Suomen panssaridivisioona

Panssaridivisioona
Kevyt Vickers-vaunu lähdössä Jatkosodan aikana kohti Aunusta 5. syyskuuta 1941.
Toiminnassa	12. lokakuuta 1939 – 4. joulukuuta 1944.
Valtio	Suomi
Puolustushaarat	Suomen maavoimat
Kalusto	Renault FT-17 Vickers 6-ton T-37A T-34 T-28 BT-42 Sturmgeschütz III
Komentajat
Tunnettuja komentajia	Ruben Lagus
Infobox OK

Panssaridivisioona (PsD tai Ps.D) oli suomalainen panssaroitu divisioona jatkosodan ja Lapin sodan aikana. Panssaridivisioona kehittyi talvi- ja jatkosodan aikana asteittain kaluston kasvaessa Panssaripataljoonasta (1939–1942) ensin Panssariprikaatiksi (1942) ja lopulta Panssaridivisioonaksi 28. kesäkuuta 1942. Näitä yksiköitä edelsivät Hyökkäysvaunurykmentti (1919–1925), Hyökkäysvaunupataljoona (1925–1927), sekä Erillinen hyökkäysvaunukomppania (1927–1939).

Ennen Talvisotaa (1919–1939)

Pääartikkeli: Hyökkäysvaunurykmentti (1919–1925)

Pääartikkeli: Hyökkäysvaunupataljoona (1925–1927)

Pääartikkeli: Erillinen hyökkäysvaunukomppania (1927–1939)

Panssaripataljoona (1939–1942)

Talvisodan ylimääräiset harjoitukset

Erilliseen hyökkäysvaunukomppaniaan saapuivat palvelukseen kutsutut reserviläiset 12. – 14. lokakuuta 1939. Reserviläisten vastaanottoelimen päällikkönä oli aluksi kapteeni L. Nordling ja myöhemmin musiikkiluutnantti Parantainen. Vastaanottoelimen Jakoelin oli sijoitettu Erillisen hyökkäysvaunukomppanian aliupseerikerholle Poltinaholla. Reserviläisiä saapui kaikkiin perustettaviin yksiköihin yli määrävahvuuden ja tämä ylimäärä sijoitettiin perustettuun Panssaritäydennyskomppaniaan ja vanhimmat, palvelukseen kelpaamattomat siirrettiin Hämeenlinnan sotilaspiiriin, joka sijoitti heidät uudelleen.

Panssariprikaatin komentaja Sven Björkman.

Erillinen hyökkäysvaunukomppania perusti seuraavat joukot:

• 1. panssarikomppania (1. Pans.K, peitenimi st) oli Renault FT-17 -komppania, joka perustettiin Luolajan seurojentalolla ja sen päälliköksi määrättiin luutnantti A Lumme. Komppania kuului suojajoukkoihin ja oli siten etuoikeutettu jaettaessa varusteita.
• 2. panssarikomppania (2. Pans.K, peitenimi vs) oli myös Renault FT-17 -komppania, joka perustettiin Luolajan kansakoululla. Sen päälliköksi määrättiin kapteeni L Nordling. Komppania kuului suojajoukkoihin ja oli siten etuoikeutettu jaettaessa varusteita.
• 3. panssarikomppania (3. Pans.K, peitenimi mm) perustettiin Myllymäen kansakoululla ja se siirtyi Luolajaan 1. ja 2. panssarikomppanian siirryttyä suojajoukkotehtävään Karjalankannakselle. Komppanian ensimmäiseksi päälliköksi määrättiin luutnantti K Reunanen. Erillisen panssarieskadroonan siirryttyä 1. marraskuuta Hämeenlinnaan sijoitettiin sen henkilöstö pääosin 3. Pans.K:aan ja samalla päälliköksi tuli Erillisen panssarieskadroonan päällikkö ratsumestari Y. O. Luntinen. Komppanian kalustona oli muutama edelleen aseeton Vickers-vaunu. Komppania sai aseistetut Vickers-vaunut vasta juuri ennen rauhan tuloa.
• 4. panssarikomppania (4. Pans.K, peitenimi lt) perustettiin Vuorelan kansakoululla ja sen päälliköksi määrättiin luutnantti Oiva Heinonen (myöh. Horte). Myös tämä komppania oli varustettu aluksi aseettomilla Vickers-vaunuilla.
• Panssaritäydennyskomppania (Ps.T-K, peitenimi ta) perustettiin Poltinaholla. Yksikön nimi ja päälliköt vaihtuivat useaan kertaan, kunnes 7. marraskuuta sen nimeksi tuli 5. panssarikomppania. Komppanianpäälliköksi määrättiin ensin reservinluutnantti Heikkilä ja 23. lokakuuta luutnantti Nousiainen.

Erillisen hyökkäysvaunukomppanian esikunta muuttui Panssariharjoitusryhmän esikunnaksi 16. lokakuuta ja se muutti nimensä Panssarijoukkojen esikunnaksi 31. lokakuuta. Panssarijoukkojen komentajaksi määrättiin Erillisen hyökkäysvaunukomppanian päällikkö majuri Sven Krister Björkman. Aluksi panssarijoukot olivat suoraan Päämajan alaisia joukko-osastoja kunnes ne siirrettiin 27. lokakuuta Kotijoukkojen komentajan alaisuuteen, joka alisti ne marraskuun alussa 1. täydennysdivisioonan komentajan alaisuuteen. Panssarijoukkojen esikunnan käskyllä perustettiin 2. marraskuuta reservialiupseerikoulu, jonka johtajaksi määrättiin luutnantti K. Reunanen. Vasta majuri Björkmanin tehtyä esityksen todellisen panssariyksikön perustamisesta Päämaja aloitti tarvittavan selvitystyön.

Panssaripataljoonan perustaminen

Taulukko: Panssaripataljoonan kokoonpano 5. joulukuuta 1939 alkaen

Komentaja ja esikunta adjutantti reservinvänrikki E. V. Korpimaa huoltopäällikkö sotilasvirkamies S. A. Lehtovirta teknisentoimistonpäällikkö insinöörimajuri G. Ruotzi aseteknikko sotilasvirkamies N. Hyytinen

Korjaamo, reservinluutnantti Erkko Cairenius Hinausjoukkue, vääpeli A. Mäkelä

1. panssarikomppania, luutnantti A. Lumme (alistettu II armeijakunnalle)

2. panssarikomppania, kapteeni L. Nordling (alistettu II armeijakunnalle)

3. panssarikomppania, ratsumestari Y. Luntinen

4. panssarikomppania, luutnantti O. Heinonen

5. panssarikomppania, luutnantti V. Nousiainen

Lähde: Tankkirykmentistä Panssaripataljoonaan 1919–1949 s. 106.

Päämajan käskystä perustettiin Panssaripataljoona 5. joulukuuta 1939. Pataljoonan komentajaksi määrättiin majuri Sven Björkman. Sen tärkeimpänä tehtävänä oli evakuoida sotasaaliiksi saatu panssarikalusto Varkauteen A Ahlström Oy:n konepajalle. Sotasaaliin määrän jatkuvasti kasvaessa määräsi majuri Björkman perustettavaksi Panssarikeskuskorjaamon Varkauteen (Panssaripataljoonan päiväkäsky No 14/23.12.1939). Panssarikeskuskorjaamo (myöhemmin Panssarikeskus) toimi yhtäjaksoisesti jatkosodan päättymiseen saakka. Sen päälliköksi määrättiin insinöörimajuri G. Ruotzi.

Talvisota

T-28 "Postijuna", Talvisodassa Summan Munasuon lohkolta sotasaaliiksi saaduista kahdesta T-28 vaunusta perustettiin Viipurissa tammikuussa 1940 Raskas panssarijoukkue.

1. ja 2. panssarikomppania

Suojajoukkoihin sijoitetut 1. ja 2. panssarikomppania keskitettiin Karjalankannakselle Perolle 23. lokakuuta ja alistettiin II armeijakunnalle. Kummankin komppanian kalustona oli Renault FT-17-vaunut. Kumpikaan komppania ei osallistunut varsinaisiin taistelutoimiin, koska YH:n aikana vakuututtiin siitä, etteivät vaunut kykenisi tasaveroiseen taisteluun puna-armeijan vaunukalustoa vastaan. Koeammunnoissa muun muassa todettiin, ettei vaunujen Puteaux-tykillä läpäistäisi 10 mm:n teräslevyä millään käytössä olleella kranaatilla.

II armeijakunta muodosti Panssarikomppanioista sekä 4. ja 5. rajakomppaniasta panssarintorjuntaosaston. Osaston päälliköksi määrättiin kapteeni L. Nordling. Osasto ei kuitenkaan taistellut lainkaan osastona, mutta vaunumiehet antoivat rajakomppanioiden henkilöstölle tehokasta panssarintorjuntakoulutusta.

Renault-komppaniat määrättiin hajotettaviksi 6. helmikuuta 1940 ja vaunut siirrettäviksi etulinjaan tähystys- ja tulipesäkkeiksi. Saman aikaisesti taisteluiden luonne muuttui asemasodasta liikkuviksi ja vaunut menetettiin viholliselle käytännössä ilman taistelua. Miehistöt saivat käskyn siirtyä Panssarikoulutuskeskukseen Hämeenlinnaan, jonne he saapuivat 13. helmikuuta.

Panssarikoulutuskeskuksen päälliköksi määrättiin 17. helmikuuta aikaisemmin 1. panssarikomppanian päällikkönä toiminut luutnantti A. Lumme. Keskuksen aikaisempi johtaja luutnantti K. Reunanen siirtyi Reservialiupseerikoulun johtajaksi. Hajottamiskäsky sisälsi myös määräyksen muodostaa 11 Erillistä panssarijoukkuetta sekä 1. erillinen panssarikorjaamo (reservinluutnantti Vartia) komppanioista vapautuneesta henkilöstöstä. Erillisten panssarijoukkueiden kalusto muodostui sotasaaliskalustosta, mutta ne eivät ehtineet mukaan taisteluihin ennen rauhan tuloa.

3., 5. ja 6. panssarikomppania

Panssaripataljoonan esikunta sekä 3. panssarikomppania siirtyivät Varkauteen 8. tammikuuta 1940, missä 3. panssarikomppania majoittui Lehtimäen kansakouluun. Pataljoonan loppuosasta muodostettiin Hämeenlinnaan Panssarikoulutuskeskus, jonka päälliköksi määrättiin luutnantti K. Reunanen. Panssaripataljoonaan perustettiin 6. panssarikomppania 16. tammikuuta käyttäen runkona hajotettua Ratsuväkiprikaatin Moottoroitua osastoa. Komppanian päälliköksi määrättiin luutnantti P. V. Snellman ja se majoittui Varkaudessa Pitkälänniemen kansakouluun.

4. panssarikomppania

Pääartikkeli: Honkaniemen taistelu

Välirauha

T-37, Talvisodassa sotasaaliiksi saadut 30 kpl T-37 panssarivaunua kunnostettiin, mutta niiden taistelukäyttö jäi vähäiseksi.

Taulukko: Panssaripataljoonan kokoonpano 25. toukokuuta 1940 alkaen

Komentaja ja esikunta

1. panssarikomppania, kapteeni A. Lumme (entinen 5. panssarikomppania)

2. panssarikomppania, luutnantti O. Heinonen (entinen 4. panssarikomppania)

3. panssarikomppania, ratsumestari Y. Luntinen

Raskas panssarijoukkue (entinen 1. erillinen raskas panssarijoukkue)

1. erillinen panssarijoukkue (entinen 10. erillinen panssarijoukkue)

2. erillinen panssarijoukkue (entinen 9. erillinen panssarijoukkue)

Panssarikoulutuskeskus, luutnantti K. Reunanen Reservialiupseerikoulu, luutnantti V. Nousiainen

Keskuskorjaamo, insinöörimajuri G. Ruotzi Hinausjoukkue, sotilasvirkamies A. Mäkelä

Huhtikuun 1940 lopulla aloitettiin Panssaripataljoonan reserviläisten kotiuttaminen ja se siirtyi väliaikaiseen kokoonpanoon 25. toukokuuta. Panssaripataljoona palasi Hämeenlinnaan elokuun alussa 1940 lukuun ottamatta Keskuskorjaamoa, joka jäi Varkauteen. 6. elokuuta 1940 liitettiin Panssarintorjuntakoulutuskeskus osaksi Panssaripataljoona ja joukko-osaston kokoonpano muotoutui seuraavanlaiseksi:

Taulukko: Panssaripataljoonan kokoonpano 6. elokuuta 1940 alkaen

Komentaja ja esikunta

1. panssarikomppania Raskas panssarijoukkue

2. panssarikomppania

3. panssarikomppania 2. erillinen panssarijoukkue

1. panssarintorjuntakomppania 2. panssarintorjuntakomppania Reservialiupseerikoulu

Toimitusjoukkue

Korjauspaja

1. erillinen panssarijoukkue (alistettu SKouluk:lle)

Asekorjaamo

Keskuskorjaamo (Varkaus)

Vuoden 1940 loppuun mennessä pataljoona supistui edelleen. Erilliset joukkueet lakkautettiin, 3. panssarikomppania muuttui Panssarintorjuntakomppaniaksi ja Panssarikoulutuskeskus lakkautettiin. Panssaripataljoona liitettiin osaksi jääkärieversti Ruben Laguksen komentamaa Jääkäriprikaatia (myöh. 1. jääkäriprikaati) 29. lokakuuta 1940. Pataljoonan komentaja majuri Björkman ylennettiin 29. marraskuuta 1940 everstiluutnantiksi.

Liikekannallepano

Taulukko: Panssaripataljoonan kokoonpano liikekannallepanossa 17. kesäkuuta 1941 (yht. 439 henkeä)

Esikunta	8 upseeria, 11 aliupseeria, 17 miestä, yht. 34 henkeä
1. panssarikomppania komentoryhmä: panssarivaunu, panssariauto, kuorma-auto, 3 moottoripyörää, henkilöauto viestiryhmä: 1 kuorma-auto yhdessä pioneerien kanssa pioneeriryhmä 3 panssarivaunujoukkuetta, kussakin 5 panssarivaunua toimitusjoukkue: 7 kuorma-autoa asentajaryhmä: 2 kuorma-autoa	6 upseeria, 38 aliupseeria, 73 miestä, yht. 117 henkeä 16 panssarivaunua
2. panssarikomppania samoin kuin 1. panssarikomppania	11 upseeria, 32 aliupseeria, 66 miestä, yht. 109 henkeä
3. panssarikomppania samoin kuin 1. panssarikomppania	5 upseeria, 33 aliupseeria, 81 miestä, yht119 henkeä
Raskas panssarijoukkue	2 upseeria, 11 aliupseeria, 24 miestä, yht. 37 henkeä 2kpl T-28-panssarivaunua. Ennen Tuulos—Syväri-taisteluvaihetta oli Raskaan panssarijoukkueen kalusto 7 raskasta panssarivaunua ja viisi huoltoajoneuvoa
Liekinheitinpanssarijoukkue	1 upseeri, 8 aliupseeria, 14 miestä, yht. 23 henkeä 5kpl venäläistä liekinheitinvaunua
2. panssariautojoukkue
5. panssariautojoukkue
7. panssariautojoukkue
Keskuskorjaamo
1. panssarintorjuntakomppania
2. panssarintorjuntakomppania
3. panssarintorjuntakomppania
4. panssarintorjuntakomppania
5. panssarintorjuntakomppania
6. panssarintorjuntakomppania

Panssaripataljoona sai hälytyksen 17. kesäkuuta ja samana päivänä saapuivat ensimmäiset reserviläiset palvelukseen. Perustamispaikkoina olivat Vuorelan, Kankaantaan ja Luolajan kansakoulut. Kaikki perustamistehtävät oli saatu suoritettua 20. kesäkuuta 1941 mennessä. Panssaripataljoona jäi perustamispaikalle Hämeenlinnaan odottamaan uusia käskyjä.

Osana Kevyt prikaati T:tä

Päämajan käskyllä 2. heinäkuuta Panssaripataljoonan (uusi lyhenne käyttöön Ps.P) tuli siirtyä Lappeenrantaan, IV armeijakunnan selustaan yhtymän komentajalle alistettuna. Lappeenrannassa pataljoona majoittui leirikentän eteläpuolelle. IV armeijakunnan komentaja kenraaliluutnantti Lennart Oesch ilmoitti pataljoonan tulevan osaksi 12. divisioonan taakse muodostettua Kevyt prikaati T:tä. Kevyt prikaati T:n muut joukot olivat Jääkäripataljoona 1, kaksi kevyttä osastoa, kaksi tykkikomppania sekä tykistöjoukkoja.

Kevyt prikaati T:n (eversti Matti Tiiainen) tehtävänä oli hyökätä 12. divisioonan murtamasta aukosta Kilpeenjoelle ja edelleen Viipurin pohjoispuolelle varmistaen matkallaan jokien ylimenopaikat. Hyökkäystä tuli jatkaa edelleen Viipurista kaakkoon. Tehtäväänsä varten prikaati keskitettiin Lauritsalan itäpuolelle, jonne Panssaripataljoona siirtyi 10. heinäkuuta.

Ryhmitysalueella joukot hioivat jalkaväen ja vaunujen yhteistoimintaa, mutta 16. päivänä Jääkäripataljoona 1 siirrettiin muualle, jolloin everstiluutnantti Björkman otti suoraan yhteyttä ylipäällikkö Mannerheimiin Panssaripataljoonan liittämiseksi 1. jääkäriprikaatiin. Päämajasta annettiin käsky kuormata Panssaripataljoona 24. heinäkuuta junaan kohti Värtsilää.

Pataljoonan levätessä ilmoittautui everstiluutnantti Björkman VI armeijakunnan komentajalle kenraaliluutnantti Paavo Talvelalle, joka alisti Panssaripataljoonan perustettavalle Osasto Lagukselle. Saamansa käskyn johdosta Pataljoona lähti marssille 26. heinäkuuta kello 20.00 reittiä Värtsilä-Soanlahti-Suistamo-Leppäsyrjä-Kitilä-Koirinoja-Pitkäranta-Salmi-Vitele. Marssireitti oli 130 kilometriä ja se oli pisin tela-ajoneuvoilla suoritettu marssi siihen asti.

29. ja 30. päivien välisenä yönä saapui pataljoona Viteleeseen, jossa koulutusta jatkettiin Jääkäriprikaatin joukkojen kanssa, mutta lisäksi koulutettiin yhteistoimintaa tykistön tulenjohtajien kanssa. Hyökkäysvaiheessa 1941–1942 Kevyt Patteristo 11 taisteli 1. Jääkäriprikaatin orgaanisena osana Korpiselästä Poventsaan.

Hyökkäysvaihe - Osasto Lagus

Pääartikkeli: Laatokan Karjalan valtaus 1941, Itä-Karjalan valtaus 1941

Hyökkäys valmisteluihin liittyen 1. jääkäriprikaatia runkona käyttäen oltiin perustamassa Osasto Lagusta Panssaripataljoonan saapuessa alueelle. Osastoon tulisi kuulumaan 1. jääkäriprikaati ja siihen orgaanisesti kuuluva Kevyt Patteristo 11 sekä Jalkaväkirykmentti 44, Kenttätykistörykmentti 3:n III patteristo, Raskas patteristo 2, Raskas patteristo 3, Pioneeripataljoona 1 ja 12. autokomppania. Viimeiset Osasto Laguksen joukot saapuivat Tuulosjoelle 25. heinäkuuta illalla.

Aunuksen kaupunkiin

Venäläinen T-34 eli "Sotka" suomalaisilla tunnuksilla.

Osasto Lagus jaettiin Taisteluosasto Polóniin (ml. 1. panssarikomppania), Taisteluosasto Häkkiseen (ml. 2. panssarikomppania), Taisteluosasto Hynniseen sekä reserviin. Hyökkäystä varten alistettiin 3. panssarikomppania Taisteluosasto S:lle (von Schrowe) 3. syyskuuta. Hyökkäyshetkeksi määrättiin samalla seuraava päivä kello 5.00. Taisteluosaston tuli valmistautua hyökkäämään pataljoona kärjessä Sääntämä joen yli ja toisen pataljoonan hyökättävä 3. panssarikomppanian tukemana.

Raskas panssarijoukkue alistettiin Kevyt osasto 4:lle Verhnij Konetzin pohjoispuolella ja tämän osaston tuli olla valmiina etenemään eri käskyllä reittiä Asipola (johon rakennetaan silta)-Teinilä-Kotsila. Kotsilasta Raskaan panssarijoukkueen tulee edetä tavoitteeseen mukana kulkevan iskuosaston (vänrikki Liukkonen) kanssa ja varmistaa Ilinskojen silta.

Tulivalmistelu alkoi puolilta öin. Murtokohtaan ja sen läheisyyteen ammuttuun tulivalmisteluun osallistui kaikkiaan 182 putkea ja suomalaiset ampuivat kaikkiaan 14265 laukausta. Lisäksi alueelle ampuivat saksalaisen 163. divisioonan tykistö (I ja II/AR 234) ja heittimistö. Alueen savutus aloitettiin tuntia ennen hyökkäyshetkeä.

3. panssaripataljoonan hyökkäyshetki oli kello 05.40 ja sen oli tuettava Jalkaväkirykmentti 22:n III pataljoonan hyökkäystä tuhoamalla Teinilän aukeilla puolustusasemissa ollut vihollinen ja sen jälkeen tuettava jalkaväen etenemistä. Taisteluosasto S:n sisäänmurto onnistui. Teinilän aukeilla olleita pesäkkeitä tuhottaessa 3. panssarikomppanian päällikkö Snellman kaatui. Uudeksi komppanianpäälliköksi Panssaripataljoonan komentaja Björkman määräsi luutnantti Kaarnakarin. Teinilän aukean siivoamisen jälkeen 3. panssarikomppania ryhmittyi huoltoa varten Tuuloksesta kilometrin kaakkoon ja odottivat Taisteluosasto Hynnistä, minkä kanssa jatkaisivat taistelua.

Osasto Lagus aloitti etenemisen 5. syyskuuta klo 5.00. Kärjessä eteni Taisteluosasto Polón, sitten Häkkinen ja Hynninen. Tavoitteeksi oli määrätty Aunus ja Mäkriän tienristeys. Panssarikomppaniat oli jaettu joukkueittain jääkärikomppanioille. Tuuloksen eteläpuolella tavattiin 3. panssarikomppania, joka liittyi Taisteluosasto Hynnisen marssirivistöön.

Hyökkäyksen liikkeelle saamiseksi Lagus alisti 1. panssarikomppaniasta vänrikki Ränkimiehen T-26 joukkueen Jalkaväkirykmentti 44:lle. Kotsilan pohjoinen metsänreuna oli kärjessä edenneiden suomalaisten hallussa klo 09.00. Tämän jälkeen Taisteluosasto Polón sai käskyn klo 11.30 edetä ja varmistaa Alavoisten silta sekä jatkaa joen eteläpuolitse Aunukseen. Tätä käskyä ei kuitenkaan kyetty toteuttamaan vihollisen kuvitellun vastarinnan vuoksi. Hyökkäys käynnistyi vasta 13.00 ja Alavoisten sillalle saavuttaessa vihollisen pioneerit räjäyttivät sen.

Saadakseen hyökkäyksen uudelleen käyntiin esitti Lagus VI armeijakunnan komentajalle, että Jalkaväkirykmentti 44:n hyökkäisi kohden Nurmoilaa. VI armeijakunnan komentaja päätti, että Nurmoilan operaatio toteutettaisiin, mutta Jalkaväkirykmentti 44 alistettaisiin 5. divisioonalle. Jalkaväkirykmentti 44:n tilalle Osasto Lagus saisi Jalkaväkirykmentti 23:n. 3. panssarikomppania alistettiin samalla Jalkaväkirykmentti 44:lle ja sen tuli siirtyä Ankilaan.

Taisteluosasto Hynninen sai määräyksen ylittää Aunusjoen ja edetä Taisteluosasto Polónin ohitse kohti Aunusta. Mikäli Taisteluosasto Häkkinen on miehittänyt kaupungin niin Taisteluosasto Hynnisen on välittömästi jatkettava Mäkriän risteyksen suuntaan. Taisteluosasto Hynninen sai taistelukosketuksen kello 17.00 puna-armeijan panssarien tukemiin viivyttäviin osastoihin, mutta jääkärit hyökkäsivät häikäilemättä ja mursivat puolustajien vastarinnan. Taisteluosasto Häkkinen valtasi Aunuksen kaupungin kello 18.20.

VI armeijakunnan komentaja Paavo Talvela kiirehti Osasto Lagusta jatkamaan hyökkäystä kohti Lotinanpeltoa 6. syyskuuta. Lisäksi käskettiin Kevyt osasto 4:llä vallata Pisi. Hyökkäystä jatkettaessa Osasto Lagukselle alistettiin Kevyt patteristo 11. Lagus yhdisti Taisteluosasto Häkkisen ja Hynnisen Taisteluryhmä Björkmaniksi (Ryhmä B) vielä samana päivänä. Ryhmä B:n oli edettävä Mäkriän kautta Syvärille. Ryhmän tukiryhmä muodostui Raskas patteristo 2:sta sekä Kevyt patteristo 11:stä.

Syvärille

Äänislinna

Panssaripataljoonasta Panssariprikaatiksi

Taulukko: Panssariprikaati 9. maaliskuuta 1942 alkaen

Panssariprikaatin komentaja ja esikunta

Esikuntakomppania komentojoukkue viestijoukkue, vänrikki A. Makkonen pioneerijoukkue, luutnantti A. O. Kelomäki huolto-osia

I panssaripataljoona, kapteeni A. J. Lumme 1. (Vickers)komppania 2. (Vickers)komppania 3. (Vickers)komppania

II panssaripataljoona, majuri L. Paavola 4. (Vickers)komppania 5. (Vickers)komppania 6. (raskas panssari)komppania

Panssari-ilmatorjuntapatteri, kapteeni Heikki Juhana Loikkanen 15. huhtikuuta 1942 alkaen

Panssarikorjaamokomppania, kapteeni Erkko Cairenius 4. maaliskuuta 1942 alkaen Kiinteä korjaamo Hinausjoukkue Kuljetusjoukkue Aseenkorjausryhmä toimitusjoukkue

Panssaripataljoonan iskukyky oli vakuuttanut sodanjohdon hyökkäysvaiheen aikana ja lisäksi oli saatu riittävästi sotasaaliskalustoa pataljoonan laajentamiseksi Panssariprikaatiksi 9. maaliskuuta 1942 Äänislinnassa.

Everstiluutnantti Sven Björkman määrättiin prikaatinkomentajaksi. Prikaatin I pataljoona muodostui aikaisemmasta Panssaripataljoonasta lukuun ottamatta Raskasta panssarikomppaniaa, joka siirrettiin 6. komppaniaksi. Prikaatin II pataljoona perustettiin 17. maaliskuuta ja sen komentajaksi määrättiin majuri L. Paavola samalla päivämäärällä. Prikaatiin liitetty Panssari-ilmatorjuntapatteri sai kalustonsa ja miehistönsä toukokuun lopulla.

Panssarikorjaamokomppania perustettiin välittömästi entisen Panssaripataljoonan korjauspajasta sekä Panssarikoulutuskeskuksen korjaamosta.

BT-42 rynnäkkötykki, kuvassa torni käännettynä taaksepäin.

Seuraava muutos organisaatiossa oli Panssariprikaatin Esikuntakomppanian viestijoukkueen laajeneminen Viestiosastoksi tammikuussa 1943. Osaston johtajaksi määrättiin Maaselän ryhmän esikunnasta kapteeni Risto Tiitola 13. tammikuuta 1943 alkaen. Ja joulukuussa 1943 osasto laajeni edelleen Viestikomppaniaksi (VK/PsPr).

Rynnäkkötykkipataljoonan (RynnTykP/PsPr) perustamisesta annettiin käsky 15. helmikuuta 1943. Uuden pataljoonan kalustoksi tuli Christie vaunuista valmistetut rynnäkkötykkivaunut. Vaunuissa oli pääaseina 114 mm:n haupitsit. Muodostetun pataljoonan komentajaksi määrättiin Täydennysjääkäripataljoonasta majuri Veikko Lounila. Saman vuoden lopulla pataljoonan kalusto vaihdettiin saksalaisiksi Stu-40 vaunuiksi, jolloin Christie vaunuista muodostettiin 7. joulukuuta Erillinen panssarikomppania (luutnantti Stig Sige Sippel).

Kun Panssarikoulutuskomppania, joka oli osana Panssarikeskusta, laajennettiin pataljoonaksi huhtikuussa 1943, se liitettiin osaksi Panssariprikaatia. Muodostetun Panssarikoulutuspataljoonan komentajaksi määrättiin majuri Eero Utela (huhtikuu 1943 – 25. marraskuuta 1943). Utelan siirryttyä muihin tehtäviin uudeksi komentajaksi määrättiin majuri Veikko Lounila, joka hoiti tehtävää pataljoonan lakkauttamiseen 27. marraskuuta 1944 saakka.

Panssariprikaatin perustamisen yhteydessä siinä oli vain yksi raskas komppania, mikä vaikeutti prikaatin käyttöä taistelussa pataljoonien ollessa taisteluarvoltaan erilaisia. Asian ratkaisemiseksi eversti Björkman jakoi Raskaan panssarikomppanian vaunut kahteen osaan:

• 2 kpl KV-1 ja 4 kpl T-28
• 3 kpl T-34 ja 3 kpl T-28

Toinen osa liitettäisiin I panssaripataljoonan 3. komppaniaan. Näin kummassakin panssaripataljoonassa olisi raskas panssarikomppania. Kumpaankin raskaaseen panssarikomppaniaan jouduttiin tosin liittämään yksi kevyt vaunujoukkue kokoonpanon täydentämiseksi. Kumpikin pataljoona olisi halunnut T-34-kaluston, joten annettiin arvan ratkaista jako. T-34-kalusto sijoitettiin I panssaripataljoonaan ja KV1 kalusto II panssaripataljoonaan.

Panssaridivisioonan perustaminen ja organisaatiomuutokset

Divisioonan komentaja Ruben Lagus.

Taulukko: Panssaridivisioona perustettaessa 28. kesäkuuta 1942

Komentaja ja esikunta (runkona Jääkäriprikaatin esikunta)

1. jääkäriprikaati Jääkäripataljoonat 2, 3, 4 ja 5

Panssarijääkäripataljoona esikunta ja 1., 4., 6. sekä 7. tykkikomppania

Raskas haupitsipatteristo, joka korvattiin 15. kesäkuuta 1942 alkaen Raskas patteristo 14:llä

Viestipataljoona 6

Panssariprikaati

4. kevyt ilmatorjuntajaos

Huoltoyksiköitä

Taulukko: Panssaridivisioona 1944

Panssaridivisioonan esikunta

Panssariprikaati, komentaja eversti Sven Björkman I/Panssariprikaati II/Panssariprikaati Rynnäkkötykkipataljoona Panssarikoulutuspataljoona Erillinen panssarikomppania

Jääkäriprikaati Jääkäripataljoona 2 Jääkäripataljoona 3 Jääkäripataljoona 4 Panssarijääkäripataljoona

Raskas patteristo 14

Viestipataljoona 6

Pioneeripataljoona 2

Päämajan käsky panssaridivisioonan perustamisesta annettiin 28. kesäkuuta 1942 ja varsinainen muodostus tapahtui 30. kesäkuuta 1942. Divisioonan rungon muodostivat Panssariprikaati ja 1. jääkäriprikaati. Aluksi divisioonaan kuului myös Ratsuväkiprikaati tammikuuhun 1943 saakka. Divisioonan tykistöksi määrättiin Raskas patteristo 14. Panssaridivisioonan komentajana oli koko sen olemassaolon ajan kenraalimajuri Ruben Lagus. Panssaridivisioonan sijoituspaikkana suurimman osan sodasta oli Äänislinna, josta se siirrettiin keväällä 1944 Karjalankannakselle ylipäällikön reserviksi.

Taistelut

KV-1 "Klimi", panssaridivisioonalla oli kaksi sotasaaliina saatua Klimiä, jotka saatiin tammi- ja huhtikuussa 1942 ja ne olivat divisioonan käytössä koko sodan ajan.

3. Panssarikomppania Syvärillä 15. – 25. huhtikuuta 1942

Puna-armeija aloitti suurhyökkäyksen Syvärin rintamalla 11. huhtikuuta 1942 juuri kelirikkokauden alkaessa. Osana vastahyökkäysvalmisteluja hälytettiin paikalle Panssariprikaatin 3. panssarikomppania 14. huhtikuuta. Komppania kuormattiin paria päivää myöhemmin Äänislinnassa Karan asemalla ja juna lähti 15. päivänä kello 00.30 kohti Syväriä, jonne se saapui jo samana aamuna 07.30. Syvärillä komppania alistettiin 17. divisioonalle, joka taas alisti komppanian edelleen Jääkäripataljoona 4:lle.

Komppania siirtyi 19. päivänä Bulajevin kylän länsilaitaan Jääkäripataljoona 4:n ryhmitykseen. Taistelu alkoi Sääjärvi-Kantajärvi välisellä purolinjalla, jolloin kärjessä oli vänrikki Lahtisen III panssarijoukkue. Sanatin kylässä vänrikki Niittylän I panssarijoukkue kääntyi oikealle saartaakseen Pajarinmäellä olevan vihollisen tukikohdan, joka saatiinkin vallattua. Tukikohdasta saatiin runsas sotasaalis, mm. 12 raskasta kranaatinheitintä.

Hyökkäys jatkui välittömästi kohden Räpovan mäkeä, jossa komppania kärsi ensimmäiset tappiot. Vihollisen panssarintorjuntakiväärillä osuttiin vaunun numero 146 tornin alustaan, jolloin alikersantti Uutela ja panssarimies Kannikko haavoittuivat. Hyökkäys pysähtyi Räpovan mäelle ja vaunut siirtyivät varmistukseen.

Varmistuksena olleisiin vaunuihin saatiin panssarintorjunta-aseilla kolme osumaa, jolloin kaatuivat alikersantti Vähäkerttula sekä panssarimies Kujala. Hyökkäystä jatkettiin kello 17.00 ilman III panssarijoukkuetta, joka oli lähetetty varmistukseen Karan kylän länsipuolelle. Hyökkäyksen kärjessä ajoivat vänrikit Niittylä ja Oesch ja noin kello 19.00 saatiin yhteys Salmijärven suunnalta hyökänneisiin omiin joukkoihin.

3. panssarikomppania sai käskyn palata Panssariprikaatin yhteyteen Äänislinnaan 25. huhtikuuta. Komppania saapui Äänislinnaan 26. päivänä kello 22.00.

II panssaripataljoona Syvärillä 11. marraskuuta 1942 – 12. helmikuuta 1943

Päämaja käski 11. marraskuuta 1942 muodostaa Panssaridivisioonasta taisteluosaston, joka olisi keskitettävä Syvärin kaupunkiin. Panssaridivisioona käski taisteluosastoon II panssaripataljoonan, joka majoittui jo 14. marraskuuta Syvärin kaupunkiin.

Pataljoona oli alueella 11. helmikuuta saakka, mutta ei osallistunut mihinkään taistelutoimiin, mutta se sai runsaasti koulutusta yhteistoimintaharjoituksissa joita pidettiin alueella.

1./Rynnäkkötykkipataljoona Syvärillä 15. kesäkuuta – 2. elokuuta 1943

Panssaridivisioona (lukuun ottamatta Panssariprikaatia) oli siirtynyt kesäkuussa 1943 etulinjaan Syvärin rintaman länsiosaan. Tälle yhtymälle alistettiin Rynnäkkötykkipataljoonan 1. komppania, joka lähti Äänislinnasta 15. kesäkuuta ja se purettiin Mäkrissä seuraavana päivänä kello 23.12. Mäkristä komppania marssi Pisiin.

Panssaridivisioonan 17. kesäkuuta 1943 annetulla käskyllä komppania (pois lukien 2 vaunua) siirtyi Itälohkon komentopaikalle ja alistettiin Itälohkon komentajalle everstiluutnantti Viisterälle tehtävänään erilaisten pesäkkeiden ja bunkkerien tuhoaminen. Kaksi vaunua siirrettiin luutnantti Kiuasperän johdolla Piltsujoen suuhun, missä ne alistettiin Länsilohkon komentajalle majuri Rasille samalla tehtävällä.

Komppania sai käskyn palata Äänislinnaan 1. elokuuta, mihin mennessä se oli tuhonnut noin sata pesäkettä sekä vaurioittanut ainakin kaksinkertaista määrää. Ammunnoissa käytettiin kaikkiaan 1279 kranaattia. Tärkein havainto kuitenkin oli, että vaunujen tulinopeus oli hidas ja osumatarkkuus ei vastannut normaalia vaunukanuunaa, siten vaunuista ei olisi tasaveroista vastusta panssarivaunulle.

Karjalankannas 1944

Rynnäkkötykkipataljoona lippupäivän ohimarssissa Ensossa

Leningradin saartorenkaan murtuminen vuoden 1944 alussa muutti tilannetta siten, että puna-armeija sai mahdollisuuden keskittää joukkojaan Karjalankannakselle. Puolustuksen lujittamiseksi Panssariprikaati siirrettiin 14. helmikuuta - 1. maaliskuuta 1944 Lappeenranta-Enso-Jääski alueelle siten, että:

• Panssariprikaatin esikunta ja viestikomppania Lappeenranta Lönnrotin kansakoulu
• I panssaripataljoona Lappeenranta, Armilan kansakoulu
• II panssaripataljoona Jääski, suojeluskunnan taloon ja entiseen työväentaloon
  • 6. komppania Enso
• Rynnäkkötykkipataljoona Enso, Viinatehdas
• Erillinen panssarikomppania Lappeenranta, työväentalo
• Panssarikorjaamokomppania Enson tehtaat

Panssariprikaatin Lappeenrannassa olevat osat ottivat osaa 21. toukokuuta valtakunnalliseen kaatuneiden muistojuhlaan. Juhlan vuoksi I pataljoona siirtyi telttamajoitukseen, koska Armilan kansakoulu toimi kaatuneiden omaisten majoitustilana.

Puolustusvoimien lippupäivän päätilaisuus oli Ensossa. Tilaisuuteen osallistuivat Panssariprikaatista II panssaripataljoona sekä Rynnäkkötykkipataljoona. Ohimarssin vastaanottajina olivat Tasavallan Presidentti Ryti sekä Suomen Marsalkka Mannerheim.

Prikaatin suunnistusmestaruuskilpailut pidettiin 10. kesäkuuta. Kilpailujen aikana kello 08.00 saatiin puhelinsanoma Panssaridivisioonan esikunnasta, joka lopetti hiljaiselon prikaatin alueella.

Taistelut

• Kuuterselän taistelu
• Talin–Ihantalan taistelu
• Äyräpään-Vuosalmen taistelut

Panssariprikaati siirrettiin Lappeenrannan ympäristöön tilanteen vakiinnuttua Karjalankannaksella. Lepovaiheen aikana prikaati vastaanotti uutta kalustoa, jolloin henkilöstöä oli koulutettava. II pataljoona varustettiin Saksasta ostetuilla Pzkw IV -vaunuilla ja I pataljoona T-34-vaunuilla. T-34-vaunut olivat sotasaalista sekä Saksasta rynnäkkötykkien kanssa samaan aikaan ostettuja.

3. panssarikomppania (kapteeni Torp) alistettiin 25. heinäkuuta 8. divisioonalle Leppäsyrjään. Komppanian tuli olla valmiina toimimaan etelään Pitkärannan suuntaan tai koilliseen Uuksjärvi-Muuanto suuntaan. Komppanialle alistettiin luutnantti A. Mäkelän kuljetusjoukkue ja sotilasvirkamies Pöystin aseenkorjausryhmä. Tässä vaiheessa komppania oli varustettu 10 T-34-vaunulla. Komppania ei osallistunut alueella taistelutehtäviin, mutta se sai evakuoiduksi muutaman alueelle jääneen vihollisvaunun. Komppania palasi Lappeenrantaan 12. syyskuuta.

Välirauhan tekemisen vuoksi Pzkw IV -vaunujen saapuminen keskeytyi ja varustamissuunnitelmat muuttuivat. I panssaripataljoonassa oli kaksi T-34-vaunuilla varustettua komppaniaa ja yksi Vickers-komppania ja II panssaripataljoonassa kaksi Pzkw IV -komppaniaa ja yksi Stu-40 komppania.

Lapin sota

Pääartikkeli: Lapin sota

Panssariprikaati sai käskyn siirtyä Pohjois-Suomeen 19. syyskuuta 1944. Panssariprikaati siirtyi osana Panssaridivisioonaa usean junakuljetuksena Ouluun Tuiran asemalle 22. – 25. syyskuuta. Panssaridivisioona majoittui Tuiran aseman läheisyydessä olleeseen saksalaisten parakkikylään.

1. panssarikomppania (pl II joukkue) laivattiin kapteeni Penttisen johdolla S/S Hesperoksella Tornioon. Joukkue kuormattiin Toppilan satamassa 3. lokakuuta ja se purettiin Röytän satamassa kello 15.30. Komppania osallistui Tornion taisteluihin Torniossa. Sen tukiessa Jalkaväkirykmentti 11:n I pataljoonan hyökkäystä 5. lokakuuta ampui alikersantti Isokankaan vaunu (ampujana panssarimies Halttunen) kevyen saksalaisen panssarivaunun tuleen. Tämä vaunu oli viimeinen, jonka Panssariprikaati tuhosi. Vielä 7. lokakuuta vaunut osallistuivat hyökkäykseen saksalaisten asemia vastaan.

Panssariprikaatin pääosa joutui vaikeuksiin Pohjois-Suomen vesistöjen kanssa ja teiden heikon kunnon vuoksi. Saksalaiset olivat vetäytyessään hävittäneet tehokkaasti sillat ja tierummut sekä miinoittaneet hävitysten ympäristöt. Panssariprikaati ylitti muun muassa Iijoen, Petäjäsalmen, Livojoen ja Kemijoen.

Panssariprikaati oli hajaantunut ympäri Pohjois-Suomen 27. lokakuuta. Sen yksiköt olivat seuraavasti:

• Panssariprikaatin esikunta Rovaniemellä
• I panssaripataljoona marssilla Rovaniemelle
• II panssaripataljoona Pudasjärvellä
• Rynnäkkötykkipataljoona Yli-Kiimingissä

Lakkauttaminen

Panssaridivisioonan jatkosodan muistoristi.

Panssariprikaatin taistelevista osista muodostettiin 30. lokakuuta Panssaripataljoona, esikunnan ja huoltomuodostelmien jäädessä edelleen prikaatikokoonpanoon. Tällöin myös kotiutettiin reserviläiset, jotka siirrettiin Parolaan ja sieltä kotiuttamiselimen kautta siviiliin. Panssariprikaatin loput osat muuttuivat pataljoonakokoonpanoon 21. marraskuuta ja pataljoona siirtyi 26. joulukuuta mennessä Parolaan, joka oli määrätty pataljoonan rauhanajan sijoituspaikaksi. Panssaridivisioona lakkautettiin Lapin sodan aikana 4. joulukuuta 1944.

Tappiot

Yhtymien Päämajalle tekemien määräaikaisilmoitusten mukaan Panssaridivisioonan kokonaistappiot olivat jatkosodassa kaatuneina, haavoittuneina ja kadonneina yhteensä 4 308 miestä.

Komentaja

• kenraalimajuri Ruben Lagus 30. kesäkuuta 1942 – 4. joulukuuta 1944

Katso myös

• Panssariprikaati

Lähteet

• Jäntti, Lauri: Kannaksen suurtaisteluissa kesällä 1944. WSOY, 1956. "Kesäsodan" taustaa, tapahtumia ja lähikuvia patterinpäällikön näkökulmasta, 3. painos
• Robert Brantberg: Panssarikenraali Ruben Lagus (Arkistoitu – Internet Archive)
• Panssarikillan Panssari-lehti 4/2006: Ruben Lagus - Mannerheim-ristin ritari nro 1 (Arkistoitu – Internet Archive)
• Sotatieteen laitos: Jatkosodan historia. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1988. ISBN 951-0-15326-5
• Hovilainen Pentti: Tankkirykmentistä Panssaripataljoonaan 1919-1949. Hämeenlinna: Panssaripataljoonan upseeri- ja aliupseerikunta, 1949.
• Käkelä Erkki: Laguksen miehet Marskin nyrkki - suomalainen panssariyhtymä 1941-1944. Jyväskylä: Panssarikilta ry, 1992. ISBN 952-90-3858-5
• Merikallio, Väinö (1954 [1942]): Jääkäriprikaati hyökkää. JPr:n taisteluvaiheet Moskovan rauhan rajalta Tuulosjoelle. Otava: Helsinki.
• Seppälä, Helge (1966): Kevyt Patteristo 11 Suomen sodassa 1941–1945. Teoksessa Mauri Sallinen (toim.) Jääkäritykistö 1916–1966, WSOY: Helsinki, 166–183.
• Paulaharju, Jyri (1996): Jääkäritykistö 1916–1996. Jääkäritykistön kilta Ry: Hämeenlinna

Aiheesta muualla

• Tanks!: Suomalaisten panssarikalustoa (englanniksi)
• An overview to Finnish armored vehicles 1939-1944 (englanniksi)

Suomen armeijan divisioonat jatkosodassa

1. D - 2. D - 3. D - 4. D - 5. D - 6. D - 7. D - 8. D - 10. D - 11. D - 12. D - 14. D - 15 .D - 17. D - 18. D - 19. D - PsD - 1. RD