Säynätsalo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo entisestä kunnasta ja nykyisestä Jyväskylän kaupunginosasta. Saaresta kertoo artikkeli Säynätsalo (saari).
Säynätsalo
Entinen kunta – nykyiset kunnat:
Jyväskylä

vaakuna

sijainti

Sijainti 62°08′25″N, 025°46′09″E
Lääni Keski-Suomen lääni
Maakunta Keski-Suomen maakunta
Kuntanumero 787
Hallinnollinen keskus Säynätsalo
Perustettu 1924 (erottamalla Muuramesta)
Liitetty 1993
– liitoskunnat Jyväskylä
Säynätsalo
– syntynyt kunta Jyväskylä
Pinta-ala  km²  [1]
(1.1.1992)
– maa 9,0 km²
Väkiluku 3 600  [2]
(31.12.1992)
väestötiheys 397,1 as./km²
Säynätsalo
Kaupunki Jyväskylä
Suuralue Säynätsalo
Kaupunginosa nro 37
Väkiluku 3 320 (2020)
Osa-alueet Säynätsalonsaari, Lehtisaari, Muuratsalo, Rauvanlahti

Säynätsalo on entinen Suomen kunta ja nykyisin osa Jyväskylää. Asukkaita Säynätsalon suuralueella oli vuoden 2020 lopulla 3 320.[3] Säynätsalo oli vuoden 1993 alusta vuoden 2008 loppuun asti Jyväskylän eksklaavi, koska sillä ei ollut yhteistä rajaa muun kaupungin kanssa, vaan väliin jäi osa Muuramen kuntaa. Jyväskylän maalaiskunnan ja Jyväskylän yhdistyessä 1. tammikuuta 2009 yhteys kuitenkin muodostui, joskin vain vesiraja Päijänteen Hauhonselällä. Liikenneyhteys alueelle tulee jatkossakin vain Muuramen kautta. Muuramen ja Jyväskylän maalaiskunnan lisäksi Säynätsalolla oli lyhyt yhteinen vesiraja Toivakan kanssa. Säynätsalo oli maapinta-alaltaan Suomen toiseksi pienin kunta heti Kauniaisten jälkeen.

Säynätsalon asutus sijaitsee Säynätsalon saaressa, Lehtisaaressa ja Isossa Mäntysaaressa[4], jotka kuuluvat Säynätsaloon kokonaan, Muuratsalon saaressa, joka kuuluu osaksi Säynätsaloon, osaksi Muurameen sekä Päijänteen rannalla sijaitsevalla maakaistaleella Kinkovuoren alueella, joka on rakennettu vasta Säynätsalon kunnan lakkauttamisen jälkeen. Lisäksi Säynätsaloon kuuluu eräitä asumattomia pikkusaaria kuten Kaakkosaari, Korpinen, Lappi sekä Säynätsalon saareen pistävän Sisälmyslahden suulla oleva nimetön pikkusaari.

Säynätsalon seutu vuosien 1992 ja 1987 yleiskartoissa, Säynätsalon kunnan rajat korostettuna. Kartassa näkyy Säynätsalon ja Jyväskylän väliin jäävä Muurameen kuuluva Kinkomaan alue sekä Muuratsalon saaren jako Säynätsalon ja Muuramen kesken.

Säynätsalon tehdasyhdyskunta sai alkunsa vuonna 1897, kun jyväskyläläinen kauppaneuvos Johan Parviainen päätti hankkia Säynätsalon asumattoman saaren, joka tuohon aikaan kuului Korpilahden kuntaan. Seuraavana vuonna Parviaisen perhe perusti saarelle ensimmäisen sahan.[5] Yhteisö syntyi siis pääasiallisesti teollisuuden ympärille, sillä Parviaisen ostaessa Korpilahden kuntaan kuuluneen Säynätsalon saaren, oli koko saaressa ainoastaan yksi lato eikä lainkaan pysyvää ihmisasutusta.[6] Ensimmäiset asunnot valmistuivatkin jo 1897, ja vuonna 1914 saaren toiminta laajeni, kun liiketoimintansa aloitti myös Säynätsalon vaneritehdas. Lisäksi saarella toimivat kuitulevytehdas (1947-75) ja talotehdas (1940-2009).[7][8] UPM sulki Säynätsalossa 116 vuotta toimineen vaneritehtaan kesällä 2020.[9] Teollista toimintaa Säynätsalon saarella edustaa yhä Kiitokori-ryhmään kuuluva Saurus-paloautoja valmistava Sammutin Oy:n (nyk. Saurus Oy) tehdas. Tehdasalueella sijaitsee myös Logistikas Oy:n Jyväskylän logistiikkakeskus.

Vuonna 1921 Korpilahden kunnasta erosi Muuramen kunta, johon alun perin kuului myös Säynätsalo. Säynätsalolaisten mukaan Muurame ei kunnolla huolehtinut Säynätsalon kehittämisestä, vaikka sieltä tuli yli puolet Muuramen kunnan verotuloista. Säynätsalon eroamisaie tuli Muuramen valtuuston tietoon vuonna 1922, ja valtioneuvosto vahvisti Säynätsalon eron Muuramesta muutama viikko myöhemmin. Säynätsalon ensimmäiset kunnallisvaalit pidettiin kesäkuun lopulla 1924 ja Säynätsalon kunnanvaltuuston ensimmäinen kokous noin kuukausi myöhemmin.[10] Maa-alue käsitti tällöin vain Säynätsalon saaren. 1935 Lehtisaari ja Muuratsalon pohjoisosa liitettiin kuntaan. 1960-luvulla ja uudestaan vuonna 1980 Säynätsalo sai lisää alueita Muuratsalosta. Säynätsalo oli Suomen järvisin kunta. Yli puolet kunnan alueesta oli järveä. Valtaosa maa-alasta ja koko asutus olivat sisävesisaarissa. Kunnaksi, joka ei ollut kaupunki eikä kauppala, se oli muutenkin hyvin poikkeuksellinen: taajamaväestön osuus sen koko väestöstä oli yli 90 %, lähes 80 prosenttia kunnan ammatissa toimivasta väestöstä palveli teollisuutta[11] eikä maataloutta kunnassa ollut juuri lainkaan. Säynätsalo oli aikoinaan Suomen tiheimmin asuttu maalaiskunta[12]. Säynätsalosta tuli osa Jyväskylää kuntaliitoksen yhteydessä 1993. Siitä tuli Jyväskylän eksklaavi, Säynätsalon kunnalla kun ei ollut ollut yhteistä rajaa Jyväskylän kaupungin kanssa, kunnes Jyväskylän maalaiskunnan liittyminen kaupunkiin vuoden 2009 alussa sai aikaan yhteisen vesirajan Säynätsalon ja muun Jyväskylän kanssa, mutta ei edelleenkään maarajaa. Säynätsalon liittymisestä vapaaehtoisesti Jyväskylään vuonna 1993 seurasi toinenkin erikoisuus: sekä Säynätsalossa että siihenastisessa Jyväskylässä oli Huvilatie, Kauppakatu ja Kirkkotie, mutta minkään kyseisestä kuudesta kadusta nimeä ei pitkään aikaan muutettu. Niinpä Jyväskylässä oli siitä lähtien kaksi Huvilatietä, kaksi Kauppakatua ja kaksi Kirkkotietä.[13] Myöhemmin nimet on muutettu, muun muassa Säynätsalon entinen Kauppakatu on nyt Omenatie, Kirkkotie taas muutettiin vuonna 2009 Jyväskylän kaupungin, maalaiskunnan ja Korpilahden liitoksessa Saarnatieksi.

Säynätsalon seurakunta liitettiin Jyväskylän kaupunkiseurakuntaan vuoden 2005 alussa.

Jämsän ja Jyväskylän välisen rataosan rakennustyöt aloitettiin tammikuussa 1964, kun alettiin rakentaa ratayhteyttä Jyväskylästä Säynätsaloon. Ratayhteys Säynätsaloon valmistui tavaraliikennettä varten vuonna 1970, mutta liikenne Säynätsalon radalla lopetettiin kokonaan vuonna 2001 ja rata purettiin vuonna 2005.[14] Keväällä 2023 entisen radan päälle rakennettiin kevyen liikenteen väylä, joka mahdollistaa sujuvamman ja turvallisemman liikkumisen Säynätsalon ja Muuramen välillä.[15]

Alueen luontoon vaikuttaa vahvasti Päijänne ranta-alueineen ja Säynätsalo tunnetaankin Jyväskylän saaristokaupunginosana. Säynätsalo on veneilijöiden suosiossa, suurin satama on Jyväskylän Veneseuran Juurikkasaaren satama saaren pohjoispuolella. Juurikkasaari on myös Päijännepurjehduksen, Suomen sisävesien suurimman purjehdustapahtuman, pohjoinen tukikohta.

Lehtisaari on taajamamaisesti rakennettu Päijänteen saari Säynätsalossa. Se sijaitsee Säynätsalon ja Muuratsalon saarten välissä, joihin molempiin on Lehtisaaresta siltayhteys. Säynätsaloon pääsee Lehtisaaresta komeaa, vuonna 1957 valmistunutta Louhunsalmen riippusiltaa pitkin. Säynätsalon saaren kautta Lehtisaaresta on siltayhteys myöskin mantereelle. Palveluina saarella on Lehtisaaren kuntotalo sekä Perälän museokauppa.

Muuratsalo on Säynätsalon kuntaan kuuluneista saarista suurikokoisin. Sinne pääsee Lehtisaaresta Lemmensiltaa pitkin. Muuratsalossa on pientaloasutusta sekä lukuisia luontokohteita, kuten Paljaspään luontopolku, Lullinvuoren luola sekä Tapion alttari. Saaren luoteispuolella sijaitsee Alvar Aallon suunnittelema Muuratsalon koetalo.

Kinkovuori on asuinalue Säynätsalon luoteisosassa. Asuinalue on maastollisesti Kinkovuoren eteläpuolista rinnettä. Alueen rakentaminen alkoi vuonna 2003. Kinkovuoressa on omakotitalojen lisäksi rivi- ja pienkerrostaloja. Vuoden 2007 alkupuolella Kinkovuoren ja Karkaussaaren asuinalueilla oli 250 asukasta, mutta niistä tulee 1 000 asukkaan asuinalue.[16]

Karkaussaari on aivan Päijänteen rannassa oleva pieni asuinalue Kinkovuoren eteläpuolella, Muurameen johtavan yhdystien 6090 toisella puolella. Alueelle on rakennettu vuodesta 2004 lähtien omakoti- ja rivitaloja.[16][17] Karkaussaari ei ole nimestään huolimatta saari.

Rakennuskanta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Perälän museokauppa Lehtisaaressa

Säynätsalon rakennettu ympäristö on Suomen oloissa kulttuurihistoriallisesti ja arkkitehtonisesti arvokasta. Tehdas oli alueen suurin maanomistaja ja ohjasi maankäyttöä ja rakennustoimintaa teettämällä asemakaavoja ja rakennusten tyyppipiirustuksia nimekkäillä suunnittelijoilla, joista tunnetuimpia ovat arkkitehdit Wivi Lönn ja Alvar Aalto. Jo 1900-luvun alkuvuosina Parviaisen tehtaiden rakennuksia suunnitteli professori Yrjö Blomstedt. Lönnin arkkitehtuuria on saarten alueella runsaasti ja hän suunnitteli asemakaavojen lisäksi omakotitalojen tyyppipiirustuksia ja julkisia rakennuksia 1920-luvulla, kuten Säynätsalon vanhainkodin Sisälmyslahden tuntumaan ja Isosauna-nimellä tunnetun tiilisen saunarakennuksen saaren itärannalle. Säynätsalon kirkon suunnittelivat Armas Lindgren ja Bertel Liljequist. Vuonna 1927 käyttöön vihityn kirkon lahjoitti seurakunnalle tehtaiden silloinen toimitusjohtaja, Suomen ensimmäinen naispuolinen kauppaneuvos Hanna Parviainen. Kirkon erikoisuus on saaren tehtaiden koivuvanerista tehty sisäkatto, ns. kasettikatto.

Kansainvälisesti tunnetuimmat kohteet ovat Aallon punatiilikauden arvostetuimpiin töihin kuuluvat Säynätsalon kunnantalo ja Muuratsalon koetalo 1950-luvulta. Kunnan järjestämän arkkitehtuurikilpailun voittajatyönä toteutetussa kunnantalossa on kirjaston lisäksi liike- ja asuintiloja. Muuratsalon koetalo on Aallon kesäasunto, jonka esikuva on antiikin atriumtalo. Talo on Alvar Aalto -säätiön hallinnassa ja sinne järjestetään kesällä opastettuja käyntejä. Koetalon alueella oli pitkään nähtävillä Aallon suunnittelema Nemo propheta in patria -vene, joka on sittemmin siirretty Jyväskylän satamaan.[18] Aallon töiden vuoksi Säynätsalo on kansainvälisesti tunnettu, erityisesti arkkitehtien ja arkkitehtiopiskelijoiden suosima matkakohde.

Säynätsalon ja Lehtisaaren yhdistää Bruno Kivisalon suunnittelema 178 metriä pitkä Louhunsalmen riippusilta, joka on jänneväliltään Suomen seitsemänneksi pisin silta. Entisen kunnan alueelta löytyvät myös Wäinö Aaltosen veistokset "Mies mieheltä" ja "Tanssijatar".

Säynätsalon ja Muuratsalon saarilla sijaitsevat alueen alakoulut. Lähimmät yläkoulut ovat Muuramessa ja Keljonkankaalla ja lähin lukio on Muuramessa. Koululaisille on järjestetty bussikuljetus Keljonkankaan koulukeskukseen.

Saarten palvelut ovat pääosin keskittyneet pääsaarelle. Säynätsalon saarelta löytyy terveyskeskus, Alvar Aallon suunnittelemassa kunnantalossa sijaitseva kirjasto sekä kirkko. Lisäksi saarella on kauppa, kahvila, ravintoloita, huoltoasema, kukkakauppa ja parturi-kampaamoita.

Urheiluseuroja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liikenneyhteyksiä Säynätsaloon

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jyväskylän joukkoliikenne Linkki

  • 16 (Keskussairaala–Keskusta–Keljonkangas–Kinkomaa–Säynätsalo–Muuratsalo)
  • 16M (Viitaniemi–Kauppatori–Keljonkangas–Kinkomaa–Säynätsalo–Muuratsalo)
  • 21 (Kauppatori–Keljonkangas–Kinkomaa–Säynätsalo–Muurame–Jaakkola)

Ruokakulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Säynätsalon pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla muikkupata ja reikäleipä.[19]

Kuuluisia säynätsalolaisia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. Suomen tilastollinen vuosikirja 1992 (PDF) (sivu 60) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastokeskus. Viitattu 26.4.2016.
  2. Väkiluku kunnittain ja suuruusjärjestyksessä 31.12.1992 (PDF) Tilastokeskus. Viitattu 15.3.2019.
  3. Jyväskylän väestö pienalueittain. Jyväskylän kaupunki. Viitattu 1.1.2022.
  4. Elina Auri: Ilman kiinteää tieyhteyttä olevat pysyvästi asutut saaret (vain arkisto, s. 100) 2010. Työ- ja elinkeinoministeriö. Arkistoitu 20.6.2015. Viitattu 29.9.2024.
  5. Säynätsalon lyhyt historia jyvaskyla.fi. Jyväskylän kaupunki. Arkistoitu 12.2.2017. ”Säynätsalon teollisuusyhdyskunta sai alkunsa vuonna 1897, kun kauppaneuvos Johan Parviainen osti Säynätsalon asumattoman saaren. Vasta seuraavana vuonna Parviainen perusti alueelle ensimmäisen sahan...” Viitattu 28.8.2016.
  6. Särkijärvi, Mika: Kesäkoulu lähtee Säynätsaloon jkl.fi. 1.6.2005. Jyväskylän kaupunki. Arkistoitu 10.7.2015. ”Kun kauppias Johan Parviainen ryhtyi 1897 rakentamaan Säynätsaloon sahaa, oli koko saaressa vain yksi lato.” Viitattu 28.8.2016.
  7. Rautjoki, Matti [toim]: Säynätsalo. Päivät seutuvilla Päijänteen. Säynätsalolaisten kirja, s. 68, 74, 445. Säynätsalon kunta, 1994. ISBN 952-9845-17-0
  8. Finndomo sulkee Säynätsalon talotehtaan Keskisuomalainen. 24.3.2009. Jyväskylä: Keskisuomalainen Oyj. Arkistoitu 27.3.2009. Viitattu 5.4.2009.
  9. Lukinmaa, Tuukka: UPM Plywood sulkee Jyväskylän vaneritehtaansa – 147 menettää työpaikkansa Yle.fi. 21.7.2020. Viitattu 28.2.2024.
  10. Keski-Suomen historia (1993), s. 385
  11. Suomen kaikki kunnat aakkosjärjestyksessä esittävä 7-osainen Suomenmaa, viimeinen osa, artikkeli Säynätsalo, s. 204–205
  12. http://tapsukka.kuvat.fi/kuvat/OMAT+KUVAT/Saarivaltakunnan+maisemat.../ (Arkistoitu – Internet Archive)
  13. http://www.ksml.fi/uutiset/keski-suomi/kuntaliitos-muuttaisi-monen-kadun-nimet/903373 (Arkistoitu – Internet Archive)
  14. Jussi Iltanen: Radan varrella: Suomen rautatieliikennepaikat (2. painos), s. 182. Helsinki: Karttakeskus, 2010. ISBN 978-952-593-214-3.
  15. Kinkovuoren jalankulku- ja pyöräilyväylä toteutetaan ensi vuonna Muurame.fi. 5.1.2022. Viitattu 28.2.2024.
  16. a b Kinkovuori ja Karkaussaari Jyväskylän kaupunki. Arkistoitu 14.11.2012. Viitattu 11.8.2012.
  17. Jyväskylän opaskartta kartta.jkl.fi. Arkistoitu 1.12.2012. Viitattu 11.8.2012.
  18. Kaski, Heli: Uniikki Alvar Aallon vene paljastetaan pian Jyväskylässä – Maailmankuulu arkkitehti suunnitteli veneen omaan käyttöönsä 1950-luvulla Yle.fi. Viitattu 28.2.2024.
  19. Kolmonen, Jaakko (toim.): Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 95. Helsinki: Patakolmonen, 1988. ISBN 951-96047-3-1
  20. Kangassalo, Olli: "Kasetti pakottaa kuuntelemaan, koska ei viitsi alkaa kelailemaan" – Arwi Lindin levyvaltakunta on täynnä radioon kelpaamattomia helmiä Yle.fi. Viitattu 12.8.2020.
  21. Waali, Ville: Käärijän viisuhitin jyväskyläläinen tuottaja Kiro on tehnyt musiikkia Cheekille, Ettalle ja Mouhousille – kaikkia tähtiä yhdistää sama piirre KSML. Viitattu 28.2.2024.
  22. Rissanen, Tea: Ari Taivalsaari on ponnistanut Säynätsalosta Suomen suurimmaksi McDonald's yrittäjäksi – "Kun aloitin, niin toiminta oli todella tiukkaa ja haasteita paljon" KSML. Viitattu 30.5.2024.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Rautjoki, Matti [toim]: Säynätsalo. Päivät seutuvilla Päijänteen. Säynätsalolaisten kirja. Säynätsalon kunta, 1994. ISBN 952-9845-17-0

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]