Kyrösjärvi
| Kyrösjärvi | |
|---|---|
 |
|
| Valtiot | Suomi |
| Maakunnat | Pirkanmaa |
| Kunnat | Ikaalinen, Hämeenkyrö |
| Koordinaatit | |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Kokemäenjoen vesistö (35) |
| Valuma-alue | Kyrösjärven alue (35.52) |
| Laskujoki | Pappilanjoki [1] |
| Järvinumero | 35.521.1.001 |
| Mittaustietoja | |
| Pinnankorkeus | 83,2 m [1] |
| Pituus | 36 km [1] |
| Leveys | 5 km [1] |
| Rantaviiva | 353,454 km [2] |
| Pinta-ala | 96,0661 km² [2] |
| Tilavuus | 0,99766822 km³ [2] |
| Keskisyvyys | 10,38 m [2] |
| Suurin syvyys | 47 m [2] |
| Valuma-alue | 2 626,8 km² [3] |
| Veden viipymä | 1,6 v [4] |
 Kyrösjärvi |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Kyrösjärvi on Pirkanmaalla Hämeenkyrössä, Ylöjärvellä ja Ikaalisissa sijaitseva järvi, joka kuuluu Kokemäenjoen vesistön Ikaalisten reitin valuma-alueella olevaan Kyrösjärven lähialueeseen.[2][1]
Maantieto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yleisiä piirteitä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Järvi on 36 kilometriä pitkä, noin viisi kilometriä leveä ja sen pinta-ala on 9 607 hehtaaria eli 96 km². Kyrösjärvi on Suomen 48. suurin järvi. Suurimmat tulojoet ovat Jyllinjoki, Mylly-Kartun joki, Kovesjoki, Kokemusjoki, Vääräjoki ja Poltinjoki ja Myllylammin kautta laskevat vedet. Näistä joista Vääräjoki on tärkein. Järvi on säännöstelty ja sen vedenpinnan korkeus on 83,2 metriä merenpinnan yläpuolella. Säännöstely palvelee ainakin Kyröskosken voimalan toimintaa, koska sitä hoitaa Satapirkan Sähkö OY[5], mutta myös tulvienehkäisyä. Esimerkiksi kevättalvella lumen sulamisvesille on tehty järvialtaassa tilaa juoksuttamalla ylimääräistä vettä ennakolta pois. Tällöin jääkansi laskeutuu 1–1,5 metriä alemmaksi ja kivet työntyvät jään läpi.[6] Järven keskisyvyys on 10 metriä, mutta sillä on lukuisia yli 20 ja 30 metrin syvänteitä, joista syvin on 47 metriä syvä. Järvessä on vettä 1,00 km³. Valuma-alue on järven tilavuuteen nähden pieni, joten vesi vaihtuu järvessä hitaasti. Veden laskennallinen viipymä on 569 vuorokautta eli 1,6 vuotta. Vesi purkautuu Pappilanjoessa Kyröskosken kautta, missä rakennusvirtauma on 67 m³/s[4].[2][1][3][7][8]
Järvialueet ja lahdet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kyrösjärvessä on monia lahtia sekä salmien ja saarien erottamia järven osia, joissa on erilaiset olosuhteet kuin muualla. Lähteenä on käytetty yksinomaan Karttapaikkaa.[1]
Viljakkalanselkä on selvärajainen ja lähes itsenäinen järviallas, jonka lahdensuu sijaitsee Inkulansalmessa Inkulassa. Salmesta on tullut penkereiden vuoksi vain 10–20 metriä leveä, mutta aiemmin se on ollut 40–50 metriä leveä. Salmen ylittää penkereiden kohdalla sekä seututie 276 että sitä edeltänyt vanhempi kylätie. Järviallas on itsenäinen osa järveä, jonka syvyys on jopa yhtä syvä kuin pääjärviallas. Vaikka Inkulansillalla on matalaa, on molemmilla puolilla jo lähes 10 metriä. Vedenalainen uoma syvenee nopeasti putoaa avoveden alueella 20 metriin. Syvimmät kohdat sijaitsevat eteläpäässä ja ovat yli 30 metriä. Syvänteen lähellä on pari karia, joten veden alla on myös jyrkänteitä.
Penijoenlahti aukeaa Tyrjälänlahteen Lato- ja Syväsaarien kohdalla, missä lahdensuu on noin 30 metriä leveä. Lahti on 1,8 kilometriä pitkä ja 600 metriä leveä. Siihen laskevat Röyhiönjärven ja Iso Karppajärven valuma-alueiden laskuoja. Lahti on melko matala, mutta keskikohdissa se ylittää 10 metriä. Lahden suu on vain noin metrin syvää. Peninjoenlahti aukeaa Roikanselälle, joka rajautuu Taivalsaariin, Markansaareen, Marjakassaariin ja Tuppiluhtaan. Se on yli 10 metriä syvää ja selällä on monia yli 20 metrin syvänteitä. Roikanselällä on veneilijöille väylä, joka johtaa Tyrjälänlahteen asti.
Aureenloppi on pitkä lahti, jonka suu on 600 metriä leveä ja joka sijaitsee Kiialan ja Miettisen kylien välissä. Aureenloppi on yli kuusi kilometriä pitkä ja mutkitteleva lahti, jolla on eri osissa muitakin nimiä. Kohdassa, mihin Vääräjoki purkautuu, sen nimi on Heittolanlahti. Lahden perä haarautuu vielä pienempiin lahtiin, joita ovat Koirilampi, Nurmilahti ja Jouttulahti. Aureenloppi on Tevaniemen taajaman kohdalla 15 metriä syvä, mutta lahden pohjukassa ei enää ole 10 metriä syvempää kohtaa. Lahden läpi on merkitty veneväylä, joka päättyy Heittolanlahden pohjukkaan.
Uuraslahti aukeaa Kyrösjärveen Aureenlopin kohdalla ja sitä vastapäätä noin 30 metriä leveän Soukonsalmen kautta. Itse lahti on neljä kilometriä pitkä ja 400 metriä leveä. Mylly-Kartun joki laskee siellä 500 metriä pitkään sivulahteen. Uuraslahden suun edustalla on yli 20 metriä syvää, mutta Uuraslahti itse on korkeintaan 10 metriä syvä.
Kovelahti voidaan katsoa alkavan Uuraslahden kohdalta, missä sen suu on kilometrin leveä. Lahti työntyy lähes suorana 12 kilometriä luoteeseen. Lahden perällä ovat Ruskanselkä ja Rautaperä, jonne laskevat Kovesjoki, Pihnarinoja ja Kokemusjoki. Tuhkurinoja laskee lahden keskivaiheeseen, jossa on myös kaksi yli 25 metriä syvää syvännettä. Mansonniemen kohalla on 50 metriä leveä salmi, jossa valtatie 3 ylittää järven. Isonselän veneväylän jatke ulottuu Kovelahden suussa Simalissaaren ohi, jonka jälkeen merkinnät katoavat.
Isoselkä muodostuu Kyrösjärven luoteispuoliskosta ja kaakkoispuoliskosta, jotka jäävät Ikaalisten keskustan molemmin puolin. Luoteispuolen ja kaakkoispuolen selät ovat kummatkin 8 kilometriä pitkät ja 3 kilometriä leveät. Isoselkä on Mustaniemen edustalla keskiväylän alla jopa 40 metriä syvä. Siellä sijaitsee järven suuntainen pitkä syvänne, joka on kalliossa oleva järven suuntainen ruhje. Se päättyy Markansaaren ja Taivalsaarien välissä. Järven syvin kohta 47 metriä sijaitsee Karttun edustalla. Isonselän pitkittäissuuntaan on merkitty yksi veneväylä. Siitä erkanee Ikaalisten keskustan edustalla kaksi lounaaseen vievää väylää. Toinen johtaa Kalman laiturille ja toinen johtaa Kurinrantaan, Ikaalisten kylpylään ja kiertää Toivolansaaren leirintäalueen Läykkälänlahden pohjukkaan.
Isoonselkään aukeaa Läykkälänlahti, joka sivuaa Ikaalisten keskustaa lännestä päin. Lahden suu on 600 metriä leveä, lahti on neljä kilometriä pitkä ja se on matala. Lahden pohjukassa on 30 metriä leveä kapeikko, josta Kelminselän vedet purkautuvat järven pääaltaaseen. Siinä ylittää valtatie 3 salmen ja pian sen jälkeen haarautuu seututie 261 länteen. Kelminselkä on yli 20 metriä syvä. Se on yli kolme kilometriä pitkä ja se aukeaa Kunhon kohdalla viisi kilometriä pitkään poikittaiseen lahteen. Lahti on noin 10 metriä syvä, mutta siinä on joitakin noin 20-metrisiä kohtia. Lahti reunustaa lounaassa kulkevaa Ulvaan- ja Vatulanharjuja. Lahden länsipäässä sijaitsee Emonpohja, johon laskee Jyllinjoen vedet ja joka itse purkautuu Uittamossa olevien penkereiden välistä 10-metrisestä aukosta. Emonpohjakin on yli 10 metriä syvä.
Majoosselkä jää Isoselän kaakkoispuolen koillispuolelle sitä ympäröivän saariketjun sisälle. Rannanmaan ranta on jyrkkää rinnettä, joka jatkuu vedessä melkein 20 metriin asti. Sen kaakkoispuolelle jää 3,5 kilometriä pitkä Luhalahti. Siihen laskee Sipsiöjärven valuma-alueen laskujoki. Lahden pohjukassa on 20-metrinen syvänne ja Rahkonsaaren lounaispuolella on laaja lähes 30-metrinen syvänne. Majoosselän yli johtaa veneväylä, joka päättyy Salonvälin lahteen.
Järven eteläpää jää Inkulan ja Kontusaaren eteläpuolelle. Salmi on 800 metriä leveä ja eteläpää kuusi kilometriä pitkä. Sikurin lahti työntyy Kolkon suuntaan länteen noin neljä kilometriä. Toinenkin suuri lahti työntyy länteen ja sen keskellä sijaitsee suuri Isosaari. Sen ympärillä on vuorotellen syvänteitä ja matalaa. Eteläpään pohja on samanlaista kumpuilevaa järvenpohjaa. Syvin kohta sijaitsee Kontunsaaren edustalla ja siellä on 47 metriä syvää. Eteläpäässä on useita merkittyjä veneväyliä. Pääväylä kulkee selän keskilinjaa pitkin ja siitä erkanee neljä linjaa sivuille. Ne johtavat Haverin lomakylään, Aninkaisten lahteen, Kauhtuan venesatamaan ja Pappilanjoen luusuaan.
Suurimmat saaret
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Järven eteläpäässä sijaitsee Isosaari, joka on 1,4 kilometriä pitkä ja 900 metriä leveä. Yhtä suuri saari vartioi eteläpään salmea. Kontusaaren erottaa Kolkon niemestä kapea salmi, jossa kulkee Ikaalisten ja Hämeenkyrön välinen raja. Saari on 1,5 kilometriä pitkä ja 950 metriä leveä. Saaren koko kasvoi merkittävästi 1800-luvun järvenlaskujen vuoksi. Sen jälkeen saaren laajoille vesijättömaille kehittyi tervaleppämetsiköitä.[9]
Majoosselän erottaa Isostaselästä saaristo, jossa on 16 suurempaa saarta. Niitä ovat Kolkonsaari, Rajasaari, Kaksoissaari, Kaurasaari, yli 20 metriä korkea Majoossaari, Tynnyrisaari, Kurkisaari, Riutta, Kauppisaari, Inginsaari, Tuppiluhta ja Marjakassaari. Kauppiassaaren vieressä on Arasalo, joka on järvenlaskun vuoksi muuttunut niemeksi. Sen niemessä sijaitsee Arasalon linnavuori. Lännempänä ovat vielä Markansaari ja Taivalsaaret. Taivalsaaret ovat olleet erilliset saaret, mutta ne ovat järvenlaskussa yhdistyneet.
Isonselän luoteisosassa sijaitsee Selkäsaari ja Kuttisaari. Ne, ja muutamat pienet saaret, yhdistyivät myös järvenlaskun yhteydessä. Isonselän luoteispäässä Kovelahdessa sijaitsee Simalissaari, joka on noin 20 metriä korkea. Vain Majoossaren huippu on tätä korkeampi.
Rajat, taajamat ja jäätiet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Järvi kuuluu Ikaalisiin, Hämeenkyröön ja Ylöjärvelle. Näiden kaupunkien rajat kohtaavat Isonselän kaakkoispään keskellä Kontusaaren, Särkisaaren ja Rajasaaren edustalla. Etelään johtaa Ylöjärven ja Hämeenkyrön välinen raja. Hämeenkyrön ja Ikaalisten välinen raja seuraa mutkitellen Sikurinlahden keskilinjaa. Ylöjärven ja Ikaalisten välinen raja suuntautuu Luhalahteen päin, mutta kääntyy kaakkoon Kujunlahden kohdalla.[1]
Suurimmat järvenrantataajamat ovat Hämenkyrön ja Ikaalisten keskustat. Hämeenkyrö sijaitsee järven eteläpäässä, mutta vain Käpylän kaupunginosa rajautuu järvenrantaan, kun taas muu osa keskustasta seuraa pääasiassa Pappilanjoen kulkua. Ikaalinen sijaitsee niemellä, jota ympäröi Kyrösjärvi idässä, pohjoisessa ja lännessä. Ikaalisten länsipuolella sijaitsee pieni Kilvakkala, josta on näkymät Kelminselkään ja Läykkälänlahdelle. Pienempiä ikaalislaisia järvenrantataajamia sijaitsee myös Vatulassa, Luhalahdessa ja Tervaniemessä. Luhalahden kirkko sijaitsee lähellä Kyrösjärven rantaa.[1][10]
Viljakkalanselän rannoille sijoittuu Viljakkalan keskusta. Sen lähellä Kyrösjärven rannalla sijaitsee Haveri, jossa hylätyn kaivoksen ympäristössä on rakennettu tiiviisti.[1][10]
Kyrösjärvi on 36 kilometriä pitkä ja lisää autoliikenteen ajomatkoja suuresti. Järvelle pyritään auraamaan talvisin henkilöautot kantavia jääteitä järven kapeimpiin kohtiin. Aivan joka talvi niitä ei voida tehdä heikkojen jääolosuhteiden vuoksi. Yleensä jäätiet tehdään Ikaalisten keskustan ja Leutolan välille, Toivonrannasta Karttuun ja kolmas Ikaalisten kylpylään.[11]
Virkistyskäyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vedenlaatu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kyrösjärven vedenlaatua seurataan säännöllisesti järven eteläpäässä sijaitsevasta tarkkailupisteestä. Tarkkailupiste on yksi osa koko Siuron reitin seurantaa. Veden väri vaihtelee keskiruskeasta tummanruskeaan ja siinä on runsaasti humusta. Viljakkalanselällä humusta ja ruskeaa väriä on vähemmän kuin järven pääaltaassa. Kyrösjärven happamuudentaso on normaali, mutta sen pH laskee humuksen takia talvisin happaman puolelle. Veden ravinnepitoisuudet ovat kohonneet normaalista tasosta niin, että järveä voi pitää lievästi rehevöityneenä. Joskus rehevän järven ravinnepitoisuuden alaraja 30 µg/l ylittyy kesäisin. Rehevöityminen ilmenee esimerkiksi hajanaisina sinilevien esiintymisenä. Myös limalevää on havaittu järvessä. Järven ravinnetilanne on 1990-lukuun nähden parantunut, sillä sekä fosfori- että typpiravinteita on tuolloin ollut enemmän kuin nykyään. Veteen liuenneen hapen määrä vaihtelee järven eri osissa ja eri vuodenaikoina. Sen taso on kuitenkin hyvä tai jopa erinomainen. Niinä vuodenaikoina, jolloin veteen syntyy lämpötilakerrostuneisuutta ja vesikerrosten vedet eivät sekoitu keskenään, voi syntyä alemmissa vesikerroksissa happivajetta. Koskaan hapen pitoisuus ei ole alittanut 5,0 mg/l. Kyrösjärvi sopii virkistyskäyttöön hyvin. Viljakkalanselkä voidaan luokitella jopa erinomaiseen laatuluokkaan.[3]
Kalalajit ja kalastus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kyrösjärvellä on hyvät mahdollisuudet harrastaa vapaa-ajan kalastusta luonnon rauhassa. Järvessä on varsinkin vahva kuhakanta. Myös haukea, ahventa, taimenta, järvilohta ja siikaa saadaan paljon.[12]
Melontareittejä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Järvi kuuluu osana opastettua melontareittiä Aurejärvi–Petäjäjärvi–Vahojärvi–Ruojärvi–Leppäsjärvi–Kyrösjärvi.[13]
Toinen melontareitti kulkee Sipsiöjoella: Liesijärvi– Petäjäjärvi– Vuorijärvi– Vesajärvi– Kaukajärvi– Vahojärvi– Sipsiöjärvi– Ohistonlampi– Kyrösjärvi.[14]
Historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vesistöhistoriaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jääkauden aikana Kyrösjärven alue oli mannerjäätikön peitossa. Kun jääkauden jälkeen jäätikkö suli päältä pois, valtasi alueen ensin kymmeniä metrejä syvä muinainen Itämeri.[15] Kyrösjärven alue sijaitsi aluksi muutaman kymmenen metrin syvyydessä, mutta maankohoaminen kohotti hiljalleen alueen veden ylle. Syntyi pitkä lahti, jonka etelään auennut lahdensuu kuroutui hiljalleen yhteen Itämeren silloisesta Litorinavaiheesta. Näin muodostui muinainen Kyrösjärvi, jonka lyhyt laskujoki oli nykyinen Pappilanjoki. Muita laskujokia ei järvellä ole koskaan ollut. Kuroutumishetki oli merkittävä sen vuoksi, että vesi muuttui suolaisesta makeaksi. Tämä tapahtui Pentti Alhosen mukaan noin 8000 BP (6800 eaa.[16]). Koska järviallas oli tuolloin maankohoamisen epätasaisuudesta johtuen kallellaan 32 senttimetriä kilometriä kohti luoteen suuntaan, oli järvi siellä nykyistä syvempi. Kuroutumishetkestä lähtien järven keskisyvyys on vain alentunut ja se on nykyään matalimmillaan.[16][17]
Järvenlaskut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Heti sen jälkeen, kun Koskenperkaustoimikunta perustettiin vuonna 1799, kääntyivät Kyrösjärven asukkaista koottu toimikunta sen puoleen ja haki lupaa perata Kyröskoskea ja laskea järven vedenpintaa alemmaksi. Lupa myönnettiin hankkeelle, ja 23. heinäkuuta vuonna 1804 tuotiin Nokian kartanoon Kuninkaan Joenperkaustoimikunnalta hankittuja perkausvälineitä. Hanke voidaan katsoa alkaneeksi tästä päivästä alkaen. Perkaustyöt ovat ilmeisesti valmistuneet ennen kuin Suomen sota 1808–1809 käynnistyi. Seuraava vedenpinnan aleneminen tapahtui vuosina 1828–1831, kun ikaalislaiset isännät suorittivat joen perkauksia. Kummallakin kerralla on järven vedenpinta laskenut ja eräs arvio siitä oli varovaisesti noin 2,0–2,5 metriä. Kolmas perkaushanke tapahtui vuosina 1865–1866. Silloin vedenpinta laski noin 2 metriä. Tällä kertaa hankkeeseen osallistuivat ikaalislaiset, hämeenkyröläiset ja viljakkalalaiset talot yhdessä. Työt kestivät yhteensä noin kaksikymmentä tuhatta työpäivää ja maksoivat noin kymmenen tuhatta ruplaa.[18]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j Kyrösjärvi, Ikaalinen (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 14.9.2019.
- ↑ a b c d e f g Ympäristö- ja paikkatietopalvelu Syke (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 17.4.2019.
- ↑ a b c Kyrösjärvi 15.11.2007. Tampere: Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. Viitattu 9.8.2016.
- ↑ a b Tulvariskien alustava arviointi Kokemäenjoen vesistöalueella, Harjajuova-Pinkjärven valuma-alueella sekä niiden edustan rannikkoalueella, Varsinais-Suomen ELY-keskus, 2011, s. 16
- ↑ Tulvariskien alustava arviointi Kokemäenjoen vesistöalueella, Harjajuova-Pinkjärven valuma-alueella sekä niiden edustan rannikkoalueella, Varsinais-Suomen ELY-keskus, 2011, s. 15
- ↑ Vesistöjen vedenkorkeus Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen alueella Valtion ympäristöhallinnon verkkopalvelu. Viitattu 9.8.2013.
- ↑ Alueellista tietoa hydrologiasta Valtion ympäristöhallinnon verkkopalvelu. Viitattu 9.8.2013.[vanhentunut linkki]
- ↑ ELY-keskus: Pirkanmaan järvien vedenkorkeudet nousussa, tulvista ei vaaraa (Pirkanmaan ely-keskus), 2015
- ↑ Hildén, N. A.: Kontusaaren tervalepikko, Metsätieteellinen tutkimuslaitos, Helsinki, 1929
- ↑ a b Tulvariskien alustava arviointi Kokemäenjoen vesistöalueella, Harjajuova-Pinkjärven valuma-alueella sekä niiden edustan rannikkoalueella, Varsinais-Suomen ELY-keskus, 2011, liite 16
- ↑ Yle Tampere: Jäätie vahvistuu auraamalla 2.2.2011 (päivitetty 6.6.2012 klo 6:59). Yle Uutiset. Viitattu 9.8.2013.
- ↑ Kuhamaa: Kyrösjärvi Kyrösjärvi ja Mahnalanselkä-Kirkkojärvi
- ↑ Melontaopas: Aurejärven reitti, Pirkanmaan liitto ja Pirkanmaan ELY-keskus, 2002
- ↑ Melontaopas: Sipsiöjoen reitti, Pirkanmaan liitto ja Pirkanmaan ELY-keskus, 2002
- ↑ Kakkuri, Juhani & Virkki. Hanna: ”24”, Maa nousee, s. 168–178. (Teoksessa: Koivisto, Marjatta (toim.): Jääkaudet) Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-29101-3
- ↑ a b Jussila, Timo: Ikaalinen - Kyrösjärven rantayleiskaava osa 1 - alueen (Kolkko, Sikuri, Vähäröyhiö, Leutola) muinaisjäännösinventointi (Arkistoitu – Internet Archive), Mikroliitti Oy, 2002
- ↑ Jussila, Timo & Poutiainen, Hannu: Ikaalinen - Kiialan rantakaava-alueen muinaisjäännösinventointi, Mikroliitti OY, 2005
- ↑ Vänni, Otto: Kyrösjärven nykyinen ja entinen otaksuttu vesiväylä, Satakunta-sarja III, ss. 70–84, Satakuntalainen Osakunta, 1928
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Veneily-yhdistys: Kyrösjärven veneilyseura (Arkistoitu – Internet Archive)
- Kuhamaa: Kyrösjärvi
- Lahti, Peter & Tuiskunen, Jari: Kyrösjärvi–jigaajan ykköskohde[vanhentunut linkki], Erälehti, nro 10, s. 38–41, 2009