Perussuomalaiset

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Perussuomalaiset r.p.
Sannfinländarna r.p.

Logo

Perustettu 1995
Puheenjohtaja Riikka Purra
Puoluesihteeri Harri Vuorenpää[1]
Varapuheenjohtajat
Ideologia
Poliittinen kirjo oikeisto
radikaali oikeisto[6]
Toimisto Yrjönkatu 8-10 B, 00120 Helsinki [7]
Ajatushautomo Suomen Perusta
Äänenkannattaja Perussuomalainen
Suomen Uutiset
Jäsenmäärä n. 15 700 (2021) Nousua [8]
Värit      sininen
     kulta
     valkoinen
Kansanedustajia
46 / 200
(2023)
Europarlamentaarikkoja
1 / 15
(2024)
Kunnanvaltuustot
1 351 / 8 859
(2021)
Aluevaltuustot
155 / 1 379
(2022)
Kansainväliset jäsenyydet – Euroopan konservatiivien ja reformistien ryhmä
– Vapaa Pohjola
Naisjärjestö Perussuomalaiset Naiset
Nuorisojärjestö Perussuomalainen Nuoriso
Työntekijäjärjestö Peruspuurtajat
Kotisivu www.perussuomalaiset.fi

Perussuomalaiset r.p. (ruots. Sannfinländarna r.p.), lyhenne PS[9] on suomalainen kansalliskonservatiivinen ja arvokonservatiivinen puolue.[4] Puolueen puheenjohtajana on toiminut vuodesta 2021 lähtien Riikka Purra.[10] Puolueella on 46 kansanedustajaa eduskunnassa, jossa se on toiseksi suurin puolue. Euroopan parlamentissa puolueella on yksi edustaja.[11]

Perussuomalaiset kuvaa itsensä isänmaallisena ja kristillissosiaalisena puolueena, joka korostaa kansallista etua. Puolue korostaa arvoissaan suomalaisuutta, oikeudenmukaista yhteiskuntaa, vähäosaisten auttamista, kansan puolustamista ja suoraa puhetta.[12]

Perussuomalaiset perustettiin vuonna 1995 vararikkoon päätyneen Suomen Maaseudun Puolueen seuraajaksi.[13] Puolue oli pitkään pienpuolue, kunnes nousi vuoden 2011 niin sanotuissa jytkyvaaleissa eduskunnan kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi. Vuonna 2015 puolue osallistui Sipilän hallitukseen, mikä johti puolueen kannatuksen heikkenemiseen ja lopulta puolueen jakautumiseen vuonna 2017. Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa puolue nousi uudistuneena takaisin toiseksi suurimmaksi puolueeksi[14]. Puolueen puheenjohtajina ovat ennen Purraa toimineet Raimo Vistbacka, Timo Soini ja Jussi Halla-aho.[15][16][17]

Puolueen pää-äänenkannattajia ovat kuukausittain ilmestyvä Perussuomalainen-lehti sekä verkkojulkaisu Suomen Uutiset.[13] Perussuomalaiset kuuluu Pohjoismaiden neuvostossa Vapaa Pohjola -ryhmään[18] ja Euroopan parlamentissa Euroopan konservatiivien ja reformistien ryhmään.[19]

Arvot, ideologia ja sijoittuminen poliittisella kentällä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perussuomalaiset kuvaa itsensä isänmaallisena ja kristillissosiaalisena puolueena.[12] Puolue perustettiin konservatiiviseksi ja euroskeptiseksi vaihtoehdoksi, joka kannattaa suomalaista kulttuuria[20] ja identiteettiä, vastustaa ”haitallista joukkomaahanmuuttoa” ja suosii suomalaista yrittäjyyttä.[21] Puolueella ei ole varsinaista ideologiaa[22], mutta puolueen tärkeimmäksi arvoksi on arvioitu kansallismielisyys, joka ilmenee Suomen edun asettamisena tärkeimmäksi ohjenuoraksi.[23][24] Vuonna 2017 perussuomalaisten eduskuntaryhmä arvioitiin arvoiltaan konservatiiviseksi.[25]

Puolueen peruselementtejä ovat olleet kansallismielisyys, EU-kriittisyys sekä eliitinvastaisuus.[26] Perussuomalaisten nousua on pidetty osoituksena voimakkaasti eroavan aatepohjan ja tyylin menestymismahdollisuudesta. Puolue on haastanut perinteisiä valtapuolueita ja osoittanut, etteivät nämä ole kaikilta osin kyenneet vastaamaan yhteiskunnan muutoksiin.[27] Erityisesti Timo Soinin kaudella puolueessa vaikutti vennamolainen perinne, jonka vuoksi puolue oli liikkeen alkuvaiheessa lähellä Suomen Maaseudun Puoluetta.[28]

Perussuomalaisten sijoittumisesta puoluekenttään on esitetty keskenään erilaisia ulkopuolisia arvioita. Kun Jussi Halla-ahosta tuli puolueen puheenjohtaja vuonna 2017, useat suomalaiset ja ulkomaiset politiikan tutkijat sekä media ovat luokitelleet perussuomalaiset laitaoikeistolaiseksi, radikaalioikeistolaiseksi tai oikeistopopulistiseksi puolueeksi.[6] Historiantutkija Oula Silvennoinen (vihr.) katsoo, että Halla-ahon puheenjohtajuuden jälkeen Perussuomalaisista tuli jopa fasistinen puolue.[29] Poliittisen historian professori Markku Jokisipilän mukaan Perussuomalaisten kuvaaminen fasistiseksi, rasistiseksi tai äärioikeistolaiseksi puolueeksi tarkoittaa sen leimaamista lainvastaiseksi. Hän pitää puoluetta kuitenkin tavallisena suomalaisena puolueena. [30]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Perussuomalaisten historia

Alkutaival

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perussuomalaiset perustettiin 11. toukokuuta 1995 Suomen maaseudun puolueen seuraajapuolueeksi.[13] Se merkittiin puoluerekisteriin 13. lokakuuta 1995.[31] Puolueella oli perustettaessa yksi kansanedustaja, SMP:n listalta Vaasan vaalipiiristä valittu Raimo Vistbacka.

Kunnallisvaaleissa 1996 perussuomalaiset asetti ehdokkaita noin 150 kunnassa ja sai valtuutettuja noin 75 valtuustoon. Kannatus ylitti 10 prosenttia tuolloin 20 kunnassa. Perussuomalaisten kannatus oli 0,9 prosenttia.[32]

Vistbacka uusi paikkansa vuoden 1999 vaaleissa. Eduskuntavaaleissa 2003 puolue sai kolme edustajaa: uusina valittiin puheenjohtaja Timo Soini Uudeltamaalta ja Tony Halme Helsingistä. Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa puolue solmi vaaliliittoja Itsenäisyyspuolueen, kokoomuksen, kristillisdemokraattien ja Köyhien asialla -puolueen kanssa. Perussuomalaisten kannatus nousi 4 prosenttiin ja paikkamäärä viiteen. Soinin ja Vistbackan lisäksi eduskuntaryhmään nousivat Pentti Oinonen, Pertti ”Veltto” Virtanen ja Pirkko Ruohonen-Lerner, kaksi jälkimmäistä sitoutumattomina. Soini keräsi kolmanneksi eniten ääniä koko maassa.

Kunnallisvaaleissa 2008 perussuomalaiset kuusinkertaisti ääniosuutensa ja nelinkertaisti paikkamääränsä. Perussuomalaisten kannatus oli 5,4 prosenttia.[33]

Kesäkuun 2009 eurovaaleissa puolue sai 9,79 % äänistä ja ensimmäisen europarlamenttiedustajansa, kun Soini tuli valituksi vaalien ylivoimaisena äänikuninkaana. Aiemmissa eurovaaleissa puolue jäi paikoista kauas. Soini keräsi 130 715 ääntä. [34]

Nousu suureksi puolueeksi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eduskuntavaaleissa 2011 perussuomalaiset otti Suomen historian toiseksi suurimman vaalivoiton[35], kun puolueen kannatus nousi 19 %:iin ja se sai itselleen 34 lisäpaikkaa. Soini kutsui vaalivalvojaisissa voittoa "jytkyksi".[36] Perussuomalaisista tuli eduskunnan kolmanneksi suurin puolue.[37]

Puolue jättäytyi oppositioon, koska se ei voinut hyväksyä Kataisen hallituksen kaavailemia EU-tukipaketteja. Europarlamentaarikoksi valittu Timo Soini palasi eduskuntaan ja hänen tilalleen siirtyi Maanpuolustuskorkeakoulun tutkija Sampo Terho. Eduskuntaan palasivat myös Suomen Maaseudun Puolueen kansanedustajina aikoinaan toimineet Anssi Joutsenlahti Satakunnan vaalipiiristä, Lea Mäkipää Pirkanmaan vaalipiiristä ja Pentti Kettunen Oulun vaalipiiristä. Uusina valittujen Ritva ”Kike” Elomaan ja Anne Louhelaisen isät toimivat 1970- ja 1980-luvuilla SMP:n kansanedustajina.[38]

Kunnallisvaaleissa 2012 perussuomalaiset yli kaksinkertaisti ääniosuutensa ja lähes kolminkertaisti paikkamääränsä. Vuoden 2012 kuntavaaleissa puolue nousi suurimmaksi ryhmäksi Uuraisilla ja Kihniössä.[39] Toukokuun 2014 eurovaaleissa puolue sai äänistä 12,87 % ja nosti paikkamääränsä kahteen. Valituiksi tulivat vaalien toiseksi suurimmalla äänimäärällä Jussi Halla-aho sekä paikkansa uusinut Sampo Terho.

Eduskuntavaaleissa 2015 perussuomalaisten kannatus laski hieman, ja puolue menetti eduskunnassa yhden paikan. Puolue nousi silti 38 kansanedustajallaan edustajamäärältään Suomen toiseksi suurimmaksi puolueeksi. Ääniä puolue sai kolmanneksi eniten (17,7 %)[40].

Vuonna 2015 Perussuomalaiset meni ensimmäistä kertaa hallitukseen, sillä se sai Sipilän hallituksesta neljä ministerinpaikkaa. Kokoomuksen tuolloisen puheenjohtajan Alexander Stubbin mukaan kokoomus pyrki "halaamaan perussuomalaiset hallituksessa kuoliaaksi".[41]

Halla-ahon kausi (2017–2021)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Timo Soini ilmoitti blogissaan maaliskuussa 2017, ettei asetu uudelleen ehdolle puolueen puheenjohtajaksi kesäkuun 2017 puoluekokouksessa.[42] Puheenjohtajavaali Jussi Halla-Ahon ja Sampo Terhon välillä käytiin 10. kesäkuuta ja Halla-aho voitti sen jo ensimmäisellä kierroksella saatuaan yli 50 prosenttia äänistä.[43]

12. kesäkuuta keskusta ja kokoomus ilmoittivat, etteivät ne jatka hallituksessa Halla-ahon johtamien perussuomalaisten kanssa.[44] Halla-ahon mukaan perussuomalaiset oli halukas sitoutumaan hallitusohjelmaan, mutta pääministeri Juha Sipilä ei suostunut tiukentamaan maahanmuuttopolitiikkaa.[45] Seuraavana päivänä enemmistö kansanedustajista erosi perussuomalaisten eduskuntaryhmästä ja perusti Uusi vaihtoehto -nimisen eduskuntaryhmän.[46]

16. kesäkuuta Perussuomalaisten puoluehallitus päätti erottaa Uuteen vaihtoehtoon loikanneet perussuomalaisista. Heille, joiden tulkittiin tehneen päätöksen pikaistuksissaan, annettiin kesäkuun loppuun asti aikaa palata PS:n eduskuntaryhmään.[47]

Vuonna 2017 Perussuomalaiset joutui lähtemään hallituksesta, koska muut hallituspuolueet eivät halunneet jatkaa yhteistyötä Jussi Halla-ahon johtamien perussuomalaisten kanssa. Perussuomalaisista loikanneiden kansanedustajien perustama Uusi vaihtoehto (sittemmin Sininen eduskuntaryhmä) jäi hallitukseen.[48]

Vuoden 2018 presidentinvaalissa puolueen 1. varapuheenjohtaja ja ensimmäisen kauden kansanedustaja Laura Huhtasaari sijoittui kolmanneksi lähes 7 % ääniosuudella. Tulos tulkittiin voitoksi puolueelle, jonka eduskuntaryhmä oli hajonnut kahtia edellisenä vuonna.[49]

Eduskuntavaaleissa 2019 puolueen kannatus pieneni 0,2 prosenttiyksiköllä, mutta puolue onnistui saamaan yhden kansanedustajan paikan enemmän kuin edellisissä vaaleissa. Perussuomalaiset pääsi eduskunnan toiseksi suurimmaksi puolueeksi. [50] Toukokuun 2019 eurovaaleissa puolue sai äänistä 13,8 % ja säilytti molemmat paikkansa. Valituiksi tulivat Laura Huhtasaari ja Teuvo Hakkarainen. Eduskunnan istumajärjestyksessä puolue oli pitkään sijoitettu keskelle, keskustan ja vihreiden väliin,[51] mutta vuoden 2019 valtiopäivillä se päätettiin siirtää salin oikeaan laitaan. Perussuomalaiset vastustivat siirtoa, mutta kaikki muut puolueet kannattivat sitä.[52] Kuntavaaleissa 2021 perussuomalaiset sai historiansa korkeimman kannatuksen: 14,5 prosenttia.[53]

Vuonna 2020 Ano Turtiainen erotettiin Perussuomalaisten eduskuntaryhmästä rasistisen somekirjoittelun takia ja hän jatkoi tämän jälkeen omassa Valta kuuluu kansalle- eduskuntaryhmässä. Seuraavana vuonna Turtiainen erotettiin puolueesta. Lehtitietojen mukaan taustalla oli myös puolueen kritisointi ja Turtiaisen uhkaava käyttäytyminen varapuhemies Juho Eerolaa kohtaan.[54]

Purran kausi (2021–)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuntavaalien jälkeen kesäkuussa 2021 Halla-aho ilmoitti, ettei hän hae jatkokautta perussuomalaisten puheenjohtajana.[55] Elokuun 2021 puheenjohtajakilvan voitti Riikka Purra ja uudeksi puoluesihteeriksi valittiin pastori ja Venäjä-tutkija Arto Luukkanen.[56]

Aluevaaleissa 2022 perussuomalaiset sai 11,1 prosentin kannatuksen.[57] Kansallista Kokoomusta aiemmin edustanut istuva kansanedustaja Wille Rydman siirtyi perussuomalaisiin tammikuun alussa 2023.[58]

Vuoden 2023 eduskuntavaaleissa perussuomalaiset oli toiseksi suurin puolue. Se kasvatti eduskuntaryhmäänsä seitsemällä kansanedustajalla verrattuna edellisiin vaaleihin. Vahvinta kannatusaluetta puolueella oli Lapissa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Satakunnassa. [59] Huhtikuussa 2024 puolueen kansanedustaja Timo Vornanen aiheutti mediakohun ammuskeltuaan päihtyneenä helsinkiläisen yökerhon edustalla. Useista rikoksista epäilty Vornanen erotettiin tapahtuneen jälkeen eduskuntaryhmästä ja puolueesta, minkä myötä puolue menetti yhden kansanedustajapaikan.[60]

Perussuomalaiset ovat osallistuneet Orpon hallitukseen hallitusneuvottelujen jälkeen vuodesta 2023.[61] Orpon hallitus ajautui kuitenkin pian kriisiin, sillä pian hallituksen aloitettua toimintansa mediaan nousi Riikka Purran vanhoja rasistisia ja väkivaltaa ihannoivia verkkokirjoituksia. Jo aiemmin elinkeinoministerinä toiminut Vilhelm Junnila joutui eroamaan äärioikeistokytköksiensä takia. Purra ei nähnyt alun perin kirjoituksiaan ongelmallisina, mutta esitti kuitenkin myöhemmin anteeksipyynnön kirjoitteluistaan ja totesi, ettei perussuomalaisissa hyväksytä rasismia tai syrjintää.[62] Hallitus oli lähellä kaatua, mutta lopulta kriisi saatiin ratkaistua sillä, että hallitus käynnisti rasisminvastaisen ohjelman, jossa pyritään eri keinoin vähentämään rasismia yhteiskunnassa.[63]

Presidentinvaaleissa 2024 puolueen ehdokkaana oli entinen puheenjohtaja Jussi Halla-aho, joka jäi kamppailussa kolmanneksi valitsijayhdistysten Alexander Stubbia ja Pekka Haavistoa jälkeen. [64] Vuoden 2024 Europarlamenttivaalit tulkittiin puolueen osalta epäonnistumiseksi, sillä puolue sai vain yhden meppipaikan. Heikkoa suoriutumista selitettiin muun muassa hallituksen toteuttaman leikkauspolitiikan aiheuttamalla epäsuosiolla.[65] Keskustalainen kansanedustaja Pekka Aittakumpu loikkasi perussuomalaisiin oppositiosta syksyllä 2024, minkä jälkeen puolueen paikkamäärä palautui samalle tasolle kuin mitä se oli eduskuntavaalien jälkeen.[66]

Poliittiset linjaukset ja tavoitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arvomaailma

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perussuomalaisten sääntöjen mukaan puolueen päämääränä on kristillissosiaaliselta pohjalta koota yhteen ne väestöryhmät, joiden etujen ajamisesta ja tasavertaisesta sosiaalisesta ja taloudellisesta sekä yhteiskunnallisesta asemasta ei ole oikeudenmukaisesti huolehdittu. Pitkäaikainen puheenjohtaja Timo Soini sanoi puolueen olevan työväenpuolue ilman sosialismia ja eduskuntaryhmä on todennut puolueen kuuluvan poliittiseen keskustaan.[67][68] Etenkin puheenjohtaja Riikka Purran (2021-) kaudella puoluetta on pidetty vahvasti oikeistolaisena, sillä puolue on kannattanut tiukkaa talouspolitiikkaa. Purra on kuitenkin kiistänyt sen, että Perussuomalaiset olisi oikeistopuolue, sillä puolue kannattaa vahvaa "hyvinvointijärjestelmää".[69] Puolue korostaa ajavansa koko Suomen asiaa, ei vain yksittäisten eturyhmien. Sosialisen oikeudenmukaisuuden tulisi puolueen mukaan toteutua ensisijaisesti Suomen sisällä. Puolueena Perussuomalaiset on nationalistinen ja se korostaa Suomen historian ja suomalaisen kulttuurin ainutlaatuisuutta. Lisäksi puolue korostaa sananvapauden ja "suoraan puhumisen" tärkeyttä.[70] Perussuomalaiset edustaa arvokysymyksissä kristillissosiaalista arvokonservatismia.[3][5][71]

Perussuomalaisten yleisohjelma hyväksyttiin ensimmäisessä puoluekokouksessa 26. marraskuuta 1995 Kokkolassa. Ohjelmassa puolueen arvomaailma määriteltiin kristillis-sosiaaliseksi.[72] Puolue on sittemmin julkaissut lukuisia vaali-, erityis- ja tavoiteohjelmia.

Talous- ja ympäristöpolitiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2023 Talouspoliittisessa ohjelmassa puolue esittää huolen suomalaisten kotitalouksien toimeentulosta inflaation ja asumiskustannuksien nousun takia. Puolueen mukaan suomalaisten taloustilannetta heikentää korkea veroaste ja tavoite vihreästä siirtymästä, joka puolueen mukaan vie työpaikkoja muihin maihin ja siten heikentää Suomen taloutta. Hiilineutraaliustavoite tulisi ohjelman mukaan siirtää vuodelle 2050. Ympäristölainsäädäntöä ei tulisi muullakaan tavalla kiristää. Perussuomalaiset pitää keskeisenä ongelmana liian suurta julkista taloutta. Puolue esittääkin, että julkinen talous tulisi saada tasapainotettua kahden vaalikauden aikana merkittävillä leikkaustoimilla, jotka toteuttaisiin muun muassa vähentämällä valtion, kuntien ja hyvinvointialueiden tehtäviä. Kokonaisuutenaan puolue ajaa "sinivalkoista siirtymää", jossa Suomen taloutta kehitettäisiin kansallisen edun, kilpailukyvyn ja huoltovarmuuden lähtökohdista. [73]

Perussuomalaiset ajaa leikkauksia verotukseen, etenkin ansiotuloverotuksen osalta. Puoluen mukaan verotuksen keventäminen tukisi Suomen talouskasvua. Veropohjaa puolue olisi valmis laajentamaan niin, että yleishyödyllisten säätiöiden ja yhdistysten pääomatuloverotusta.[73]

Sosiaali- ja terveyspolitiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sosiaalipolitiikassa Perussuomalaiset kannattaa puheenjohtaja Riikka Purran mukaan "hyvinvointijärjestelmää", johon kuuluu julkinen terveydenhuolto ja etuuksia.[69] Toisaalta puolue korostaa vuoden 2023 Talouspoliittisessa ohjelmassaan kannustinloukkujen purkamista sosiaaliturvaa leikkaamalla ja pitää sosiaaliturvajärjestelmää yleisestikin turhan anteliaana. Erityisen ongelmaisena puolue pitää asumistukea. Puolue on linjannut, että sosiaalietuudet tulisi kuulua vain Suomen kansalaisille.[73] Syyskuussa 2024 Perussuomalaiset toteuttivat osana hallitusta sosiaali- ja terveyspalveluihin mittavia leikkauksia.[74]

Terveyspalveluissa Perussuomalaiset vastustivat aiempaa maakunta- ja soteuudistusta ja sittemin toteutettua hyvinvointialueuudistusta. Perussuomalaisten vuoden 2023 aluevaaliohjelma korostaa toimivien lähipalveluiden merkitystä ja yksityisten terveysalan yrityksien vaikutusvallan vähentämisen tärkeyttä. Puolueen mukaan terveyspalvelut kuuluvat vain Suomessa laillisesti oleville, pois lukien henkeä uhkaavat vaaratilanteet.[75]

Työelämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perussuomalaiset korostaa työelämän joustavuutta talouden muutoksiin ja Suomen kilpailukyvyn turvaamista. Puolue kannattaa yleissitovia työehtosopimuksia, mutta näkee, että niiden tulisi kyetä reagoimaan taloudessa tapahtuviin muutoksiin. Perussuomalaiset on esittänyt, että Suomeen voitaisiin luoda työvoimapooli, joka mahdollistaisi työntekijöiden työntarpeen ja yritysten työvoimatarpeen kohtaamisen. Puolue on huolissaan siitä, että ikääntyvien ihmisten on vaikea löytää töitä ja on ehdottanut erilaisia toimenpiteitä ongelman ratkaisemiseksi. Perussuomalaiset ajaa myös yrittäjien aseman parantamista.[73]

Maahanmuuttopolitiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perussuomalaisten mielestä tiukka maahanmuuton kontrolli ja paluumuutto ovat tärkeimmät ja tehokkaimmat ja käytännössä ainoat maahanmuuton haitoilta suojautumisen keinot.[76] Perussuomalaisten mielestä kotouttamispolitiikan lähtökohtana tulisi olla ”maassa maan tavalla”. Vakavasta rikoksesta tai toistuvista rikoksista tuomitut maahanmuuttajat on puolueen mielestä karkotettava Suomesta. Suomen tulisi Perussuomalaisten mukaan suosia työperäistä maahanmuuttoa humanitaarisen sijaan. Puolueen mukaan perheiden yhdistämistä tulisi hankaloittaa.[77]

Vuoden 2017 puoluekokouksen tapahtumien jälkeen puolueen linja maahanmuuttoon kiristyi entisestään.[78] Silloinen puheenjohtaja Jussi Halla-aho sanoi Helsingin Sanomien haastattelussa elokuussa 2018, että puolue haluaa lopettaa humanitaarisen maahanmuuton kokonaan.[79] Vaikka Perussuomalaiset korosti vuoden 2022 maahanmuuttopoliittisessa ohjelmassa maahanmuuttoa haitallisena ilmiönä, se ei kuitenkaan ehdottanut kaiken maahanmuuton lakkauttamista, vaan esitti esimerkiksi sitä, että turvapaikat myönnettäisiin vain määräaikaiseksi ja niiden myöntämisessä tulisi suosia vainottuja kristittyjä. Pakolaiskiintiö tulisi puolueen mukaan lakkauttaa.[80]

Ulko- ja turvallisuuspolitiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perussuomalaiset näkee ulko- ja turvallisuuspolitiikassa keskeisimpänä asiana Suomen kansallisen edun toteutumisen. Puolue näkee tärkeänä Suomen sitoutumisen kansainvälisiin sopimuksiin ja turvallisuusjärjestelmiin, mutta suhtautuu niihin osin kriittisesti. Perussuomalaiset näkee tärkeänä yhteistyön Pohjoismaiden ja Baltian maiden kanssa sekä näkee suhteiden tiivistämisen Yhdysvaltojen kanssa tärkeänä.[81] Aiemmin Perussuomalaiset vastusti Suomen Nato-jäsenyyttä, mutta puoluevaltuusto siirtyi kannattamaan sitä lähes yksimielisesti Ukrainan sodan syttymisen myötä 30. huhtikuuta 2022.[82] Puolue kannattaa yleistä asevelvollisuutta maanpuolustuksen perustana ja ajaa lisäresursseja Puolustusvoimille ja vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön.[81]

Perussuomalaisten mielestä kansanvalta on paras tapa järjestää yhteiskunnallinen päätöksenteko, joten puolueen tavoitteena on palauttaa päätösvaltaa Euroopan unionilta takaisin jäsenvaltioille. Euroopan unionia tulisi perussuomalaisten mielestä kehittää mieluummin itsenäisten valtioiden yhteistyöelimenä kuin liittovaltioksi.[83] Vielä vuoden 2019 vaaliohjelman mukaan perussuomalaisten pidemmän aikavälin tavoitteena oli ero Euroopan unionista, mutta vuoden 2024 vaaliohjelman mukaan Suomen ero ei ole realistinen ajatus, eikä puolue enää aktiivisesti aja EU:sta eroamista.[84]

Puolue puolustaa tasavallan presidentin vahvoja valtaoikeuksia.[85]

Ay-liike

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2011 ”jytkyvaalien” jälkeen perussuomalaiset ilmoitti tavoittelevansa vaikutusvaltaa myös ammattiyhdistysliikkeessä. Puolueen piti käynnistää toimintaa ay-liikkeen sisällä kannattajiensa keskuudessa ja päästä kiinni vallankahvaan. Ensimmäinen tavoite oli keväällä 2012 järjestetyt Metalliliiton liittokokousvaalit.[86] Matti Putkosen mukaan tarkoituksena oli nousta vasemmistoliiton ohitse Metalliliiton toiseksi suurimmaksi puolueeksi.[87] Perussuomalaiset sai kuitenkin kokoon vain seitsemän ehdokasta. Vaaleissa perussuomalaiset saivat 0,2 % äänistä ja yhden paikan 464 edustajan liittokokoukseen.[88] Seuraavissa liittokokousvaaleissa 2016 perussuomalaiset saivat 0,1 % äänistä ja menettivät ainoan liittokokouspaikkansa.[89] Yksittäisiä perussuomalaisia on osallistunut ammatillisten järjestöjen vaaleihin myös puolueisiin sitoutumattomilla listoilla.[90]

Vuonna 2019 perussuomalaiset mainitsi uudelleen tavoittelevansa vaikutusvaltaa ammattiyhdistysliikkeessä. Työntekijöiden keskuudessa Perussuomalaisten kannatus on Ylen mukaan ollut 29 prosenttia toukokuussa 2019.[91]


Nimi ja tunnukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Englanninkielinen nimi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perussuomalaiset ilmoitti elokuussa 2011 käyttävänsä itsestään kansainvälisissä yhteyksissä englanninkielistä nimeä The Finns eli ”suomalaiset”. Aiemmin puolueella ei ollut englanninkielisestä nimestä virallista päätöstä[92], mutta True Finns -nimeä käytettiin esimerkiksi puolueen verkkosivustolla.[93]

Tunnus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perussuomalaisten nykyisenselvennä keltasinisen tunnuksen on suunnitellut Jukka Jusula. Hän luovutti tunnuksen puolueen vapaaseen käyttöön loppuvuonna 2003 ja puolue alkoi käyttää sitä vuonna 2004.[94] Vuonna 2014 tunnuksen ilme muuttui.

  • Perussuomalaisten tunnus vuoteen 2005 asti.
    Perussuomalaisten tunnus vuoteen 2005 asti.
  • Perussuomalaisten tunnus vuosina 2005–2014.
    Perussuomalaisten tunnus vuosina 2005–2014.
  • Perussuomalaisten tunnus vuodesta 2014 alkaen.
    Perussuomalaisten tunnus vuodesta 2014 alkaen.

Rakenne ja organisaatio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolueen toimielimet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolueen ylin päättävä elin on puoluekokous. Se kokoontuu joka toinen vuosi (parittomina vuosina) toukokuun ensimmäisen ja syyskuun viimeisen päivän välillä. Puoluekokouksessa valitaan aina kahdeksi vuodeksi kerrallaan puolueen puheenjohtaja, kolme varapuheenjohtajaa, puoluesihteeri ja puoluevaltuusto. Jokaisella puolueen jäsenmaksun ajallaan maksaneella jäsenellä on puoluekokouksessa läsnäolo-, puhe- ja yhtäläinen äänioikeus.[95]

Puoluevaltuusto kokoontuu kerran vuodessa. Se myös osallistuu puolueen eduskuntaryhmän ja puoluehallituksen kanssa päätökseen puolueen osallistumisesta hallitukseen.

Puolueneuvostoon kuuluvat puoluevaltuuston jäsenet sekä puolueen kunnanvaltuutetut sekä ansioituneet, puoluekokouksen hyväksymät vaatimukset täyttävät puolueen jäsenet, jotka puolueneuvosto valitsee kokouksessaan kahdeksi vuodeksi kerrallaan. Puolueneuvosto kokoontuu joka toinen vuosi, niinä vuosina jolloin puoluekokous ei kokoonnu. Se päättää puolueen ohjelmista.[96]

Perussuomalaisten puoluetoimisto sijaitsee Helsingin Isolla Roobertinkadulla, jonne puolue muutti maaliskuussa 2018 Yrjönkadulta.[97]

Eduskuntaryhmä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Perussuomalaisten eduskuntaryhmä

Perussuomalaista puoluetta eduskunnassa edustaa Perussuomalaisten eduskuntaryhmä. Eduskuntaryhmä toimii perussuomalaisten kansanedustajien yhteistyöelimenä. Eduskuntaryhmän merkitys eduskuntatyössä on keskeinen: kokouksissa keskustellaan ajankohtaisista poliittisista kysymyksistä ja muodostetaan kantoja eduskunnan käsittelyssä olevaan asiaan. Ryhmän puheenjohtajana toimii kansanedustaja Jani Mäkelä.[98]

Lähijärjestöt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perussuomalaisten nuorisojärjestö on Perussuomalainen Nuoriso[99], naisjärjestö Perussuomalaiset Naiset[100] ja miesjärjestö PerusÄijät.[101] Puolueen yrittäjäyhdistys on PerusYrittäjät.[102] Puolueen työntekijäyhdistys Peruspuurtajat lisättiin yhdistysrekisteriin 5.3.2019.[103]

Puolueen sen aikaisessa nuorisojärjestössä Perussuomalaiset Nuoret ry:ssä valmisteltiin alkuvuodesta 2020 sääntömuutosta, jolla nuorisojärjestön äänivaltainen jäsenyys pyrittiin rajaamaan vain niille henkilöille, jotka ovat myös puolueen jäseniä. Perussuomalaisten Nuorten kokous ei hyväksynyt sääntömuutosesitystä. Perussuomalaisten puoluesihteeri Simo Grönroos ilmoitti silloin, että puolue suunnittelee uuden nuorisojärjestön perustamista.[104][105]

Piirijärjestöt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perussuomalaisilla on 16 piiriyhdistystä[106]:

Kansainväliset jäsenyydet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopan parlamentissa puolue kuuluu ECR-ryhmään, johon se palasi vuonna 2023.[107] Sitä ennen se on kuulunut ID-ryhmään 2019–2023, ECR:ään 2014–2019 ja EFD:hen 2009–2014.[108][109][110][111][112]

Pohjoismaiden neuvostossa Suomen valtuuskunnan perussuomalaiset jäsenet kuuluvat Vapaa Pohjola -ryhmään.[113] [114]

Säätiöyhteydet ja rahoitus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perussuomalaisten ja sen edeltäjän, Suomen Maaseudun Puolueen ympärillä on toiminut kolme säätiötä.[115] Perussuomalaisen puolueyhteisön rahoitusjärjestelyissä keskeiset organisaatiot toimivat pitkälti julkisen tuen varassa. Pääosa organisaatioista saa suoraan valtionapua ja samalla useat toimijat kokoavat lisärahoitusta avustuksina muilta valtiontuen varassa toimivilta organisaatioilta. Puolueyhteisön ulkopuolelta tulevia yksityisen rahoituksen lähteitä ei juuri ole.[116] Vuonna 2024 Perussuomalaiset saivat valtiolta puoluetukea 7,9 miljoonaa euroa[117].

Perussuomalaisten tukisäätiö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Perussuomalaisten Tukisäätiö

Perussuomalaisten tukisäätiö toimii 1990-luvun alussa perustetun SMP:n tukisäätiön pohjalta. Nimi muutettiin nykyiseen muotoon vuonna 2006.[115] Perussuomalaisten Tukisäätiön toiminnan tarkoitus on tukea ja edistää puolueen ja sen järjestöjen toimintaa. Tukisäätiö toimii omaisuuden hallinnan välineenä ja käytännössä hallitus koostuu pitkäaikaisista, jo SMP:n ajan puoluetoimijoista. Osa puolueen omaisuudesta toimii säätiön hallinnassa.

Säätiö on saanut myös raha-avustuksia Perussuomalaiselta puolueelta ja jakanut itse avustuksia muille Perussuomalaisen yhteisön järjestöille. Vuonna 2015 Tukisäätiö myönsi puolueen piirijärjestöille tukea 16 000 euroa ja opintokeskusta ylläpitävälle sivistysjärjestölle 30 000 euroa.[118] Vuoden 2017 puoluekokouksen jälkeen tapahtuneen liikehdinnän myötä Tukisäätiö ajautui eronneen puoluejohdon käsiin.[116]

Suomen Perusta -säätiö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Suomen Perusta

Suomen Perusta -säätiö toimii Perussuomalaisen puolueen perustaman ajatushautomon ylläpitäjänä. Suomen Perusta -säätiön tarkoitus on edistää suomalaista kansanvaltaista yhteiskuntaa kehittävää tutkimusta ja keskustelua sekä edistää päätöksentekoa. Säätiö tekee ja teettää ajankohtaisiin aiheisiin liittyviä raportteja ja selvityksiä, minkä lisäksi se on järjestänyt keskustelutilaisuuksia ja seminaareja.[115]

Vuonna 2011 toteutunut vaalivoitto muutti Perussuomalaisten aseman ns. suureksi puolueeksi. Rahoituksen ja valtionavun osalta tämä mahdollisti ajatuspajan ja sivistysjärjestön perustamisen.[115] Säätiö kertoo, ettei se ole riippuvainen puolueen linjauksista, vaan se pyrkii antamaan uusia näkökulmia poliittiseen keskusteluun.[119] Perussuomalainen puolue on kuitenkin maksanut säätiön alkupääoman, minkä lisäksi puolue nimittää säätiön hallituksen jäsenet.[115]

Säätiön talous perustuu ajatuspajojen valtionapumäärärahaan ja muualta saatuihin avustuksiin. Vuosina 2014 ja 2015 säätiön kokonaistulot olivat yli 112 000 euroa, jotka on koottu avustuksina eri lähteistä. Valtionavun osuus on ollut 72 000 euroa. Loput rahat ovat OKM:n valtionapuasiakirjojen mukaan lähtöisin omalta puolueelta.[115]

Suomen Perusta -säätiö on tilinpäätösten perusteella vastannut poliittisten toimihenkilöiden henkilöstökuluista. Säätiö on lisäksi tuottanut Perussuomalaisten teemoja ja tavoitteita tukevia aineistoja. Ajatuspajan tarkoitukseksi on myös muissa yhteyksissä todettu yhteistyön tiivistäminen puolueen opintokeskuksen Pekasuksen kanssa mm. tarjoamalla asiantuntija-apua.[115]

Ida ja Lauri Reinikaisen säätiö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanhan SMP:n yhteydessä toiminut Ida ja Lauri Reinikaisen säätiö on nykyisellään erkaantunut puoluetoiminnasta. Vuonna 1988 rekisteröitynyt säätiö oli 2010-luvulle saakka SMP:n ajan johtohenkilöiden hallinnassa. Kytkös puolueeseen syntyi säätiön sääntöjen pohjalta, joiden mukaan säätiön tuli purkautuessaan osoittaa rahat SMP:lle. Säätiö on ollut mukana myös puolueen lehtiyhtiön lainajärjestelyissä. SMP:n hajotessa vanha puoluejohto vei säätiön mukanaan ja pesäero puolueeseen vahvistui.[115]

Kannattajakunta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Perussuomalaiset Hakaniemen torilla Helsingissä elokuussa 2010.

Tyypillinen kannattaja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perussuomalaisten tyypillinen kannattaja on mies, suomenkielinen ja iältään alle eläkeiän. Hänellä on todennäköisemmin perusasteen kuin keski- tai korkea-asteen koulutus ja hän ei ole suurituloinen. Tyypillinen kannattaja samastuu työväenluokkaan tai alempaan keskiluokkaan, eikä oman ammattiryhmän etu ole keskeinen puoluevalinnan kriteeri. Hän ei ole mielipiteiltään vasemmistolainen ja asuu todennäköisemmin taajaan asutussa tai kaupunkimaisessa kunnassa. Lisäksi hän suhtautuu myönteisesti kristillisiin arvoihin, mutta nuivasti ympäristönsuojeluun ja monikulttuurisuuteen.[120]

Poliittinen nelikenttä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2009 tehdyn tutkimuksen mukaan perussuomalaisten kannattajia on hankala sijoittaa vasemmisto–oikeisto-akselille, koska mielipiteiden hajonta on suurta[121]. Asteikolla 1–10, jossa 1 on äärimmäinen vasemmisto ja 10 äärimmäinen oikeisto, perussuomalaisten kannattajat saivat arvon 5,4, kun suomalaisten keskiarvo oli 5,5[121]. Kunnallisalan kehittämissäätiön vuonna 2015 julkaisemassa tutkimuksessa perussuomalaisten kannattajista 38 prosenttia sijoitti itsensä keskustaan, 33 prosenttia oikeistoon ja 12 prosenttia vasemmistoon[122]. Arvoliberaalisuus−arvokonservatiivisuus-ulottuvuudella arvokonservatiiveja oli 36 prosenttia, arvoliberaaleja 22 prosenttia ja keskelle asettuvia 28 prosenttia[122]. Tutkimuksen mukaan kiteytyksenä puolueen kannattajien kannoista voidaan sanoa, että perussuomalaiset on keskusta-oikeistolainen puolue[122].

Mielipiteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen itsenäisyyden juhlarahaston Sitran tulevaisuusbarometri vuodelta 2019 kertoo, että perussuomalaisten kannattajat pelkäävät tulevaisuutta ja näkevät siellä enemmän uhkakuvia kuin muiden puolueiden äänestäjät[123]. Perussuomalaisten kannattajat eivät pidä useimpia ekologista kestävyyskriisiä, kansainvälisen politiikan jännitteitä ja teknologian murrosta koskevia väitteitä tärkeinä eivätkä myöskään usko, että näihin asioihin on mahdollista vaikuttaa[123]. He eivät usko, että kansainvälisyys toisi vapautta ja vaurautta[123]. Perussuomalaisten mukaan on epätodennäköistä, että globaaleissa kehityskuluissa tullaan onnistumaan[123]. Perussuomalaisten kannattajien mukaan on epätodennäköistä, että maapallon kantokykyyn tullaan sopeutumaan ja elinympäristömme tulevaisuus saadaan turvattua[123]. Perussuomalaiset eivät kuitenkaan pidä ekologisen kestävyyskriisin uhkia kovin suurina ja pitävät niihin reagoimista vähemmän tärkeänä kuin muut[123].

Elinkeinoelämän valtuuskunnan Evan vuoden 2022 arvo- ja asennetutkimuksessa 9 prosenttia perussuomalaisten kannattajista yhtyi väitteiseen, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien edistäminen on ensiarvoisen tärkeä yhteiskunnallinen tavoite. Koko väestön kohdalla luku oli 47 prosenttia. Samassa tutkimuksessa 45 prosenttia suomalaisista katsoi, että etnisiin vähemmistöihin kuuluvilla on kantaväestön veroiset mahdollisuudet edetä elämässään. Perussuomalaisten kannattajista 82 prosenttia oli samaa mieltä. Perussuomalaisten äänestäjät eivät kokeneet, että valkoihoiset, suomenkieliset ja heteroseksuaalit olisivat suomalaisessa yhteiskunnassa etuoikeutetussa asemassa. He eivät myöskään katsoneet, että etniset vähemmistöt sekä sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt olisivat yhteiskunnassa syrjittyjä ryhmiä. Näissä kysymyksissä perussuomalaiset poikkesivat kyselyyn osallistuneiden enemmistöstä.[124]

Tutkimuksessa 76 prosenttia perussuomalaisten äänestäjistä oli eri mieltä ajatuksesta, että syrjiviä näkemyksiä esittäville ei tule tarjota mahdollisuutta julkisuuteen.[124] Perussuomalaisten kannattajille uskonnon, perinteiden ja sukujuurten merkitys identiteetin muodostajina oli keskimääräistä suurempi. Myös ihonväri, sukupuoli ja seksuaalinen suuntautuminen olivat perussuomalaisille tärkeämpiä kuin muita puolueita äänestäville.[125]

Perussuomalaisten kannattajat erottuivat äänestäjäryhmistä ainoana, jossa vähemmistö (45 prosenttia) arvioi, että tutkijoiden antamaan tietoon voi luottaa, koska tutkimustieto on avointa tiedeyhteisön kritiikille. Kaikista suomalaisista samaa mieltä oli 68 prosenttia. Suomalaisista 28 prosentin mielestä tieteentekijöillä on usein piilotettuja motiiveja, perussuomalaisista samaa mieltä oli 54 prosenttia. Puolueen äänestäjäkunnasta 29 prosenttia arvioi saavansa yhteiskunnallisissa asioissa ystäviltään ja verkostoiltaan parempaa tietoa kuin julkisista lähteistä, kaikista äänestäjistä näin arvioi 12 prosenttia.[125]

Rasismi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iltalehden Taloustutkimuksella teettämän kyselytutkimuksen (2023) mukaan perussuomalaisten kannattajilla on selvästi enemmän rasistisiksi luokiteltavia mielipiteitä ja asenteita kuin muiden puolueiden kannattajilla[126]. Kasvava enemmistö perussuomalaisista pitää ihmisrotujen olemassaoloa tosiasiana ja 40% perussuomalaisista uskoo, että mustien afrikkalaisten henkiset kyvyt ovat heikommat kuin länsimaissa elävän valkoisen rodun kyvyt[126]. Yksi kolmasosa perussuomalaisten äänestäjistä oli sitä mieltä, että ihmisrotujen sekoittumista olisi pyrittävä estämään, ja tämä osuus oli suurempi kuin muiden puolueiden kannattajilla[126]. Kaikkien ihmisten yhtäläiseen arvoon ihonväristä riippumatta uskoi perussuomalaisista pienempi osa kuin muiden puolueiden kannattajista [126]. Mainitun kyselytutkimuksen tekijän mukaan rasistisia asenteita on perussuomalaisten kannattajissa kaksin- tai kolminkertaisesti muihin suomalaisiin verrattuna[127]. Rasistisia asenteita omaavat ovat kuitenkin vähemmistö perussuomalaisten joukossa[127].

Ylen Taloustutkimuksella teettämässä kyselyssä (7/2023) perussuomalaisten kannattajista lähes kaikki olivat sitä mieltä, että rasismiin suhtaudutaan Suomessa riittävän vakavasti. Perussuomalaisista vain 2 % kaipasi lisää toimia rasismin suhteen, ja tämä osuus oli pienempi kuin millään muulla puolueella. Perussuomalaisille oli kaikista puolueista vähiten tärkeää tavoitella sitä, että Suomessa ei hyväksyttäisi rasismia missään muodossa; vain 13 % perussuomalaisista piti sitä erittäin tärkeänä, kun kaikkien suomalaisten keskiarvo oli 64%. [128]

Rakenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2009 puolueen kannattajista 50 prosenttia työskenteli työntekijäammateissa[121]. Määrä oli suurempi kuin vasemmistopuolueilla[121]. Vuonna 2016 tehdyssä kyselytutkimuksessa perussuomalaiset oli vuoden 2015 eduskuntavaaleissa poliisien keskuudessa selvästi suositumpi kuin koko väestön keskuudessa[129]. Se oli kyselyssä toiseksi suosituin puolue, ja poliisien joukossa kannattajia oli 24,4 %.[129] Vuonna 2012 Sunnuntaisuomalaisen toimittajakyselyssä perussuomalaiset oli vähiten suosittu puolue, jota edellisissä vaaleissa oli äänestänyt vain 2 % vastanneista 285:stä toimittajasta. 44 % vastanneista ei kertomansa mukaan missään nimessä äänestäisi perussuomalaisia.[130]

Vuonna 2011 Taloustutkimus selvitti puolueiden kannattajakuntien rakenteita[131]. Tutkimuksen mukaan 40 % perussuomalaista kuului suorittavaa työtä tekevään työväestöön[131]. Yrittäjiä puolueen kannattajissa oli kokoomuksen jälkeen toiseksi eniten[131]. Sen sijaan toimihenkilöiden ja johtajien keskuudessa kannatus oli pienintä kuuden suurimman puolueen joukossa[131]. Eläkeläisten keskuudessa perussuomalaiset oli vähemmän suosittu kuin kolme muuta suurta puoluetta[131].

Perussuomalaiset ovat tulotasoltaan tyypillisiä suomalaisia, vaikka heidän koulutusasteensa on hieman keskimääräistä matalampi[131]. Kaikkein pienituloisimpien joukossa perussuomalaiset keräsi selvästi vähemmän kannatusta kuin ryhmään kuuluvien suosituin puolue vasemmistoliitto[131]. Työttömien osuus puolueen kannattajista on silti eduskuntapuolueiden korkein[132]. Kunnallisalan kehittämissäätiön vuonna 2017 julkaiseman tutkimuksen mukaan perussuomalaisten kannattajista kymmenellä prosentilla oli korkeakoulututkinto.[133]

Kannattajien sukupuolijakauma oli vinoutunut vuoden 2011 kyselyssä: noin kaksi kolmasosaa kannattajista oli miehiä[131]. Tammikuussa 2013 tehdyssä kannatusmittauksessa perussuomalaiset oli suomalaisten miesten eniten kannattama puolue[134]. Naisten joukossa puolue oli viidenneksi suosituin[134].

Maantieteellisesti ja ikäluokittain perussuomalaisia kannatettiin poikkeuksellisen tasaisesti eri puolilla maata ja eri ikäluokissa[131].

Vuoden 2023 mielipidekyselyssä perussuomalaiset oli 18-22-vuotiaiden keskuudessa ylivoimaisesti suosituin puolue lähes 30 prosentin osuudella. [135]

Toukokuussa 2024 valmistuneen Pääministerivaalit polarisaation aikakaudella -tutkimuksen mukaan tyypillinen perussuomalaisten kannattaja on asutuskeskuksessa asuva suomenkielinen, alle eläkeikäinen mies, jolla on todennäköisemmin perusasteen kuin keski- tai korkea-asteen koulutus. Hän ei ole suurituloinen, samastuu työväenluokkaan tai alempaan keskiluokkaan sekä suhtautuu nuivasti monikulttuurisuuteen ja ympäristönsuojeluun.[136]

Jäsenet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perussuomalaisissa oli vuonna 2002 noin 1 600 jäsentä, joista miehiä oli 400 ja naisia 1 200.[137] Seuraavan vuosikymmenen aikana jäsenmäärä moninkertaistui ja ylitti 5 000 vuonna 2011 ja 8 000 vuonna 2013. [138] Tammikuussa 2018 puolueessa oli 11 000 jäsentä.[139]

Puolueen kannatus on ollut suhteellisesti suurinta Kaustisella (2008: 34,0 %, 2012: 37,3 %), Kihniössä (2008: 26,9 %, 2012: 37,0 %) ja Vetelissä (2008: 33,7 %, 2012: 27,9 %).[140]

Demografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunnallisalan kehittämissäätiön vuonna 2017 julkaisemassa tutkimuksessa perussuomalaisten jäsenet erottuivat suhteellisen alhaisella keski-iällä ja miesvaltaisuudella. Kuudesta suurimmasta puolueesta perussuomalaisten keski-ikä, 54 vuotta, oli toiseksi matalin heti vihreiden jälkeen. Jäsenistä 75 prosenttia oli miehiä. Tutkimuksen mukaan jäsenistö jakaantuu suhteellisen tasaisesti ympäri maata. Työssäkäyviä oli noin puolet ja eläkeläisiä noin kolmasosa. Työttömien osuus oli kuudesta puolueesta suurin, 11 prosenttia. Perussuomalaisten jäsenten mediaanitulo oli 3 000 euroa kuukaudessa. Työssäkäyvistä perussuomalaisilla oli puolueista eniten työntekijäjäseniä, lähes 40 prosenttia. Alle 30 prosentilla oli korkeakoulututkinto.[133]

Vaalihistoria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eduskuntavaalit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuntakohtaiset tulokset vuoden 2019 eduskuntavaaleissa.
Vaalit Johtaja Kannatus Paikat +/− Hallitus
Äänet %
1999 Timo Soini 26 440 0,99 %
1 / 200
 Nousua 1 oppositio
2003 43 816 1,57 %
3 / 200
 Nousua 2 oppositio
2007 112 256 4,05 %
5 / 200
 Nousua 2 oppositio
2011 560 075 19,05 %
39 / 200
 Nousua 34 oppositio
2015 524 054 17,65 %
38 / 200
 Laskua 1 Sipilä
2019 Jussi Halla-aho 538 805 17,48 %
39 / 200
 Nousua 1 oppositio
2023 Riikka Purra 620 981 20,06 %
46 / 200
 Nousua 7 Orpo

Kannatus vaalipiireittäin

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaalipiirien määrä väheni vuoden 2011 eduskuntavaalien 15:stä 13:een, kun vuonna 2015 Etelä-Savon ja Kymen vaalipiiri yhdistettiin Kaakkois-Suomen vaalipiiriksi ja Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan vaalipiiri Savo-Karjalan vaalipiiriksi.[141]

Vaalipiiri 1999[142] 2003[142] 2007[142] 2011[142] 2015[143] 2019[50] 2023[144]
Helsingin vaalipiiri 0,1 5,3 2,9 13,0 11,3 12,3 11,3
Uudenmaan vaalipiiri 0,4 1,2 6,0 18,8 18,0 15,9 18,2
Varsinais-Suomen vaalipiiri 0,2 0,3 2,5 18,1 19,3 19,1 20,0
Satakunnan vaalipiiri 0,7 1,5 5,2 23,6 25,0 24,1 26,6
Hämeen vaalipiiri 0,2 0,5 2,2 20,6 19,5 21,1 24,4
Pirkanmaan vaalipiiri 0,6 0,5 4,9 21,1 17,8 17,3 20,2
Kymen vaalipiiri 0,4 0,4 5,3 23,3 21,1 18,9 22,8
Etelä-Savon vaalipiiri 0,7 0,6 3,2 20,5
Pohjois-Savon vaalipiiri 2,8 0,7 3,4 20,8 19,7 18,1 20,0
Pohjois-Karjalan vaalipiiri 1,6 0,7 2,8 23,1
Vaasan vaalipiiri 4,7 4,6 6,0 17,2 15,9 17,1 21,3
Keski-Suomen vaalipiiri 0,2 0,4 2,6 18,1 19,3 18,0 20,5
Oulun vaalipiiri 1,3 0,7 3,5 20,1 16,2 20,4 25,5
Lapin vaalipiiri 0,5 0,2 1,8 20,5 16,5 17,2 26,8

Euroopan parlamentti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vaalit Kannatus Paikat +/−
Äänet %
1996 15 004 0,67 %
0 / 16
1999 9 854 0,79 %
0 / 16
 Muuttumaton 0
2004 8 900 0,54 %
0 / 14
 Muuttumaton 0
2009 162 930 9,79 %
1 / 13
 Nousua 1
2014 222 457 12,87 %
2 / 13
 Nousua 1
2019 252 990 13,83 %
2 / 13
 Muuttumaton 0
2024 139 019 7,6 %
1 / 15
 Laskua 1

Kuntavaalit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vaalit Kannatus Paikat +/−
Äänet %
1996 21 999 0,93 % 138 Nousua 138
2000 14 712 0,66 % 109 Laskua 29
2004 21 417 0,90 % 106 Laskua 3
2008 137 497 5,39 % 443 Nousua 337
2012 307 797 12,34 % 1 195 Nousua 752
2017 227 297 8,8 % 770 Laskua 425
2021 354 236 14,5 % 1 351 Nousua 581

Presidentinvaalit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vaalit Ehdokas Kannatus
Äänet %
2000 Ilkka Hakalehto 1k 31 405 1k 1,03 %
2006 Timo Soini 1k 103 368 1k 3,43 %
2012 Timo Soini 1k 287 571 1k 9,40 %
2018 Laura Huhtasaari 1k 207 337 1k 6,93 %
2024 Jussi Halla-aho 1k 615 802 1k 19,0 %

Aluevaalit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosi Valtuutetut Äänet
2022 155 206 638 11,1 %

Merkittäviä poliitikkoja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perustettaessa yhdistyksen puheenjohtajaksi nimettiin Kari Bärlund, sihteeriksi Urpo Leppänen sekä varapuheenjohtajiksi Raimo Vistbacka ja Timo Soini, kaikki vanhoja SMP:n johtomiehiä.[145]

Puheenjohtajat
Puoluesihteerit
1. varapuheenjohtajat
2. varapuheenjohtajat
3. varapuheenjohtajat
Eduskunnan puhemiehet

Kansanedustajat ja europarlamentaarikot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nykyiset kansanedustajat
Pääartikkeli: Perussuomalaisten eduskuntaryhmä
Entiset kansanedustajat
Nykyiset europarlamentaarikot
Entiset europarlamentaarikot

Muita merkittäviä jäseniä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arvostelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

25. toukokuuta 2011, uuden eduskunnan aloitettua työnsä, perussuomalaisten eduskuntaryhmä antoi rasismin, syrjinnän ja väkivallan vastaisen julkilausuman, koska eri pääkirjoituksissa ja poliittisissa puheenvuoroissa oli heiltä sellaista vaadittu muun muassa erään ulkomaalaistaustaisen linja-autonkuljettajan pahoinpitelykohun jälkeen.[153] Julkilausumassa tuomittiin kaikki syrjintä ja suosiminen etnisestä, uskonnollisesta tai kielellisestä taustasta riippumatta, sekä kaikki väkivalta riippumatta tekijän motiivista tai siitä, kuuluvatko uhrit enemmistöön vai vähemmistöön.[153] Julkilausuma sai osakseen runsaasti kritiikkiä ”vähemmistöjen tarpeiden unohtamisesta”[154] [155] ja siitä että lausumassa torjuttiin "positiivinen syrjintä".[156][157]

Kesäkuussa 2012 korkein oikeus katsoi Jussi Halla-ahon syyllistyneen uskonrauhan rikkomiseen ja kiihottamiseen kansanryhmää vastaan ja kovensi hänen hovioikeudessa saamansa 40 päiväsakon tuomion 60 päiväsakoksi. Tuomio koski Halla-ahon vuonna 2008 julkaisemaa blogikirjoitusta, jossa hän oli yhdistänyt islamin pedofiliaan. Vuonna 2008 Halla-aholla ei vielä ollut asemaa puolueessa. Kun Halla-aho tuomion jälkeen luonnehti KKO:n päätöstä ”muutaman yksittäisen ihmisen mielipiteeksi”, hän joutui eroamaan eduskunnan hallintovaliokunnan puheenjohtajan paikalta lausunnosta nousseen kohun vuoksi.[158]

Historiantutkija ja vihreiden jäsen Oula Silvennoinen katsoi, että Halla-ahon puheenjohtajuuden seurauksena Perussuomalaisista on tullut fasistinen puolue.[29] Jussi Halla-ahon mukaan yleisessä kielenkäytössä fasismilla tarkoitetaan autoritäärisiä järjestelmiä ja ajattelutapoja ja väkivaltakoneistoihin nojaavia järjestelmiä eivätkä Perussuomalaiset kannata mitään näistä. Halla-ahon mukaan fasistiselle ajattelulle ei ole puolueessa tilaa.[159]

Huomautukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Hakkarainen erotettiin Perussuomalaisista toukokuussa 2024.[152]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Riikka Purra puolusti ministereitään Ylen haastattelussa: Hallitusohjelmaa ei avata – Puoluesihteeri vaihtuu, Vuorenpää voitti Luukkasen Yle Uutiset. 12.8.2023. Viitattu 17.8.2023.
  2. ↑ Perussuomalaisten lähiajan tavoiteohjelma, Kokkola 2005 Pohtiva, poliittisten ohjelmien tietovaranto. Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto. Viitattu 13.3.2015.
  3. ↑ a b Mickelsson, 2007, s. 398
  4. ↑ a b c Parties and elections – Finland parties-and-elections.eu. Viitattu 31.10.2015. (englanniksi)
  5. ↑ a b Perussuomalaiset rp:n säännöt Perussuomalaiset.fi. Viitattu 13.3.2015.
  6. ↑ a b
  7. ↑ Puoluetoimisto Perussuomalaiset.fi. Viitattu 12.8.2023.
  8. ↑ Tällaisia ovat suurimpien puolueiden jäsenet: MTV Uutiset selvitti iät ja sukupuolijakauman – keskustalla, SDP:llä ja vihreillä selvät erityispiirteensä MTV Uutiset. 27.7.2021. Viitattu 3.8.2021.
  9. ↑ Puolueiden nimet ja lyhenteet Kielitoimiston ohjepankki.
  10. ↑ Schauman, Satu: Riikka Purrasta PS:n puheenjohtaja – toista kierrosta ei tarvittu verkkouutiset.fi. 14.8.2021. Viitattu 15.8.2021.
  11. ↑ Europarlamentaarikot Perussuomalaiset. 20.5.2024. Viitattu 10.6.2024.
  12. ↑ a b Arvomaailmamme: Periaateohjelma 2018 Perussuomalaiset. 2018. Viitattu 4.1.2022.
  13. ↑ a b c Hannu Purho: Perussuomalaisten historia pähkinänkuoressa. Perussuomalainen, 2006, nro 12, s. 18.
  14. ↑ Eduskuntavaalit 2019: Tulokset puolueittain ja yhteislistoittain tulospalvelu.vaalit.fi. 15.4.2019. Viitattu 15.4.2019.
  15. ↑ Lopullinen vaalitulos: Keskustalle suurvoitto – perussuomalaiset ylsi kakkoseksi, SDP romahti Yle Uutiset. 20.4.2015. Viitattu 20.4.2015.
  16. ↑ Sundqvist, Vesa: Jussi Halla-aho valittiin perussuomalaisten puheenjohtajaksi Yle Uutiset. 10.6.2017. Yleisradio. Viitattu 10.6.2017.
  17. ↑ Elo: Ei tähän ryhmään tulla kuin hollitupaan Keskisuomalainen. 13.6.2017.
  18. ↑ Vapaa Pohjola Norden. Viitattu 4.1.2022.
  19. ↑ Suomen Uutiset: Perussuomalaiset palaa vanhaan ryhmäänsä europarlamentissa Yle. 5.4.2023. Viitattu 11.5.2023.
  20. ↑ Persut: Kouluissa opetettava "kansallisylpeyttä", Iltalehti.fi 25.2.2011
  21. ↑ Perussuomalaiset ID Group. Viitattu 30.3.2023.
  22. ↑ Mika Lehto: IS listasi 12 syytä perussuomalaisten suosioon – maahanmuutto, hallituksen sähläilyt, salonkikelpoinen Halla-aho Ilta-Sanomat. 7.11.2019. Viitattu 5.4.2022.
  23. ↑ Suomalaiselle sopivin – Perussuomalaisten r.p:n eduskuntavaaliohjelma 2011, s. 7
  24. ↑ Markku Jokisipilän uutuuskirja perussuomalaisista syyttää mediaa ja yliopistoväkeä puolueen inhoamisesta ja ideologian vääristelystä yle.fi. 30.9.2021. Viitattu 5.4.2022.
  25. ↑ Karla Kempas: Perussuomalaiset jakaantuivat kahteen konservatiiviseen ryhmään, joista Halla-ahon johtama on oikeistolaisempi – näin ryhmien jäsenet sijoittuvat arvokartalle Helsingin Sanomat. 14.6.2017. Viitattu 5.4.2022.
  26. ↑ Jokisipilä 2021, s. 23
  27. ↑ Jokisipilä 2021, s. 11
  28. ↑ Marie Cazes: Populismin evoluutio Suomessa Politiikasta. 21.12.2019. Viitattu 5.4.2022.
  29. ↑ a b Oula Silvennoinen: Suomi takaisin! Perussuomalaiset, populismi ja moderni fasismi Politiikasta.fi. 18.12.2017.
  30. ↑ Jokisipilä 2021, s. 197
  31. ↑ Rekisteröidyt puolueet Vaalit.fi. 27.2.2015. Oikeusministeriö. Viitattu 13.3.2015.
  32. ↑ Tilastokeskus: Kunnallisvaalit 1996. (Taulukko D 1) Suomen virallinen tilasto, Vaalit 1997:2, 1997, s. 31, 54. Helsinki: Edita. ISBN 951-727-370-3 Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu 12.8.2023.
  33. ↑ Kuntavaalit 2008, koko maa, tulospalvelu 30.10.2008. Yle. Viitattu 12.8.2023.
  34. ↑ Eurovaalit 2009. Tulospalvelu: koko maa 10.6.2009. Yle. Viitattu 12.8.2023.
  35. ↑ Jokisipilä 2021, s. 55
  36. ↑ Tamminen, Jenni: Timo Soini ja ”jytky” – Sanan alkuperä paljastui (Tilaajille) Uusi Suomi. 18.4.2011.
  37. ↑ Eduskuntavaalit 2011. Tulospalvelu: koko maa 20.4.2011. Yle. Viitattu 12.8.2023.
  38. ↑ Pippuri, Mika: Kokoomus suurin puolue, perussuomalaisille murskavoitto ja keskustalle rökäletappio HS.fi. 17.4.2011. Helsinki: Sanoma News Oy.. Viitattu 18.4.2011.
  39. ↑ Perussuomalaiset rynnivät valtaan Uuraisilla 30.10.2012 klo 10:58. Yleisradio. Viitattu 7.3.2013.
  40. ↑ eduskuntavaalit_2015
  41. ↑ Hannu Tikkala: Stubb Ylen uutuussarjassa: Kokoomus halusi halata perussuomalaiset "kuoliaaksi" hallitusneuvotteluissa 2015 – “Ajattelimme, että se on tässä” Yle. 25.10.2021. Viitattu 27.3.2022.
  42. ↑ Hallamaa, Teemu: Soini ei hae jatkokautta perussuomalaisten puheenjohtajana – Terho kertoo aikeistaan maanantaina Yle Uutiset. 5.3.2017. Yleisradio. Viitattu 13.3.2017.
  43. ↑ Jussi Halla-aho valittiin perussuomalaisten puheenjohtajaksi. Yle Uutiset. 10.6.2017
  44. ↑ Hallitus kaatumassa – Sipilä ja Orpo: Ei edellytyksiä yhteistyölle perussuomalaisten kanssa Yle uutiset. 12.6.2017. Viitattu 13.6.2017.
  45. ↑ Blencowe, Annette: Halla-aho: Sipilä ei suostunut tiukentamaan maahanmuuttopolitiikkaa Yle Uutiset. 12.6.2017. Viitattu 3.1.2019.
  46. ↑ Perussuomalaisten ryhmä hajosi täysin – Timo Soini yli 20 lähtijän joukossa Yle Uutiset. 13.6.2017.
  47. ↑ Mannermaa, Jaakko; de Fresnes, Tulikukka: Halla-aho: Uuteen vaihtoehtoon loikanneet ulos puolueesta ja kunnanvaltuustoryhmistä Yle Uutiset. 16.6.2017. Yleisradio. Viitattu 19.6.2017.
  48. ↑ Uusi ryhmä ratkaisi hallituskriisin Salon Seudun Sanomat. 14.6.2017. Viitattu 13.8.2017.
  49. ↑ Onko Laura Huhtasaaren 6,9 prosenttia paljon vai vähän? Perussuomalaiset julistivat sen voitoksi ja tutkija kertoo, miksi he ovat oikeassa, viitattu 31.1.2018 (Arkistolinkki)
  50. ↑ a b Oikeusministeriön tieto- ja tulospalvelu Oikeusministeriön tulospalvelu. 15.4.2019. Oikeusministeriö. Viitattu 15.4.2019.
  51. ↑ Istumajärjestys vuoden 2011 valtiopäivillä 4.5.2011. Eduskunta. Viitattu 23.6.2011.
  52. ↑ Eduskunta äänesti istumajärjestyksestä – Perussuomalaiset siirretään vasten tahtoaan istuntosalin oikeaan laitaan Yle 7.5.2019. Viitattu 8.5.2019.
  53. ↑ Kuntavaalit 2021. Tulospalvelu: kaikki kunnat 16.06.2021. Yle. Viitattu 12.8.2023.
  54. ↑ IL: Kansanedustaja Ano Turtiainen on erotettu perussuomalaisista Yle Uutiset. 27.2.2021. Viitattu 17.11.2024.
  55. ↑ Jussi Halla-aho ei hae jatkokautta perussuomalaisten johdossa Uusi Suomi. 21.6.2021. Viitattu 28.3.2022.
  56. ↑ Juha Ristamäki, Mika Koskinen: Maratonpuhetta eduskunnassa pitänyt Sebastian Tynkkynen teki paluun PS:n puheenjohtajistoon Iltalehti. 14.8.2021. Viitattu 12.8.2023.
  57. ↑ Aluevaalit 2022: tulospalvelu. Yle. Viitattu 12.8.2023.
  58. ↑ Kokoomuksesta eronnut Wille Rydman liittyy perussuomalaisiin. Yle Uutiset 3.1.2023. Viitattu 12.8.2023.
  59. ↑ Perussuomalaiset | Tulospalvelu | Eduskuntavaalit 2023 | yle.fi vaalit.yle.fi. Viitattu 17.11.2024.
  60. ↑ Timo Vornanen baari-illan ampumisesta: ”En häpeä kyllä” – kieltäytyi vastaamasta useisiin kysymyksiin Yle Uutiset. 21.5.2024. Viitattu 17.11.2024.
  61. ↑ Pääministeri Orpon hallitus nimitettiin Valtioneuvosto. 20.6.2023. Viitattu 17.11.2024.
  62. ↑ Riikka Purran kiivas kujanjuoksu: Näin valtiovarainministerin rasismikohu eteni Ilta-Sanomat. 12.7.2023. Viitattu 17.11.2024.
  63. ↑ Anna-Maja Henriksson puolustaa hallitusyhteistyötä, mutta myöntää: ”Jos olisi ollut viime kesänä tilaisuus, olisin eronnut” Yle Uutiset. 15.6.2024. Viitattu 17.11.2024.
  64. ↑ Presidentinvaalit 2024 - vaalitulokset reaaliajassa mtvuutiset.fi. Viitattu 17.11.2024.
  65. ↑ Perussuomalaiset koki vaalikatastrofin, jota juuri kukaan ei odottanut – Tutkija: Näistä asioista se johtui www.iltalehti.fi. Viitattu 17.11.2024.
  66. ↑ Loikkari Pekka Aittakumpu: Yritin soittaa keskustajohdolle – Ei vastausta www.iltalehti.fi. Viitattu 17.11.2024.
  67. ↑ Vapun satoa Timo Soini. 2.5.2013.
  68. ↑ Perussuomalaisten varjobudjetti 2013 (pdf) Perussuomalaisten eduskuntaryhmä. 16.10.2012.
  69. ↑ a b Riikka Purra torjuu perussuomalaisiin lyödyn oikeistoleiman Yle Uutiset. 23.8.2023. Viitattu 17.11.2024.
  70. ↑ Arvomaailmamme – Our Values Perussuomalaiset. Viitattu 17.11.2024.
  71. ↑ Perussuomalaisten arvomaailma perussuomalaiset.fi.
  72. ↑ Puolueen yleisohjelma 1995 Perussuomalaiset.fi. 26.11.1995. Viitattu 13.3.2015.
  73. ↑ a b c d Perussuomalaisten talouspoliittinen ohjelma 2023. Perussuomalaiset. Teoksen verkkoversio.
  74. ↑ Sosiaaliturva | Hallitus esti sosiaaliturvaleikkausten arvioinnin eduskunnassa, nyt ministeriö varoittaa yhteisvaikutuksista Helsingin Sanomat. 24.9.2024. Viitattu 17.11.2024.
  75. ↑ Suomalainen ensin -aluevaaliohjelma 2022. Perussuomalaiset. Teoksen verkkoversio.
  76. ↑ Maahanmuuttoon suunnanmuutos Perussuomalaiset. Viitattu 16.2.2021.
  77. ↑ Suomalaiselle sopivin – Perussuomalaisten r.p:n eduskuntavaaliohjelma 2011, s. 43
  78. ↑ Toimittajalta: 10 hämmästystä Jyväskylän PS-kokouksesta Yle Uutiset. 14.6.2017. Viitattu 17.11.2024.
  79. ↑ Paananen, Veera: Jussi Halla-aho palaa Brysselistä viemään puolueensa vaalivuoteen – Hänelle perussuomalaiset ei ole yhden asian liike, mutta asumisen hintakin palautuu maahanmuuttoon Helsingin Sanomat. 11.8.2018. Viitattu 11.8.2018.
  80. ↑ Pohtiva - Perussuomalaisten maahanmuuttopoliittinen ohjelma 2022 www.fsd.tuni.fi. Viitattu 17.11.2024.
  81. ↑ a b Pohtiva - Perussuomalaisten ulko- ja turvallisuuspoliittinen ohjelma 2022 www.fsd.tuni.fi. Viitattu 17.11.2024.
  82. ↑ Perussuomalaisten puoluevaltuusto kannattaa Nato-jäsenyyttä Yle Uutiset. 30.4.2022. Viitattu 1.5.2022.
  83. ↑ Perussuomalaisten EU-vaaliohjelma 2009 fsd.uta.fi.
  84. ↑ Perussuomalaisten kanta EU-eroon muuttui: Suomen lähtö EU:sta ei lähitulevaisuudessa realismia Yle Uutiset. 24.4.2024. Viitattu 25.4.2024.
  85. ↑ Postmodernistit aisoihin – ja 24 muuta linjausta, Iltalehti.fi 25.2.2011 eduskuntavaaliohjelmasta
  86. ↑ Perussuomalaiset aktivoituu AY-toiminnassa 2.9.2011. Yle Uutiet. Viitattu 18.5.2019.
  87. ↑ Kurki-Suonio, Ossi: Tässä perussuomalaisten huikea rako 24.5.2011. Uusi Suomi. Viitattu 18.5.2019.
  88. ↑ Ovaskainen, Teppo: Perussuomalaiset rajusti kiville – ”Valtaus pysähtyi” 28.3.2012. Uusi Suomi. Viitattu 18.5.2019.
  89. ↑ Suuret voittivat Metallin vaaleissa 12.4.2016. Suomenmaa. Viitattu 18.5.2019.
  90. ↑ PS-aktiivi Tuomas Tähti ehdolla Tekniikan akateemisten valtuustoon. (lehden järjestöosa) Perussuomalainen, 2.3.2020, nro 2/2020, s. 1. Perussuomalaiset rp. ISSN 1239-2324
  91. ↑ Pekka Pantsu: Perussuomalaiset haluavat jalansijaa ammattiliittojen päätöksentekoon Yle Uutiset. 29.6.2019. Viitattu 12.8.2023.
  92. ↑ Perussuomalaiset otti käyttöön englanninkielisen nimen Helsingin Sanomat. 21.8.2011. Viitattu 23.8.2011.
  93. ↑ True Finns Perussuomalaiset 2000; Fitting for the Finns – The True Finns' election programme for the parliamentary election 2011 Perussuomalaiset 2011
  94. ↑ Perussuomalaisten pitkä logokiista ratkesi Suomen Uutiset. 18.10.2013. Perussuomalaiset. Viitattu 21.2.2017.
  95. ↑ Rantanen, Annika: Jo 2100 ilmoittautunut perussuomalaisten puoluekokoukseen – "Olemme niin demokraattinen puolue, että vastaavaa ei Suomesta löydy" Yle Uutiset. 12.5.2017. Yleisradio. Viitattu 17.6.2018.
  96. ↑ Perussuomalaiset rp:n säännöt Perussuomalaiset. Viitattu 22.2.2017.
  97. ↑ 99 askelta etelään – perussuomalaisten puoluetoimisto muuttaa 6.3.2018. Perussuomalaiset rp. Viitattu 10.3.2018.
  98. ↑ Eduskuntaryhmät 21.6.2023. Eduskunta. Viitattu 21.6.2023.
  99. ↑ Säännöt (PDF) 4.3.2020. Perussuomalainen Nuoriso ry. Viitattu 13.7.2020.
  100. ↑ Perussuomalaiset Naiset ry:n säännöt 5.2.2011. Perussuomalaiset Naiset. Viitattu 24.3.2018.
  101. ↑ Perusäijät ry:n säännöt (PDF) PerusÄijät. Viitattu 24.3.2018.
  102. ↑ PerusYrittäjät ry: Yhdistyksen säännöt perusyrittajat.fi. 2015. PerusYrittäjät ry. Viitattu 17.6.2018.
  103. ↑ Yhdistyksen perustiedot Yhdistysrekisterin tietopalvelu. Patentti- ja rekisterihallitus. Viitattu 16.9.2020.
  104. ↑ Koivisto, Matti: Fasismipuheilla kohahduttanut PS-nuoret avoimessa kapinassa: puolueen vaatima sääntömuutos hylätty – Halla-aho: Jatkosta päätetään ensi kuussa YLE Uutiset. 29.2.2020. Viitattu 29.2.2020.
  105. ↑ Mäkelä, Arttu & Törnudd, Nina: Perussuomalaiset aikoo perustaa uuden nuorisojärjestön – puoluesihteeri: yhteistyön edellytyksiä ei ole Ilta-Sanomat. 29.2.2020. Viitattu 29.2.2020.
  106. ↑ Yhdistykset Perussuomalaiset. Viitattu 21.2.2017.
  107. ↑ Perussuomalaiset vaihtaa EU-parlamenttiryhmää suomenuutiset.fi. 5.4.2023. Viitattu 12.7.2023.
  108. ↑ Tutkija: Venäjä-kytkökset vaikuttivat perus­suomalaisten EU-ryhmän vaihtoon 6.4.2023. Helsingin Sanomat. Viitattu 6.10.2023.
  109. ↑ Perussuomalaisten EU-ryhmä haalii lisää puolueita 19.6.2014. Yle.fi. Viitattu 6.10.2023.
  110. ↑ Euroopan parlamentissa ei pelata maajoukkueissa 25.4.2014. Eurooppatiedotus.fi. Viitattu 6.10.2023.
  111. ↑ The Breakthrough of Another West European Populist Radical Right Party? The Case of the True Finns 2.1.2013. Cambridge.org. Viitattu 6.10.2023 (englanniksi).
  112. ↑ FACTSHEET: THE FINNS PARTY 16.9.2020. Bridge.georgetown.edu. Viitattu 6.10.2023 (englanniksi).
  113. ↑ https://www.norden.org/fi/organisation/vapaa-pohjola
  114. ↑ Vapaa Pohjola Norden.org. Pohjoismainen yhteistyö. Viitattu 12.8.2023. (suomeksi)}
  115. ↑ a b c d e f g h Tomi Venho: Kabinetin puolella – Säätiöt ja puoluerahoitus Suomessa, s. 124. (Julkaisu 18/2018) Helsinki: Kunnallisalan kehittämissäätiö, 2018. ISBN 978-952-349-014-7
  116. ↑ a b Tomi Venho: Kabinetin puolella – Säätiöt ja puoluerahoitus Suomessa, s. 125. (Julkaisu 18/2018) Helsinki: Kunnallisalan kehittämissäätiö, 2018. ISBN 978-952-349-014-7
  117. ↑ Valtionavustukset Tutkihallintoa.fi. Viitattu 27.9.2024.
  118. ↑ Tomi Venho: Kabinetin puolella – Säätiöt ja puoluerahoitus Suomessa, s. 123. (Julkaisu 18/2018) Helsinki: Kunnallisalan kehittämissäätiö, 2018. ISBN 978-952-349-014-7
  119. ↑ Salonen, Outi: Suomen Perusta aloittaa vuodenvaihteessa Helsingin Sanomat. 16.11.2012. Viitattu 4.1.2013.
  120. ↑ Samu Kurri, Maria Löfberg, Ilkka Ruostetsaari: Pääministerivaalit polarisaation aikakaudella: Eduskuntavaalitutkimus 2023 (PDF) Eduskuntavaalitutkimus-sarja: Tampereen yliopiston yhteiskuntatutkimuksen instituutti. Viitattu 18.5.2024. fi
  121. ↑ a b c d Perussuomalaiset nakertavat keskustan kannatusta yle.fi.
  122. ↑ a b c Puoleet vasemmistoo–oikeisto ja arvoliberaali–arvokonservatiivi -janoilla KAKS.fi. 29.3.2015. Kunnallisalan Kehittämissäätiö. Viitattu 12.6.2017.
  123. ↑ a b c d e f Sitran selvitys: Perussuomalaisten kannattajia tulevaisuus pelottaa eniten – paitsi yhdessä suhteessa Helsingin Sanomat. 1.3.2019. Viitattu 5.3.2019.
  124. ↑ a b Metelinen, Sami: Suomalaiset eivät innostu identiteettipolitiikasta 12.10.2022. Elinkeinoelämän valtuuskunta. Viitattu 4.11.2022.
  125. ↑ a b Metelinen, Sami: Olen suomalainen (PDF) (s. 5, 15) 12.10.2022. Helsinki: Elinkeinoelämän valtuuskunta. Viitattu 4.11.2022.
  126. ↑ a b c d Sanna Marin kutsui perussuomalaisia rasistiseksi puolueeksi – IL:n kysely: PS:n äänestäjillä muita rasistisemmat kannat www.iltalehti.fi. Viitattu 27.7.2023.
  127. ↑ a b Äänestäjät | Mikä perussuomalaisten äänestäjiä yhdistää? He ovat aivan oma porukkansa, sanovat asiantuntijat Helsingin Sanomat. 21.7.2023. Viitattu 27.7.2023.
  128. ↑ Perussuomalaisten kannattajat suhtautuvat rasismiin selvästi eri tavalla kuin muut – Ylen kysely paljastaa suomalaisten tuntemukset rasismista Yle Uutiset. 25.7.2023. Viitattu 27.7.2023.
  129. ↑ a b Poliisien puoluekannat selvisivät suurkyselyssä – kaksi puoluetta virkavallan suosiossa Aamulehti. 6.3.2016. Viitattu 8.3.2016.
  130. ↑ Sunnuntaisuomalainen: Vihreät toimittajien suosikkipuolue Yle Uutiset. Viitattu 17.11.2015.
  131. ↑ a b c d e f g h i Juho Rahkonen: "Perussuomalaisten ruumiinavaus – Onko työväen protestipuolueen kannatus saavuttanut vielä ylärajaansa?" Viitattu 13.1.2014.
  132. ↑ Jussi Virkkunen: Tutkimus: Tällaisia puolueiden jäsenet ovat – keskusta ja SDP eläkeikäisten puolueita ja perussuomalaiset miesten Yle. 27.3.2017. Viitattu 5.1.2022.
  133. ↑ a b Virkkunen, Jussi: Tutkimus: Tällaisia puolueiden jäsenet ovat – keskusta ja SDP eläkeikäisten puolueita ja perussuomalaiset miesten Yle.fi. 27.3.2017. Yleisradio. Viitattu 3.11.2017.
  134. ↑ a b Ylen puoluemittaus paljastaa: Perussuomalaiset on miesten suosikkipuolue Yle Uutiset. Viitattu 5.3.2019.
  135. ↑ Perussuomalaiset on ensi kertaa äänestävien selkeä suosikkipuolue HS.fi 15.2.2023. Viitattu 12.8.2023.
  136. ↑ Tällainen on Riikka Purran perussuomalaisten tyypillinen kannattaja – yksi asia ei muutu ja se ratkaisee kaiken 13.5.2024. Ilta-Sanomat.
  137. ↑ Seppo Hannula: Muutosten maailma – Valtarakennelmat,valtio ja yksilö, s. 58. Helsinki: WSOY, 2005 (4-6.painos).
  138. ↑ Vihreiden ja perussuomalaisten jäsenmäärät vahvassa nousussa HS.fi. 31.3.2013. Arkistoitu 4.4.2013. Viitattu 12.8.2023.
  139. ↑ Lepistö, Joonas: Perussuomalaiset ja vihreät kiinnostavat nyt eniten – jäsenmäärä noussut liki viidenneksen: ”Halla-aho on hardcore-looginen” 11.3.2018. MTV3. Viitattu 11.3.2018.
  140. ↑ Kunnallisvaalit 1976-2017, puolueiden kannatus Tilastokeskus
  141. ↑ Itä-Suomen vaalipiirejä yhdistetään vuoden 2015 eduskuntavaaleihin Vaalit.fi. 11.4.2013. Oikeusministeriö. Viitattu 8.7.2014.
  142. ↑ a b c d Eduskuntavaalit 1983–2015, puolueiden kannatus Tilastokeskus. Viitattu 19.1.2018.
  143. ↑ Eduskuntavaalit 2015, Vaalit.fi: Tulos Oikeusministeriö. Viitattu 20.4.2015.
  144. ↑ Eduskuntavaalit 2023: Koko maa, tulokset (Linkki ”Ehdokasasettajat” kunkin vaalipiirin kohdalta) Vaalien tieto- ja tulospalvelu. 5.4.2023. Oikeusministeriö. Viitattu 6.4.2023.
  145. ↑ Smp:n tilalle uusi "Perussuomalaiset" Helsingin Sanomat 17.5.1995
  146. ↑ Simo Grönroos on perussuomalaisten uusi puoluesihteeri Ilta-Sanomat. 29.6.2019. Viitattu 29.6.2019.
  147. ↑ Kempas, Karla; Sutinen, Teija: Humalassa häiriköinyt Teuvo Hakkarainen sai vakavan varoituksen ja luopuu perussuomalaisten varapuheenjohtajuudesta – Veera Ruoho harkitsee rikosilmoitusta Helsingin Sanomat. 19.12.2017. Viitattu 19.12.2017.
  148. ↑ Arja Juvonen Arja Juvonen. Viitattu 17.5.2017.
  149. ↑ Arja Juvonen palaa perussuomalaisten eduskuntaryhmään – "se ei lähde minusta pois" Iltalehti. 27.6.2017. Viitattu 27.6.2017.
  150. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u Puoluehallitus kokoontui – Halla-aho: Perussuomalaiset erottaa kaikki uuteen ryhmään loikanneet 16.5.2017. Iltalehti. Viitattu 16.5.2017.
  151. ↑ IL:n tiedot: Kansanedustaja Ano Turtiaiselle potkut perussuomalaisista - ”Vahingoittanut puoluetta” www.iltalehti.fi. Viitattu 27.2.2021.
  152. ↑ Harju, Elli: PS erotti Hakkaraisen ja Vornasen puolueesta – Hakkarainen: ”En tiedä, mitä olen tehnyt” Iltalehti. 13.5.2024. Viitattu 18.5.2024.
  153. ↑ a b Perussuomalaisten eduskuntaryhmän julkilausuma SYRJINTÄÄ, RASISMIA JA VÄKIVALTAA VASTAAN Yle.
  154. ↑ Vihreät tulistuivat perussuomalaisten rasismilausumasta Aamulehti. 28.5.2011.
  155. ↑ Perussuomalaisten julistuksesta paljon kritiikkiä 27.5.2011. MTV3.
  156. ↑ Pyry Lapintie: Julkilausuma herätti ihmetystä Helsingin Sanomat. 26.5.2011.
  157. ↑ Teija Sutinen: Professorit: Perussuomalaisten rasismijulistus on perustuslain vastainen Helsingin Sanomat. 28.5.2011.
  158. ↑ Hannamari Ahonen: Jussi Halla-ahon seuraajan nimi selviää ehkä jo tänään. Aamulehti 14.6.2012.
  159. ↑ Elli Harju: Jussi Halla-aho A-studiossa fasistikohusta: ”Minulle jää arvoitukseksi, mitä henkilö tarkoitti sanoessaan olevansa fasisti” Iltalehti. 25.2.2020.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Perussuomalaiset&oldid=22839307”