Luettelo pääministereistä jotka ovat eronneet epäluottamuslauseen takia

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tämä on luettelo pääministereistä, jotka ovat menettäneet luottamuksensa parlamentissa, eronneet parlamentaarisen epäluottamuslauseen jälkeen tai eronneet oma-aloitteisesti väistämättömän epäluottamuslauseen uhatessa.

Pääministerit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksikään Australian pääministereistä ei ole hävinnyt edustajainhuoneessa epäluottamuslauseen vuoksi,[1] vaikka edustajainhuone hyväksyi epäluottamuslauseen kerran.[2] Lisäksi kuusi pääministeriä epäonnistui tekemään merkittäviä poliittisia päätöksiä, ja täten joutui eroamaan. Kaksi pääministeriä ei saanut rahoitusta edustajainhuoneelta, yksi pääministeri ei saanut rahoitusta senaatissa ja tuli kenraalikuvernöörin hylätyksi ja yhdellä pääministerillä ei koskaan ollut edustajainhuoneen luottamusta (Vaalien jälkeen hänet nimitettiin pääministeriksi, vaikka hänen tappionsa ei vaikuttanut hänen asemaansa).

Pääministerit, jotka saivat edustajainhuoneen tuen, mutta eivät kyenneet hyväksymään tärkeitä lakeja:

Pääministerit, jotka eivät saaneet tukea edustajainhuoneelta tai opposition vastaehdotus muutettiin varsinaiseen lakiin:

  • Alfred Deakin (1904, ei voinut antaa lainsäädäntöä)
  • Arthur Fadden (1941, budjettiesityksen kaatuminen)
  • Malcolm Fraser (1975, ei voinut antaa mitään lainsäädäntöä, ja menetti edustajainhuoneen epäluottamuslauseen, joka kehotti myös kenraalikuvernööriä nimittämään pääministeriksi Gough Whitlamselvennä.)

Gough Whitlam ei saanut tukea senaatilta, jota valvoi konservatiivien koalitio joten se aiheutti vuoden 1975 perustuslaillisen kriisin ja Whitlam erotettiin kenraalikuvernöörin määräyksellä.

Malcolm Fraser nimitettiin pääministeriksi Whitlamin erottamisen jälkeen. Fraserilla ei ollut enemmistöä edustajainhuoneessa, mikä johti välittömästi epäluottamuslauseen. Kenraalikuvernööri oli kuitenkin jo hyväksynyt Fraserin suosituksen hajottaa parlamentti, joten hallitus ei suoranaisesti kaatunut epäluottamuslauseeseen.

Kaikki epäluottamuksen saaneet hallitukset ovat olleet vähemmistöhallituksia.

  • William Lyon Mackenzie King (1925) – hävisi budjettiäänestyksen
  • Arthur Meighen (1926) - luottamuksen menetys.
  • John Diefenbaker (1963) - luottamuksen menetys hallituskriisin seurauksena.
  • Pierre Trudeau (1974) - luottamuksen menettäminen, koska hän ei saanut läpi vuoden 1974 talousarviota. Myöhemmin tuli ilmi, että Trudeau teki budjetin läpimenemisestä mahdotonta, jotta saisi hallituksen enemmistön taakseen. Tällaista taktiikkaa kutsutaan "oman hallituksensa tappion suunnittelemiseksi" ja oli ensimmäistä kertaa kokeilussa Kanadan politiikassa.
  • Joe Clark (1979) - luottamuksen menetys.
  • Paul Martin (2005) - oppositio käynnisti epäluottamuslauseen.
  • Stephen Harper (2011) - oppositio käynnisti epäluottamuslauseen Parlamentin halveksunnasta.[5]

Meighen, Diefenbaker ja Trudeau menettivät parlamentin tuen. Joe Clark menetti luottamuksen, kun hän epäonnistui saamaan budjetin läpi. Martin ja Harper menettivät epäluottamusäänestyksen oppositiopuolueiden aloitteesta.

  • Tihomir Orešković (2016) - menetti äänestyksen, jossa hallitseva puolue ei saanut luottamusta, kun hän pyysi varapääministeriä eroamaan (hallitsevan puolueen puheenjohtaja) eturistiriidan vuoksi.

Yhdistynyt kuningaskunta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näissä maissa on parlamentaarinen järjestelmä, jonka parlamentti valitsee presidentin, joka on myös valtionpäämies.

  1. Anne Twomey (2010, Sept 10), Joining the Coalition to pass policies will backfire, Sydney Morning Herald
  2. The motion that might have saved the Whitlam governmen National Archives of Australia. Viitattu 12 September 2016.
  3. Dwyer, Ryle: Gubu politics disturbed a 'dull' year 28.12.2012. Irish Examiner. Viitattu 24.7.2018.
  4. Clarity, James F.: Leader Defeated, Irish Government Collapses 6.11.1992. New York Times. Viitattu 24.7.2018.
  5. Election looms as government falls. Määritä julkaisu!25 March 2011. CBC News. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 25 March 2011.
  6. Löfvenin hallitus sai lähtöpassit Savon Sanomat. Viitattu 22.6.2021.
  7. Ruotsin pääministeri Stefan Löfven eroaa: Uusia vaaleja ei järjestetä – edessä hallitustunnustelut MTV3. Viitattu 28.6.2021.