Pelastusarmeija Suomessa
| Pelastusarmeija | |
|---|---|
 Suomen Pelastusarmeijan logo. |
|
| Perustettu | 1889 |
| Tyyppi | kristillinen avustusjärjestö |
| Päämaja |
Suomen ja Viron territorion komentokeskus Uudenmaankatu 40 00121 Helsinki |
| Territorion johtaja | Saga Lippo |
| Kattojärjestö | Pelastusarmeija |
| Aiheesta muualla | |
| Sivusto | |
| Kristilliset kirkkokunnat Suomessa |
|---|
Pelastusarmeija Suomessa (ruots. Frälsningsarmén i Finland) on sosiaalista avustustyötä tekevä hyväntekeväisyys- ja avustusjärjestö. Suomen Pelastusarmeija on osa kansainvälistä Pelastusarmeija-järjestöä. Järjestö on toiminut Suomessa vuodesta 1889 lähtien ja se toimii 25 paikkakunnalla.[1] Suomen Pelastusarmeijan ensimmäinen johtaja oli Constantin Boije af Gennäs ja hänen jälkeensä Hedvig von Haartman, jonka aikana Pelastusarmeija kasvoi voimakkaasti.[2]
Suomen Pelastusarmeija on Suomen vapaakristillisen neuvoston, Frikyrklig samverkanin, Suomen Ekumeenisen Neuvoston, Suomen Evankelisen Allianssin ja Suomen lähetysneuvoston jäsen.[2]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pelastusarmeija tuli Suomeen vapaakirkollisen herätysliikkeen myötä. Suomen Pelastusarmeijan tuleva ensimmäinen johtaja, Constantin Boije af Gennäs (1854–1934) aloitti Helsingissä vuonna 1880 Simonkadulla vanhassa kapakassa evankelioivat herätyskokoukset, ja sai aikaan pienimuotoisen herätyksen. Boije ja kaksi muuta suomalaista uranuurtajaa, Hedvig von Haartman (1862–1902) ja Alva Forsius (1866–1902), lähtivät keväällä 1889 Lontooseen kouluttautumaan pelastusupseereiksi. Heidän palattuaan Suomeen saman vuoden syksyllä alkoi Pelastusarmeijan toiminta varsinaisesti Suomessa.[3] Pelastusarmeijan ensimmäinen virallinen kokous pidettiin Siltasaaren maneesissa 8. marraskuuta 1889.[4]
Kuten Englannissa ja monissa muissa maissa, Suomessa Pelastusarmeijan toimintaa vastustettiin aluksi: liikettä arvosteltiin eri kirkkokuntien taholta, eivätkä viranomaisetkaan suhtautuneet toimintaan suopeasti. Senaatti tyrmäsi Pelastusarmeijan rekisteröintihakemuksen. Poliisiviranomaiset kielsivät virkapuvun käytön ja jumalanpalvelukset. Jokunen upseeri (eli pastori) istui vankilassa, ja ulkomaalaisia työntekijöitä karkotettiin maasta. Pelastusarmeijan kokousten iloisuutta ja äänekkyyttä pidettiin omituisena ja loukkaavana. Järjestön alkuaikojen vaikeuksia ei helpottanut se, että Boije riitautui muun johtoryhmän kanssa ja erosi. Boijen jälkeen Pelastusarmeijan johtoon astui Hedvig von Haartman.[5] Vaikeudet jatkuivat Haartmanin johtajakaudellakin, mutta vainoista huolimatta Pelastusarmeijan toiminta jatkoi laajenemistaan. Yleinen asenne Pelastusarmeijaa kohtaan alkoi muuttua, kun sen tekemä laaja sosiaalinen työ alkoi saada tunnustusta. Vuonna 1929 Helsingin kaupunki lahjoitti järjestölle tontin niin pitkäksi aikaa, kun armeija tekee siellä sosiaalista työtä.[6]
Sotien aikana Pelastusarmeija piti kiinni puolueettomuudestaan, ja koki tehtäväkseen auttaa kaikkia kärsiviä. Eversti Karl Larsson kirjoitti vuoden 1918 ensimmäisessä Sotahuudossa: ”Pelastusarmeijalla ei ole koskaan ollut kuin yksi tehtävä, ja se on hädän ja onnettomuuden – hengellisen ja aineellisen – lieventäminen ja torjuminen, missä se on ilmennytkään, kysymättä kansallisuutta, yhteiskuntaluokkaa, uskontoa tai poliittisia mielipiteitä.” Suomen sisällissodan aikana Pelastusarmeija onnistui pysymään puolueettomana, ja toimi vain avuntarpeen mukaan.[7] Talvi- ja jatkosodan aikana pelastusarmeijalaiset auttoivat muun muassa jakamalla junassa matkustaville evakoille ruokaa, vaatteita ja lääkkeitä. Sodanaikaista evakuoitujen, reserviläisten ja pommituksista kärsineiden parissa tehtyä työtä kutsuttiin huoltotyöksi erotukseksi muusta avustustyöstä.[8]
Toimintapaikkakunnat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä].jpg)
Pelastusarmeijalla on toimintaa Suomessa seuraavilla paikkakunnilla:[9]
Etelä-Savo
Kainuu
Kanta-Häme
Keski-Suomi
Kymenlaakso Lappi
Pirkanmaa
Pohjanmaa
|
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Könönen, Elsa: Hengen miekka, auttava käsi - Pelastusarmeijan vaiheet Suomessa, WSOY, Porvoo, 1964. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Info Pelastusarmeija. Arkistoitu 14.7.2023. Viitattu 14.7.2023.
- ↑ a b Suomen Pelastusarmeija Uskonnot.fi. 18.6.2015. Viitattu 14.7.2023.
- ↑ Könönen s. 43–44
- ↑ Könönen s. 47
- ↑ Könönen s. 88–90
- ↑ Harri Peltola: Pelastusarmeija suomalaisessa yhteiskunnassa, s. 341-368. Åbo Akademi, 1981.
- ↑ Könönen s. 234
- ↑ Könönen s. 347–348
- ↑ Paikkakunnat Pelastusarmeija. Arkistoitu 14.7.2023. Viitattu 14.7.2023.
