T-28
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
| T-28 | |
|---|---|
 T-28E Parolan panssarimuseossa. |
|
| Valmistushistoria | |
| Valmistusmaa | Neuvostoliitto |
| Tekniset tiedot | |
| Pituus | |
| – pelkkä runko | 7,44 m |
| Leveys | 2,87 m |
| Korkeus | 2,82 m |
| Taistelupaino | 28 t |
| Maksiminopeus | |
| – tiellä | 37 km/h |
| Toimintasäde | 220 km tiellä |
| Pääase | 76,2 mm |
| Muu aseistus | 5 × DT-pikakivääriä |
| Panssarointi | 20-30 mm |
| Moottori | 46L Mikulin M-17 |
| – hevosvoimat | 500 hv |
| – kilowattia | 373 kW |
| Miehistö | 6 |
T-28 oli Neuvostoliiton ensimmäinen keskiraskas panssarivaunu. Se otettiin käyttöön vuonna 1931.
T-28 muistuttaa ulkonäöltään brittiläistä Vickers Independent -vaunua, joka vaikutti merkittävästi panssarivaunujen kehitykseen maailmansotien välillä. T-28:ssa on yksi iso torni, jossa oli 76,2 millimetrin KT-28-mallinen haupitsi ja kaksi pienempää tornia, joissa 7,62 millimetrin DT-pikakiväärit. Panssarointia oli 20–30 millimetriä. Vaunu painoi 28,5 tonnia. Miehistöä on kuusi. Yhteensä 503 vaunua rakennettiin vuosina 1933–1940. Vaunu oli väärää kehityssuuntaa edustavasta maailmansotien välisestä suunnittelustaan huolimatta osittain kehittynyt: miehistössä oli erillinen komentaja, ampuja ja radisti-lataaja ja mekaanikko-kuljettaja kuten nykyaikaisissa vaunuissa, kahden konekivääriampujen lisäksi. Lisäksi jokaisessa vaunussa oli radiot.
T-28:ia käytettiin talvisodassa ja japanilaisia vastaan vuonna 1939. Aluksi sitä käytettiin suomalaisten pesäkkeiden suoraan tuhoamiseen, jolloin panssarointi huomattiin riittämättömäksi. Etupanssari vahvistettiin 50 millimetristä 80 millimetriin ja sivuilla ja takana 40 millimetrin paksuuteen. Tällä varustuksella panssarit mursivat suomalaisten Mannerheim-linjan.lähde?
Suomalaiset tunsivat vaunun nimillä ”postivaunu” ja ”postijuna”.[1] Nimitys tiettävästi johtui eräästä sotasaaliiksi saadusta vaunusta löytyneistä neuvostoliittolaisten kenttäpostisäkeistä. Toinen selitys oli, että vaunun korkea profiili muistutti villin lännen postivaunuja. ”Juna”-nimitystä taas on selitetty sillä, että vaunun pituus ja runsas pyörien määrä antoi junamaisen vaikutelman.
Puna-armeijan tilastojen mukaan talvisodassa tuhottiin 97 vaunua. Suomessa oli käytössä kaksi talvisodan aikana vallattua ja viisi jatkosodan aikana vallattua vaunua.
Pian tuotanto ohjattiin uuteen keskiraskaaseen T-34-vaunuun ja loput T-28:t menetettiin saksalaisten hyökkäyksen ensimmäisen kahden kuukauden aikana.
Yksi T-28 ”Postijuna” on nähtävillä Parolan panssarimuseossa suomalaisin maastovärein maalattuna. Tämä vaunu oli Mannerheim-ristin ritari Albert Räsäsen komentovaununa Tuulosjoen läpimurtotaisteluissa. Tuulosjoen taistelun jälkeen Räsänen johti vaunujaan aina jalkautuen, mikä johtui T-28:n huonoista tähystysominaisuuksista.
Maailmassa on jäljellä viisi T-28-vaunua, joista neljä Suomessa ja yksi Venäjällä.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kolomyjec, Maksym: Tanks in the Winter War 1939–1940. (alkuteos Pansar i vinterkriget 1939–1940) Stockholm: Leandoer & Ekholm, 2008. ISBN 91-975896-0-8 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ T-28 postijuna. IPMS-mallari, 1997, nro 5, s. 4–13. ISSN 0786-1664
- ↑ T-28 m 1938 Panssarimuseo. Arkistoitu 9.9.2021. Viitattu 9.9.2021.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta T-28 Wikimedia Commonsissa
- T-28: one of the first medium tanks Tanks Encyclopedia: the online tank museum. Arkistoitu 9.7.2015. Viitattu 8.7.2015.