Hiihdon maailmanmestaruuskilpailut 1985
Vuoden 1985 hiihdon maailmanmestaruuskilpailut järjestettiin Seefeldissä Itävallassa 17.–27. tammikuuta 1985.[1]
Kisaohjelmaan kuului neljä miesten ja neljä naisten maastohiihtokilpailua, kolme mäkihyppykilpailua ja kaksi yhdistetyn kilpailua. Kisojen menestynein maa oli Norja, joka saavutti niin kultaa, hopeaa kuin pronssiakin viisi kappaletta. Kaksinkertaisia maailmanmestareita olivat Ruotsin Gunde Svan, Norjan Anette Bøe ja Länsi-Saksan Hermann Weinbuch.[2]
Maastohiihdossa perinteistä nopeampi luistelutyyli oli yleistynyt ja sillä menestyttiin myös MM-kilpailuissa, joissa luistelu oli kiellettyä vain viimeisellä 200 metrillä sekä viestien alussa ja vaihtoalueella.[3]
Miesten maastohiihto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]15 km
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sija | Maa | Kilpailija | Aika |
---|---|---|---|
1 | Kari Härkönen | 40.42,7 | |
2 | Thomas Wassberg | 40.56,0 | |
3 | Maurilio De Zolt | 41.27,2 | |
4 | Giorgio Vanzetta | 41.33,2 | |
5 | Gunde Svan | 41.47,4 | |
6 | Harri Kirvesniemi | 41.57,4 |
Päivämäärä: 22. tammikuuta
Ensimmäisellä väliaikapisteellä Kari Härkönen oli kärjessä noin viisi sekuntia Thomas Wassbergia edellä. Seuraavalla väliaikapisteellä kärkikaksikon keskinäinen ero oli vajaat yhdeksän sekuntia ja Maurilio De Zolt ja Giorgio Vanzetta hiihtivät edelleen seuraavina. Maaliin Härkönen saapui lähes minuutin ja 15 sekuntia siihen saakka johtanutta Harri Kirvesniemeä nopeampana. Gunde Svanin perässä maaliin tuli Vanzetta mutta De Zolt alitti heidän loppuaikansa. Viimeisenä kärkimiehistä maaliin tuli Wassberg, joka hävisi Härköselle yli 13 sekuntia ja sai hopeaa.[4][5]
Aki Karvonen pääsi loppumatkan hiihtämään Wassbergin peesissä ja sijoittui 12:nneksi.[4][5] Juha Mieto oli kilpailun 52:s.
30 km
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sija | Maa | Kilpailija | Aika |
---|---|---|---|
1 | Gunde Svan | 1.18.24,1 | |
2 | Ove Aunli | 1.18.49,1 | |
3 | Harri Kirvesniemi | 1.19.00,2 | |
4 | Thomas Wassberg | 1.19.03,3 | |
5 | Kari Härkönen | 1.19.04,4 | |
6 | Aki Karvonen | 1.19.42,9 |
Päivämäärä: 18. tammikuuta
Ensimmäisellä väliaikapisteellä 4,5 kilometrin kohdalla Harri Kirvesniemi johti ja suomalaisista myös Kari Härkönen ja Aki Karvonen olivat kärkipäässä. Toisella väliaikapisteellä 9,7 kilometrin kohdalla Kirvesniemi johti Härköstä ja Karvosta 18 sekunnilla ja ruotsalaiset Thomas Wassberg ja Gunde Svan olivat seuraavina vajaan kymmenen sekunnin päässä suomalaiskaksikosta. Suomalaisilla oli edelleen selvä kolmoisjohto 19,7 kilometrin kohdalla. Kärkihiihtäjistä ensimmäisenä maaliin tuli Wassberg, jolle Härkönen hävisi 1,1 sekunnilla. Svan hiihti viimeisen kympin nopeiten ja oli maalissa lähes 40 sekunnin erolla Wassbergia parempi. Karvonen ja Kirvesniemi tulivat maaliin lähes peräkkäin ja heistä Kirvesniemi sijoittui paremmin mutta oli viimeisellä kympillä lähes minuutin ja 20 sekuntia Svania hitaampi. Norjalainen Ove Aunli nousi vielä Kirvesniemen ohi hopealle. Sijat 7–10 menivät keski- ja eteläeurooppalaisille ja paras neuvostoliittolainen oli vasta neljästoista.[6][7]
Suomen Kari Ristanen oli kilpailussa 34:s.
50 km
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sija | Maa | Kilpailija | Aika |
---|---|---|---|
1 | Gunde Svan | 2.10.49,9 | |
2 | Maurilio De Zolt | 2.11.52,6 | |
3 | Ove Aunli | 2.12.37,7 | |
4 | Kari Härkönen | 2.13.17,0 | |
5 | Miloš Bečvář | 2.13.33,5 | |
6 | Torgny Mogren | 2.13.34,4 |
Päivämäärä: 27. tammikuuta
Neuvostoliiton Vladimir Sahnov johti kilpailua alusta saakka ja oli vielä puolimatkassa kärjessä 1,7 sekuntia Gunde Svania, 11 sekuntia Maurilio De Zoltia ja 12 sekuntia Kari Härköstä edellä. Svan oli hiihtänyt 1,5 minuuttia aiemmin matkaan lähteneen Thomas Wassbergin kiinni. Vähän 31 kilometrin jälkeen Svan johti jo yli puolella minuutilla toiseksi noussutta Ove Aunlia Sahnovin pudottua lähes minuutin päähän kärjestä. Loppumatkasta De Zolt ohitti Aunlin ja Sahnov putosi kahdeksanneksi.[8][9]
Suomen Harri Kirvesniemi oli kilpailussa seitsemäs, Asko Autio 39. ja Veijo Hämäläinen 40:s.
4 x 10 km viesti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sija | Maa | Kilpailijat | Aika |
---|---|---|---|
1 | Arild Monsen Pål Gunnar Mikkelsplass Tor Håkon Holte Ove Aunli |
1.52.21,0 | |
2 | Marco Albarello Giorgio Vanzetta Maurilio De Zolt Giuseppe Ploner |
1.52.27,5 | |
3 | Erik Östlund Thomas Wassberg Thomas Eriksson Gunde Svan |
1.52.40,4 | |
4 | Aki Karvonen Veijo Hämäläinen Harri Kirvesniemi Kari Härkönen |
1.53.01,8 | |
5 | Konrad Hallenbarter Giachem Guidon Joos Ambühl Andreas Grünenfelder |
1.53.57,7 | |
6 | Aleksandr Batjuk Nikolai Zimjatov Vladimir Smirnov Juri Burlakov |
1.54.29,7 |
Päivämäärä: 24. tammikuuta
Ensimmäisen osuuden jälkeen kärkiryhmässä olivat Neuvostoliitto, Suomi ja Ruotsi. Toisessa ryhmässä olivat Italia, joka jäi alkumatkalla kärjestä Marco Albarellon katkaistua sauvansa, Sveitsi ja Norja. Toisella osuudella Ruotsin Thomas Wassberg karkasi muilta parin kilometrin jälkeen ja tuli vaihtoon noin puoli minuuttia Suomen Veijo Hämäläisen edellä. Italia, Norja ja Sveitsi olivat lähellä Suomea mutta Neuvostoliitto oli jäänyt taakse. Kolmannen osuuden puolivälissä Ruotsi saatiin kiinni. Osuuden lopussa Norja ja Italia karkasivat Suomelta Harri Kirvesniemen kaaduttua. Viimeisessä vaihdossa Suomi oli jäänyt kärkikaksikosta 32, Neuvostoliitto 48 ja Ruotsi 49 sekuntia. Ankkuriosuudella Suomen Kari Härkönen pääsi kärjestä kymmenen sekunnin päähän mutta väsyi sitten ja joutui päästämään Ruotsin Gunde Svaninkin ohitseen. Norjan Ove Aunli pudotti Italian Giuseppe Plonerin peesistään kilometri ennen maalia ja toi Norjan voittajana maaliin.[10][5]
Naisten maastohiihto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]5 km
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sija | Maa | Kilpailija | Aika |
---|---|---|---|
1 | Anette Bøe | 15.14,8 | |
2 | Marja-Liisa Kirvesniemi | 15.25,1 | |
3 | Grete Ingeborg Nykkelmo | 15.26,6 | |
4 | Berit Aunli | 15.33,5 | |
5 | Anne Jahren | 15.34,1 | |
6 | Věra Klimková | 15.36,7 |
Päivämäärä: 21. tammikuuta
Kilpailun puolivälissä Anette Bøe johti Marja-Liisa Kirvesniemeä 2,2 sekunnilla ja Grete Ingeborg Nykkelmota 4,1 sekunnilla. Järjestys oli myös maalissa sama ja Bøe kasvatti eron muihin yli kymmeneen sekuntiin. Kaikki viisi norjalaista olivat seitsemän parhaan joukossa.[11][5]
Suomalaisista 19-vuotias Marjo Matikainen oli kilpailussa 11., Pirkko Määttä 23. ja Sirpa Kesälä 34:s.
10 km
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sija | Maa | Kilpailija | Aika |
---|---|---|---|
1 | Anette Bøe | 30.54,8 | |
2 | Marja-Liisa Kirvesniemi | 30.56,2 | |
3 | Grete Ingeborg Nykkelmo | 30.58,0 | |
4 | Raisa Smetanina | 31.05,4 | |
5 | Anne Jahren | 31.19,1 | |
6 | Berit Aunli | 31.19,4 |
Päivämäärä: 19. tammikuuta
Kilpailun puolivälissä Anette Bøe johti, Raisa Smetanina oli noin kolmen sekunnin päässä, Grete Ingeborg Nykkelmo noin viiden sekunnin päässä ja Marja-Liisa Kirvesniemi neljäntenä runsaat 12 sekuntia kärkeä jäljessä. Maalissa Nykkelmo sai pitää johtopaikkaa runsaan viiden minuutin ajan kunnes Bøe ohitti hänet 3,2 sekunnin erolla. Kirvesniemi oli jälkimmäisen puoliskon nopein mutta hävisi Bøelle 1,4 sekunnilla. Kuuden parhaan joukkoon sijoittui neljä norjalaista ja pitovoiteilla hiihtänyt Brit Pettersen oli heikäläisistä ainoa kauemmaksi kärjestä jäänyt sijalla 13.[12][7]
Suomen Jaana Savolainen oli kilpailussa 30., Pirkko Määttä 37. ja Eija Hyytiäinen 38:s.
20 km
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sija | Maa | Kilpailija | Aika |
---|---|---|---|
1 | Grete Ingeborg Nykkelmo | 59.19,1 | |
2 | Brit Pettersen | 59.37,5 | |
3 | Anette Bøe | 59.43,5 | |
4 | Berit Aunli | 1.00.05,8 | |
5 | Anfisa Romanova | 1.00.22,1 | |
6 | Marie Risby | 1.00.40,6 |
Päivämäärä: 26. tammikuuta
Viiden kilometrin kohdalla johdossa oli Grete Ingeborg Nykkelmo, toisena Anfisa Romanova, sitten kolme norjalaista ja kuudentena Marja-Liisa Kirvesniemi 16 sekuntia kärkeä hitaampana. Puolimatkassa Norjalla oli neloisjohto ja Kirvesniemi oli jäänyt Nykkelmosta lähes minuutin päähän. Nykkelmo johti edelleen 15 kilometrin kohdalla. Brit Pettersen oli hänestä jäljessä noin kolme sekuntia, Berit Aunli noin yhdeksän sekuntia ja Anette Bøe noin 12 sekuntia mutta eroa norjalaisista Romanovaan oli jo lähes puoli minuuttia. Lähtönumerolla 2 hiihtänyt Nykkelmo kasvatti lopussa eron Petterseniin yli 18 sekunnin suuruiseksi, Bøe nousi pronssille ja Aunli varmisti Norjan neloisvoiton. Neuvostoliittolaiset olivat sijoilla 5, 7, 8, 9 ja 13.[13][14]
Suomalaisista Marja-Liisa Kirvesniemi sijoittui 12:nneksi 2.43,4 voittajalle hävinneenä,[13][14] Eija Hyytiäinen oli 23., Jaana Savolainen 24. ja Pirkko Määttä 28:s.
4 × 5 km viesti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sija | Maa | Kilpailijat | Aika |
---|---|---|---|
1 | Tamara Tihonova Raisa Smetanina Lilija Vasilitšenko Anfisa Romanova |
1.04.50,1 | |
2 | Anette Bøe Anne Jahren Grete Ingeborg Nykkelmo Berit Aunli |
1.04.58,8 | |
3 | Manuela Drescher Gaby Nestler Antje Misersky Ute Noack |
1.05.57,0 | |
4 | Pirkko Määttä Jaana Savolainen Marja-Liisa Kirvesniemi Marjo Matikainen |
1.06.32,0 | |
5 | Dagmar Švubová Alžbeta Havrančíková Věra Klimková Gabriela Svobodová |
1.07.02,2 | |
6 | Karin Thomas Annelies Lengacher Martina Schönbächler Evi Kratzer |
1.07.50,2 |
Päivämäärä: 23. tammikuuta
Anette Bøe vei Norjan ensimmäisellä osuudella lähes puolen minuutin johtoon. Sveitsi ja Neuvostoliitto olivat seuraavina ja Suomi vasta kahdeksantena. Toisen osuuden jälkeen Norja johti Neuvostoliittoa noin 20 sekunnilla muiden jäätyä kauemmas. Suomi nousi seitsemänneksi. Kolmannella osuudella Norjan johto kaventui kahdeksaan sekuntiin ja vaihdossa Berit Aunlin sauva katkesi sen jäätyä Grete Ingeborg Nykkelmon suksien alle, joten Neuvostoliitto sai eron heti kiinni. Kolmannen osuuden nopein oli Marja-Liisa Kirvesniemi, joka nosti Suomen viidenneksi. Ankkuriosuudella Neuvostoliiton Anfisa Romanova peesasi Berit Aunlia kolmen kilometrin verran ja hiihti sitten karkuun. Suomen Marjo Matikainen nosti Suomen neljänneksi ohi Tšekkoslovakian.[15][5]
Yhdistetty
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Normaalikilpailu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sija | Maa | Kilpailija | Pisteet |
---|---|---|---|
1 | Hermann Weinbuch | 410,10 | |
2 | Geir Andersen | 399,84 | |
3 | Jouko Karjalainen | 396,60 | |
4 | Heiko Hunger | 391,75 | |
5 | Fredy Glanzmann | 390,32 | |
6 | Uwe Dotzauer | 386,88 |
Päivämäärä: 18.–19. tammikuuta
Mäkiosuuden paras oli itäsaksalainen, vuoden 1983 nuorten maailmanmestari Heiko Hunger, joka sai 86 ja 90 metrin pituisista hypyistään 221,0 pistettä. Länsi-Saksan Hubert Schwarz sai 204,1 pistettä ja Norjan Geir Andersen 198,9 pistettä. Hungerin etumatka hiihdossa oli Schwarziin lähes kaksi minuuttia, Anderseniin 2.28 minuuttia, kuudenneksi mäkiosuudella sijoittuneeseen Jukka Ylipulliin 3.14 minuuttia ja 19:ntenä mäessä olleeseen Jouko Karjalaiseen 4.36 minuuttia. Hiihto-osuus suoritettiin Gundersen-menetelmällä, jota ei aiemmin ollut käytetty arvokisojen henkilökohtaisessa kilpailussa. Andersen ohitti puolimatkassa Hungerin mutta vähän myöhemmin kärkeen nousi mäkiosuudella seitsemänneksi sijoittunut Hermann Weinbuch, joka oli hiihto-osuudella yli kaksi minuuttia Andersenia nopeampi. Karjalainen oli hiihto-osuudella kolmanneksi nopein ja ohitti Hungerin kilometri ennen maalia nousten pronssille. Hiihdon toiseksi nopein vain viisi sekuntia Weinbuchia hitaampana oli Sveitsin Fredy Glanzmann, joka nousi mäkiosuuden 26. sijalta lopputuloksissa viidenneksi.[16][7]
Muista suomalaisista Jukka Ylipulli oli kilpailun 11:s (376,85), Sami Leinonen 20:s (359,78) ja Jyri Pelkonen 23:s (351,75).[17]
Joukkuekilpailu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sija | Maa | Kilpailija | Pisteet |
---|---|---|---|
1 | Thomas Müller Hubert Schwarz Hermann Weinbuch |
1276,90 | |
2 | Geir Andersen Espen Andersen Hallstein Bøgseth |
1256,02 | |
3 | Jyri Pelkonen Jukka Ylipulli Jouko Karjalainen |
1202,60 | |
4 | Aleksandr Prosvirnin Allar Levandi Aleksandr Majorov |
1199,34 | |
5 | Oliver Warg Heiko Hunger Uwe Dotzauer |
1174,58 | |
6 | Tadeusz Bafia Karol Koltas Janusz Gunka |
1166,58 |
Päivämäärä: 24.–25. tammikuuta
Tuulen ja lumisateen häiritsemä mäkiosuus keskeytyi moneen otteeseen ja tietokonejärjestelmäkin meni epäkuntoon niin, että tulokset saatiin selville vasta pari tuntia kilpailun jälkeen. Mäkiosuuden paras oli Länsi-Saksa, jolle Itä-Saksa hävisi noin 20 pistettä ja Norja 25 pistettä. Hiihtoajoissa erot olivat 1.38 minuuttia ja 2.08 minuuttia. Suomi oli seitsemäntenä lähes 70 pistettä Länsi-Saksaa jäljessä. Hiihto-osuudella Länsi-Saksa säilytti kärkipaikkansa vaikeuksitta ja Norja nousi varhaisessa vaiheessa toiseksi. Suomen Jyri Pelkonen nosti Suomea lähemmäksi mitalikamppailua ja toisella osuudella Jukka Ylipulli ohitti pian Itä-Saksan, Itävallan ja Puolan. Viimeisessä vaihdossa Neuvostoliitto oli runsaan minuutin Suomea edellä mutta Jouko Karjalainen sai Aleksandr Majorovin kiinni pari kilometriä ennen maalia. Neuvostoliitto teki kilpailun jälkeen protestin Jyri Pelkosen sääntöjen vastaisista luistelupotkuista lähtöalueella. Suomi vastasi tähän tekemällä protestin Allar Levandin luistelupotkuista vaihtoalueella. Neuvottelujen tuloksena molemmat joukkueet vetivät protestinsa pois.[18][5]
Mäkihyppy
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Normaalimäki K82
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sija | Maa | Kilpailija | Pisteet |
---|---|---|---|
1 | Jens Weißflog | 225,3 | |
2 | Andreas Felder | 216,0 | |
3 | Per Bergerud | 214,6 | |
4 | Manfred Deckert | 212,8 | |
5 | Ernst Vettori | 212,5 | |
6 | Klaus Ostwald | 211,2 |
Päivämäärä: 26. tammikuuta
Ensimmäisellä kierroksella Tšekkoslovakian Miroslav Polakin hypättyä 90 metriä päätettiin lähtölavaa alentaa ja 30 ensimmäistä hyppääjää joutuivat tekemään suorituksensa uusiksi. Kilpailun kuluessa sää heikkeni ja tuuli vaikutti hyppyihin vaihtelevasti. Jens Weißflog hyppäsi 91-metrisen hypyn ja johti 113,6 pisteellä. Ernst Vettori oli toisena 105,7 pisteellä ja 86,5 metriä hypännyt Jari Puikkonen kolmantena 103,9 pisteellä. Toisella kierroksella Weißflog hyppäsi 89,5 metriä ja voitti selvästi. Andreas Felder nousi 90,5 metrin hypyllään kahdeksannelta sijalta toiseksi ja Per Bergerud 89,5 metrin hypyllään seitsemänneltä sijalta kolmanneksi.
Puikkosen toinen hyppy oli pituudeltaan 87,5 metriä ja hän putosi tuloksissa seitsemänneksi (210,9 p).[19][14] Matti Nykänen sijoittui 11:nneksi (206,4 p), Pentti Kokkonen oli 15:s (197,5 p) ja Tuomo Ylipulli 36:s (175,0 p).[20]
Suurmäki K110
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sija | Maa | Kilpailija | Pisteet |
---|---|---|---|
1 | Per Bergerud | 224,2 | |
2 | Jari Puikkonen | 223,0 | |
3 | Matti Nykänen | 221,7 | |
4 | Jíři Parma | 220,6 | |
5 | Ernst Vettori | 219,0 | |
6 | Primož Ulaga | 216,9 |
Päivämäärä: 20. tammikuuta
Ensimmäisellä kierroksella pisimmälle hyppäsivät Per Bergerud, joka sai 110 metrin hypystään 115,9 pistettä, ja Ernst Vettori, joka hyppäsi 109 metriä ja sai 114,5 pistettä. Seuraavina olivat Jari Puikkonen ja Matti Nykänen, jotka molemmat saivat 108-metrisistä hypyistään 110,1 pistettä. Pentti Kokkonen oli jaetulla kuudennella sijalla. Toisella kierroksella Nykänen hyppäsi 108 metriä ja Puikkonen 107,5 metriä mutta jälkimmäinen sai paremmat tyylipisteet ja nousi Nykäsen ohi. Vettori jäi kotiyleisön edessä 104 metriin ja putosi mitalisijojen ulkopuolelle. Bergerud hyppäsi 106 metriä ja vei voiton 1,2 pisteen erolla Puikkoseen.[21][5]
Pentti Kokkonen sijoittui kahdeksanneksi (215,3 p), Tuomo Ylipulli oli 25:s (180,0 p) ja Markku Pusenius 35:s (165,6 p).[20]
Joukkuemäki K110
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Päivämäärä: 22. tammikuuta
Kilpailuun osallistui 12 nelimiehistä joukkuetta. Joukkueiden tuloksiin laskettiin molemmilta kierroksilta kolmen parhaan hyppääjän pisteet. Ensimmäisellä kierroksella paras oli Itävalta 295,3 pisteellä, toisena Suomi 288,7 pisteellä ja kolmantena Itä-Saksa 279,8 pisteellä. Itävallan Ernst Vettori jäi tuulen riepottelemana 84 metriin ja oli joukkueensa heikoin. Suomalaisista Matti Nykänen hyppäsi 104 metriä, Jari Puikkonen 100 metriä, Pentti Kokkonen 96 metriä ja Tuomo Ylipulli 95 metriä. Ennen toisen kierroksen viimeisiä hyppyjä Itävalta johti Suomea viiden pisteen erolla. Ylipulli oli hypännyt 86,5 metriä, Kokkonen 95,5 metriä ja Nykänen 107 metriä. Suomen viimeisenä hyppääjänä Puikkonen ylsi 99 metriin ja se riitti nostamaan Suomen voittoon 3,8 pisteen erolla Itävaltaan. Henkilökohtaisissa pisteissä kilpailun paras oli Nykänen 213,7 pisteellä ja seuraavina olivat Itävallan Andreas Felder 209,3 pisteellä ja Itä-Saksan Jens Weißflog 206,6 pisteellä.[22][5]
Mitalitaulukko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sija | Maa | Kultaa | Hopeaa | Pronssia | Yhteensä |
---|---|---|---|---|---|
1. | Norja | 5 | 5 | 5 | 15 |
2. | Suomi | 2 | 3 | 4 | 9 |
3. | Ruotsi | 2 | 1 | 1 | 4 |
4. | Länsi-Saksa | 2 | 0 | 0 | 2 |
5. | Itä-Saksa | 1 | 0 | 2 | 3 |
6. | Neuvostoliitto | 1 | 0 | 0 | 1 |
7. | Italia | 0 | 2 | 1 | 3 |
8. | Itävalta | 0 | 2 | 0 | 2 |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilujätti 1986, s. 39–43, 182–183, 222, 267. Jyväskylä: Gummerus, 1986. ISBN 951-20-2759-3
- Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 6. Oy Scandia Kirjat Ab, 1985. ISBN 951-9466-41-X
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Siukonen & Ahola 1985, s. 193
- ↑ Siukonen & Ahola 1985, s. 226–228
- ↑ Siukonen & Ahola 1985, s. 193, 196
- ↑ a b Siukonen & Ahola 1985, s. 200–203, 226
- ↑ a b c d e f g h Siukonen & Ahola 1986, s. 40
- ↑ Siukonen & Ahola 1985, s. 196–200, 226
- ↑ a b c Siukonen & Ahola 1986, s. 39
- ↑ Siukonen & Ahola 1985, s. 206–207, 226
- ↑ Siukonen & Ahola 1986, s. 43
- ↑ Siukonen & Ahola 1985, s. 203–205, 226
- ↑ Siukonen & Ahola 1985, s. 221, 227–228
- ↑ Siukonen & Ahola 1985, s. 218–219, 228
- ↑ a b Siukonen & Ahola 1985, s. 222–224, 228
- ↑ a b c Siukonen & Ahola 1986, s. 40, 43
- ↑ Siukonen & Ahola 1985, s. 221–222, 228
- ↑ Siukonen & Ahola 1985, s. 209–210, 226–227
- ↑ Siukonen & Ahola 1986, s. 267
- ↑ Siukonen & Ahola 1985, s. 210–212, 227
- ↑ Siukonen & Ahola 1985, s. 216–217, 227
- ↑ a b Siukonen & Ahola 1986, s. 222
- ↑ Siukonen & Ahola 1985, s. 212–213, 227
- ↑ Siukonen & Ahola 1985, s. 215, 227
|