Tarmo Uusivirta
| Tarmo Uusivirta | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Tarmo Tapani Uusivirta |
| Syntynyt | 5. helmikuuta 1957 Säynätsalo |
| Kuollut | 13. joulukuuta 1999 (42 vuotta) Jyväskylä |
| Kansalaisuus | Suomi |
| Nyrkkeilijä | |
| Lempinimi | Tare |
| Pituus | 181 cm[1] |
| Painoluokka | ylempi keskisarja |
| Kätisyys | oikeakätinen |
| Ammattilaistilastot | |
| Ottelut | 31 |
| Voitot | 24 |
| – tyrmäysvoitot | 16 |
| Tappiot | 4 |
| Ratkaisemattomat | 3 |
| Ei tuomiota/ mitätöity |
0 |
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
Maa:  Suomi
| |||
| Miesten nyrkkeily | |||
| MM-kilpailut | |||
 Hopeaa |
Belgrad 1978 | 75 kg | |
| Hopeaa |
München 1982 | 75 kg | |
| EM-kilpailut | |||
 Kultaa |
Köln 1979 | 75 kg | |
Tarmo Tapani Uusivirta (5. helmikuuta 1957 Säynätsalo – 13. joulukuuta 1999 Jyväskylä) oli suomalainen nyrkkeilijä. [2]
Amatööriura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Amatööriurallaan Uusivirta saavutti kaksi MM-hopeaa keskisarjassa (75 kg) vuosina 1978 ja 1982. Vuoden 1978 MM-kisoissa Uusivirta voitti Itävallan aluksi Itävallan Robert Pfitscherin ja Kenian Stephen Moin, välierässä Bulgarian Iljan Angelovin, mutta hävisi loppuottelussa Kuuban José Gómezille.[3] Vuoden 1982 MM-hopea tuli voitoilla Itä-Saksan Andreas Schrothista, Puolan Stanisław Łakomiecistä ja Hollannin Pedro van Raamsdonkista. Loppuottelussa tuli tyrmäystappio 3. erässä Kuuban Bernardo Comasille.[4] Vuonna 1979 hän voitti EM-kultaa. Kahden alkuottelun jälkeen välierässä hän voitti Itä-Saksan Manfred Gebauerin ja loppuottelussa Romanian Valentin Silaghin. [5] Pohjoismaiden mestaruuden hän voitti vuosina 1978 ja 1982 sekä Suomen mestaruuden viidesti (1977–1979, 1981, 1982). Hän osallistui myös Moskovan olympialaisiin 1980, mutta karsiutui silmäkulmavamman seurauksena toisella kierroksella ottelussa Puolan Jerzy Rybickiä vastaan. Seuraavan vuoden EM-kisoissa Tampereella Uusivirta hävisi toisella kierroksella aiemmin voittamalleen Romanian Silaghille pudoten jatkosta.[6]
Yhteensä Tarmo Uusivirta otteli amatööriuransa aikana 171 ottelua, joista voitti 150.[2]
Ammattilaisura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Uusivirta aloitti nyrkkeilyn ammattilaisuransa vuonna 1982. Ammattilaisura alkoi hyvin Uusivirran voittaessa neljä ensimmäistä otteluaan. Vuosina 1983–1984 hän kärsi kolme tappiota, mutta tämän jälkeen ura kääntyi parempaan suuntaan. [7] 23. maaliskuuta 1986 hän taisteli tasapelin alankomaalaista hallitsevaa Euroopan mestaria Alex Blanchardia vastaan. [8] Uusivirta jatkoi hyviä otteita voittaen tulevan Euroopan mestarin James Cookin ja taisteli jälleen tasapelin 12. joulukuuta 1988 Euroopan mestaria Alex Blachardia vastaan, mutta maaliskuussa 1989 hän ei astunut kehään ottelussa Yhdysvaltojen Vincent Boulwarea vastaan. Uusivirta lopetti nyrkkeilyn tähän puoleksitoista vuodeksi. [2] Uusivirta sanoikin parissakin haastattelussa, että nyt sai riittää – hän sammuttaisi tulipaloja lopun ikäänsä eli aikoi vakavissaan palata alkuperäiseen siviiliammattiinsa palomieheksi.
Uusi manageri Simo Rantalainen sai palautettua Uusivirran motivaation. Ensimmäisessä ottelussaan 20. elokuuta 1990 hän tyrmäsi Yhdysvaltojen William Claytonin ensimmäisessä erässä. Vuonna 1991 järjestettiin EM-ottelu Uusivirran ja hänen kerran voittamansa James Cookin välillä. Uusivirta joutui luovuttamaan ottelun seitsemännessä erässä. Tämän jälkeen hän otteli enää kerran, kunnes lopetti uransa vuonna 1992. Hänen ammattilaisuransa saldo oli 31 ottelua, joista hän voitti 24 ja kolme päättyi ratkaisemattomaan. [2]
Uran jälkeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Uransa jälkeen Uusivirta pysytteli nyrkkeilyn parissa. Hän oli kuitenkin katkeroitunut ja mainitsi haastattelussa, että jos saisi päättää uudelleen, ei hän ryhtyisi enää ammattinyrkkeilijäksi. Hän teki itsemurhan 42-vuotiaana.[8]
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alkuperäiseltä siviiliammatiltaan Uusivirta oli palomies. Hänen lempinimensä oli Tare.
Elokuva ja kirja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Arto Halosen elokuva Ringside (1992) on dramatisoitu dokumentti nyrkkeilijä Tarmo Uusivirrasta.[9]
Simo Rantalainen kirjoitti nyrkkeilijä Uusivirrasta Tare – mestarinyrkkeilijän muotokuva -nimisen kirjan, joka julkaistiin helmikuussa 2017.[10]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Tarmo Uusivirta Olympedia. Viitattu 27.4.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c d Kilpakenttien sankarit, Tammi 1992, s. 50–54
- ↑ 2.World Championships Belgrade, Yugoslavia May 6-20, 1978 amateur-boxing.strefa.pl. Viitattu 29.6.2024. (englanniksi)
- ↑ 3.World Championships Munich, FRG May 4-15, 1982 amateur-boxing.strefa.pl. Viitattu 29.6.2024. (englanniksi)
- ↑ 23.European Championships - Cologne, FRG - May 5-12 1979 amateur-boxing.strefa.pl. Viitattu 29.6.2024. (englanniksi)
- ↑ 24.European Championships - Tampere, Finland - May 2-10 1981 amateur-boxing.strefa.pl. Viitattu 29.6.2024. (englanniksi)
- ↑ Uusivirran tilastot boxrec.comissa
- ↑ a b Uusivirta boxing.fi:ssä (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Ringside - Art Films Production www.artfilmsproduction.com. Viitattu 6.2.2017.
- ↑ Kirja - #kirja www.kirja.fi. Arkistoitu 3.2.2017. Viitattu 6.2.2017.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Tarmo Uusivirran muistokirjoitus Helsingin Sanomissa
- Ammattilaisottelutilastot Boxrec-tietokannassa (englanniksi)
- Juha Kanerva: Uusivirta, Tarmo (1957–1999) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 11.10.2000. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- Lounasheimo, Ilmo: Kehän sankarit, s. 685–693. WSOY, 1987.
- Rantalainen, Simo: Tare: mestarinyrkkeilijän muotokuva. Helsinki: Johnny Kniga, 2017. ISBN 978-951-0-41968-7
| Kansalliset | |
|---|---|
| Henkilöt | |
