Reima Pietilä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Reima Pietilä
Reima Pietilä vuonna 1962.
Reima Pietilä vuonna 1962.
Henkilötiedot
Koko nimi Frans Reima Ilmari Pietilä
Syntynyt25. elokuuta 1923
Turku
Kuollut26. elokuuta 1993 (70 vuotta)
Helsinki
Puoliso Raili Pietilä
Arkkitehti
Koulutus Teknillinen korkeakoulu
Taidesuuntaus orgaaninen arkkitehtuuri
Merkittävät työt Kalevan kirkko

Frans Reima Ilmari Pietilä (25. elokuuta 1923 Turku – 26. elokuuta 1993 Helsinki[1]) oli suomalainen arkkitehti. Hän valmistui arkkitehdiksi Teknillisestä korkeakoulusta vuonna 1953. Vuosina 1973–1979 Pietilä toimi Oulun yliopiston arkkitehtiosaston professorina.[2]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pietilä työskenteli opiskeluaikana vuonna 1947 Ilmari Niemeläisen toimistossa sekä vuosina 1948–1949 Einari Teräsvirran ja Ragnar Ypyän toimistoissa ja oli valmistuessaan lähes 30-vuotias.[3] Hänen läpimurtotyönsä oli Brysselin maailmannäyttelyn (1958) Suomen paviljonki, johon hän on kertonut saaneensa innoituksen Aulis Blomstedtilta. Sen suunnittelussa hän käytti tilamoduuleja ja pyrki siinä sekä luonnonmukaiseen että älylliseen tulokseen.[4]

Reima ja Raili Pietilä (1966).

Akateemikon arvonimen vuonna 1982[1] saanut Pietilä oli Suomen merkittävimpiä nykyarkkitehteja. Hänen työnsä ovat omaleimaisia ja rohkeasti tavanomaisista normeista poikkeavia suomalaisessa rakennustaiteessa. Useimmat töistään Pietilä teki yhdessä vaimonsa Raili Pietilän kanssa. Pietilöitä pidetään usein kansainvälisesti tunnetuimpina suomalaisina arkkitehteina Alvar Aallon jälkeen.[5] Pietilä sai vuonna 1987 elämäntyöstään UIA-kultamitalin (Union internationale des architectes).[6]

Tyyliltään Pietilät edustavat orgaanista arkkitehtuuria.[7]

Reima Pietilä sai 70-vuotissyntymäpäiväjuhlassaan sairauskohtauksen, johon hän kuoli seuraavana päivänä.[1]

Pietilän mukaan on nimetty Tampereella Hervannan kaupunginosassa sijaitseva Pietilänkatu. Koska etunimi ei esiinny kadunnimessä, kaupunki on mahdollisesti halunnut kunnioittaa samalla Raili Pietilän työtä.[8] Pietilät suunnittelivat Hervantaan niin sanotun keskusakselin, ja se on heidän laajin rakennuskokonaisuutensa Suomessa.[9]

Postmodernismi
Robert Venturi: Vanna Venturi -talo, 1959–1964. Chestnut Hill, Pennsylvania.
Robert Venturi: Vanna Venturi -talo, 1959–1964. Chestnut Hill, Pennsylvania.

Taiteilija Tuulikki Pietilä oli Reima Pietilän sisar.[10] Pietilän ensimmäinen puoliso vuosina 1955–1963 oli kirjailija Maire Harme. Pietilä avioitui arkkitehti Raili Paatelaisen kanssa vuonna 1963. Arkkitehti Annukka Pietilä (s. 1963) on Reima ja Raili Pietilän tytär.[2]

Töitä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valokuvia suunnittelutöistä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kalevan kirkko Tampereella 1966
    Kalevan kirkko Tampereella 1966
  • Dipoli Espoossa 1966
    Dipoli Espoossa 1966
  • Hervannan kirkko Tampereella 1979
    Hervannan kirkko Tampereella 1979
  • Hervannan liikekeskus 1979
    Hervannan liikekeskus 1979
  • Tampereen kaupungin pääkirjasto 1986
    Tampereen kaupungin pääkirjasto 1986
  • Hervannan toimintakeskus 1989
    Hervannan toimintakeskus 1989
  • Tasavallan presidentin virka-asunto Helsingissä 1993
    Tasavallan presidentin virka-asunto Helsingissä 1993

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Quantrill, Malcolm: Reima Pietilä. Suomentanut Kaarina Turtia. Helsinki: Otava, 1987. ISBN 951-1-09143-3

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Reima Pietilä 1923–93. Mitä Missä Milloin 1994, s. 136. Otava 1993. ISBN 951-1-12765-9
  2. ↑ a b Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 551. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8
  3. ↑ Quantrill, s. 27
  4. ↑ Quantrill, s. 28.
  5. ↑ Rakennustaiteen museo. (Arkistoitu – Internet Archive)
  6. ↑ Reima Pietilä (archive.today webpage capture) UIA Union Internationale des Architectes. Arkistoitu 8.3.2015. Viitattu 20.8.2018. (ranskaksi)
  7. ↑ Reima Pietilä, uuden arkkitehtuurin guru yle.fi. Viitattu 25.8.2019.
  8. ↑ Valkama, Johanna: Aatoksenkadulta Yliskujalle: tutkielma Hervannan kadunnimistå, s. 26–27. (Pro gradu -tutkielma) Tampere: Tampereen yliopisto, 2008. Teoksen verkkoversio (viitattu 23.6.2024).
  9. ↑ Hervanta-raitti (PDF) 2016. Tampere: Tampereen kaupungin kulttuuripalvelut. Viitattu 10.8.2017.
  10. ↑ Quantrill, s. 26
  11. ↑ Kreivin paratiisisaari kokar/sv. Viitattu 14.12.2023.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Broner, Kaisa: Arkkitehtuurin visiot: Reima Pietilä ja muodon merkitykset. Helsinki: Oku Publishing, 2019. ISBN 978-952-67872-2-0
  • Keinänen, Timo: ”Pietilä, Reima (1923–1993)”, Suomen kansallisbiografia, osa 7, s. 685–688. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-448-7 Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Reima_Pietilä&oldid=22469095”