Tämä on hyvä artikkeli.

Taikurinhattu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tämä artikkeli kertoo päiväkodista. Muumikirjasta katso artikkeli Taikurin hattu.
Taikurinhattu
Osoite Palokunnantie 39
Sijainti Pori
Koordinaatit 61.467867°N, 021.833884°E
Rakennustyyppi päiväkoti
Valmistumisvuosi 1984
Suunnittelija Raili ja Reima Pietilä
Rakennuttaja Sampolan Palvelukeskus Oy
Omistaja Porin kaupunki
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Taikurinhattu on vuonna 1984 valmistunut päiväkoti, joka sijaitsee Porissa Vanhakoiviston kaupunginosassa. Sen ovat suunnitelleet arkkitehdit Raili ja Reima Pietilä. Taikurinhatun vieressä on vuosina 1986–1990 rakennettu vanhainkoti Himmeli, joka on niin ikään Pietilöiden suunnittelema.[1] Kokonaisuus on kauppakeskus Bepop:in ohella merkittävin postmodernin arkkitehtuurin kohde Porissa,[2] ja myös yksi merkittävimpiä modernin arkkitehtuurin kohteita koko Satakunnassa.[3]

Päiväkoti on saanut nimensä Tove Janssonin Taikurin hattu -kirjan mukaan, mutta Reima Pietilän mukaan se muistuttaa myös ulkonäöltään taikurinhattua.[4] Rakennuksen sisätiloissa on Janssonin kolmiosainen muumiaiheinen maalaus, ja muumit näkyvät myös laitoksen päivittäisessä toiminnassa, kun sen ryhmät on nimetty eri muumihahmojen mukaan.[5]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Porin kaupunki aloitti Vanhakoiviston päiväkodin ja vanhainkodin suunnittelun vuonna 1977.[6] Sampolan kerrostalolähiön ja Vanhakoiviston omakotialueen välissä sijaitsevilla rakennuksilla haluttiin saada vastapainoa Sampolan kahdeksankerroksisille betonitaloille.[4] Pietilät suunnittelivat Taikurinhatun vuosina 1982–1984 osittain samaan aikaan laatiessaan Tasavallan presidentin virka-asunnon Mäntyniemen suunnittelukilpailun voittanutta ehdotustaan.[2] Päiväkoti liittyy lyhyellä yhdyskäytävällä vanhainkoti Himmeliin, jonka kanssa sillä on yhteiset keittiö ja uima-allastilat.[4] Pietilöiden ajatuksena oli, että vanhainkoti on alueen päärakennus ja päiväkoti sen pienempi ”paviljonki”.[6] Reima Pietilän mukaan tarkoitus oli, että vanhusten ja lasten kulttuuri rakentuu rinta rinnan ja molemmat voivat iloita toistensa vaikutuksesta.[7]

Syyskuussa 1984 käyttöön vihityn Taikurinhatun rakennuskustannukset olivat 12,2 miljoonaa markkaa, ja se oli valmistuessaan Suomen kallein päiväkoti. Paikkoja oli alun perin 108 lapselle. Taikurinhattu jäi ainoaksi Pietilöiden lapsille suunnittelemaksi rakennukseksi.[4] Kokonaisuudesta tuli valmistuttuaan suosittu vierailukohde arkkitehtuurin harrastajien parissa, sillä esimerkiksi vuonna 1989 rakennuksiin kävi tutustumassa 4 000 ihmistä 17:stä eri maasta.[8]

Taikurinhattu on merkitty Porin kantakaupungin osayleiskaavaan suojeltavana kohteena ja Satakunnan maakuntakaavaan kulttuurihistoriallisesti arvokkaana kohteena.[3] Ensimmäisen peruskorjauksen suunnittelu aloitettiin keväällä 2019.[2]

Arkkitehtuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sisäkuvassa näkyy tiilirakenne.

Tiilirunkoisen rakennuksen ulkomateriaali on valkoiseksi maalattua lautaa. Julkisivulaudoitus on epäsäännöllisen levyinen.[2] Ulkoseinässä on 80 kulmaa, jotka muodostavat erilaisia ulkonemia ja sokkeloita.[4] Päiväkoti on suunniteltu erityisesti lapset huomioiden, sillä kaikkia tiloja ei ole mitoitettu aikuisten mukaan. Esimerkiksi ikkunat ovat lapsille sopivalla korkeudella, ja sisällä on muun muassa matalia parven alusia, pieniä leikkimökkejä sekä lasten mittakaavaan valmistettuja kalusteita.[3][9][10]

Pietilöiden mukaan rakennuksen pohjapiirros kuvaa päiväkodin osastojen muodostamaa ”pikku taloista koostuvaa kylää”.[9] Tilat ovat suuret jopa 2000-luvun säännöksiin verrattuina. Kuusi osastoa jäsentyvät ison leikki- ja juhlasalin ympärille kolmeen sektoriin.[10] Salin yhteydessä ovat myös vesileikkitila saunoineen, takkahuone sekä viherpiha. Sisätiloissa on toisiinsa liittyviä puu- ja tiilipintoja sekä erikokoisia ja -muotoisia ikkunoita. Rakennuksessa on myös useita kattoikkunoita. Osa sisäkatosta on päällystetty puuritilöin, joihin on liitetty valaisimet. Pietilät suunnittelivat myös Taikurinhatun kiintokalusteet ja huonekalut, joiden ohella sisätiloissa on Artekin kalusteita.[2][3][4]

Taikurinhatun pihasuunnitelman on tehnyt maisema-arkkitehti Maj-Lis Rosenbröijer.[11] Leikkipiha on ympäröity rakennukseen liittyvällä tiiliaidalla.[9]

Janssonin maalaukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taikurinhatun juhlasalissa ovat Tove Janssonin seinämaalaukset Kevät, Kesä ja Syksy.[12] Keskimäiseen teokseen on kuvattu uimahuonetta pesevä Tuutikki. Janssonin mukaan se kertoo kevään hetkestä, jolloin pimeys ja kylmyys hellittävät. Kaksi muuta maalausta esittävät ”Suomen lyhyttä, kiihkeää ja voimakkasta kesää”.[4] Jansson teki 1940-luvulta lähtien useita eri yhteisöjen tilaamia monumentaalimaalauksia,[13] joista Taikurinhatun teokset ovat viimeiset julkiset öljyvärityöt.[14] Päiväkodin tiloissa on myös pienempiä Janssonin maalauksia yksittäisistä muumihahmoista,[5] sekä taiteilija Tuulikki Pietilän grafiikkaa.[2] Pietilä oli Janssonin elämänkumppani ja arkkitehti Reima Pietilän sisar.[13]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Uusi-Seppä, Niina: Satakunnan kulttuuriympäristöt eilen, tänään, huomenna, s. 298–299. Pori: Satakunnan Museo, 2012. ISBN 978-952-67018-9-9 Teoksen verkkoversio.
  2. ↑ a b c d e f Ruohonen, Juhani ; Nummelin, Liisa: Lausunto: Päiväkoti Taikurinhatun peruskorjaussuunnittelussa huomioitavaa (PDF) Satakunnan Museo. 11.3.2019. Porin kaupunki. Arkistoitu 8.6.2019. Viitattu 15.6.2019.
  3. ↑ a b c d Kuvaja, Sini: Taikurinhattu rakennettiin lähiön valopilkuksi 1980-luvulla 3.6.2018. Satakunnan Kansa. Arkistoitu 4.6.2019. Viitattu 4.6.2019.
  4. ↑ a b c d e f g Taikurinhattu vihittiin Porin lasten päiväkodiksi. Helsingin Sanomat, 29.9.1984, s. 13. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 4.6.2019.
  5. ↑ a b Päiväkoti Taikurinhattu (arkistoitu sivu) 10.6.2013. Porin kaupunki. Arkistoitu 15.3.2014. Viitattu 14.3.2014.
  6. ↑ a b Porin vanhainkoti Himmeli on kallis ja kodinomainen. Helsingin Sanomat, 2.7.1988, s. 10. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 4.6.2019.
  7. ↑ Maunula, Leena: Palkittu akateemikko Reima Pietilä: ”Kulttuurikirjasto on parasta tulevaisuuden arkkitehtuuria”. Helsingin Sanomat, 13.2.1987, s. 25. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 4.6.2019.
  8. ↑ Vanhainkoti–päiväkeskus vihittiin käyttöön Porissa. Helsingin Sanomat, 16.5.1990, s. A9. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 4.6.2019.
  9. ↑ a b c Häyrynen, Maunu ; Wallin, Antti ; Siro, Susanna ; Forsell, Sanna (toim.): Lähikuva lähiöstä! : Itä-Porin kulttuurikartoitus ja toimenpidesuunnitelma, s. 35. (Turun yliopiston Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen Lähiön henki -tutkimushanke) Pori: Porin yliopistokeskus, 2014. ISBN 978-951-29608-6-6 Teoksen verkkoversio (PDF).
  10. ↑ a b Nyman, Pasi: Pohjaratkaisujen ongelmat ja ansiot – Päiväkotisuunnitelma Ylöjärvelle, s. 11, 20. (Diplomityö) Tampere: Tampereen teknillinen yliopisto, 2010. Teoksen verkkoversio (PDF).[vanhentunut linkki]
  11. ↑ Kemppi-Vienola, Vuokko: Satakunnan arkkitehtuurikartasto (PDF) 2013. Satakunnan arkkitehdit SataSAFA. Viitattu 28.5.2015.
  12. ↑ Kuusela, Matti: Sampolan oma Muumilaakso. Satakunnan Kansa, 14.3.2014, s. B6–7. Viitattu 14.3.2014.
  13. ↑ a b Ojanen, Soila: Tove Janssonin viimeinen suurteos lasten ilona 12.8.2014. Yle Uutiset. Viitattu 4.6.2019.
  14. ↑ Pietarinen, Ullamaija: Tove Janssoniin liittyviä paikkoja Suomessa ja maailmalla 27.5.2008. Tove Jansson -seura. Viitattu 14.3.2014.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Taikurinhattu&oldid=22450927”