Sopimus Euroopan perustuslaista

Sopimus Euroopan perustuslaista (engl. Treaty establishing a Constitution for Europe, ransk. Traité établissant une Constitution pour l’Europe) oli Euroopan unionin (EU) perustuslailliseksi sopimukseksi tarkoitettu sopimus, joka olisi lakkauttanut EU:n jäsenvaltioiden kesken vallitsevat kansainväliset valtiosopimukset (Euroopan unionin perussopimukset) ja korvannut ne liittovaltion perustuslain kaltaisella perustuslailla kuitenkaan täysin muuttamatta unionin valtioliittoluonnetta täydelliseksi liittovaltioksi. Nimestään huolimatta perustuslakisopimus olisi koskenut vain EU:n jäsenmaita eikä Euroopan maanosaa.

Ehdotus perustuslakisopimukseksi valmisteltiin Ranskan entisen presidentin, Valéry Giscard d’Estaingin johtamassa EU-konventissa eli valmistelukunnassa. Tämä hallitustenvälinen konferenssi pääsi kesäkuussa 2004 sopuun luonnoksesta Euroopan perustuslaiksi ja virallinen allekirjoitusseremonia pidettiin Roomassa 29. lokakuuta 2004. EU:n perustuslain ratifiointi kuitenkin epäonnistui, sillä sekä Ranska että Alankomaat hylkäsivät sopimuksen kansanäänestyksessä touko-kesäkuussa 2005. Aikaisimmillaan perustuslaki olisi voinut tulla voimaan marraskuussa 2006.

23. kesäkuuta 2007 Eurooppa-neuvosto sopi uuden hallitustenvälisen konferenssin käynnistämisestä. Sen tehtävä oli sopia yksityiskohdista, joilla osa perustuslakisopimuksen uudistuksista saatetaan voimaan muuttamalla voimassa olevia sopimuksia. Tästä uudesta perussopimuksesta muovautui Lissabonin sopimus, joka astui voimaan joulukuussa 2009.

Perustuslakisopimuksen kaksoisluonne: liittovaltion ja valtioliiton sekoitus

Perustuslakisopimuksen nimen alkuosa ”perustuslaki” viittaa liittovaltion eli federaation perustuslakiin, kun taas ”sopimus” viittaa valtioliiton eli konfederaation jäsenten väliseen kansainväliseen valtiosopimukseen, mistä ilmenee perustuslakisopimuksella perustettavaksi tarkoitetun EU:n kaksoisluonne. Sopimuksen nimi ei siis viittaa liittovaltion perustuslakiin, vaan valtioliiton jäsenvaltioiden keskeiseen kansainväliseen valtiosopimukseen siitä, että vain osa niiden itsemääräämisoikeuteen kuuluvasta päätösvallasta siirretään EU:n yksinomaisen toimivallan federalistiseen piiriin. Tämä kuitenkin luo perustaa Euroopan yhdentymisen syvenemiselle ja mahdollistaa samalla nykyistä pidemmälle menevän liittovaltiokehityksen.

Käsitteet valtioliitto tai liittovaltio eivät ole merkitykseltään yksiselitteisiä, vaan kumpaankin valtiomuotoon sisältyy runsaasti eroavaisuuksia. Esimerkiksi Yhdysvalloissa vuonna 1787 säädetty perustuslaki on federalistinen, mutta varsinaisesti Yhdysvallat yhtenäistyi liittovaltioksi vasta sisällissodan jälkeen liittovaltion miehittäessä sisällissodan hävinneen valtioliiton osavaltioita vuosia sodan jälkeen saattaen voimaan oman järjestyksensä. Entinen europarlamentaarikko Paavo Väyrynen on käyttänyt konfederaatiosta suomeksi popularisoitua nimitystä ”hajautettu liittovaltio”.^lähde?

Nykyinen Euroopan unioni ei ole Maastrichtin sopimuksen (1993) ja sitä täydentävien sopimusten perusteella liittovaltio, vaan ainoastaan edeltäjiensä Euroopan yhteisön (EY) ja Euroopan talousyhteisön (ETY) tapaan jäsenvaltioidensa keskinäisillä kansainvälisillä sopimuksilla muodostettu valtioliitto, missä jäsenvaltioiden suvereniteettiin liittyvää valtaa siirretään erillisillä sopimuksilla EU:n päätöksentekovallan piiriin. Nykyistä unionia ei pidetä puhtaana valtioliittona, koska päätöksentekojärjestelmänsä ja tavoitteidensa vuoksi se on ”ainutlaatuinen”, sui generis, millaista ei ole aikaisemmin ollut olemassa.

Toteutuessaan perustuslakisopimusehdotus olisi tehnyt EU:sta oikeushenkilön, mitä EEC tai Maastrichtin sopimuksen jälkeinenkään EU ei ollut. Samalla se olisi vahvistanut perustuslakisopimuksen EU:n jäsenvaltioiden perustuslakien ensisijaiseksi normiksi (lakihierarkia), mikä olisi tarjonnut mahdollisuuden liittovaltiokehityksen jatkumiseen.

Kansanäänestyksiä ja ratifiointeja

EU:n uusi sopimus edellytti voimaan tullakseen kaikkien jäsenvaltioiden ratifioinnin. Ilman sopimuksen hyväksymistä voimaan jäivät jäsenvaltioiden väliset kansainväliset valtiosopimukset. Kansanäänestykset ja ratifioimatta jättämiset voi nähdä myös tapana osoittaa jatkoneuvotteluja varten, miten lähellä jäsenvaltio on ”EU:n kovaa ydintä”. Euroopan unionin komission puheenjohtaja Barroso ilmoitti, ettei komissiolla ole vaihtoehtoista suunnitelmaa EU:n perustuslakisopimuksen hyväksyvien ja hyväksymättä jättävien maiden välisten suhteiden järjestämiseksi ratifioimisten jälkeen.

Useissa EU:n jäsenvaltioissa uuden perussopimuksen ratifiointi tapahtui parlamentin päätöksellä, mutta joissain jäsenvaltioista asiasta järjestettiin neuvoa-antava tai sitova kansanäänestys. Neuvoa-antavat kansanäänestyksetkin olivat käytännössä sitovia, sillä hallitukset sitoutuivat noudattamaan kansanäänestyksen tulosta. Kansanäänestys sinänsä on valtiosääntöjen määrittämän kansanedustuslaitoksen korvaava päätöksentekomuoto.

Liettuan parlamentti ratifioi perustuslakisopimuksen ensimmäisenä 27 EU:n jäsenvaltiosta äänin 84–4 marraskuussa 2004. Toisena sopimuksen ratifioi Unkarin parlamentti äänin 304–9 joulukuussa 2004. Italian valtiopäivälaitoksen alahuone ratifioi perustuslakisopimuksen äänin 216–16 huhtikuussa 2005. Saksan liittotasavallan valtiopäivälaitoksen ylähuone hyväksyi EU:n perustuslakisopimuksen perjantaina 27. toukokuuta 2005. Ranskan presidentti Jacques Chirac piti tätä kannustuksena ranskalaisille, jotka äänestivät EU:n perustuslakisopimuksesta 29. toukokuuta 2005 järjestetyssä kansanäänestyksessä.

Ranskan kansanäänestys

Ranskan kansanäänestyksessä perustuslain vastustajat voittivat äänestyksen prosentein 54,68 % – 45,32 % äänestysprosentin ollessa 69,34 %. Tapahtuman johdosta Ranskan pääministeri Jean-Pierre Raffarin esitti eronpyyntönsä, minkä jälkeen uudeksi pääministeriksi nimitettiin 31.5.2005 Dominique de Villepinin.

Ranskassa ei haluttu järjestää uutta kansanäänestystä samanlaisen lopputuloksen pelossa. Toisaalta kesken kansanäänestys- ja ratifioimisprosessien ei myöskään haluttu neuvotella Ranskaa varten uudelleen perustuslakisopimuksen sisältöä, sillä se olisi voinut hankaloittaa sopimuksen ratifioimista muissa maissa.

Ranskan presidentti Chirac ehdotti 24 muulle valtionpäämiehelle tilanteen uudelleenarviointia kesäkuun 2005 huippukokouksessa. Tšekin pääministeri Jiří Paroubek arvioi, että prosessia on jatkettava, mutta mahdollisesti myöhennetyllä aikataululla.

Myönteisiä kannanottoja Ranskan kansanäänestystuloksesta esittivät muun muassa suomalaiset europarlamentaarikot Paavo Väyrynen ja Esko Seppänen sekä kansanedustaja Timo Soini. Vaalitulosta pahoittelivat muun muassa ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja, ulkomaankauppa- ja kehitysyhteistyöministeri Paula Lehtomäki, tutkija Teija Tiilikainen ja Jean Monnet -professori Esko Antola.

Mikäli yksikin Euroopan unionin 25:stä jäsenvaltiosta ei hyväksy oikeushenkilöksi perustettavan EU:n perustuslakisopimusta, sen sisältämä määräys nykyisen Euroopan unionin jäsenvaltioiden keskeisten kansainvälisten valtiosopimusten lakkaamisesta ei toteudu, vaan nykyisen Euroopan unionin sopimukset jäävät voimaan kaikkien valtioiden kesken. Tähän riitti jo Ranskan hylkäävä päätös, mutta kansanäänestyksiä käytiin loppuun ja osa EU:n jäsenvaltioista hyväksyi perustuslakisopimuksia tästä huolimatta valmistautuakseen prosessin epäonnistumisesta seuraaviin poliittisiin keskusteluihin ja tilannearvioon Euroopan unionin tulevaisuuden päämääristä.

Hollannin kansanäänestys

Hollannissa järjestettiin kansanäänestys keskiviikkona 1. kesäkuuta 2005. Hollannin hallituspuolueet ja pääoppositiopuolueet kannattivat perustuslakisopimuksen hyväksymistä, mutta Socialistische Partij (Sosialistipuolue), Lijst Pim Fortuyn (edesmenneen Pim Fortuynin lista), Groep Wilders, Staatkundig Gereformeerde Partij (Poliittisesti reformoitu puolue) ja ChristenUnie (Kristillinen unioni) olivat sopimusta vastaan. Sosialistipuolue on vasemmistopuolue, Pim Fortuynin lista ja Groep Wilders kuuluvat siirtolaiskriittiseen oikeistoon ja Kristillinen unioni on perinteinen kristillisdemokraattinen puolue.

Vaikka perustuslakisopimusta vastustavat puolueet olivat pieniä, ennen vaaleja tehtyjen mielipidetiedustelujen mukaan perustuslakisopimuksen vastustajat olivat enemmistössä lukemin 58 % – 42 %. Vaalihuoneistojen sulkeuduttua vaalipäivänä ovensuukyselyiden ennakkotiedot kertoivat, että perustuslakisopimusta olisi vastustanut 63 % hollantilaisista vain 37 %:n kannattaessa ja äänestysprosentin ollessa 62 %, puolet korkeampi kuin edellisissä europarlamenttivaaleissa.

Kesäkuussa Hollannin kansanäänestyksen jälkeen Tšekin Suomessa vierailulla käynyt presidentti Václav Klaus totesi ettei EU tarvitse toimiakseen perustuslakia.

Luxemburgin kansanäänestys

Luxemburgin parlamentti hyväksyi ensimmäisessä parlamenttikäsittelyssä perustuslakisopimuksen kesäkuussa 2005 äänin 55–0–5. Kesäkuussa 2005 järjestetyn mielipidetiedustelun perusteella mahdollisten ”ei”-äänestäjien määrä olisi noussut lokakuusta 2004 24 %:sta 45 %:iin.

Heinäkuussa 2005 järjestetyssä kansanäänestyksessä sopimus hyväksyttiin 56,5 %:n kannatuksella. Luxemburgin pääministeri Jean-Claude Juncker oli ilmoittanut eroavansa, mikäli kansanäänestyksessä tulisi EU:n perustuslakisopimukselle kielteinen tulos.^lähde?

Britannian kansanäänestys

Britanniassa kansanäänestys järjestettiin vasta vuonna 2006. Britannin hallituksen ulkoministeri Jack Straw ilmoitti tuloksen olevan sitova. Toukokuussa 2005 The Daily Telepgraph ilmoitti nimettömään hallituslähteeseen vedoten, että Britannian hallitus aikoo vedota alahuoneen jäseniin, jotta nämä luopuisivat kansanäänestyksen järjestämisestä. Myös brittien uskottiin äänestävän kansanäänestyksessä perustuslakisopimusta vastaan.

Britanniaa pidetään Ranskan tapaan merkittävänä EU-jäsenvaltiona, jonka kanta on ratkaiseva perustuslakisopimuksen onnistumisen kannalta. Lähinnä pienten jäsenvaltioiden hylkäämisen varalle perustuslakisopimukseen varattiin pykälä, jonka mukaan kahden vuoden kuluessa asiasta neuvotellaan kyseisen maan kanssa.

Muut kansanäänestykset

Irlannissa Bertie Ahernin hallitus pyrki saamaan parlamentin lisäämään vuoden 1937 perustuslakiin säännöksen perustuslakikansanäänestyksestä sitovasti siten, että hallitus voi ratifioida perustuslakisopimuksen suoraan ilman parlamenttia perustuslain lisäyksen antamin valtuuksin.

Ratifioinnit ja kansanäänestykset maittain

1. Liettua, parlamentti ratifioi 84–4–3 11.11.2004
2. Unkari, parlamentti ratifioi 304–9 20.12.2004
3. Slovenia, parlamentti ratifioi 1.2.2005
4. Espanja, kansanäänestys hyväksyi 20.2.2005 77 % – 17 % äänestysprosentilla 42 %
5. Italia, valtiopäivälaitoksen alahuone ratifioi 216–16 6.4.2005
6. Kreikka, parlamentti ratifioi 19.4.2005
7. Belgia, valtiopäivälaitoksen alahuone ratifioi 118–18–8 toukokuussa 2005
8. Slovakia, parlamentti ratifioi 11.5.2005
9. Itävalta, parlamentti ratifioi 25.5.2005
10. Saksa, liittopäivät ratifioi 569–23 12.5. ja liittoneuvosto 27.5.2005
11. Ranska, hylättiin kansanäänestyksessä 45 % – 55 % 29.5.2005
12. Hollanti, hylättiin kansanäänestyksessä 1.6.2005
13. Latvia, parlamentti ratifioi 2.6.2005 äänin 71–5.
14. Malta, parlamentti ratifioi 7.7.2005 yksimielisesti
15. Luxemburg, kansanäänestys hyväksyi 10.7.2005, parlamentti käsitteli ensimmäisen kerran hyväksyen 28.6.2005.
16. Viro, parlamentti ratifioi 9.5.2006
17. Suomi, eduskunta ratifioi 5.12.2006
18. Bulgaria, parlamentti ratifioi äänin 231–1
19. Romania, parlamentti ratifioi äänin 434–0

Ei päätöstä

1. Puola
2. Tanska
3. Portugali
4. Irlanti
5. Britannia
6. Tšekin tasavalta
7. Kypros
8. Ruotsi

Perustuslakisopimus Suomessa

Päivä Ranskan kansanäänestyksen jälkeen Suomen ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja ilmoitti, että perustuslakisopimus pyritään saattamaan eduskuntakäsittelyyn jo kevätkauden aikana. Myöhemmin pääministeri Matti Vanhanen ilmoitti Kuwaitista eduskunnan käsittelevän asiaa syksyllä. Ruotsin pääministeri Göran Persson mainitsi televisiohaastattelussa, että Ruotsissa perustuslakisopimusta käsitellään valtiopäivillä joulukuussa 2005.

Suomen perustuslain muuttamiseen tarvitaan saman eduskunnan aikana 5/6:n enemmistöllä kiireelliseksi julistaminen, jotta muutos voidaan hyväksyä yksinkertaisella enemmistöllä. Tätä kiireelliseksi julistamista ei tulkittu tarvittavaksi Suomen liittyessä Euroopan unioniin, koska 16.10.1994 järjestettiin neuvoa-antava kansanäänestys, minkä tuloksena saavutetun yksinkertaisen enemmistön perusteella EU-jäsenyys hyväksyttiin 2/3:n enemmistöllä eduskuntasihteeri Seppo Tiitisen esittämän tulkinnan mukaisesti. Tulkintaongelma poistui vuonna 2000 voimaan astuneen ja Suomen EU-jäsenyyden huomioon ottavan aikaisemman hallitusmuodon, valtiopäiväjärjestyksen ja ministerivastuulain korvaavan Suomen perustuslain tultua hyväksytyksi yli 5/6:n enemmistöllä 1999.

Perustuslakisopimusesitystä kritisoivat puolueista muun muassa Suomen kommunistinen puolue (SKP), Itsenäisyyspuolue Vapaan Suomen liitto (VSL) sekä Perussuomalaiset (PS). EU:n parlamentin jäsenistä sitä ovat vastustaneet Esko Seppänen (Vasemmistoliitto/GUE-NGL) lähinnä puolustusulottuvuuden voimistumisen ja liittoutumattomuuden heikkenemisen vuoksi sekä Kyösti Virrankoski (Suomen keskusta/ALDE) integraation syvenemiseen liittyvän Suomen maatalouspolitiikan ja maaseutuun kohdistuvan aluepolitiikan heikentymisen vuoksi. Euroopan unionin liberaaliryhmän 88 edustajasta 86 muuta, muun muassa Anneli Jäätteenmäki, Henrik Lax ja Hannu Takkula äänestivät ryhmän kannan mukaisesti EU:n perustuslakisopimuksen puolesta.

Kansalaisjärjestöissä ja puolueiden nuorisojärjestöissä perustuslakisopimukseen kriittisesti suhtautuvia oli muun muassa Perussuomalaiset Nuoret Ry:ssä, Vasemmistonuorissa, Vihreiden ja nuorten opiskelijoiden liitossa, Attacissa, Suomen rauhanpuolustajissa, Vaihtoehto EU:lle -yhdistyksessä, Kristillisdemokraattisissa nuorissa, Kuluttaja-Konsumenterna -yhdistyksessä, Maan ystävissä ja Eurooppalainen Suomi ry:n vastapainoksi perustetussa Kansalaisten Eurooppa -yhdistyksessä.

Kesäkuussa 2005 Brysselin huippukokouksessa valtioiden päämiehet sopivat perustuslakisopimuksen ratifioinnin keskeyttämisestä jäsenmaissa ehdotuksen tultua hylätyksi Ranskan ja Hollannin kansanäänestyksissä. Ratifiointiesityksen sijaan hallitus antoi marraskuussa 2005 eduskunnalle selonteon, jossa hallitus piti peruslakisopimusta Suomelle myönteisenä asiana.

Toukokuussa 2006 kaikki hallituspuolueet ilmoittivat olevansa valmiita ratifioimaan EU:n perustuslain. Myös huomattava osa oppositiosta tuki hallituksen kantaa, jonka mukaan eduskunta päättää ratifioinnista. Eduskunta käsitteli perustuslakisopimuksen ratifioinnin eduskunnassa ensimmäisen kerran 12.5.2006. Tuolloin se hyväksyttiin äänin 104–24. Toisen kerran perustuslakisopimus käsiteltiin itsenäisyyspäivän aattona 5.12.2006.

Kansanäänestyslakialoite

Suomessa ei enää julkistettu mielipidetiedusteluja kansanäänestyksen tai perustuslakisopimuksen kannatuksesta. MTV3:n runsas viikko Ranskan kansanäänestyksen jälkeen järjestetyssä verkkogallupissa 9 083 vastaajasta perustuslakisopimusta vastusti 5 585 vastaajaa (61,5 %), kannatti 1 433 vastaajaa (15,8 %), ja kantaansa ei osannut sanoa 2 065 vastaajaa (22,7 %).

Tätä ennen 3. kesäkuuta 2005 Etelä-Suomen Sanomien verkkolehden, Netlarin, järjestämässä verkkogallupissa 77 % kannatti kansanäänestyksen järjestämistä, 21 % vastusti sitä, ja kantaansa ei osannut ilmoittaa 2 %.

Loka-marraskuussa 2005 järjestetyn Eurobarometrin mielipidekyselyn mukaan 49 prosenttia suomalaisista kannatti ja 42 prosenttia vastusti EU:n perustuslakia.

Eduskunta

Kansanedustaja Arja Alho teki helmikuussa 2005 kansanäänestysaloitteen. Aloitteen allekirjoitti Vasemmistoliiton kansanedustajista 100 % (20/20), Perussuomalaisten kansanedustajista 100 % (3/3), Vihreän liiton kansanedustajista 93 % (13/14), Kristillisdemokraattien kansanedustajista 43 % (3/7), Suomen keskustan kansanedustajista 15 % (8/55) ja SDP:n kansanedustajista 8 % (4/53). Kokoomuksen eikä RKP:n edustajista kukaan ei allekirjoittanut aloitetta ja vihreistä aloitteen jätti allekirjoittamatta Merikukka Forsius-Harkimo ja Kristillisdemokraateista Bjarne Kallis, Kari Kärkkäinen ja Päivi Räsänen. Lakialoitteen mukaisesti neuvoa-antava kansanäänestys olisi järjestetty 21.5.2005.

Kansalaisjärjestöt

Suomessa Kansanäänestystoimikunta vaati, että Suomessa järjestettäisiin neuvoa-antava kansanäänestys perustuslakisopimuksen hyväksymisestä, minkä tulos sitoisi moraalisesti eduskuntaa päättämään asiasta kansanäänestyksen tuloksen mukaisesti.

Ranskan ja Hollannin kansanäänestysten tulos sai aikaan se, että Suomen Attac vaati 3. kesäkuuta 2005 kansanäänestystä järjestettäväksi myös Suomessa.

Aiheesta muualla

• Sopimus Euroopan perustuslaista
• Kansanäänestystoimikunta
• Suomen perustuslaki oikeusministeriön mukaan (Arkistoitu – Internet Archive)
• YLE Uutisvuosi 2004 - Valtapelin vuosi unionin vuoksi