3. divisioona (jatkosota)
3. divisioona oli jatkosodan alussa Pohjois-Pohjanmaan sotilasläänin, johon kuuluivat Oulun ja Raahen suojeluskuntapiirit, perustama Suomen armeijan divisioona.[1] Se liitettiin III armeijakuntaan ja osallistui Operaatio Hopeakettuun ja eteni Uhtualle ja Kiestinkiin. Neuvostoliiton suurhyökkäyksen aikana 3. divisioona siirrettiin Karjalankannakselle, jossa se osallistui taisteluihin VT- sekä VKT-linjalla.
Perustaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Divisioonan joukkojen perustamisesta vastasi Pohjois-Pohjanmaan sotilaslääni lukuun ottamatta niitä joukkoja, jotka kuuluivat välirauhan ajan 11. prikaatin perustamisvastuulle.
Välirauhan ajan 11. prikaati oli määrätty saatettavaksi sodanajan vahvuuteen jo 10. kesäkuuta 1941 V armeijakunnan käskyllä. 11. prikaati perusti palveluksessa olleista varusmiehistä Jalkaväkirykmenttien 11 ja 53 I pataljoonat sekä pääosan Kenttätykistörykmentti 16:n I ja II patteristoista.
Oulun suojeluskuntapiiri perusti Jalkaväkirykmentti 11:n II pataljoonan, loput Jalkaväkirykmentti 53:sta ja Kenttätykistörykmentti 16:sta sekä Pioneeripataljoona 34:n ja Viestipataljoona 31:n. Raahen suojeluskuntapiiri perusti Jalkaväkirykmentti 11:n III Pataljoonan, Jalkaväkirykmentti 32:n ja Kevyt osasto 5:n.
3. divisioonan kokoonpanosta puuttui raskas kenttätykistöpatteristo ja lisäksi perustettiin huollon osia sekä eräitä pienempiä yksiköitä kuten 263. ilmatorjuntakonekiväärikomppania.
Komentajat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Divisioonankomentajina olivat[2]:
- jääkärieversti Frans Uno Fagernäs 16. kesäkuuta 1941 – 1. joulukuuta 1943
- kenraalimajuri Aaro Pajari 2. joulukuuta 1943 – 21. lokakuuta 1944
Yksiköt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Perustamisen jälkeen divisioonaan kuuluivat mm. seuraavat yksiköt:[3]
- Jalkaväkirykmentti 11 (JR 11)
- Jalkaväkirykmentti 32 (JR 32)
- Jalkaväkirykmentti 53 (JR 53)
- Kenttätykistörykmentti 16 (KTR 16)
- Divisioonaan ei kuulunut määrävahvuuksien mukaista raskasta patteristoa
- Kevyt osasto 5 (KevOs 5)
- Pioneeripataljoona 34 (PionP 34)
- Viestipataljoona 31 (VP 31)
- 263. ilmatorjuntakonekiväärikomppania (263. ItKKK)
Tappiot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Divisioonan Päämajalle tekemien määräaikaisilmoitusten mukaan kokonaistappiot sodan aikana olivat kaatuneina, haavoittuneina ja kadonneina yhteensä 10 036 miestä.[4]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pohjois-Suomi jatkosodan hyökkäysvaiheessa 1941
- Jatkosodan hyökkäysvaihe
- Kannaksen suurhyökkäys 1944
- Kuuterselän taistelu
- Talin–Ihantalan taistelu
- Lapin sota
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Sotatieteen laitos: Jatkosodan historia. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1988. ISBN 951-0-15326-5
- Rintamamiesveteraanien Liitto ry: Suomen Rintamamiehet 1939-45 3. Div. Pori: Etelä-Suomen Kustannus Oy, 1972. ISBN 951-9064-01-X
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Sotatieteen laitos: "Jatkosodan historia" osa 1 s.64 ja 100
- ↑ Jatkosodan tiellä, s. 241–259. ('Jatkosodan suomalaisjoukot ja niiden komentajat', laatinut Mikko Kohvakka. toim. Marko Palokangas) Helsinki: Maanpuolustuskorkeakoulu, Sotahistorian laitos, 2004. ISBN 951-25-1522-9
- ↑ Sotatieteen laitos: "Jatkosodan historia" osa 1 s.100
- ↑ Sotatieteen laitos:"Jatkosodan historia" osa 6 s.494
Alue: Lapin ja Pohjois-Suomen joukot
Suomen III armeijakunta (Uhtuan ja Kiestingin suunta): 3. divisioona
Saksan XXXVI armeijakunta (Kantalahden suunta): 6. SS-vuoristodivisioona Nord | 169. divisioona | 6. divisioona
Saksan vuoristoarmeijakunta Norja (Murmanskin suunta): 2. vuoristodivisioona | 3. vuoristodivisioona
Neuvostoliiton XVII armeijakunta (Kantalahden suunta): 104. divisioona | 122. divisioona | 1. panssaridivisioona | 14. divisioona (Murmanskin suunta) | 52. divisioona (Murmanskin suunta)