Stefan Löfven

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Stefan Löfven
Löfven kesäkuussa 2021
Löfven kesäkuussa 2021
Ruotsin 43. pääministeri
3. lokakuuta 2014 – 30. marraskuuta 2021
Monarkki Kaarle XVI Kustaa
Varapääministeri Åsa Romson
Isabella Lövin
Edeltäjä Fredrik Reinfeldt
Seuraaja Magdalena Andersson
Ruotsin sosiaalidemokraattisen työväenpuolueen puheenjohtaja
27.1.2012–4.11.2021
Edeltäjä Håkan Juholt
Seuraaja Magdalena Andersson
Henkilötiedot
Syntynyt21. heinäkuuta 1957 (ikä 67)
Tukholma
Puoliso Ulla Löfven (vih. 2003)
Tiedot
Puolue Ruotsin sosiaalidemokraattinen työväenpuolue
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Kjell Stefan Löfven (oik. Löfvén, s. 21. heinäkuuta 1957 Tukholma) on Ruotsin entinen pääministeri, entinen sosiaalidemokraattien puheenjohtaja ja entinen ammattiyhdistysjohtaja.[1] Löfven toimi pääministerinä vuosina 2014–2021.

Perhe, yksityiselämä ja koulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stefan Löfven syntyi Tukholmassa, mutta tuli alle yksivuotiaana kasvattilapseksi Melanderin perheeseen Sollefteån kuntaan,[1] kun hänen äitinsä ei pystynyt pitämään molempia lapsiaan.[2] Löfven tapasi biologisen äitinsä Margaretan ja veljensä Ulfin ensimmäisen kerran 22-vuotiaana.[3]

Sukunimensä Löfven kirjoittaa ilman aksenttimerkkiä, vaikka virallisesti sukunimessä on é. Hän on yrittänyt muuttaa virallista kirjoitusasua, mutta Ruotsin väestörekisteri on hylännyt muutoshakemuksen.[4]

Löfven meni naimisiin nykyisen puolisonsa Ullan kanssa marraskuussa 2003. Pari oli tavannut toisensa töiden kautta, ja tuolloin Ulla oli vielä naimisissa. Löfvenillä ei ole omia lapsia, mutta hänen puolisollaan on kaksi lasta aiemmasta liitosta.[3][5]

Koulutukseltaan Löfven on hitsaaja.[6][7]

Sosiaalidemokraattien puheenjohtajana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sosiaalidemokraattisen puolueen puheenjohtajaksi Löfven valittiin 27. tammikuuta 2012 Håkan Juholtin seuraajaksi. Ennen valintaansa Löfven oli toiminut Ruotsin metalliliiton IF Metallin puheenjohtajana vuodesta 2006 ja toiminut sitä ennen metalliliitossa pitkään.[1]

Löfvenin valinta perustui siihen, että hänen arvioitiin pystyvän yhdistämään oikeisto- ja vasemmistodemareihin jakautuneen puolueen. Hänellä ei ollut tuolloin aiempaa taustaa politiikassa, mutta hän on pystynyt uudistamaan IF Metallin. Häntä pidetään rauhallisena ja tasapainoisena hahmona.[1] Ydinvoimaa, jopa lisärakentamista, voimakkaasti kannattanut Löfven on vaimentanut mielipiteitään siirryttyään puolueen puheenjohtajaksi.[4]

Pääministerinä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen hallitus 2014–2019

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2014 valtiopäivävaalien jälkeen Löfven valittiin Ruotsin uudeksi pääministeriksi. Hänen johtamansa sosiaalidemokraattien ja ympäristöpuolueen muodostama vähemmistöhallitus astui virkaansa 3. lokakuuta 2014.

Löfvenin johtama hallitus hävisi budjettiäänestyksessä joulukuun 2014 alussa ruotsidemokraattien äänestettyä opposition porvaripuolueiden budjettiesityksen puolesta. Samana päivänä Löfven ilmoitti uusista vaaleista, jotka oli tarkoitus järjestää 22. maaliskuuta 2015. Muodollinen päätös uusista vaaleista oli tarkoitus tehdä 30. joulukuuta.[8]

Uusintavaalien peruuntumisesta ilmoitettiin 27. joulukuuta Löfvenin punavihreän hallituksen ja opposition porvaripuolueiden päästyä sopuun budjetista. Sopimuksen mukaan hallituksen oli noudatettava opposition budjettia seuraavana vuonna, mutta siihen voitaisiin tehdä muutoksia keväällä. Porvariblokki lupasi olla vastustamatta hallituksen antamia esityksiä myöhemmin keväällä. Puolueiden tekemän ns. ”joulukuun sopimuksen” oli tarkoitus olla voimassa vuoteen 2022 saakka.[9] Mielipidemittausten mukaan uudet vaalit eivät olisi muuttaneet poliittista tilannetta.[10]

Vuoden 2018 valtiopäivävaalien jälkeen Löfvenin ensimmäinen hallitus jatkoi toimitusministeristönä (övergångsregering) pitkittyneiden hallitusneuvotteluiden vuoksi tammikuun 2019 loppupuolelle asti.[11][12]

Toinen hallitus 2019–2021

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Löfven valittiin jatkokaudelle pääministeriksi vasta tammikuussa 2019 ennätyspitkien, yli neljän kuukauden pituisten hallitusneuvottelujen jälkeen.[13] Pitkittyneet hallitusneuvottelut olivat seurausta syyskuun valtiopäivävaalien tuloksesta, jossa perinteiset punavihreä blokki tai oikeistoallianssi eivät kumpikaan voineet muodostaa yksin ehdotonta enemmistöä. Lopulta Löfven muodosti hallituksensa edelleen ympäristöpuolueen kanssa mutta vasemmistopuolueen lisäksi myös oikeistoallianssiin kuuluneiden keskustan ja liberaalien tuella.[14]

Löfvenin toinen hallitus kaatui opposition välikysymykseen 21. kesäkuuta 2021. Epäluottamusäänestyksen taustalla oli kiista Ruotsin tiukasti säänneltyjen vuokramarkkinoiden avaamista markkinaehtoiselle hinnoittelulle, mikä oli kynnyskysymys vasemmistopuolueen tuelle.[15] Löfven ilmoitti erostaan 28. kesäkuuta 2021.[16] Hän jatkoi toimitusministeristön pääministerinä siihen asti, kunnes uusi hallitus aloitti 9. heinäkuuta.[17]

Kolmas hallitus 2021

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Löfvenin II hallituksen kaaduttua puhemies Andreas Norlén nimitti Löfvenin uudelleen hallitustunnustelijaksi, ja 7. heinäkuuta 2021 valtiopäivät valitsi hänet uudeksi pääministeriksi.[18] Sosiaalidemokraattien ja ympäristöpuolueen muodotsama Löfvenin III hallitus aloitti toimintansa 9. heinäkuuta ilman muutoksia ministerinimissä.[19]

Löfvenin seuraajaksi valittiin marraskuussa 2021 Magdalena Andersson.[20]

  1. a b c d Kauhanen, Anna-Liisa: Ruotsin demarit löysivät johtajan. Helsingin Sanomat, 27.1.2012, s. B 5.
  2. En motvillig partiledare 9.11.2013. Allehanda. Viitattu 23.1.2015. (ruotsiksi)
  3. a b Svensson, Niklas: Stefan Löfven: "Hon är mitt livs kärlek" 27.12.2013. Expressen. Viitattu 23.1.2015. (ruotsiksi)
  4. a b Kauhanen, Anna-Liisa: Stefan Löfvenin ensimmäinen matsi. Helsingin Sanomat, 20.2.2012, s. A 2.
  5. Hellsten, Johanna: Löfven blev kär i en gift kvinna Aftonbladet. 16.6.2012. Viitattu 28.7.2015. (ruotsiksi)
  6. S. V. T. Nyheter, Dante Thomsen: Det här (kanske) du inte visste om Stefan Löfven (S) SVT Nyheter. 31.8.2018. Viitattu 25.8.2022. (ruotsiksi)
  7. Jari Alenius: Tällainen on Ruotsin tuleva pääministeri Ilta-Sanomat. 15.9.2014. Viitattu 25.8.2022.
  8. Nurminen, Jussi: Ruotsi ajautui uusiin vaaleihin – edellinen kerta vuonna 1958 yle.fi. 3.12.2014. Yle Uutiset. Viitattu 23.1.2015.
  9. Kiviranta, Varpu: Ruotsin pääministeri: Sopu opposition kanssa, uusia vaaleja ei tule yle.fi. 27.12.2014. Yle Uutiset. Viitattu 23.1.2015.
  10. Kiviranta, Varpu: Ruotsissa ei järjestetä ylimääräisiä valtiopäivävaaleja yle.fi. 27.12.2014. Yle Uutiset. Viitattu 23.1.2015.
  11. Information om statsministeromröstningen och fortsatt process (lehdistötiedote) 25.9.2018. Ruotsin valtiopäivät. Viitattu 22.1.2019. (ruotsiksi)
  12. Lehmusvirta, Antti: Kolmas kerta toden sanoi: Stefan Löfven läpi äänestyksessä – jatkaa Ruotsin pääministerinä Kauppalehti. 18.1.2019. Viitattu 22.1.2019.
  13. Starckman, Anna: Ruotsi sai hallituksen – Löfven pääministeriksi svt.se. 18.1.2019. SVT Nyheter. Viitattu 22.1.2019.
  14. Stefan Löfven jatkaa Ruotsin pääministerinä Sisuradio. 18.1.2019. Ruotsin radio. Viitattu 18.1.2019.
  15. Nuuttila, Sakari: Ruotsin hallitus kaatui – Löfvenillä viikko aikaa pohtia seuraavaa siirtoa yle.fi. 21.6.2021. Viitattu 21.6.2021.
  16. Löfvenin ratkaisu Ruotsin hallituskriisiin: Uudet hallitusneuvottelut, korona-aikana ei voi järjestää vaaleja Yle Uutiset. Viitattu 28.6.2021.
  17. Prime Minister leads caretaker government Government Offices of Sweden. 28.6.2021. Viitattu 30.6.2021.
  18. Ruotsin valtiopäivät äänesti Stefan Löfvenin uudeksi pääministeriksi – 173 äänesti vastaan, 175 olisi tarvittu Yle Uutiset. Viitattu 9.7.2021.
  19. Malin Benett Klarin: Inga nya namn bland ministrarna SVT Nyheter. 9.7.2021. Viitattu 9.7.2021. (ruotsiksi)
  20. Ruotsi saa ensimmäisen naispääministerin – valtiopäivät avasi tien Magdalena Anderssonille Yle Uutiset. 24.11.2021. Viitattu 24.11.2021.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]