Yhdysvaltain perustuslaki
| Osa artikkelisarjaa |
| Yhdysvaltain politiikka |
|---|
 |
Yhdysvaltain perustuslaki on Yhdysvaltain lainsäädännön ylin osa ja siten etusijainen maan muuhun lainsäädäntöön nähden. Laki on myös vanhin yhä voimassa oleva kirjoitettu merkittävän suvereenin valtion perustuslaki.[1] Philadelphiassa kokoontunut perustuslaillinen konventti hyväksyi sen 17. syyskuuta 1787. Se yhdisti Yhdysvaltain silloiset kolmetoista osavaltiota, jotka aikaisemmin toimivat huomattavasti löyhempänä valtioiden liittona konfederaatioartiklojen alla. Yhdysvaltain perustuslaki on ollut mallina useiden valtioiden omille perustuslaeille, ja se muistuttaa Ranskan vallankumouksen asettamaa universaliteettiperiaatetta, joka oli suosittu aikansa perustuslaeissa.
Perustuslain esipuheessa Yhdysvaltain olemassaolon tarkoitus tiivistetään kuuteen periaatteeseen, jotka ovat yhteiskunta, oikeudenmukaisuus, rauha, turvallisuus, liittovaltio ja vapaus.[2]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Perustuslaillinen konventti (Yhdysvallat)
Tie Philadelphiaan
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yhdysvaltojen hakiessa valtiomuotoa itsenäistymisen jälkeen maan tulevasta hallintatavasta oli kaksi merkittävää puoluetta: toisaalta vahvan keskushallinnon ja toisaalta löyhän valtioliiton kannattajat. Aluksi kaikkia osavaltioita koskevat päätökset sovittiin osavaltioiden edustajien kokouksissa valtiosopimusten tapaan.
Vuodesta 1780 lähtien voimakkaan hallituksen kannattajat ehdottivat useasti neuvotteluja pysyvämmän järjestelmän perustamiseksi. New York oli tehnyt aloitteen vuonna 1782 ja Massachusetts 1785, mutta mitään ei tapahtunut. Vuonna 1785 Maryland ja Virginia ajautuivat riitaan Potomacjoen ja Chesapeakenlahden liikenteestä, mistä George Washington oli henkilökohtaisesti kiinnostunut. Pidettiin tarpeellisena selvittää kauppasäädökset kerralla kuntoon ja Virginian lainsäädäntökunta kutsui osavaltioiden edustajat kokoukseen Annapolisiin 1786.
Annapolisin kokoukseen saapui vain viiden valtion edustajat, mutta mukana oli New York, jonka edustajien joukossa oli Washingtonin entinen adjutantti, kova keskushallintomies Alexander Hamilton. Kokouksen kulku riistäytyi pian käsistä pelkästä kauppasäädöskokouksesta yleiseksi keskusteluksi liittovaltion hallinnasta. Strateginen viisaus näytti vaativan kokouksen hajaantumista ja uuden laajemman kokouksen pikaista järjestämistä. Hamilton kirjoitti päätöslauselman, joka sisälsi myös tämän päätöksen. Pian kaikki valtiot Rhode Islandia lukuun ottamatta valmistautuivat lähettämään edustajansa Philadelphian suureen konventtiin toukokuussa 1787.[3]
Konventti Philadelphiassa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]"Ristiriitainen tai heikko ratkaisu ei vastaa tarkoitustaan eikä lopulta saa yleisön kannatusta", kirjoitti Hamilton Philadelphian konventin aikaan Washingtonille. Hän ehdotti "kuvernöörin" valitsemista Yhdysvalloille, joka puolestaan nimittäisi osavaltioiden kuvernöörit. Näillä olisi ehdoton veto-oikeus osavaltioiden lainsäädännössä. Tämä oli liikaa useimmille konventin jäsenille ja ehdotus torjuttiin. Hamiltonista, joka oli ollut elimellisen tärkeä kokouksen koolle saattamiseksi, sanottiin että "tätä newyorkilaista herrasmiestä ovat kaikki kiittäneet eikä kukaan kannattanut".
Vaikka Jefferson ja Adams olivat Euroopassa konventin ajan, ja muita huomattavia henkilöitä puuttui myös, antoi Washingtonin ja Franklinin varsin muodollinen osallistuminen tilaisuudelle arvovaltaa ja juhlallisuutta. Kaikkiaan 73 edustajaa oli nimetty, mutta 55 saapui paikalle. Näistä vain kahdeksan oli ollut itsenäisyysjulistusta allekirjoittamassa. Joukossa oli paljon nuoria edustajia. Ensimmäinen istunto pidettiin 25. toukokuuta 1787 ja puheenjohtajaksi valittiin yksimielisesti Washington.
Aluksi kokouksen tavoitteena oli vain muuttaa konfederaatioartikloita, jotka silloin hallitsivat osavaltioiden välistä hallintoa, mutta pian päädyttiin laatimaan uusia sääntöjä niiden korvaamiseksi. Lähtökohdaksi otettiin Virginian ehdotus: kaksikamarinen parlamentti, jonka kummankin kamarin jäsenet jakautuivat vapaan väestön määrän mukaisesti.
Pienet osavaltiot pelkäsivät nyt jäävänsä runsasväestöisten määräysvaltaan ja esittivät vastaehdotuksen: yksikamarinen parlamentti, jossa äänestys tapahtui valtioittain. Tällä ns. New Jerseyn suunnitelmalla ei ollut läpimenon mahdollisuuksia. Se sisälsi kuitenkin pykälän, jonka mukaan "Yhdysvaltain kongressin päätökset" ovat "valtioiden [...] ylimpänä lakina". Tästä tuli liittovaltiojärjestelmän peruspilareita.[3]
Kolme kompromissia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Väittely suunnitelmista kävi niin kuumaksi, että pienten valtioiden edustajat uhkasivat lähteä kotiin. Franklinin johtama erikoisvaliokunta pelasti konventin laatimalla "suuren kompromissin": alempaan kamariin edustajat jaettiin väkiluvun mukaan, ylempään kamariin jokainen valtio sai yhtä monta edustajaa.
Alemman kamarin oikea paikkajako osavaltioiden kesken edellytti väestönlaskentoja, joten Yhdysvaltain perustuslakiin tulikin edelleen noudatettava pykälä niiden järjestämisestä. Pohjoiset valtiot halusivat jättää paikkajaossa huomiotta orjat, etelä oli valmis suostumaan tähän vain verotuksen osalta, joka myös jakautuisi väestön mukaan. Syntyi toinen ns. kolmen viidesosan kompromissi tilanteen ratkaisemiseksi: kolme valkoista kansalaista vastaa viittä mustaa orjaa sekä verojen että paikkajaon kannalta.
Vielä kolmaskin kompromissi oli tarpeen ennen kuin ehdotus saatiin päätökseen. Liikemiespiirit halusivat, että kauppaa koskeviin säädöksiin riitti yksinkertainen enemmistö. Etelävaltiot saatiin suostumaan tähän vasta, kun niille luvattiin vientimaksujen kieltäminen ainaiseksi sekä orjakauppaan puuttumisen kieltäminen 20 vuodeksi.
Kolme suurta kompromissia ovat ajan saatossa saaneet eniten huomiota. Näkökulmalla ei kuitenkaan oteta huomioon sitä, että useimmista asioista edustajat olivat yksimielisiä. Tuomarit nimitettiin virkoihinsa eliniäksi. Kansanedustajien toimikaudeksi tuli kaksi, senaattorien kuusi ja presidentin neljä vuotta. Senaattorien ja presidentin vaali määrättiin välilliseksi, kansaa suoraan edustamaan tarkoitettiin vain edustajainhuone. Sittemmin senaatinvaalit on muutettu suoraksi vaaliksi.
Perustuslakiin kirjattiin vallan kolmijako ensimmäisenä maailmassa, ja valtiomahtien välille niin sanottu valvonnan ja tasapainon periaate (checks and balances), jonka mukaan valtionhallinnon haarat valvovat ja tasapainottavat toistensa toimia. Presidentti johtaa hallitusta, mutta on sidottu noudattamaan lakeja. Kongressi säätää lait, mutta vain presidentin suostumuksella. Presidentti valitsee tuomarit, mutta vain senaatin hyväksynnällä. Tuomarit langettavat tuomiot, mutta presidentillä on armahdusoikeus. Myöhemmin on vielä muodostunut periaatteeksi, että korkein oikeus valvoo lainsäädäntötyötä päättämällä lakien perustuslainmukaisuudesta.[3]
Elävä asiakirja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Perustuslaki kirjoitettiin avoimeksi dokumentiksi niin, että siihen sallittiin lisäysten tekeminen. Laki itsessään on monoliitti. Alkuperäiseen lakiin eikä sen lisäyksiin puututa. Mutta lisäyksin voidaan kumota myös alkuperäsen lain pykäliä tai siihen tehtyjä lisäyksiä. Ensimmäiset kymmenen lisäystä ovat luettelo kansalaisoikeuksista.
Perustuslakia säätävä konventti teki historiallisesti radikaalin ja käänteentekevän teon laatiessaan hallitusjärjestelmän vapaiden kansalaisten kansakunnalle aristokraattisesti ohjattujen, koko tasavallan ideaan epäileväisesti suhtautuvien monarkioiden keskelle. Vaikka perustuslaki sisälsi rajoituksia demokratialle, siinä oli vahva demokraattinen puoli, jota John Adams piti olennaisena kaikille vapaille hallitusjärjestelmille.
Jotta perustuslaki olisi hyvä, sen pitäisi olla "lyhyt ja epäselvä", sanoi Napoleon. Hyvin todennäköisesti hänellä oli mielessään Yhdysvaltain perustuslaki. Asiakirja on tarkoituksella laadittu niin yleisluontoisin sanakääntein, että keskushallitus saattoi ottaa osavaltioiden omanaan pitämät oikeudet omakseen silloin kun kriisi tai historiallinen muutos niin vaati. Tämä salli myöhemmin mm. rotuerottelun lopettamisen pakolla Etelävaltioissa.[3]
Ratifiointi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Konventti määräsi, että osavaltioihin tulisi perustaa erityiset perustuslakikonventit, ja että perustuslaki tulisi voimaan kun se olisi ratifioitu yhdeksässä osavaltiossa. Raja saavutettiin kevään 1788 aikana, mutta perustuslailta puuttui vielä poliittisesti ja taloudellisesti merkittävien Virginian ja New Yorkin hyväksyntä. Virginia antoi hyväksyntänsä sillä ehdolla, että perustuslakiin lisättiin vielä Bill of Rights eli luettelo kansalaisvapauksista. Saatuaan siitä takeet Virginia ja New York ratifioivat perustuslain, minkä jälkeen sen katsottiin astuneen voimaan. Virginialaisten vaatima kymmenkohtainen Bill of Rights liitettiin perustuslakiin vuonna 1791.[4]
Artiklat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Johtolause
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lain syntytapa ja tarkoitus.
Ensimmäinen artikla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lainsäädäntövalta annetaan kongressille, joka jaetaan kahteen kamariin, edustajainhuoneeseen ja senaattiin. Osavaltioiden välisenä kompromissina osavaltioilla on edustajainhuoneessa edustus väkilukunsa mukaan, mutta senaatissa kaikilla osavaltioilla on yhtä monta edustajaa.[5]
Toinen artikla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toimeenpanovalta sekä presidentin ja varapresidentin toimet määritellään, sekä presidentin valinta, kelpoisuus ja toimikauden pituus.[5]
Kolmas artikla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tuomiovalta. Liittovaltion korkein oikeus määritellään ylimmäksi oikeusasteeksi. Liittovaltion tuomarit nimitetään eliniäksi.[5]
Neljäs artikla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Osavaltioiden valtaoikeudet ja niiden rajat. Osavaltioille annetaan oikeus laatia omat lakinsa ja valvoa niitä. Kongressi saa säätää liittovaltion tasoisia lakeja siitä, miten osavaltioiden kuuluu kunnioittaa toistensa lakeja.[5]
Viides artikla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Perustuslain lisäyksen esittämisen ja hyväksymisen prosessit senaatissa, edustajainhuoneessa ja osavaltioiden lainsäädäntöelimissä.[5]
Kuudes artikla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Liittovaltion valtaoikeudet. Liittovaltion laki määritellään osavaltioiden lakeja ja paikallisia lakeja ylemmäksi. Se on voimassa, jos osavaltion laki on sen kanssa ristiriidassa.[5]
Seitsemäs artikla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Perustuslain ratifiointiprosessin kuvaus.[5]
Lisäykset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Perustuslakiin on myöhemmin tehty 27 muutosta, jotka ovat tarkasti ilmaistuna lisäyksiä (engl. amendment). Näistä kymmentä ensimmäistä kutsutaan nimellä Bill of Rights. Muutoksia kutsutaan lisäyksiksi, koska alusta alkaen konventio on ollut se, että alkuperäisen lain teksti pysyy koskemattomana ja muutos kirjoitetaan alkuperäisen lain perään. Jos muutoksella kumotaan voimassa olevan lain säännös, voimassa oleva säännös siis jää asiakirjaan, mutta sitä ei enää sovelleta.
| # | Sisältö | Hyväksytty kongressissa | Ratifioitu | Huomioitavaa |
|---|---|---|---|---|
| 1 | Uskonnonvapaus, sananvapaus, lehdistönvapaus, kokoontumisvapaus ja oikeus vaatia valtiota puuttumaan epäkohtiin | 25. syyskuuta 1789 | 15. joulukuuta 1791 | Osa Bill of Rights -lisäyksiä |
| 2 | Oikeus omistaa ja kantaa aseita. | 25. syyskuuta 1789 | 15. joulukuuta 1791 | Osa Bill of Rights -lisäyksiä |
| 3 | Kielto majoittaa sotilaita yksityistaloissa rauhan aikana. Sotatilassa kongressi voi säätää lain sotilaiden majoittamisesta. | 25. syyskuuta 1789 | 15. joulukuuta 1791 | Osa Bill of Rights -lisäyksiä |
| 4 | Kieltää perusteettomat kotietsinnät ja muut henkilöön tai hänen omaisuuteensa tai asiapapereihinsa kohdistuvat tutkimukset; etsintälupa tai pidätysmääräys voidaan myöntää vain valaehtoisen todistuksen nojalla. | 25. syyskuuta 1789 | 15. joulukuuta 1791 | Osa Bill of Rights -lisäyksiä |
| 5 | Syytteiden nostaminen rikosasioissa; Oikeus oikeudenkäyntiin; Oikeus olla todistamatta itseään vastaan; Samasta rikoksesta ei voida syyttää kahdesti; valtion oikeus ottaa yksityisomaisuutta julkiseen käyttöön pakkolunastuksen kautta. | 25. syyskuuta 1789 | 15. joulukuuta 1791 | Osa Bill of Rights -lisäyksiä |
| 6 | Oikeus viipymättömään, puolueettomaan ja julkiseen oikeudenkäyntiin valamiehistön edessä; Oikeus saada tietää itseään vastaan esitetyistä syytteistä; Oikeus kohdata syyttäjänsä; Haasteet; Oikeus avustajaan. | 25. syyskuuta 1789 | 15. joulukuuta 1791 | Osa Bill of Rights -lisäyksiä |
| 7 | Siviilioikeudenkäynneissä on käytettävä valamiehistöä (jury). | 25. syyskuuta 1789 | 15. joulukuuta 1791 | Osa Bill of Rights -lisäyksiä |
| 8 | Kieltää kohtuuttoman suuret takuut ja sakot sekä kohtuuttomat ja julmat rangaistukset. | 25. syyskuuta 1789 | 15. joulukuuta 1791 | Osa Bill of Rights -lisäyksiä |
| 9 | Takaa kansalaisille ja osavaltioille edelleen myös ne oikeudet, joita tässä ei erikseen mainita. | 25. syyskuuta 1789 | 15. joulukuuta 1791 | Osa Bill of Rights -lisäyksiä |
| 10 | Liittovaltion vallan rajat. | 25. syyskuuta 1789 | 15. joulukuuta 1791 | Osa Bill of Rights -lisäyksiä |
| 11 | Takaa osavaltioiden immuniteetin toisten osavaltioiden kansalaisten sekä osavaltion ulkopuolella asuvien ulkomaalaisten haasteilta. Valtion immuniteetin (sovereign immunity) perusta. | 4. maaliskuuta 1794 | 7. helmikuuta 1795 | |
| 12 | Presidentinvaalien valitsijamieskollegion valitsemisen tarkastus. | 9. joulukuuta 1803 | 15. kesäkuuta 1804 | |
| 13 | Orjuuden ja pakkotyön lakkauttaminen, paitsi rangaistuksena. | 31. tammikuuta 1865 | 6. joulukuuta 1865 | Kuuluu niin kutsuttuihin Reconstruction Amendments -lisäyksiin |
| 14 | Yhdysvaltain kansalaisuus ja sen saaminen; Osavaltiot ja oikeus oikeudenkäyntiin; Perustuslain takaamat oikeudet koskemaan myös osavaltioita; Edustajainhuoneen edustajamäärien määräytymisen uudistus; Kieltää nimittämästä julkisiin virkoihin henkilöitä, jotka olivat kapinoineet Yhdysvaltoja vastaan. | 13. kesäkuuta 1866 | 9. heinäkuuta 1868 | Kuuluu niin kutsuttuihin Reconstruction Amendments -lisäyksiin |
| 15 | Äänioikeutta ei enää voinut evätä rodun perusteella. | 26. helmikuuta 1869 | 3. helmikuuta 1870 | Kuuluu niin kutsuttuihin Reconstruction Amendments -lisäyksiin |
| 16 | Tuloveron kerääminen liittovaltiolle sallittiin. | 12. heinäkuuta 1909 | 3. helmikuuta 1913 | |
| 17 | Yhdysvaltain senaatin valinta suoralla kansanvaalilla | 13. toukokuuta 1912 | 8. huhtikuuta 1913 | |
| 18 | Kieltolaki | 18. joulukuuta 1917 | 16. tammikuuta 1919 | |
| 19 | Naisten ja miesten yhtäläinen äänioikeus | 4. kesäkuuta 1919 | 18. elokuuta 1920 | |
| 20 | Kongressin virkakauden alku siirrettiin tammikuun 3. ja presidentin tammikuun 20. päivään. (Tämä lisäys tunnetaan myös nimellä "lame duck amendment".) | 2. maaliskuuta 1932 | 23. tammikuuta 1933 | |
| 21 | Kieltolain kumoaminen | 20. helmikuuta 1933 | 5. joulukuuta 1933 | 18. lisäyksen kumoaminen |
| 22 | Presidentin virkakausien rajoittaminen kahteen | 24. maaliskuuta 1947 | 27. helmikuuta 1951 | |
| 23 | Washingtonin eli Columbian liittopiirin edustus presidentinvaalien valitsijamieskollegiossa. | 16. kesäkuuta 1960 | 29. maaliskuuta 1961 | |
| 24 | Äänioikeutta ei voida evätä tai rajoittaa sillä perusteella, että verot ovat maksamatta | 14. syyskuuta 1962 | 23. tammikuuta 1964 | |
| 25 | Säännöksiä varapresidentin oikeuksista presidentin erotessa virastaan kesken toimikauden | 6. heinäkuuta 1965 | 10. helmikuuta 1967 | |
| 26 | Äänioikeusikärajan laskeminen 18 vuoteen | 23. maaliskuuta 1971 | 1. heinäkuuta 1971 | |
| 27 | Kongressin jäsenten (senaattorien ja edustajainhuoneen jäsenten) palkkioita ei voida korottaa eikä alentaa kesken toimikauden | 25. syyskuuta 1789 | 7. toukokuuta 1992 | Kuului alun perin Bill of Rights -lisäyksiin, mutta hyväksyttiin vasta yli 200 vuotta myöhemmin.[6] |
Ratifioimattomat lisäysehdotukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vireillä olevat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vireillä oleville ehdotuksille ei ole asetettu mitään takarajaa, mihin mennessä ne pitää ratifioida. Korkein oikeus päätti vuonna 1939, että kongressi voi myöhemmin asettaa näille lisäysehdotuksille takarajan.[7]
| Ehdotus | Keskeinen sisältö | Pantu vireille | Tila |
|---|---|---|---|
| Article the First | muuttaisi edustajainhuoneen kokoonpanoa siten, että edustajien määrä olisi vakio suhteessa kansalaisiin, enintään 1 edustaja jokaista 50 000 kansalaista kohden. | 1789 | 11 osavaltiota ratifioinut[8] |
| Titles of Nobility Amendment | poistaisi Yhdysvaltain kansalaisuuden sellaisilta henkilöiltä, jotka käyttävät ulkomaalaisia aatelistitteleitä. | 1810 | 12 osavaltiota ratifioinut[9] |
| Corwin Amendment | kieltäisi kongressia säätämästä lakeja, joilla puututtaisiin osavaltioiden "sisäisiin institutioihin" (mm. orjuus) | 1861 | 2 osavaltiota ratifioinut[10] |
| Child Labor Amendment | antaisi kongressille vallan säädellä tai kieltää työnteon alle 18-vuotiailta | 1924 | 28 osavaltiota ratifioinut[11] |
Lähde:[12]
Vanhentuneet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Ehdotus | Keskeinen sisältö | Pantu vireille | Vanhentui |
|---|---|---|---|
| Equal Rights Amendment | takaisi tasavertaisuuden lain edessä sukupuolesta riippumatta | 1923 | 1982 |
| District of Columbia Voting Rights Amendment | takaisi Washington DC:lle samanlaisen edustuksen kongressissa kuin osavaltioilla | 1978 | 1985 |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ U.S. Constitution Center (englanniksi)
- ↑ Aki Petteri Lehtinen: Miksi USA on? Helsingin Sanomat, 2009, nro 20.1., s. C 1.
- ↑ a b c d Miller, W.: Yhdysvaltain historia, WSOY, 1969.
- ↑ Sisko Haikala: Vallankumousten aikakausi, teoksessa Maailmanhistorian pikkujättiläinen, s. 593–595. WSOY, Porvoo–Helsinki–Juva 1988.
- ↑ a b c d e f g The Constitution: What Does it Say? The U.S. National Archives and Records Administration. Viitattu 11.7.2022.
- ↑ Twenty-seventh Amendment | Ratification, Congressional Pay, Limitations Encyclopædia Britannica. 27.7.2023. Viitattu 26.8.2023. (englanniksi)
- ↑ Proposals to Amend the U.S. Constitution: Fact Sheet (pdf) Congressional Research Service. 14.3.2024. Viitattu 26.8.2024. (englanniksi)
- ↑ Constitution Day Washington State University. Arkistoitu 2015. Viitattu 11.1.2024. (englanniksi)
- ↑ Kilpatrick, James J. (toim.): The Constitution of the United States and Amendments Thereto, s. 65. Virginia Commission on Constitutional Government, 1961. (englanniksi)
- ↑ Crofts, Daniel W.: Lincoln and the Politics of Slavery: The Other Thirteenth Amendment and the Struggle to Save the Union, s. 245–250. UNC Press Books, 13.2.2016. ISBN 978-1-4696-2732-8 Teoksen verkkoversio (viitattu 11.1.2024). (englanniksi)
- ↑ Kilpatrick, James J. (toim.): The Constitution of the United States and Amendments Thereto, s. 68–69. Virginia Commission on Constitutional Government, 1961. (englanniksi)
- ↑ a b Proposed Amendments Not Ratified by the States Justia Law. Viitattu 11.1.2024. (englanniksi)
- ↑ Equal Rights Amendment (ERA) | Definition, History, Text, Pros and Cons, & Facts Encyclopædia Britannica. 2024. Viitattu 11.1.2024. (englanniksi)
- ↑ Washington DC Voting Rights Amendment Legal Information Institute. 2024. Viitattu 11.1.2024. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Yhdysvaltain perustuslaki Wikimedia Commonsissa
| Säätäminen | |
|---|---|
| Lisäykset |
1 • 2 • 3 • 4 • 5 • 6 • 7 • 8 • 9 • 10 • 11 • 12 • 13 • 14 • 15 • 16 • 17 • 18 • 19 • 20 • 21 • 22 • 23 • 24 • 25 • 26 • 27 |
| Muuta | |
| Ratifioimattomat lisäysehdotukset |
Article the First • Titles of Nobility Amendment • Corwin Amendment • Child Labor Amendment • Equal Rights Amendment • District of Columbia Voting Rights Amendment |