Wilhelm Cuno
| Wilhelm Cuno | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Saksan valtakunnankansleri | |
| Presidentti | Friedrich Ebert |
| Edeltäjä | Joseph Wirth |
| Seuraaja | Gustav Stresemann |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 2. heinäkuuta 1876 Suhl, Saksan keisarikunta |
| Kuollut | 3. tammikuuta 1933 (56 vuotta) Aumühle, Weimarin tasavalta |
| Tiedot | |
| Puolue | sitoutumaton |
Wilhelm Carl Josef Cuno (2. heinäkuuta 1876 Suhl – 3. tammikuuta 1933 Aumühle)[1] oli saksalainen talousasiantuntija, yritysjohtaja ja poliitikko, joka toimi Saksan valtakunnankanslerina vuosina 1922–1923.
Cuno nimitettiin vuonna 1907 virkamieheksi Saksan valtiovarainministeriöön ja hän toimi maan hallituksen neuvonantajana lakiesitysten laatimisessa ja antamisessa valtiopäivien käsiteltäväksi. Ensimmäisen maailmansodan alkuvuosina hän johti viljantuotantoa valvonutta valtion virastoa, kunnes siirtyi heinäkuussa 1916 elintarvikeministeriöön. Sen jälkeen hän toimi valtiovarainministeriön pääneuvonantajana sotatalouteen liittyneissä asioissa. Cuno toimi Saksan hallituksen talousasiantuntijana myös aselepo- ja rauhanneuvotteluissa. Hän siirtyi joulukuussa 1918 Saksan suurimman laivayhtiön Hapagin toimitusjohtajaksi itsemurhan tehneen Albert Ballinin seuraajana. Toimitusjohtajana Cuno puolusti usein epävirallisesti Saksan ulkopoliittisia intressejä.[1]
Cuno kieltäytyi useasti ministerintehtävistä, mutta suostui marraskuussa 1922 ryhtymään kansleriksi. Hän sai tällöin liike-elämän ja teollisuuden vahvan tuen. Hänen hallituksensa ei onnistunut kuitenkaan hillitsemään voimakasta inflaatiota eikä saanut neuvoteltua tarvittuja helpotuksia Saksan maksettavaksi määrättyihin sotakorvauksiin. Kun Saksa ei kyennyt maksamaan korvauksia ajallaan, Ranska ja Belgia miehittivät Ruhrin alueen tammikuussa 1923. Cunon hallitus pyrki vastustamaan miehitystä passiivisella vastarinnalla. Maan talous ei kuitenkaan kestänyt tästä syntynyttä verorasitusta. Sosiaalidemokraatit onnistuivat aikaansaamaan epäluottamuslauseen Cunon hallitukselle elokuussa 1923, minkä jälkeen hän joutui eroamaan. Cuno palasi tämän jälkeen Hapagin johtokuntaan, jonka puheenjohtajaksi hänet valittiin vuonna 1926.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Wilhelm Cuno (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 2.7.2013.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Wilhelm Cuno Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||
