Juha Väätäinen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mitalit
Juha Väätäinen helmikuussa 2011.
Juha Väätäinen helmikuussa 2011.
Maa:  Suomi
Miesten yleisurheilu
EM-kilpailut
Kultaa Kultaa Helsinki 1971 5 000 m
Kultaa Kultaa Helsinki 1971 10 000 m

Toivo Juha Väätäinen (s. 12. heinäkuuta 1941 Oulu) on suomalainen entinen kestävyysjuoksija ja valmentaja, joka toimi perussuomalaisten kansanedustajana vuosina 2011–2015.[1] Hän sai vuonna 2013 liikuntaneuvoksen arvonimen.[2] Urheilijana hänen suurimmat saavutuksensa olivat 5 000 metrin ja 10 000 metrin juoksun Euroopan-mestaruudet Helsingissä 1971, jolloin oli kulunut 25 vuotta edellisestä suomalaisen kestävyysjuoksijan arvokisavoitosta ratamatkoilla.[3]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Urheilu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väätäinen kilpaili uransa alkupuolella lyhyemmillä juoksumatkoilla. Hän voitti nuorten Suomen-mestaruuden 400 metrin aitajuoksussa vuonna 1960. Aikuisten sarjassa hän teki läpimurron vuonna 1965 voittaessaan 800 metrin juoksussa Suomen-mestaruuden ja Pohjoismaiden-mestaruuden.[3] Vuonna 1967 hän voitti tällä matkalla toisen Suomen-mestaruutensa.[4] Hän harjoitteli muun muassa Coloradossa opiskelujensa yhteydessä ja Brasiliassa ja alkoi keskittyä kestävyysjuoksuihin.[3] Väätäisen valmentaja Paavo Meskus kuoli vaikeaan sairauteen alkuvuonna 1968, minkä jälkeen Väätäinen jatkoi omin neuvoin.[5] Vuonna 1969 hän juoksi 10 000 metriä aikaan 28.53,0 eli alle Suomen-ennätyksen, mutta tulos syntyi piirikunnallisissa kilpailuissa eikä sitä hyväksytty viralliseksi ennätykseksi. Sairastelu esti hänen osallistumisensa Ateenan EM-kilpailuihin 1969.[3]

Juha Väätäinen vuonna 1970

Kesäkuussa 1970 Väätäinen paransi Oulussa käydyssä Suomi–Ranska-maaottelussa 10 000 metrin Suomen-ennätystä yli puoli minuuttia ajallaan 28.19,6.[3][6] Vuonna 1971 hän juoksi lisää Suomen-ennätyksiä: 2 maililla 8.33,0 Yhdysvaltain Modestossa, 3 000 metrillä 7.56,4 Vuosaaressa[3] ja 10 000 metrillä 28.12,8 Kalevan kisoissa Oulussa.[3][7] Euroopan-mestaruuskilpailujen avauspäivänä 10. elokuuta 1971 Helsingissä Väätäinen piti 10 000 metrillä viimeisen kierroksen kovassa kiritaistelussa kaksien edellisten EM-kilpailujen mestarin, itäsaksalaisen Jürgen Haasen takanaan ja voitti kultaa. Väätäinen juoksi viimeisen kierroksen aikaan 53,9, ja lopputulos 27.52,8 oli Suomen-ennätys ja hän alitti sillä kaikkien aikojen kolmantena juoksijana 28 minuutin rajan.[3][8] Neljä päivää myöhemmin Väätäinen voitti kultaa 5 000 metrillä Suomen-ennätyksellä 13.32,6 jättäen loppukirissä taakseen ranskalaisen Jean Wadoux'n ja länsisaksalaisen Harald Norpothin.[3][9] Vuonna 1972 Väätäinen voitti Suomen-mestaruuden 5 000 metrillä. Münchenin olympialaisissa hän juoksi 5 000 metrin alkuerissä ajan 13.32,8 mutta jäi Lasse Virénin voittamassa loppukilpailussa iskiaksen vaivaamana 13:nneksi. Heti olympialaisten jälkeen hän juoksi Roomassa ennätyksensä 13.28,4.[3]

Väätäisen lempinimi on "Julma-Juha". Sen hän sai harjoiteltuaan askeettisissa oloissa Afrikassa. Hän on ainoa juoksija, joka on yltänyt SM-kilpailuissa pisteille kaikilla matkoilla 400 metristä 10 000 metriin, sekä Paavo Nurmen ja Eero Tuomaalan lisäksi ainoa, joka on voittanut Suomen-mestaruuden sekä 800 metrin että 10 000 metrin juoksussa.[3] Väätäinen toimi vuosina 1986–1990 Suomen Urheiluliiton juoksujen päävalmentajana. Hän on valmentanut muun muassa kävelijöitä Reima Salosta ja Sari Essayahia sekä juoksijoita Jari Matinlauria ja Kirsi Valastia.

Juha Väätäisen kotikunnassa Piippolassa (nykyinen Siikalatva) järjestetään vuosittain hänen nimikkojuoksunsa, Julma-Juhan Juoksu.

Politiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väätäinen oli kokoomuksen jäsen ja eduskuntavaaliehdokas urheilu-uransa huipulla vuonna 1972. Kevään 2007 eduskuntavaaleissa hän oli keskustan ehdokas Helsingin vaalipiirissä, muttei tullut valituksi.[10] Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa Väätäinen valittiin kansanedustajaksi perussuomalaisten listalta Helsingin vaalipiiristä.[11]

13. elokuuta 2012 Väätäinen erotettiin luottamuspulan vuoksi perussuomalaisten Helsingin piirin puheenjohtajan tehtävästä.[12] Erottamisen syynä olivat erimielisyydet kunnallisvaalien järjestelyissä.[13] Väätäinen kyseenalaisti erottamisen ja perui myöhemmin ehdokkuutensa vuoden 2012 kunnallisvaaleissa.[14]

Perussuomalaiset nimittivät Väätäisen 31. toukokuuta 2013 puolueen eurovaaliehdokkaaksi vuoden 2014 europarlamenttivaaleihin.[15] Väätäisen äänisaaliiksi tuli eurovaaleissa 2 484 ääntä, mikä ei riittänyt valintaan.[16]

Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa Väätäinen yritti päästä takaisin kansanedustajaksi, mutta äänimäärä ei riittänyt valituksi tulemiseen.[17]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koulutukseltaan Väätäinen on luokanopettaja. Lisäksi hän on suorittanut opintoja yliopistoissa ja draamatutkinnon ammattikorkeakoulussa. 2000-luvulla Väätäinen ryhtyi taidemaalariksi. Hänen tauluissaan näkyvät espanjalaiset värit ja vaikutteet, sillä Väätäinen asui toistakymmentä vuotta vuoteen 2006 saakka Málagassa.

Väätäinen on naimisissa Liisa Väätäisen kanssa[18] ja hänellä on kaksi aikuista lasta. Sotilasarvoltaan hän on reservin luutnantti.[1] Maaliskuussa 2015 Väätäinen kertoi sairastavansa ihon okasolusyöpää.[19]

Urheilusaavutuksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
”Julma-Juha” vuonna 1966.

Henkilökohtaiset ennätykset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • 5 000 m: 13.28,4 (13.9.1972 Rooma)
  • 10 000 m: 27.52,78 (10.8.1971 Helsinki)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Juha Väätäinen Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  2. ↑ Myönnetyt arvonimet 1993 – 24.5.2013 2013. Ilkka-sanomalehti. Viitattu 6.12.2017.
  3. ↑ a b c d e f g h i j k Hannus, Matti: Yleisurheilu - Tuhat tähteä, s. 627–628. (2. painos) WSOY, 1984. ISBN 951-0-11900-8
  4. ↑ Hannus, Matti: Yleisurheilu - Tuhat tähteä, s. 798. (2. painos) WSOY, 1984. ISBN 951-0-11900-8
  5. ↑ Raevuori, Antero; Arponen, Antti O. & Hannus, Matti: Urheilu 2000 - osa 3, s. 40. WSOY, 1995. ISBN 951-19379-8
  6. ↑ Laitinen, Esa: Suomen yleisurheilun tilasto-osa, s. 170, 572. Määritä julkaisija!
  7. ↑ Hannus, Matti; Laitinen, Esa & Martiskainen, Seppo: Kalevan kisat - Kalevan malja, s. 111. Suomen Urheiluliitto, 2002. ISBN 951-96491-5-8
  8. ↑ Raevuori, Antero; Arponen, Antti O. & Hannus, Matti: Urheilu 2000 - osa 3, s. 38–40. WSOY, 1995. ISBN 951-19379-8
  9. ↑ Raevuori, Antero; Arponen, Antti O. & Hannus, Matti: Urheilu 2000 - osa 3, s. 39–40. WSOY, 1995. ISBN 951-19379-8
  10. ↑ Hakkarainen, Timo: Kolmiloikkaaja Iltalehti. 28.10.2010. Viitattu 26.2.2011.
  11. ↑ Valitut ehdokkaat Helsingin vaalipiiri 20.4.2011. Oikeusministeriö. Viitattu 22.4.2011.
  12. ↑ Toivonen, Hanne-Mari: Juha Väätäinen erotettiin perussuomalaisten piirihallituksesta Yle Uutiset. 3.9.2012. Viitattu 27.7.2015.
  13. ↑ Mannermaa, Jaakko: Välikangas: Väätäisen erottaminen ei liittynyt poliittisiin linjoihin Yle Uutiset. 4.9.2012. Viitattu 27.7.2015.
  14. ↑ Kantola, Karoliina: Väätäinen Yle Uutisille: En lähde kuntavaaliehdokkaaksi Yle Uutiset. 18.9.2012. Viitattu 27.7.2015.
  15. ↑ Rantala, Jyri: Perussuomalaiset päätti ensimmäiset eurovaaliehdokkaansa - mm. Halla-aho ehdolle 31.5.2013. Yle Uutiset. Viitattu 16.12.2013.
  16. ↑ Ehdokkaiden äänet
  17. ↑ Eduskuntavaalit 2019 – Helsingin vaalipiiri (Ehdokkaat) Ylen vaalitulospalvelu. 18.4.2019. Yleisradio. Viitattu 25.2.2020.
  18. ↑ Kansanedustajan vaimo vastasi pukukohuun - ihmettelee arvostelijoiden ammattitaitoa Ilta-Sanomat. 11.12.2011. Viitattu 28.2.2023.
  19. ↑ Kansanedustaja Juha Väätäinen sairastaa syöpää Yle Uutiset. 7.3.2015. Viitattu 27.7.2015.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Juha Väätäinen.
Kansainväliset
Kansalliset
Henkilöt
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Juha_Väätäinen&oldid=22172691”