Maailman evankelinen allianssi
Maailman evankelinen allianssi | |
---|---|
World Evangelical Alliance
|
|
Perustettu | 1846 (1951) |
Tyyppi | Kristillinen järjestö |
Toimiala | evankelikalismi |
Kotipaikka | New York, Yhdysvallat |
Toiminta-alue | maailmanlaajuinen |
Puheenjohtaja | Thomas Schirrmacher |
Aiheesta muualla | |
Sivusto |
Osa artikkelisarjaa |
Evankelikalismi |
---|
Maailman evankelinen allianssi (WEA) (engl. World Evangelical Alliance, vuosina 1951–2001 World Evangelical Fellowship) on evankelisten kristittyjen kansainvälinen järjestö. WEA on perustettu vuonna 1846 ja toimii nykyisin 143 maan kirkkojen verkostona. WEA:n jäsenkirkkojen piiriin kuuluu yli 600 miljoonaa evankelista kristittyä.[1] Järjestön pääsihteerinä ja toimitusjohtajana toimii Thomas Schirrmacher.[2]
Vuonna 1974 perustetun kuuden toimikunnan avulla WEA puolustaa uskonnonvapautta ja evankelista teologiaa sekä koordinoi evankelisia lähetystehtäviä ja erityisesti naisiin ja lapsiin kohdistuvia kristillisiä humanitaarisia toimia.[3]
Oppi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Järjestö perustaa oppinsa ja tunnustuksensa evankeliseen Raamatun tulkintaan. Järjestön toimintaa hallitaan sääntöjen ja yleiskokouksessa tehtyjen päätösten mukaisesti. Järjestö on luonteeltaan kirkkopohjainen, ja sen jäsenkuntaan kuuluu yhdeksän alueellista ja 143 kansallista järjestöä. Lisäksi järjestöön kuuluu yksilöjäseniä, asetettuja komiteoita ja verkostoja.[4]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Maailman evankelinen allianssi on ensimmäinen neljästä ekumeenisia yhteistyöpyrkimyksiä edistävästä järjestöistä. Järjestön juuret ovat vuonna 1846 Lontoossa perustetussa Evangelical Alliance -järjestössä. Evankelisesta allianssista tuli eri protestantiisiin kirkkoihin kuuluvien jäsenten yhteistyöelin, joka pyrki edistämään kristittyjen yhteyttä yli kirkkokunnallisten rajojen.[5][4]
Maailman evankelinen allianssi oli vuodesta 1846 aina 1900-luvun puoliväliin saakka ensisijaisesti perustajajäsenensä Britannian evankelisen allianssin toimintamuoto. Järjestöllä oli maailmanlaajuisesti epätasaista kannatusta Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Vuonna 1951 järjestöön liittyi 21 maata ja se nimettiin uudelleen Maailman evankeliseksi yhteisöksi (engl. World Evangelical Fellowship) Järjestö palasi alkuperäiseen nimeensä vuonna 2001.[3]
Yleiskokoukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1951 Amsterdam, Alankomaat 4.–11. elokuuta
- 1953 Clarens, Sveitsi, 27.–31. heinäkuuta
- 1956 Rhode Island, Yhdysvallat, 27.–31. elokuuta
- 1962 Hongkong, 25. huhtikuuta – 2. toukokuuta
- 1968 Lausanne, Sveitsi, 4.–10. toukokuuta
- 1974 Château d'Oex, Sveitsi, 25.–29. heinäkuuta
- 1980 Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta, 24.–28. maaliskuuta
- 1986 Singapore, 23.–27. kesäkuuta
- 1992 Manila, Filippiinit, 21.–26. kesäkuuta
- 1997 Abbotsford, Brittiläinen Kolumbia, Kanada, 8.–15. toukokuuta
- 2001 Kuala Lumpur, Malesia, 4.–10. toukokuuta
- 2008 Pattaya, Thaimaa, 25.–30. lokakuuta
- 2019 Jakarta, Indonesia, 7.–14. marraskuuta
Johtajat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1951–1953: Roy Cattell & J. Elwin Wright, Britannia
- 1953–1958: A.J. Dain & J. Elwin Wright, Britannia
- 1958–1962: Fred Ferris, Yhdysvallat
- 1962–1966: Gilbert Kirby, Britannia
- 1966–1970 Dennis Clark, Kanada
- 1970–1971: Gordon Landreth, , Britannia
- 1971–1975: Clyde Taylor, Yhdysvallat
- 1975–1980: Waldron Scott, Yhdysvallat
- 1981: Wade Coggins, Yhdysvallat
- 1982–1992: David M. Howard, Yhdysvallat
- 1992–2001: Agustin Vencer, Filippiinit
- 2002–2004: Gary Edmonds, Yhdysvallat
- 2005–2014: Geoff Tunnicliffe, Kanada
- 2015–2021: Efraim Tendero, Filippiinit
- 2021–2024: Thomas Schirrmacher, Saksa
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Who we are? World Evangelical Alliance. Viitattu 28.7.2022. (englanniksi)
- ↑ Leadership World Evangelical Alliance. Viitattu 28.7.2022. (englanniksi)
- ↑ a b World Evangelical Alliance Encyclopaedia Britannica. Viitattu 8.7.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Our History World Evangelical Alliance. Viitattu 28.7.2022. (englanniksi)
- ↑ Teinonen, Seppo A.: Uskonnot nykyhetken maailmassa, s. 177. (Universitas 10) WSOY, 1971.