9.2018. Ilta-Sanomat.
  73. ↑ Seiska: Matti Nykänen sairastui diabetekseen - piikittää itseään päivittäin: ”Juon jos janottaa” iltalehti.fi. Viitattu 16.11.2018.
  74. ↑ Diabetes ei hillinnyt Matti Nykästä – viikon raisu ryyppyputki Kanarialla! Seiska. 23.11.2018. Viitattu 8.2.2019.
  75. ↑ Matti Nykänen kaatui monta kertaa jaloiltaan verensokerin laskiessa, kertoo Nykäsen ystävä ja luottotoimittaja Kai Merilä Helsingin Sanomat. 5.2.2019. Viitattu 8.2.2019.
  76. ↑ a b Juuti, Mikko: Seiska: Pia-vaimo löysi Matti Nykäsen kuolleena pesuhuoneesta – kertoo mäkikotkan viimeiset sanat Ilta-Sanomat. 7.2.2019. Viitattu 7.2.2019.
  77. ↑ Ylimutka, Leena: Matti Nykänen kuoli kotonaan: Pyykkäili ja valitti huonoa oloaan Iltalehti. 4.2.2019. Viitattu 4.2.2019.
  78. ↑ Leinonen, Pauliina: Ystävä kertoo: Matti Nykänen oli valitellut illalla huimausta ja pahoinvointia Ilta-Sanomat. 4.2.2019. Viitattu 4.2.2019.
  79. ↑ Tämä kaikki Matti Nykäsen viimeisistä hetkistä tiedetään Iltalehti. 4.2.2019. Viitattu 8.2.2019.
  80. ↑ Marko Lempinen: Omaiset paljastavat nyt ensimmäistä kertaa Matti Nykäsen kuolinsyyn Ilta-Sanomat. 18.5.2019. Viitattu 18.5.2019.
  81. ↑ Matti Nykänen 1963–2019 HS.fi. Viitattu 4.2.2019.
  82. ↑ Timo Myllyniemi, Tero Karjalainen, Mikko Marttinen: Matti Nykäsen kuolema nousi pääuutiseksi Norjassa – kilpakumppani: ”Hän oli mäkihypyn vastaus Diego Maradonalle” Ilta-Sanomat. 4.2.2019. Viitattu 4.2.2019.
  83. ↑ Matti Nykänen voi saada valtiolliset hautajaiset – urheiluministeri Sampo Terho pyysi virkakuntaa selvittämään asiaa Helsingin Sanomat. 5.2.2019. Viitattu 7.2.2019.
  84. ↑ Pudas, Mari: Matti Nykäselle ei järjestetä valtiollisia hautajaisia Iltalehti. 7.2.2019. Viitattu 8.2.2019.
  85. ↑ Noora Hapuli: Seiska: Matti Nykänen haudataan lähipiirin kesken Ilta-Sanomat. 14.2.2019. Viitattu 14.2.2019.
  86. ↑ Karjalainen, Tero: Hyväntekeväisyysjärjestö kustantaa Matti Nykäsen hautajaiset Ilta-Sanomat. 8.2.2019. Viitattu 8.2.2019.
  87. ↑ Olli Waris, Tero Karjalainen: Valtio maksaa Matti Nykäsen hautajaiset – ”On sen saavutuksillaan ansainnut” Ilta-Sanomat. 18.2.2019. Viitattu 18.2.2019.
  88. ↑ Anttijussi Ripaoja: Kuvat: Matti Nykäsen muistomerkiksi kuusi ehdotusta – Jyväskylän kaupunki järjestää yleisöäänestyksen Ilta-Sanomat. 31.10.2019. Viitattu 1.11.2019.
  89. ↑ Jyväskylä kunnioittaa mäkikotka Matti Nykäsen muistoa höyhenpatsaalla 27.10.2020. Yle. Viitattu 27.10.2020.
  90. ↑ Hakola, Tero: Matti Nykäselle tulee omaistenkin kritisoima Höyhen-muistomerkki, kansanedustaja kuvaa kilpailua ”täydeksi farssiksi” Helsingin Sanomat. 27.10.2020. Viitattu 27.10.2020.
  91. ↑ Holmenkollmedaljen
  92. ↑ Postimerkki Matti Nykäsestä, YLE Elävä arkisto, julkaistu 19.11.2008
  93. ↑ Ylen suuret suomalaiset (Arkistoitu – Internet Archive) Turun Sanomat 1.11.2004. Viitattu 4.2.2019.
  94. ↑ Matti Nykänen ja Mika Kojonkoski ehtivät sopia välinsä: ”Yhteentörmäykset liittyivät alkoholiin” 4.2.2019 Iltalehti
  95. ↑ Juha Kanerva: Matti on paras. Ilta-Sanomat, 2011, nro 5.1., s. 41.
  96. ↑ Niemeläinen, Jonne: Matti Nykänen palkittiin Elämäntyö-palkinnolla vuoden 2013 Urheilugaalassa – katso mäkilegendan reaktiot Yle. 4.2.2019. Viitattu 7.2.2019.
  97. ↑ Matti Nykänen tähdittää omaa revyytään - MagnumLive www.magnumlive.fi. Viitattu 8.2.2017.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Arve, Antti: Matti Nykänen, maailman paras. Helsinki: Kirjayhtymä, 1988. ISBN 951-26-3218-7
  • Heiskanen, Benita (toim.): Mitä Matti tarkoittaa? Esseitä Matti Nykäsestä. Turku; Tampere: Savukeidas, 2013. ISBN 978-952-268-073-0
  • Kyheröinen, Kari & Miettinen, Hannu: Takalaudasta täysillä: Matti Nykäsen tie maailmanhuipulle. Tampere: Lehtimiehet, 1984. ISBN 951-95532-4-X
  • Kujala, Antero: Matti Pulli, voittohyppy. Helsinki: Ajatus, 1999. ISBN 951-9440-92-5
  • Theiner, Egon: Matti Nykänen: Huipulla ja montussa. ((Grüsse aus der Hölle, 2004.) Suomentanut Pauliina Jäntti) Helsinki: Otava, 2004. ISBN 951-1-19573-5
  • Merilä, Kai: Matin ja minun rankka reissu!. Helsinki: Aller julkaisut, 2005. ISBN 952-5029-14-X
  • Jokinen, Juha Veli (toim.): Elämä on laiffii ja muita Matti Nykäsen lentäviä lauseita. (Alkuperäiset tekstit: Matti Nykänen) Helsinki Jyväskylä: Minerva, 2006. ISBN 952-5591-84-0
  • Jokinen, Juha Veli (toim.): Missä me ollaan, ja oonko mäkin siellä: Matti Nykäsen lentäviä lauseita 2. (Alkuperäiset tekstit: Matti Nykänen) Helsinki Jyväskylä: Minerva, 2007. ISBN 978-952-492-016-2
  • Lempinen, Marko – Niemi, Jussi: Elämä oli laiffii: Matti Nykänen 1963–2019. Helsinki: Otava, 2020. ISBN 978-951-1-36590-7
  • Teronen, Arto – Vuolle, Jouko: Matin maailma: Äärimmäisyyksien ihminen ja urheilija Matti Nykänen. Helsinki: Kirjapaja. ISBN 978-952-354-193-1
  • Ekholm, Kai: Matti Nykänen – Pilviin kahlittu poika. Helsinki: Docendo. ISBN 978-952-382-571-0

Elokuvat ja näytelmät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Mestari 1992 – Teemu Kimpilä -nimisen kuvitteellisen mäkihyppääjän katoamisesta ja hänen ympärillään pyörivästä mediavouhotuksesta kertova elokuva, jonka päähenkilöön on otettu vaikutteita tosielämän Matista.
  • Matti 2006 – elokuva, joka pohjautuu mäkihyppääjä Matti Nykäsen elämäntarinaan. Elokuva on osittain fiktiivinen kuvaus entisen mäkihyppääjän ammattilaisuran loppuvaiheista ja sen jälkeisestä elämästä julkisuudessa. Jasper Pääkkönen esiintyy elokuvan pääosassa Matti Nykäsenä.
  • Elämä on laiffii -musiikkinäytelmä Matti Nykäsen elämästä Ränssin Kievarin kesäteatterissa Jyväskylässä kesällä 2021.[1]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mäkihypyn normaalimäen olympiavoittajat

1924: Jacob Tullin Thams | 1928: Alf Andersen | 1932: Birger Ruud | 1936: Birger Ruud | 1948: Petter Hugsted | 1952: Arnfinn Bergmann | 1956: Antti Hyvärinen | 1960: Helmut Recknagel | 1964: Veikko Kankkonen | 1968: Jiří Raška | 1972: Yukio Kasaya | 1976: Hans-Georg Aschenbach | 1980: Toni Innauer | 1984: Jens Weißflog | 1988: Matti Nykänen | 1992: Ernst Vettori | 1994: Espen Bredesen | 1998: Jani Soininen | 2002: Simon Ammann | 2006: Lars Bystøl | 2010: Simon Ammann | 2014: Kamil Stoch | 2018: Andreas Wellinger | 2022: Ryōyū Kobayashi

Mäkihypyn suurmäen olympiavoittajat

1964: Toralf Engan | 1968: Vladimir Belousov | 1972: Wojciech Fortuna | 1976: Karl Schnabl | 1980: Jouko Törmänen | 1984: Matti Nykänen | 1988: Matti Nykänen | 1992: Toni Nieminen | 1994: Jens Weißflog | 1998: Kazuyoshi Funaki | 2002: Simon Ammann | 2006: Thomas Morgenstern | 2010: Simon Ammann | 2014: Kamil Stoch | 2018: Kamil Stoch | 2022: Marius Lindvik

Mäkihypyn suurmäen maailmanmestarit

1962: Helmut Recknagel | 1964: Toralf Engan | 1966: Bjørn Wirkola | 1968: Vladimir Belousov | 1970: Gari Napalkov | 1972: Wojciech Fortuna | 1974: Hans-Georg Aschenbach | 1976: Karl Schnabl | 1978: Tapio Räisänen | 1980: Jouko Törmänen | 1982: Matti Nykänen | 1985: Per Bergerud | 1987: Andreas Felder | 1989: Jari Puikkonen | 1991: Franci Petek | 1993: Espen Bredesen | 1995: Tommy Ingebrigtsen | 1997: Masahiko Harada | 1999: Martin Schmitt | 2001: Martin Schmitt | 2003: Adam Małysz | 2005: Janne Ahonen | 2007: Simon Ammann | 2009: Andreas Küttel | 2011: Gregor Schlierenzauer | 2013: Kamil Stoch | 2015: Severin Freund | 2017: Stefan Kraft | 2019: Markus Eisenbichler | 2021: Stefan Kraft | 2023: Timi Zajc

Lentomäen maailmanmestarit

1972: Walter Steiner | 1973: Hans-Georg Aschenbach | 1975: Karel Kodejška | 1977: Walter Steiner | 1979: Armin Kogler | 1981: Jari Puikkonen | 1983: Klaus Ostwald | 1985: Matti Nykänen | 1986: Andreas Felder | 1988: Ole Gunnar Fidjestøl | 1990: Dieter Thoma | 1992: Noriaki Kasai | 1994: Jaroslav Sakala | 1996: Andreas Goldberger | 1998: Kazuyoshi Funaki | 2000: Sven Hannawald | 2002: Sven Hannawald | 2004: Roar Ljøkelsøy | 2006: Roar Ljøkelsøy | 2008: Gregor Schlierenzauer | 2010: Simon Ammann | 2012: Robert Kranjec | 2014: Severin Freund | 2016: Peter Prevc | 2018: Daniel-André Tande | 2020: Karl Geiger | 2022: Marius Lindvik

  1. ↑ Johanna Suominen: Teatteriarvio | Mäkikotkan komeaa liitoa – upeat näyttelijäsuoritukset sekä musiikki siivittävät Ränssin Kievarin Elämä on laiffii -näytelmää, joka tekee kunniaa Matti Nykäselle Keskisuomalainen. 29.7.2021. Viitattu 4.10.2024.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Matti_Nykänen&oldid=22799953#Siviilielämä”