Robert Venturi

Robert Venturi 2008 Roomassa.

Princetonissa olevan Butler Collegen Wu- ja 1915-hallit.

Robert Charles Venturi, Jr. (25. kesäkuuta 1925 – 18. syyskuuta 2018) oli yhdysvaltalainen arkkitehti, joka tunnettiin postmodernistisen tyylin uranuurtajana yhdessä vaimonsa ja yhtiökumppaninsa Denise Scott Brownin kanssa. Hän kirjoitti kaksi merkittävää kirjaa, Complexity and Contradiction in Architecture (1966, suom. Moninaisuus ja ristiriitaisuus arkkitehtuurissa, Avain 2006) ja Learning from Las Vegas (yhdessä Denise Scott Brownin ja Steven Izenourin kanssa, 1972). Venturi käänsi modernistiarkkitehti Ludwig Mies van der Rohen kuuluisan lauseen ”Less is more” (”Vähemmän on enemmän”) päälaelleen muotoon ”Less is a bore” (”Vähemmän on tylsää”).

Venturi syntyi Pennsylvanian Philadelphiassa, valmistui Princetonin yliopistosta ja täydensi opintojaan Roomassa 1954–1956. Vuonna 1951 Venturi teki yhteistyötä Eero Saarisen kanssa. Valtaosan elämästään hän asui synnyinkaupungissaan Philadelphiassa ja opetti Pennsylvanian yliopistossa 1959–1967. Sen lisäksi hän luennoi Harvardin ja Yalen yliopistoissa. Hän meni vuonna 1967 naimisiin tärkeän yhteistyökumppaninsa Denise Scott Brownin kanssa. Pariskunnan arkkitehtitoimiston nykyinen nimi on Venturi, Scott Brown and Associates (VSBA).

Robert Venturin äidilleen suunnittelema Vanna Venturi House (1964) palkittiin vuonna 1989 Yhdysvaltojen arkkitehtijärjestön AIA:n 25-vuotispalkinnolla ja pääsi mukaan yhdysvaltalaista arkkitehtuuria esittelevään postimerkkisarjaan. Venturin muita merkittäviä töitä ovat paloasema numero 4 Indianan osavaltion Columbusissa (1968), Princetonin yliopistokampuksen Gordon Wu Hall (1983) ja Lontoon National Galleryn laajennus Sainsbury Wing (1991). Venturi sai Lontoon kansallisgallerian laajennuksen tehtäväkseen sen jälkeen, kun Walesin prinssi Charles oli hylännyt kaikki modernin tyylin arkkitehtien ehdotukset.

Venturi voitti vuonna 1991 Pritzker-palkinnon. Vuonna 1992 hän sai Denise Scott Brownin kanssa Yhdysvaltain presidentin myöntämän taidepalkinnon National Medal of Arts. Hän kuului Yhdysvaltain taide- ja kirjallisuusakatemiaan vuodesta 1990.

Kuvagalleria

• 
  Paloasema nro 4, Columbus, Ohio (1968)
• 
  National Galleryn Sainsbury Wing, Lontoo (1991)
• 
  Vanna Venturi House, Philadelphia (1964)

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Robert Venturi Wikimedia Commonsissa

Pritzker-palkinnon saajat

1979 Philip Johnson – 1980 Luis Barragán – 1981 James Stirling – 1982 Kevin Roche – 1983 I. M. Pei – 1984 Richard Meier – 1985 Hans Hollein – 1986 Gottfried Böhm – 1987 Kenzō Tange – 1988 Gordon Bunshaft ja Oscar Niemeyer – 1989 Frank O. Gehry – 1990 Aldo Rossi – 1991 Robert Venturi – 1992 Alvaro Siza – 1993 Fumihiko Maki – 1994 Christian de Portzamparc – 1995 Tadao Andō – 1996 Rafael Moneo – 1997 Sverre Fehn – 1998 Renzo Piano – 1999 Norman Foster – 2000 Rem Koolhaas – 2001 Jacques Herzog ja Pierre de Meuron – 2002 Glenn Murcutt – 2003 Jørn Utzon – 2004 Zaha Hadid – 2005 Thom Mayne – 2006 Paulo Mendes da Rocha – 2007 Richard Rogers – 2008 Jean Nouvel – 2009 Peter Zumthor – 2010 Kazuyo Sejima ja Ryūe Nishizawa – 2011 Eduardo Souto de Moura – 2012 Wang Shu – 2013 Toyō Itō – 2014 Shigeru Ban – 2015 Frei Otto – 2016 Alejandro Aravena – 2017 Rafael Aranda, Carme Pigem ja Ramón Vilalta – 2018 Balkrishna Doshi – 2019 Arata Isozaki – 2020 Yvonne Farrell ja Shelley MacNamara